Tuntuu olevan monella ne samat kuin mulla, turvallisuuden ja yhteenkuuluvaisuuden tunne, sekä se että myös lain kirjaimen mukaan olemme yhdessä.

Oli lihapullia ja salaatteja, mutta suurin osa väestä oli jo liuennut, joten olisi voinut olla olemattakin.

Häiden aikaan kuvittelin, että myyn heti pois. Suusta suuhun olen sitä mainostanutkin, että jos tietävät isokokoisen morsiamen. Mutta tuolla se on edelleen kaapissa eikä mulla ole kovin suurta kiirettä päästä siitä eroon... ihana mekko kun on!

Samaa mäkin ihmettelin ennen naimisiin menoa, että miksi tukat lyhenee. Mulla ensimmäinen syy oli kyllästyminen pitkään suuritöiseen tukkaan. Sitä vielä vaalennettiin häihin, joten siitä tuli entistä takkuisempi. Olen kerran aiemmin, kymmenisen vuotta sitten, tehnyt saman eli leikannut pitkät polkaksi. Vaihtelu virkistää. Mutta kyllä syytä on siinäkin, että halusin ns. rouvatukan. Naimisiinmenon myötä myös identiteettiin tulee muutoksia. Näitä muutoksia halusin ilmaista myös ulkonäölläni. Tukallani ilmaisen nyt myös surua. Isäni kuoli joitakin kuukausia sitten ja surua ilmaistakseni värjäsin vaalean tukkani tummaksi. Halusin päähäni suruhunnun.

20€ lahjakortti 6 henkiseltä perheeltä.

Meillä oli samat vaihtoehdot Azorit kuitenkin hylättiin, koska olen käynyt Madeiralla ja kuvien perusteella Azoreilla näytti liian samanlaiselta. Halusin jonnekin uuteen paikkaan ja niinpä päädyimme Maltalle. Tässä kertomus meidän häämatkasta ja tässä vielä "totuus Maltasta"

Sopii lapsellisille pöllöille, kuten esim. meille Tämä runo/lastenloru on kokonaisuudessaan kiitoskorteissa ja sen viimeinen säe lehti-ilmoituksessa hassun pelleilykuvan ohella. ”On ihanaa olla!" sanoi perhonen, kun kohtasi toisen perhosen. Ne lähtivät yhdessä lentämään itään ja länteen ja etelään. ”On ihanaa olla!" sanoi kukkanen, kun huomasi toisen kukkasen. Ne alkoivat yhdessä tuoksua ja huojua lauhassa tuulessa. ”On ihanaa olla!" sanoi etana, kun sen tavoitti toinen etana. Ne lähtivät yhdessä jatkamaan kiireetöntä kulkuaan. ”On ihanaa olla!" sanoi sammakko, kun sen viereen hyppäsi sammakko. Ne loikkivat yhdessä lammikkoon ja illalla salaa kirjastoon. -Pia Perkiö Veljeni lausui tämän runon häissämme ja heti silloin tiesin, että tässä on runo meidän kiitoskorttiin. Taitaa veljeni tuntea mut aika hyvin...

Kanttorin soitossa oli paaaljon virheitä, jopa tuhannesti sahattu Mendelssohn ei mennyt puhtaasti. Mutta minkäs siinä teet, muuta kuin kuuntelet. Kanttorikin oli jo vuosikymmeniä ollut ammatissaan ja siksi ihmettelin virheiden määrä.

EI! Muuten ei tule valmista, etenkin kun on itse vastuussa kaikesta.

Juhlien järjestelystressistä pääseminen ja arkeen palaaminen.

Koristeita ja askartelumateriaalin ylijäämää lahjoitin pian häiden jälkeen paikalliseen päiväkotiin. Muun tavaran kanssa en pidä mitään kiirettä. Katson ajan kanssa miltä alkaa tuntumaan minkäkin kohdalla.

Pakkaisin häämatkalle jo paria viikkoa aikaisemmin. Lähdimme häämatkalle kaksi päivää vihkimisen jälkeen, eikä silloin enää kerinnyt pakkaamaan. Olin pakannut siinä viimeisinä päivinä ennen häitä, kun muutakin kiirettä oli suunnattomasti. Muutama tavara unohtui, mutta onneksi ei mitään mitä ei olisi saanut matkaltakin ostettua. Mutta että pakottautuisin keskittymään pakkaamiseen, vaikka se kovin hankalaa häähumun keskellä onkin.

Paria päivää ennen häitä mut valtasi ihmeellinen rauha ja jännityksen puute. Ja minä jos kuka jännitän. Jännitän tutulle hierojalle menoakin, jos edellisestä käynnistä on useampi kuukausi. Mutta siis olo oli todella epäuskoinen kun jännitys oli niin äärimmäisen vähäistä. Ilmeisesti sittenkin taisin jännittää enemmän juhlan järjestämistä ja juhlan teknistä onnistumista, kun itse naimisiinmenoa. Kun juhlajärjestelyt alkoivat olla kohdallaan, jännityskin hiipui. Kirkossa en jännittänyt, koska tiesin että pappi vetää sen shown eikä mun tartte muuta kuin seurata ohjeita. Juhlan osuus taas oli tarkoitettukin epämuodolliseksi, niin eipä siinä sitten enää mitään jännittämistä ollutkaan.

Sain Kalevala-korun Naisen ääni -riipuksen. Sulholle ostin navigaattorin. Sen verran lapsia olemme, että emme malttaneet odottaa aamuun. Hotelliin päästyämme kyselimme varovaisesti, että avataanko vai odotetaanko. Jo kysyessämme tiesimme, että emmehän me malta odottaa ja hihitellen avasimme lahjat saman tien

Olimme tehneet tästä vitsin sulhon kanssa. Muistuttelimme jo harjoituksissa taukoamatta toisiamme, että hymyile, hymyile. Sama päti valssaamiseen, senkin aikana kannattaa hymyillä. Suosittelen lämpimästi, että matkalla alttarille katselette sivullenne. Tuttujen hymyilevien kasvojen näkeminen lämmittää ja lievittää jännitystä. Ja silloin muistaa hymynkin helpommin, kun näkee rakkaita hymyjä penkkirivi toisensa jälkeen.