hattuhirmu

Ei minusta kuulu loukkaantua. Enka oikein ymmarra sitakaan, etta sisaruksen tai tuttavan lahiviikoille (tai edes samalle kesalle) ajoittuvat haat olisivat itselta pois. Painvastoin. Meidan tilanne oli se, etta menimme noin viiden vuoden seurustelun jalkeen kihloihin ja suunnittelimme haita parin vuoden paahan. Miehen sisko meni sitten - siina vaiheessa viela aika tuoreen miesystavan kanssa - kihloihin, ja he paattivat menna naimisiin vuotta ennen meita. Emme siita loukkaantuneet, vaikka vahan kiireelliselta se vaikutti. Lopulta mekin sitten aikaistimme haitamme ja menimme vihille kaksi viikkoa miehen siskon jalkeen - tama osoittautui parhaaksi ratkaisuksi siksi, etta miehen koko laajempi suku asuu eri maassa, eli nyt saivat sedat ja tadit kahdet haat yhden hinnalla. Siita tuli hyvat muistot, kun haitten valilla jarjestettiin sitten muitakin perhekokoontumisia ja -pippaloita. Ja miehen sisko napparana neitina jarjesti meille alennuksia eri firmoista (esim tuolihuppujen ja limusiinien vuokra) mainitsemalla, etta suvussa on kahdetkin haat melkein paallekkain.

Tama ei kovettumiseen vaikuta, mutta jos haluaa kuorrutuksella vahan kikkailla niin sen kahvin voi korvata Baileysilla.

Kukaan ei orveltanyt, vaan kaikilla oli ihan siististi kivaa. Piti silti vastata, etta kulmakarvoja tuli vahan kohoteltua, kun yksi vieraista hyvasteli minut vaaralla nimella. Ei siis niin, etta olisi sanonut tyttonimen uuden sukunimen sijaan, vaan ei selvasti tajunnut ollenkaan, etta minkas niminen se morsian nyt olikaan. Opetus: harkitaanpa tarkkaan, kannattaako vanhempien kavereille sittenkaan lahettaa avec-kutsuja...

Ikavia tilanteita... meilla ei ole vastaavaa paassyt kaymaan jo siksikin, etta tapasin miehen kun asuimme koko perhe Australiassa, eli vaikka valimatka nyt tietty tekee tiukkaa (varsinkin nyt kun esikoista odotellaan), niin vanhemmille on siina mielessa helpompi olla, kun tietavat itsekin minkalaisesta paikasta on kyse ja taalla mielellaan lomailevat silloin kun on aikaa ja varaa - ja joutuivat jossain vaiheessa itsekin lahtemaan omista vanhemmistaan kauas. Siita pitaa tietenkin pitaa kiinni, etta aikuinen ihminen paattaa omasta elamastaan, mutta ehka juuri lapsen uudessa kotimaassa vierailu voisi auttaa vanhempiakin hyvaksymaan asian paremmin? Riippuu tietenkin vanhemmista ja alueesta ja siita, miten pitkaan vierailu voi kestaa, mutta jokainen varmasti osaa keksia jotain omia vanhempiaan kiinnostavaa lahiymparistostaan. Nain aussiperspektiivista luulisi, etta esimerkiksi etelaisen pallonpuoliskon golfkelit ja viiniristeilyt voisivat vakuuttaa skeptikonkin, ettei tama ihan mahdoton maa ole. Jos aidista yhtaan seikkailuhenkea loytyy, niin napanuoralla lassoaminen voi hyvinkin muuttua matkakuumeeksi...

Meilla vihkiminen oli vain englanniksi - ohjelma oli kaksikielisena etta ummikotkin tiesivat suurinpiirtein etta missa vaiheessa ollaan menossa. Sisko luki pienen tarinan englanniksi, ja siita oli jaettu suomenkieliset kaannokset erikseen sita tarvitseville. Juhla meni osittain kaksikielisesti - iska piti oman puheensa ensin suomeksi, sitten englanniksi, mina puhuin lahinna englanniksi mutta kiitin suoomenkielisia suomeksi, kulta puhui tietty englanniksi mutta ihastutti sukulaisia sanomalla "mina rakastan sinua" ihan selvalla suomen kielella, appi ja BM puhuivat englanniksi, veli heitti kaikki lyhyet spiikkaukset kaksikielisesti. Virallista ohjelmaa ei seurustelujen ja syomisten isaksi sitten ollut, eli ei tarvinnut yrittaa kaantaa leikkien ohjeita yms. Ja hyvin meni.

