rockon

Menu kuulostaa oikein hyvältä. Itsekin ehdotan samaa, eli kasvisgratiini pois ja tilalle jotain ruokasampaa. Nuo gratiinit on myös mun kokemuksen mukaan helppo "mokaa" eli kasvikset ylikypsiä ja löllöä litkua. Sori mun ennakkoasenteet! Myös kunnon salaatti voisi olla paikallaan? Tai ehkä jotain pikkusnäksejä? Joku tapas-lautanen suomalaiseen malliin voisi olla kiva rennoissa häissä.

Ravintolaan vaan viettämään häitä, jos kerran pitopalvelut eivät suostu. Silloin on ihan sama onko vieraita kaksi vai kaksisataa. Ruokaa saa niin paljon kuin haluaa, ei tarvitse itse siivota ja varmasti toimii palvelu. Ihme elitismiä pitopalveluita. Kyllä pitäisi pystyä järjestämään niin pienet kuin suuretkin tilaisuudet. Meillä häissä on ruokailijoita jotain 20 henkeä ja aiotaan käyttää alkaen 50-60 euroa/henki ruokailuun + vielä juomat päälle (osa tuohon jo sisältyi). Eli todella tökeröä käytöstä alkaa selittää, että on liian vähäsen vieraita ja palveluja ei irtoa. 60e x 20henkeä = 1200 euroa ja samalla hinnalla saa 19 euron aterian pitopalvelusta yli 60 hengelle.

Edit: En pidä hääblogia enää.

Joo tuo on se oikea!

Niin siis en tarkoittanut yksiselitteisesti kumpiakaan kynsiä vaan ihan yleisesti ottaen sellaisia kynsiä, jotka eivät ole omat. Ja halpa ei viitannut kynsien (laiton) hintaan vaan siihen yleisolemukseen, tulee aina mieleen joku Pamela Anderson ja Johanna Tukiainen. Tässähän kyse on ihan täysin siitä mistä kukin tykkään. Minusta ne ovat aina överit ja pidän enemmän hyvin hoidetuista käsistä.

Olen miettinyt jo muutenkin hiustenpidennystä, että ehkäpä sen saatan laittaa jos tukka ei ehdi kasvaa tarpeeksi pitkäksi. Toisaalta voi olla, että pelkillä lisäkkeillä saa jo nätin kampauksen eikä tarvitse laittaa pidennystä. Tekokynsiä ja piilareita en kyllä ole laittamassa, mutta meikissä ja manikyyrissa totta kai! En pidä erityisesti sellaisesta muovibarbilookista, joka tulee just silloin, kun suurin osa naisesta on feikkiä: tukka, tissit, kynnet, ripset, huulet... Kannattaa ainakin minun mielestäni miettiä tarkkaan, että mikä on oikeasti hyvännäköistä ja sitä "omaa itseään". Esim manikyyrilla saa kyllä todella nätit kädet sormuskuvia varten, tekokynnet on aina tekokynnet ja ainakin mun mielestäni todella halvat ja mauttomat. Mutta mikäs siinä jos itte diggaa. Nauttikaa naiset itsestänne! Treenatkaa ja syökää hyvä olo. Sieltä se kaunes kumpuaa eikä lisäkkeistä.

Olikos tämä nyt vielä täällä: http://www.iltalehti.fi/viihde/2010022311179573_vi.shtml

Kaupunki varmaan auttaisi aika paljon?

Kannattaa myös huomioida palkka- ja hintataso. Vaikka kangas Suomessa maksaa 200e ei se maksaa samaa esimerkiksi Kiinassa. Ja jos maksat puvusta 200e ja se menee Kiinassa suoraan ompelijalle on se paikallisessa palkkatasossa huima summa. Tämä siis siinä tapauksessa, että tilaa netistä suoraan paikalliselta tekijältä. Tietty jos tilaa jostain liikkeestä on se ompelijan summa pienempi. Ei pidä aina ajatella mustavalkoisesti, eli jos jotain valmistetaan halpatuotannon maissa niin samalla riistetään näitä työntekijöitä. Sitten itse aiheeseen: Itsellä puku maksaa muistaakseni jotain 1500e tai pikkuisen alle. Kengät ja muut päälle varmaan 500e luokkaa. Olen valmis maksamaan laadusta ja siitä, että puku/kengät oikeasti istuvat ja näyttävät hyvältä päällä. Kyseessä on kuitenkin se juhla, joka vaikuttaa/merkitsee eniten elämässä ja jonka kuvat säilyvät niin monen kirjahyllyssä yms. että olisi silkkaa typeryyttä säästää väärässä kohdassa.

Lasketaanko nämä oikeiksi häiksi. HAHAHA!

