Lumikko

^ Kiitos vastauksesta. Varsin pitkällisen etsinnän jälkeen luulen, että tuo on juuri etsimäni sormus. Sopivan klassinen, mutta persoonallinen

Hei, minulla on vihkisormuksena Myötätuuli M-166w, jolle kaipailisin kaveria. Ihastuin Vuoripuro V-12w -malliin. Mikä on sormuksen hinta hieman isommalla kivellä esim. 0,35 tai 0,40 ct? Mitä olet mieltä M-166w+V-12w yhdistelmästä?

Meillä oli tuo vaihtoehto 1. Jotenkin vihkiminen kaikkitietävän jumalan kasvojen edessä on todella kaunis ja tunteita herättävä. Aika usein myös kuulee, että papit varioivat näitä eli myös ensimmäinen voi päättyä aina kuolemaan asti.

Ihan sama havainto Itsekin menin muutama viikko häiden jälkeen leikkaamaan otsatukan. Ehkä tässä on taustalla se, että häihin mennessä on usein hiuksia kasvatettu pitkään ja kaipaa jo jotain vaihtelua. Miehenikin on kyllä huomannut saman asian ja on häiden jälkeen monesti sanonut, että et sitten leikkaa lyhyttä tukkaa.

Minulla oli ennen naimisiinmenoa hyvin tavallinen sukunimi, mutta ei-niin-tavanomainen etunimi, joten nimeni jäi kyllä mieleen, mutta ei ollut mitenkään kovin erityinen. Mieheni sukunimi on vain hänen perheellään ja sitä kantaa vain hieman toistakymmentä ihmistä, joten jos tuntee jonkun hänen perheenjäsenensä tietää varmasti että myös minä kuulun samaan perheeseen. Minulle ei ollut tärkeää harvinainen nimi vaan se, että meillä on yhteinen nimi, mutta naimisiin mentyämme olen kokenut, että esim. nimeni kautta edustan nyt myös jotain muuta tahoa kuin vain itseni, joten harvinainen nimi tuo myös aika lailla vastuuta. Harvnainen nimi voi myös olla taakka - tarkemmin sitä nykyään miettii missä yhteyksissä oma nimi näkyy esim. verkossa.

Oma upea ruususta ja lumimarjasta rakennettu kimppuni maksoi muistaakseni ~70 €. Alunperin ajattelin, että kukat eivät ole niin tärkeitä häissä enkä halua niistä paljon maksaa, mutta nyt kun katselen valokuvia häistä, olisin maksanut mielelläni enemmänkin. Esim. hääkuvat eivät näyttäisi miltään ilman kimppua. Ne, jotka ajattelevat, että kimppu kuin kimppu, ovat kyllä niin väärässä. Hääkimpusta näkee ihan joka yksityiskohdasta, että siihen on nähty aikaa ja vaivaa.

Me saimme isovanhempiempieni lahjarahat tilille varmaan pari viikkoa ennen häitä ja se oli mielestäni vähän kiusallista, koska rahoista ei voinut oikein kiittääkään ennen häitä, kun lahjaa ei tavallaan olisi pitänyt vielä huomata.

Kyllähän sitä voi tehdä vaikka sopimuksen siitä mitä toinen maksaa toiselle tai miten yhteinen elämä järjestetään AVOliitossa, mutta jos puhutaan, mitä etua naimisiinmeno tuo niin mielestäni vero-asia oli lähinnä osoitus siitä, miten yhteiskunta suhtautuu AVIOpuolisoiden yhteisiin vastuisiin, velvollisuuksiin ja oikeuksiin. Omasta mielestäni suomalainen avioliittolainsäädäntö on erittäin joustava - se turvaa sellaiset tilanteet, joissa todennäköisesti kaikki avioliiton solmivat toivovat turvaa itselleen ja puolisolle, mutta silti kumpikin osapuoli on itsenäinen ja tasavertainen toimija.