Jos muutenkin asutte jo yhdessa, niin alkaa turhia viettako haita edeltavaa yota erillaan. Aamulla on kuitenkin mukavampi herata sen oman miehen kainalosta, eika stressi ole niin kova kun saa yhdessa valmistautua paivaan. Hoitakaa virallsiet osuudet alta pois mahdollsimman akkia. Meilla oli puheet ja haavalssi ennen ruokailua, ja saimmekin sitten olla ja nauttia illasta rauhassa jannittamatta, etta muistammekohan niita tanssiaskelia kunnolla ja uskaltaakohan ottaa entistenkin tapinoitten paalle viinilasillista. Alkaa laittako turhuuksiin rahaa. Sitten eikun paattamaan,e tta mitka lasketaan turhuuksiksi. Minulla turhuuksiksi luettiin haaalusasut, tekokynsia tai rusketuksia en edes harkinnut, ja kengat hankin halvalla. Pieniin luksuksiin sitten satsattiinkin - on ollut oikein mukava kuulla setien ja tatien tyytyvaista hykertelya kuukausienkin paasta, kun jarjestimme sukulaisille limusiinikuljetukset kotiin. Meilla oli haissa vain kaksi pienta lasta, joten erillista lasten poytaa ei olisi ollut tarpeellista jarjestaa. Kulta kavikin sitten ostamassa kaksi piirrustuslehtiota ja varikynia, joilla tyttoset parjasivat lositavasti koko illan. Ei siis tarvittu nintendoja tai disneyvideoita (jotka ehka suuremmalle ipanaporukalle saattaisivat ollakin hyva vaihtoehto).

Meilla vihkiminen oli nakoalatornissa - kulta meni edella BM:n kanssa "alttarille", mina seurasin iskan kanssa pari minuuttia myohemmin, neidot meidan takana. Jousitrio soitti Trumpet Voluntarya. Iska saattoi kaytavan puoleenvaliin, kulta tuli siihen minua vastaan, lopun matkan kuljimme yhdessa. Juhlapaikalla vieraat menivat ensin sisaan paaovesta alkumajoille, me menimme sivuovesta meille valmisteltuun huoneeseen ensin "piiloon". Odottelimme siella jonkin aikaa, kunnes Seremoniamestari istutti vieraat poytiinsa ja julisti meidat saapuneiksi - vieraat taputtivat, me kavelimme tanssilattian poikki paapoytaan istumaan. Sen jalkeen oli heti puheet ja haavalssi, loppuilta oli syomista, juomista ja seurustelua.

Ei ollut tarvetta - vihki- ja juhlapaikka molemmat olivat niin keskeisilla paikoilla, etta paikalliset tunsivat ne jo ennestaan, ja sukulaiset tulivat takseilla. Haalehti sitten oli erikseen - meidan haiden kaava kun poikkesi tavallisesta, ainakin suomalaisittain, niin katsoimme parhaaksi antaa vieraille pienen hahmotelman siita, missa jarjestyksessa asiat tapahtuvat.

Talvella morsiuspari tietenkin hiihtaa! Meilla oli ihan auto vain, mutta sen verran poikettiin kaavasta, etta vuokrattiin urheiluauto ihan koko viikonlopuksi. Saatiin parrailla ihan sydamen kyllyydesta.

Meilla on tarkoituksena kayda Suomessa vuoden lopulla, aikaa meilla on pari kuukautta. Tuona aikana olisi mukava jos kulta oppisi jonkin verran suomea, vaikka ihan vahankin. Tietaako kukaan, mista voisimme loytaa tietoa lyhyista ja ytimekkaista kursseista (tai yksityisista opettajista) joko Helsingissa tai Lahdessa?

