Katolisen kanssa naimisissa olleena (liityin exän takia katoliseen kirkkoon) sanoisin seuraavaa: kaikissa maissa, olipa sitten kuinka katolinen tahansa, siviilivihkiminen on täysin virallinen ja lainmukainen, luterilainenkin vihkiminen on laillinen kaikille, jos pariskunta on eri uskontokuntiin kuuluva niin siviilivihkiminen on kaikkialla velvoittava ja s pitää rekisteröidä kansalaisen kotimaassa. Myös exäni kotimaassa (Latinalaisessa Amerikassa) moni pariskunta oli mennyt vain maistraatissa naimisiin, ja se oli täysin virallinen ja laillinen. Eri asia on sitten se, että jos puoliso ja tai hänen perheensä ovat kovin uskonnollisia, he voivat katsoa että ainoastaan katolinen vihkiminen on aito ja oikea, Jumalan silmissä velvoittava. Se tarkoittaa myös sitä, että mikä myöhemmin halutte tai toinen puolisoista haluaa erota, sen hyväksyminen tulee olemaan vaikeaa. Ja jos sinä haluat erota katolisesta puolisostasi, voit olla varma että hän tekee kaikkensa estääksen avioeron tai pitkittääkseen sitä. Hän saattaa myös pitää itseään puolisonasi loppuelämänsä, vaikka olisitte lainmukaan eronneet. Tällaisia ei ole kiva miettiä, mutta voi tulla eteen joskus. Eli puolisolla ja sukulaisilla voi olla erilaisia asenteita siviili-/luterilainen/ katolinen vihkimisen suhteen, varsinkin jos lapsia syntyy ja heidät halutaan kastaa katolisen kirkon jäseneksi. Mikäli olet menossa katoliseen avioliittoon, kannattaa osallistua katolisen kirkon järjestämään koulutukseen ja jutella katolisen papin kanssa ennen avioliiton solmimista. Muistakaa että katolinen vihkiminen on paljon muuta kuin kaunis ja koristeellinen seremonia kauniissa kirkossa. Sanon tämän siksi että jos nyt voisin valita toisin en olisi suostunut katoliseen vihkimiseen, vaan ainoastaan siviilivihkimiseen ja avioliiton siunaamiseen kirkossa (ehkä).