Kyllä avopuolisotkin voivat käyttää omat veronpalautukset puolison hyväksi! My link

- jos saatte lisää lapsia, aviomies katsotaan automaattisesti lasten isäksi - leskeneläke, jos puoliso kuolee - oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon toisen kuollessa ... Nämä ovat vain yksityiskohtia. Yleisesti katsoisin, että monissa perheeseen ja yhteiskuntaan liittyvissä kysymyksissä asiat ovat paljon yksinkertaisempia, jos parisuhde on virallistettu. Viimeisin esimerkki itselläni avioitumisen jälkeen oli veroilmoitus, jossa saatoin käyttää omat veronpalautukset puolisoni hyväksi. Itse hämmästelen ajatusta, että "meillä on jo yhteinen laina/asunto/auto/lapset... miksi pitäisi mennä vielä naimisiin". Nimenomaan tällaisessa tilanteessa pitäisi mennä naimisiin, koska silloin saa kaikki avioliiton hyvät puolet eli lain turvan monissa tilanteissa, joissa nimenomaan tuo yhteissä hankittu omaisuus on vaarassa.

Merisalissa oli isot häät samaan aikaan kuin meillä eikä Sun Marinen puolelle kuulunut mitään. Ilmeisesti toiselle puolelle kuului musiikki jonkun verran, koska sieltä tuli kuokkavieraspariskunta meidän puolelle loppuillasta, kun meillä oli kuulemma parempaa musiikkia Molemmissa on myös omat pihanpuolet, joten siltäkään osin ei pitäisi haitata.

Tämä ei kyllä varmasti pidä paikkaansa. Itselläni meni noin viikko ennen kuin uusi nimi edes kirjautui väestötietojärjestelmään. Uusi passi suositellaan haettavaksi kolmen kuukauden kuluessa nimen vaihtumisesta. Kun nimi vaihtuu myös vanha nimihän säilyy västötiedoissa.

Hei, vaikka avioliittoa ei ole vielä kovin paljon takana, sormusyhdistelmän päivittäminen alkaa jo kutkuttaa Minulla on vihkisormuksena Sandbergin Myötätuuli-malliston M-166w. Mietin rinnalle jotain yksikivistä, joko sivutimanteilla tai ilman. En haluaisi kovin leveää yhdistelmää, joten leveys saisi olla max ~3,5mm. Miten esim. Aamukaste II -malliston V-236-7W sopisi?

Naimisissa oleminen on nostanut parisuhteen ihan uudelle tasolle. Vaikka aikaisemminkin on kokenut olevansa sitoutunut toiseen, ei se ole ollut mitään tähän verrattuna. Meillä on häiden jälkeen ollut hieman haasteellinen elämäntilanne valmistumisen ja työelämän välimaastossa. En usko, että olisimme yhdessä selvinneet tilanteesta näin hyvin, jos emme olisi naimisissa. Yhteisvastuullisuus ja kärsivällisyys ovat lisääntyneet, kun tietää, että todennäköisesti kaikki "tilit" tasaantuvat yhteisen elämän varrella. Hauskinta on ollut miehen käytös häiden jälkeen. Mies ei varmaan kohta muista mun nimeä, kun kutsuu vaan koko ajan vaimoksi. Hieman hitaasti syttynyt mies ei nyt saisi mitenkään kyllikseen naimisissa olemisesta Hehkuttaa avioliittoa myös kaikille kavereilleen, jotka seurustelevat mutta eivät ole vielä naimisissa.

Minä olen meistä se, jolla on enemmän omaisuutta ja odotettavissa olevaa omaisuutta kuin miehelläni. Me teimme minun toiveestani avioehdon. Meillä kummallakaan asiaan ei liittynyt minkäänlaisia tunteita negatiiviseen tai positiiviseen suuntaan, osittain varmaankin siitä syystä, että asia tuntui niin kaukaiselta ja epätodennäköiseltä. Asiasta keskusteltiin asiallisesti ja molempien mielestä oli reilu peli, että mahdollisessa avioerotilanteessa kumpiin pitää oman omaisuutensa. Enemmänkin keskustelut asiasta vain vahvistivat avioliittoa ja keskinäistä luottamusta. Kannattaa myös muistaa, että laki ei avioerotilanteessa pakota jakamaan omaisuutta tasan vaikka avioehtoa ei olisikaan vaan molempien suostumuksella omaisuus voidaan jakaa miten halutaan. Avioehto mielestäni takaa sen, että vaikeassa elämäntilanteessa on ainakin yksi asia vähemmän murehdittavana. Mielestäni avioliitossa rahat ovat yhteisiä, mutta en näe mitään syytä siihen, että erotilanteessa toisella olisi minkäänlaista oikeutta toisen itsenäisesti hankkimaan tai perinnönkautta saamaan omaisuuteen. Ja vielä lisäyksenä, että meillä avioehto oli vain avioerotilannetta varten.