Tama tuli jo aviomiehen suusta, eli ei enaa haihin liittyen: :

Meilla oli haat ravintolassa, emmeka muuta jarjestelya harkinneetkaan. Tassa tilassa jarjestetaan paljon haita, eli ravintolalla oli oma haakoordinaattori, jonka kanssa palaveerasimme pari kertaa valmistelujen aikana. Muutamaa paivaa ennen haita veimme haakarkit, poytakoristeet ynna muut paikan paalle, ja henkilokunta asetteli kaiken paikalleen. Meille oli tarkeaa, ettemme joutuisi haita edeltavana paivana tai viela pahempaa, haapaivan aamuna, kattamaan poytia tai nakittamaan sukulaisia samaan hommaan. Ruoan tiesimme myos olevan erittain hyvaa kyseisessa paikassa, ja palvelu pelasi koko illan. Tarjosimme vieraille kuohuvat, pari eri lajia valko- ja punaviineja, oluita ja alkoholittomia, vakevat piti ostaa baarista itse. Loppuhinnaksi kaikelle tuli ehka noin viitisenkymmenta euroa per henki. Varmasti kalliimpaa kuin pitopalvelun kautta (mutta silti halvempaa kuin monessa muussa paikassa), mutta kuten joku aiemmin jo sanoi: vahemman liikkuvia osia. Oli mukava voida jattaa juhlan jarjestaminen ihmisille, jotka ovat sadat haat kokeneet ja hallitsevat koko sirkuksen pyorittamisen. Jos ravintolahinnat hirvittavat (varsinkin alkoholin suhteen), suosittelen harkitsemaan sunnuntaihaita. Ihmiset todennakoisesti juovat vahemman, eli ei tule niin kalliiksi.

Meilla oli poytakohtainen istumajarjestys. oven vieressa oli poytakartta - tai siis ensin oli lueteltu kaikki vieraat aakkosjarjestyksessa, ja nimen vieressa se poyta, johon kullekin on paikka varattu. erikseen oli viela lista kaikista eri poydista, eli kunhan kukin oli saanut selville oman poytansa nimen, sai kartasta katsoa, etta keita muita samassa poydassa istuukaan. Olimme jarjestaneet poydat niin, etta jokaiselle vieraalle/vierasryhmalle olisi poydassa vahintaan yksi ennestaan tuttu vieras/vierasryhma. Harvemmin sita ihan jokaisen poytakaverin kanssa puhuu, eli sen sijaan, etta olisimme yrittaneet saada jokaiseen poytaan kahdeksan samanhenkista tai toisilleen ennestaan tuttua ihmista, kokosimme poydat noin neljan hengen ryhmista. Esim. toisilleen ennestaan tutut parit A ja B tietenkin samaan poytaan, ja heidan kaverikseen voi vaikka laittaa saman harrastuksen myota toisiaan satunnaisesti nahneet Pari C:n ja Sinkut D ja E. Viela jos sattuu niin hyvin, etta Pari B opiskeli samaa ainetta kuin Sinkku D, niin porukka tulee varmasti hyvin toimeen vaikkei ennestaan mitaan sydanystavia kaikki olisikaan olleet. Naiden poytajarjestelyjen lisaksi koitimme varmistaa, etta suht samanhenkisista porukoista koostuneet poydat olisivat myos lahekkain. Poytienvalsita seurustelua edesauttaa se, etta vieraat nakevat viereisessa poydassa olevan vanhoja koulukavereita tai muita tuttuja.

Updeittaampa noita meidan suunnitelmia, eli haat vietettiin pari viikkoa sitten taalla ausseissa -haakertomuskesta loytyy tarkempia tietoja ja kuvia. Australailaisittain haissa todella luotetaan enemman hyvaan ruokaan, juomaan ja seurusteluun, eika niinkaan leikkeihin. Parilla muullakin tuntemallani aussimorsiolla (vrt. edellinen viestini) on ollut hevosenkenkakoriste roikkumassa joko ranteessa tai kimpussa, eli ehka se olisi kiva pieni aussilisa haihin...

No, eipa meilla mikaan vikaan mennyt, mutta neuvoisin muita seurustelurundillaan kaymaan ensin sukulaiset ja ystavat lapi, vasta sitten vanhempien riemuksi kutsutut puolitutut. Muutaman kaverin kanssa jai sanomatta mitaan heippoja syvallisempaa, kun yritin kayda lapi myos vanhempien kaverit (...joista yksi muuten kutsui minua vaaralla nimella poislahtiessaan...).

Meilla oli puheita ja bandi soittamassa, plus tietty ruokailu ja kakun leikkaus. Mitaan leikkeja ei ollutkaan, eika niita kukaan kaivannut(toisaalta, niita ei taallapain oikein harrastetakaan). Haavalssi ja puheet hoidettiin pois heti ennen ruokailua, ettei tarvinnut niita enaa jannittaa illan mittaan. Mekaan emme kovin intomielisia tanssijoita ole, siksipa tanssimmekin heti aluksi, ettei valssin onnsituminen jaanyt jannittamaan. Juhlavaki tanssi iahn kiitettavasti, mutta meidankin kaverit ovat enemman viinilasin aarella seurustelevaa sorttia kuin tanssilattialla hilluvaa, etta juhlissa oli hieno tunnelma ihan vain ihmisten istensa ansiosta. Voihan jotain ohjelmaa jarjestaa kaiken varalta - miehen siskon haissa olisi ehka ollut hyvakin kaivaa takataskusta joku haavisa, silla juhlat alkoivat lassahtaa kymmenen aikaan (toisaalta, silloin oli sunnuntai ja seuraavana paivana suurimmalla osalla vieraista toita). Mitaan vapaaehtoisleikkeja en kylla kannata - vaikken itse "vapaaehtoiseksi" joutuisikaan, niin myotahapeaa karsisin silti.

Meidan seremoniasta on tarkemmin tietoa haakertomuksessa [edit: taitaa olla jo kauan sitten bittiavaruuteen kadonnut], mutta meilla soitti viulu/huilu/sellotrio ja sisko luki pienen hirmuliskorakkaustarinan seremonian paatteeksi. Miehen sisko oli myos jakanut vieraille pienet saippuakuplapullot, eli loppua kohden meidan ymparilla pyori saippuakuplia, ja kellotapulin kellot soivat (haat olivat nakoalatornissa, jossa on naytilla vanhoja kirkon kelloja). Seremoniaan meni kaiken kaikkiaan puolisen tuntia.

Meilla ei ollut kimpunheittoa, vaan eipa ollut kimppuakaan. Olen ollut kimpunheitoissa mukana, mutta en kovin suurella riemulla. Ei silla, etta niita vastustaisin, minusta on vain jotenkin turhaa heittaa natteja kukkia menemaan (varsinkin, kun nykyaan myydaan jo erillisia heittokimppuja - siita heittamsiesta on siis tullut oma kaupallinen osansa haista). Miehen siskon haissa oli kimpunheitto, vaikka morsian epailikin, ettei naimattomia naisia olisi tarpeeksi. Vedettiinkin se sitten ihan kaikille naisille, ja kimpun saajalle luvattiin vuoden ajaksi hyvaa onnea. Aviomiehet pitaa hankkia ihan omilla taidoilla. Eli lyhyesti: kimpunheittoa ei tulisi ikava. Jos sen ymparille haluaa kehittaa ohjelmanumeron, niin lahjoita se vaikka aidille tai mummolle kiitoksena.

Meillahan naita olikin... 8-) Taysvegemenu, josta tuli huimasti kehuja jalkeenpain. Seremoniapaikka - joen rannassa olevan kellotornin nakoalatasanne. Ei ollenkaan kimppuja, vaan morsiamella viuhka ja neiodilla aurinkovarjot. Poytakoristeina oli pienissa ruukuissa australialaisia natiivikasveja - ei ruusun ruusua. Puheet ja haavalssi hoidettiin alta pois ensimmaiseksi - tuloksena rento loppuilta. Urheiluauto kyytina - vuokrattiin se muutamaksi paivaksi, etta sai vahan parrailla muutenkin.

Vihkitilaisuus. Olimme nakoalatasanteella, joki taustalla, kellot soivat, vieraat puhalsivat saippuakuplia (molemaat olivat meille yllatys), viulu-huilu-sellotrio soitti La Rejoissance, kaikki oli kaunista - ja me pussasimme ennen aikojamme.

Hm, riippunee ompelijasta. Mina kavin ensimmaisen kerran ompelijan juttusilla elokuussa, mutta kuultuaan, etta haat ovat huhtikuussa lahetti minut pois ja kaski tulla joulun jalkeen uudestaan juttusille. Mitat otettiin helmikuun alussa. Ensimmainen raakaversiosovitus oli eilen, viisi viikkoa ennen haita. Puku on valmis varmaan vasta pari paivaa ennen haita. Kun vertaa kaverini haapukuun (jonka han siis osti 18kk ennen haitaan), saattaa hyvinkin vaikuttaa, etta aikataulut ovat aivan erilaiset. Mutta - kaverillanikin oli viimeinen sovitus haaviikolla (valmispukuun piti tehda muutoksia jne - ja monet muutokset tehdaan mielellaan viime hetkella ettei muodot ehdi enaa kauheasti muuttua). Eli ihan yhta aikaisin/myohaan meilla kummallakin on/oli oma puku kaytossa.

Miten olisi poytakoristeet? Jonkun ne pitaa kuitenkin roudata pois, miksipa siis ei annettaisi vaikka joka poydan parhaan tuloksen saaneelle kotiinviemiseksi se poytaa koristanut kukka-asetelma/kynttilakyhaelma/tms?

Olimme kullan kanssa molemmat aika hakeltyneita, kun kuljimme ympari ostoskeskusta lahjalistaa vasaamassa. Yhdessa liikkeessa kun kysyimme vahan neuvoja eri koodien jne suhteen, harmitteli myyja etta kun uudet mallistot eivat ole viela saapuneet, eli paljon muuta hienoa olisi myos tarjolla parin viikon paasta. Ohjeeksi sain, siis mina ainoastaan, etta "Sahan voisit sitten vahan myohemmin tulla vaikka kaason kanssa sita listaa tekemaan". Kultakin kysaisi, etta eiko hankin saisi tulla mukaan, johon myyja vastasi, etta "Voisit kai, mutta miehilla tapaa kylla olla kiire tyojuttujen takia" WTF? Eli siis etta minun pitaisi kaason kanssa paattaa mitka astiastot meille hankitaan, koska ensinnakin naisena se kiinnostaa minua enemman ja kuitenkin olen vakisin raahannut miehen mukaan - ja toiseksi eihan miehilla nyt aikaa sellaisiin juttuihin ole, ne kun kay toissa ansaitsemassa rahaa naita naisten hompotyksia varten. :

Just joo "Me peruttiin haat koska paatettiin, etta naimisiin meno on vaan shown vetamista ja mummojen mielistelya". Jatkona varmaan "Oikeasta sitoutumisesta te ette tieda mitaan - toista se on kun on jo yhteisia lapsia". Me olemme onneksi kuulleet vain positiivisia kommentteja, vaikka kun yksi kaveri meni kihloihin ennen meita han ehka hieman ajttelemattomana hihkaisi, etta "ma niin luulin etta sa ehtisit ensin!' - ihan kuin naimisiinmeno tai kihlautuminen olisi jonkinsortin kilpailu... :

Kaverilleni tama ajatus olisi ollut hyvaksi - han vasahti iltakahdeksaan mennessa omissa haissaan, ja joutui menemaan hotellihuoneeseensa nokosille vahaksi aikaa, koska monituntinen rupeama korsetissa ja vannehameessa kavi tukalaksi. Tauon jalkeen han jatti vannehameen pois ja korsetin erittain loysalle, mutta sanoi ettei juhliminen enaa oikein huvittanut kun ei ollut muuta kuin Se Unelmien Haapuku, jota kuitenkin oli tullut pidettya jo ihan liikaa. Suosittelen siis kevyempaa vaatekertaa ainakin varalle - jos silla haapuvulla parjaa niin hyva juttu, mutta monet kuitenkaan eivat ole tottuneet bailaamaan vuorokauden ympari hienossa juhlapauvussa, etta paremmin jaksaa bailata jos on vaihtoehto valmiina nuupahtamisen varalle.