Titvi

Rouva
  • Content count

    49
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Titvi

  1. Tuntuu olevan monella ne samat kuin mulla, turvallisuuden ja yhteenkuuluvaisuuden tunne, sekä se että myös lain kirjaimen mukaan olemme yhdessä.
  2. Oli lihapullia ja salaatteja, mutta suurin osa väestä oli jo liuennut, joten olisi voinut olla olemattakin.
  3. Häiden aikaan kuvittelin, että myyn heti pois. Suusta suuhun olen sitä mainostanutkin, että jos tietävät isokokoisen morsiamen. Mutta tuolla se on edelleen kaapissa eikä mulla ole kovin suurta kiirettä päästä siitä eroon... ihana mekko kun on!
  4. Samaa mäkin ihmettelin ennen naimisiin menoa, että miksi tukat lyhenee. Mulla ensimmäinen syy oli kyllästyminen pitkään suuritöiseen tukkaan. Sitä vielä vaalennettiin häihin, joten siitä tuli entistä takkuisempi. Olen kerran aiemmin, kymmenisen vuotta sitten, tehnyt saman eli leikannut pitkät polkaksi. Vaihtelu virkistää. Mutta kyllä syytä on siinäkin, että halusin ns. rouvatukan. Naimisiinmenon myötä myös identiteettiin tulee muutoksia. Näitä muutoksia halusin ilmaista myös ulkonäölläni. Tukallani ilmaisen nyt myös surua. Isäni kuoli joitakin kuukausia sitten ja surua ilmaistakseni värjäsin vaalean tukkani tummaksi. Halusin päähäni suruhunnun.
  5. 20€ lahjakortti 6 henkiseltä perheeltä.
  6. Kananverkkoa muotoiltu kastelukannun muotoon, sisällä 20 tiskiharjaa. ...ei muuta vikaa, mutta olen jo nelisen vuotta käyttänyt tuota samaa tiskiharjan vartta, johon olen hankkinut vaihtopäitä. Mitä ihmettä teemme 20 tiskiharjalla? Pari kuukautta sitten antaja kyseli olenko käyttänyt niitä harjoja. Vastasin suoraan, että en. Mitäs lähti kyseleen.
  7. Meillä oli samat vaihtoehdot Azorit kuitenkin hylättiin, koska olen käynyt Madeiralla ja kuvien perusteella Azoreilla näytti liian samanlaiselta. Halusin jonnekin uuteen paikkaan ja niinpä päädyimme Maltalle. Tässä kertomus meidän häämatkasta ja tässä vielä "totuus Maltasta"
  8. Sopii lapsellisille pöllöille, kuten esim. meille Tämä runo/lastenloru on kokonaisuudessaan kiitoskorteissa ja sen viimeinen säe lehti-ilmoituksessa hassun pelleilykuvan ohella. ”On ihanaa olla!" sanoi perhonen, kun kohtasi toisen perhosen. Ne lähtivät yhdessä lentämään itään ja länteen ja etelään. ”On ihanaa olla!" sanoi kukkanen, kun huomasi toisen kukkasen. Ne alkoivat yhdessä tuoksua ja huojua lauhassa tuulessa. ”On ihanaa olla!" sanoi etana, kun sen tavoitti toinen etana. Ne lähtivät yhdessä jatkamaan kiireetöntä kulkuaan. ”On ihanaa olla!" sanoi sammakko, kun sen viereen hyppäsi sammakko. Ne loikkivat yhdessä lammikkoon ja illalla salaa kirjastoon. -Pia Perkiö Veljeni lausui tämän runon häissämme ja heti silloin tiesin, että tässä on runo meidän kiitoskorttiin. Taitaa veljeni tuntea mut aika hyvin...
  9. Kanttorin soitossa oli paaaljon virheitä, jopa tuhannesti sahattu Mendelssohn ei mennyt puhtaasti. Mutta minkäs siinä teet, muuta kuin kuuntelet. Kanttorikin oli jo vuosikymmeniä ollut ammatissaan ja siksi ihmettelin virheiden määrä.
  10. EI! Muuten ei tule valmista, etenkin kun on itse vastuussa kaikesta.
  11. Siinä tarvitsee avukseen kylällisen ihmisiä.
  12. Onnistuimme luomaan juhlatilaisuuteen epämuodollisen, rennon, kanget ahtereista poistavan tunnelman, sellaisen jota haluttiinkin. Avainasemassa toki tässä on juhlapari itse. Pitää itse heittäytyä rennoksi, jos haluaa sitä vierailtaan. Ja tunnelmaa lähdettiin luomaan jo kutsuista alkaen. Nekin olivat hauskat.
  13. Juhlien järjestelystressistä pääseminen ja arkeen palaaminen.
  14. Koristeita ja askartelumateriaalin ylijäämää lahjoitin pian häiden jälkeen paikalliseen päiväkotiin. Muun tavaran kanssa en pidä mitään kiirettä. Katson ajan kanssa miltä alkaa tuntumaan minkäkin kohdalla.
  15. Pakkaisin häämatkalle jo paria viikkoa aikaisemmin. Lähdimme häämatkalle kaksi päivää vihkimisen jälkeen, eikä silloin enää kerinnyt pakkaamaan. Olin pakannut siinä viimeisinä päivinä ennen häitä, kun muutakin kiirettä oli suunnattomasti. Muutama tavara unohtui, mutta onneksi ei mitään mitä ei olisi saanut matkaltakin ostettua. Mutta että pakottautuisin keskittymään pakkaamiseen, vaikka se kovin hankalaa häähumun keskellä onkin.
  16. Paria päivää ennen häitä mut valtasi ihmeellinen rauha ja jännityksen puute. Ja minä jos kuka jännitän. Jännitän tutulle hierojalle menoakin, jos edellisestä käynnistä on useampi kuukausi. Mutta siis olo oli todella epäuskoinen kun jännitys oli niin äärimmäisen vähäistä. Ilmeisesti sittenkin taisin jännittää enemmän juhlan järjestämistä ja juhlan teknistä onnistumista, kun itse naimisiinmenoa. Kun juhlajärjestelyt alkoivat olla kohdallaan, jännityskin hiipui. Kirkossa en jännittänyt, koska tiesin että pappi vetää sen shown eikä mun tartte muuta kuin seurata ohjeita. Juhlan osuus taas oli tarkoitettukin epämuodolliseksi, niin eipä siinä sitten enää mitään jännittämistä ollutkaan.
  17. Sain Kalevala-korun Naisen ääni -riipuksen. Sulholle ostin navigaattorin. Sen verran lapsia olemme, että emme malttaneet odottaa aamuun. Hotelliin päästyämme kyselimme varovaisesti, että avataanko vai odotetaanko. Jo kysyessämme tiesimme, että emmehän me malta odottaa ja hihitellen avasimme lahjat saman tien
  18. Olimme tehneet tästä vitsin sulhon kanssa. Muistuttelimme jo harjoituksissa taukoamatta toisiamme, että hymyile, hymyile. Sama päti valssaamiseen, senkin aikana kannattaa hymyillä. Suosittelen lämpimästi, että matkalla alttarille katselette sivullenne. Tuttujen hymyilevien kasvojen näkeminen lämmittää ja lievittää jännitystä. Ja silloin muistaa hymynkin helpommin, kun näkee rakkaita hymyjä penkkirivi toisensa jälkeen.
  19. KAIKKINEEN, matkoineen, sormuksineen, jälkikuluineen (kiitoskortit + muut muistamiset) budjetti asettuu tuohon 5000-6000 €:n väliin. Eikä kaduta!! Häät ovat sen verran ainutlaatuinen juttu, että silloin ei pidä nuukailla. On niin monta asiaa, jotka on toteutettava nyt tai ei koskaan, niin siksi pihistely ei mun mielestä kannata. Olimme itse säästäneet suurimmat osan, mutta hieman sponsoriakin saimme. Vielä viikkoa ennen sponsori kysyi, että mikä on rahatilanne, että rahan takia älkää jättäkö haaveita toteuttamatta.
  20. Meillä häävieraat kilisyttävät naruun sidottuja kulkusia.
  21. Naikkareiden kirppikseltä löysin omani. Ensimmäinen ja ainut jota kävin kokeilemassa. Todella nätti ja alkuun tuntui ettei mitään tarvitse tehdä, mutta nyt olen todennut, että vähän täytyy lyhentää. Onneksi suvussa ompelutaitoisia. Täältä kuvia http://unikas2.vuodatus.net/blog/2494549/saanko-esitella-the-morsiuspuku/ Puku on Sincerityn nro 2950
  22. 4.9.10 rouvitutaan. Meillä koristeissa näkyy auringonkukka/keltainen ja sille kaveriväriksi on valittu vanha roosa.
  23. Mun kaaso ajaa. Hän on ammatiltaankin autonkuljettaja joten homma lankesi hänelle automaattisesti
  24. Meillä häävalssina Yön Satukirjan sankari, joka loppupuolella feidataan ulos ja sitä seuraa rytmikkään renkuttava Tiputanssi, johon houkutellaan häävieraat mukaan. Eipähän pääse vieraat sanomaan ettei meidän häissä tanssittu! ...kun muuta tanssia ei tule olemaan.
  25. Sulho on jo nyt nähnyt mut monta kertaa hääpuvussa. Reaktio on ollut joka kerta sama: kieli pitkällä supsuttaa k-18 tekstiä Mielestäni on ihanaa ollut kokea tuo "huokausten hetki" jo monta kertaa. Miksi pantata sitä vain alttarille, kun sen voi kokea uudestaan ja uudestaan? Ja tulen kokemaan sen monta kertaa uudelleen vielä ennen hääpäiväämme ja vielä hääpäivänäkin. Hääviikon torstaina käymme feature-kuvauksessa joten silloin viimeistään näkee täydessä tällingissä, eli hyvissä ajoin ennen häälauantaita. Alttarille kävelemme yhdessä joten yllätys ei oikein siinäkään mielessä toimisi. Mä en oikein koskaan ole ollut salailun perään. Mun puvun on nähnyt jo moni ja jokaiselle kiinnostuneelle näytän kännykässä olevaa kuvaakin. Hääsivustollamme, jota kutsuvieraat pääsevät tutkailemaan on myös kuva meidän vihkisormuksista, joten hyvin avoimella tyylillä mennään. Mulle salailulla ei ole itseisarvoa.