Niin eihän mikään tietenkään näytä tasan samalta luonnossa kuin kamerassa. Sen vuoksi ei pitäisikään siitä ottaa kauheaa stressiä, jos joku kirjailu tmv. ei näytä hyvältä tai näy tarpeeksi valokuvassa. Eikös pääasia ole kuitenkin se, että näyttää siinä tilanteessa, siellä juhlassa hyvältä? Totta kai sitä haluaa, että jää kivoja kuvia muistoksi tärkeästä päivästä. Mutta sen takia kai otetaan sitten ne studiokuvat, joissa kaikki halutut kohdat näkyvät ja huonot eivät. (Tämän vuoksi en itse pystyisi esim netistä tilaamaan pukua kuvien perusteella, koska kyllä ne pitää livenä nähdä. Ja moni puku joka näytti kuvissa hyvältä näytti luonnossa ihan karsealta ja kuvan perusteella suht ankealta näyttänyt puku olikin livenä THE PUKU!) Tietty jos haluaa jotain sellaista mikä näkyy kilometrinkin päähän niin pitää sellainen ottaa. Pitää vain valita joku eri väri sitten kuin valkea, esim punaisen luulisi näkyvän! Tai jotain mikä kimmeltää kauniina valossa. Niin eihän sitä osaa silleen katsoa sitä kokonaisuutta peilistä. Kuvastahan usein näkee näyttääkö joku hyvältä, kun näkee kokonaisuuden "ulkopuolisen" silmin. Vaikea sanoa ilman kuvaa miten epäsuhtaiselta vartalo näyttää puvussa, mutta yleensä ottaen kai tiimalasi on se kaunein vartalotyyppi, kun osat ovat kohdallaan. Ehkä puvussa oli liian iso yläosa jos se näytti kohtuuttoman suurelta? Mutta jos puku tuntuu hyvältä päällä ja livenä toimii niin go for it! Ja ps. ei pidä ottaa nettikirjoitteluita liian vakavasti, on vaikea ilmaisunmuoto.

Siis en nyt ymmärrä mikä tässä oli se ongelma? Ainakin jälkimmäinen on sellainen ongelma, joka johtuu juuri kamerasta eikä puvusta. Ehkä nyt tajusin jotain todella pahasti väärin, mutta jos jotain ei kuvassa näy niin kyllä se on ihan sen kameran syy. Ja ensimmäisestä ongelmasta sen verran, niin jos lantio on kapea niin silloinhan yläosa/lantio näyttävät leveämmiltä suhteessa siihen. Kyllähän se korostaa yläosaa jos on hurjan kapeaksi vedetty vyötärö... Siksi sitä sanotaan tiimalasiksi.

No eihän se sitten sen puvun syy ole vaan kuvaajan. Jos ammattikuvaaja ottaa kuvat puvusta niin kyllä se näyttää ihan yhtä hyvältä livenä kuin kuvissakin. Itse en ottaisi stressiä kuvista, jotka on otettu jollain halpis digipokkarilla tai kamerakännyllä väärillä asetuksilla.

Miten puku voi näyttää huonolta kuvissa mut hyvältä livenä?

Alussa olin ihan varma, että puvun valinta tulisi muodostumaan suurimmaksi ongelmaksi. Sen takia päätin lähteä jo ajoissa liikenteeseen (häihin vielä yli vuosi aikaa). Mutta olinkin juuri sopivaan aikaan liikenteessä, kun ensi vuoden malleja tippuu koko ajan liikkeisiin. Joka tapauksessa, kokeilin monia eri mekkoja. Kaikki oli ihan ok, tai ihan jees, mut ei se puku. Googlasin myös monta viikkoa (tai ehkä kuukautta:) pukuja. Luin lehtiä ja selasin tätä forumia. Lopulta minulla oli mielikuva mistä tykkään ja mistä en tykkää. Unelmapuvusta oli jonkinlainen ideaali mielessä, mutta ei tarkkaa kuvaa. Löysin sitten jo yhden puvun, joka oli todella lähellä unelmaani, ja ajattelin että ehkä tämä nyt sitten on parasta mitä on tarjolla. Kunnes tuli vielä yksi uusi puku samalta valmistajalta liikkeeseen. Sovitin ennen tätä pukua yhtä toista pukua, joka ei kyllä näyttänyt ollenkaan hyvältä päälläni! Sitten, kun vedin tämän unelmapuvun päälleni: se istui kuin valettu! Se korosti parhaita puoliani, häivytti huonot puolet. Se oli romanttinen, mutta seksikäs. Vanhanaikainen, mutta moderni. Klassinen, mutta rock. Se oli kaikkea mitä unelmoin ja enemmän! Vielä, kun laitoin sellaisen pääkoristeen niin olin aivan taivaassa. Puku ei vain näyttänyt hyvältä, se myös tuntui hyvältä päällä. Ihanan kevyt yllä ja se päällä näin itseni morsiamena. Näytin morsiamelta! Näytin juuri siltä miltä halusin näyttää hääpäivänäni! Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän.