Mai2010

Vihkisormus laitettiin teetteille samalla, kun kihlasormusta tilattiin. Halusin, että ne sopii yhteen toistensa kanssa ja yhdessä näyttävät kokonaisuudelta. No ei se taida olla liian aikaisin valmis, kun häät on kahden kuukauden päästä. Toki olisin halunnut pitää kihlasormusta itsekseenkin jonkun aikaa... nyt näyttää siltä, että kun sormukset vihdoin saadaan häihin ei enää ole pitkästi.

He, he.. meidän häät tulee olemaan tollaset niinku teillä oli nuo kihlajaiset. Paikkana on sentään ravintola. Niimpä ei järjestetty mitään kihlajaisia, kun on sama juhlia suoraan sitten sitä naimisiin menoa. Kihlojen ja häiden välillä on aikaa noin 3 kuukautta.

Jeah, hommat etenee. Juhlapaikka on nyt varattu ja menusta sovitaan pian. Sormuksia käytiin sovittamassa eilen ja ne saadaan joko loppuviikolla tai ens viikon alussa. Vihdoin, onhan noita odotettukin. Häihin on aikaa 2kk. Olen aika huojentunut tuosta paikan päättämisestä ja järjestymisestä. Omat vaatteet on sukkia vaille katsottuna ja ehostuksista sovittu. Enää hääyön varaaminen ja meikkaajan kanssa tarkempi keskustelu. Sitten olen valmis naimisiin Edit:kirjoitusvirheitä

-rahan tuhlaus turhuuksiin, kuten koristelu -vieraat ihmiset -uskonnollisuus -ressi ja kiire

^joo, munkin mies on sen verran "urpo" ettei tollasista perusta. Olenkin anopilta pyytänyt häihin liittyen yhtä ainutta palvelusta: selittää pojalleen, mitä ja miksi huomenlahjat ovat ja että, mies voisi minulle sellaisen hankkia. Anoppi voisi myös vihjata, minkälainen huomenlahja voisi olla hyvä. Onneksi sulhanen tuntee minut kuitenkin niin, ettei ota tosissaan mitään äitinsä hölmöjä tai minulle sopimattomia lahjaideoita. Nähtäväksi jää, saanko mitään. Itse käyn sulhaselle lahjana tosiaan trimmaamassa ja vahauttamassa kriittiset paikat...

Jäin oikein miettimään... Luulen, että siinäkin tilanteessa, että meillä ois isommat häät, äiti auttaisi paljon. Mää jotenki oletan täysin, että vanhempani kustantavat juhlat, olipa ne minkälaiset hyvänsä, kun ovat siskollekin kustantaneet. Meillä häiden järjestely on melkolailla koko perheen hommaa, vaikka tietenkin meidän OMA perhe on omansa, erillään lapsuuden perheestäni. En kuitenkaan voi nimittää vanhempiani ja sisaruksiani suvuksi,,, se tuntuu oudolta. Ota nyt tästäkin sepustuksesta selvää... Lopputulos: Äiti auttaa ja paljon. Häiden koko ei vaikuta avustuksen määrään. Jos häät olisivat isot, osallistuisin ja kontrolloisin järjestelyjä todennäköisesti itse enemmän.

Mulla jotenkin etukäteen, ennen kihlausta jo, mietitti tämä aika paljon. Oma perheeni toki tietää, ettemme kuulu kirkkoon. Miehen äiti joskus soittikin, että kuule, olen kuullut, ettet kuulu kirkkoon, niin jos M ei sen takia halua naimisiin kanssasi... No piti sitten tulevalle anopille terottaa, että ihan tiedoksesi, ettei poikasikaan kuulu kirkkoon, ei ole kuulunut vuosiin... Luulen, että kirkkoon kuulumattomuus on kuitenkin myös yksi syy siihen, ettei meillä oo ns. tavallisia häitä. Meidät vihitään kaksistaan todistajien läsnäollessa ja sen jälkeen mennään sulhasen äidin ja minun perheeni kanssa johonkin syömään. Sulhasen mummu kyllä vasta tokas, kun nyt naimisiinmeno uutisen myötä kuuli tuosta kirkkoonkuulumattomuudesta, että ei ne mitkään häät oo, jos siellä ei ole pappia. Ei auttanu kysellä, että mitä se pappi siihen naimisiin menoon vaikuttaa... Ihan hyvin se mummu silti sen asian otti, on kuulemma täysin meidän oma asia, mutta meinas se myös olla tulematta häihin, koska ne ei oo häät. No vielä mulla on pari kuukautta aikaa puhua se ympäri .

^Meillä on just toisinpäin, vaikkei mekään enää mitään nuoria olla. Tajusin aikasemmin, etten tuu saamaan sellasia unelmien häitä, joista en ois ees uskaltanu haaveilla, joten oon ulkoistanu kaiken suunnittelun ja järjestelyn äitille ja siskoilleni. Olen melko romanttinen luonne, toisin kuin sulhaseni. Toivoisin romanttisia yllätyksiä ja ihanat häät, mutta en halua, että itse aina joudun järjestämään kaiken. Eli haluan yllätyksiä ja nyt häiden kohdalla on ihan luvallista, että joku suhteemme ulkopuolinenkin voi yllätyksiä järjestää. Sulhanen ei paljon juhlista perusta, joten en voi vaatia häneltä, että hän järjestäisi jotain ihanaa.. Jäisi saamatta Joten ratkaisin asian näin. Äiti auttaa ja paljon. Järjestämällä ihanat juhlat, joihin meidän sulhaseni kanssa tulee vain saapua paikalle Edit: Toki raamit on annettu. Kuten juhlan luonne, vierasmäärä (10) ja erilaisia toiveita ruuasta ja paikasta. Melko paljon järjestäjät myös varmistavat meiltä (=minulta) onko jokin idea ok. Silti luvassa on varmaan jonkin verran täysiä yllätyksiäkin.

Musta tuo on enempi normaalia kuin nopeaa. Meillä mennään naimisiin kolmessa kuukaudessa kihlauksesta. Vaikka ite oon kyllä ollu tietoinen jo pari vuotta, että tämä on mun tuleva aviomies. Oma äiti (ja siskot) totes kihlauksesta, että no jo oli aikakin ja onhan tätä jo odotettukin. Iskä onnitteli sitten vilpittömästi siinä vaiheessa kun ilmotin hääpäivän, että paljon onnea jo tässä vaiheessa. Sulhasen isälle piti kihlauksesta kerrottaessa tarkentaa, että niin olemme siis päättäneet mennä toistemme kanssa naimisiin. Vähän se jotenki ihmetteli, että ai ihan naimisiin. Itseni hilliten kiristelin hampaiden välistä, että niin sitä se kihlaus yleensä tarkoittaa. Sulhasen äiti oli kyllä onnellinen kihlauksesta, muttei vielä hääpäivänkään kuultuaan ymmärtänyt, että menemme naimisiin. Muutama viikko hääpäivän ilmottamisen jälkeen totesin kahvipöydässä, että no eihän tuohon huhtikuun alkuun kovin kauaa ole, niin se kysy, että mitä sillon tapahtuu. Sanoin, että no sillon on ne meidän häät, onhan tästä ollu jo puhetta, niin anoppi siihen, että ai tekö meette ihan oikeesti naimisiin.... ääliö...

Oon puntaroinu tätä asiaa mielessäni melko paljon. Meillä tulee häissä olemaan meidän lisäksi seitsemän aikuista. Sulhasen äiti on ainut sulhasen puolen "vieras" ja minä mietin hänen juomistaan. Olen siinä määrin idiootti, että viitsin uhrata ajatuksia asialle. Alkoholisti juo ja hänellä on syynsä, meistä riippumatta. Pienessä seurueessa on kuitenkin myös kolme pientä lasta, joita en haluaisi altistaa käytöksen yllättävälle ja kummalliselle muuttumiselle. Ruokailemme siis pienellä porukalla. Onnittelumaljojen lisäksi on siis myös ruokajuomaksi mahdollista valita viiniä. Kyseisen alkoholistin ei kuitenkaan kestäisi ottaa siemaustakaan (on aika tiukka lääkitys pohjalla) ilman, että käytös muuttuu radikaalisti. Olen kuitenkin myös varma, ettei tyyppi osaa tarjottaessa kieltäytyä viinistä, kun ei halua "herättää huomiota" olemalla juomatta.

Kyllä mulla sieppas, kun mies kosiessaan pyysi kihloihin kanssaan... vastasin siihen, että yritätkö sää nyt pyytää mua sun vaimoksi, johon mies, että no eikös se sulle sitä tarkoita se kihlaus. Eli hyvin oli menny terotus miehellekin läpi, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Muutama päivä piti kannustaa ja tsempata, että päättäisi hääpäivän kanssani. Paras (tai siis aika kauhein) kommentti kihlauksesta tuli apelta, kun mies kertoi, että olemme kihlautuneet. Itse päätin tarkentaa, että niin, olemme päättäneet mennä naimisiin... Ukon naama venähti ihme hölmistykseen ja kommentti oli, että ai ihan naimisiin... jaa. Anoppi puolestaan vielä sen jälkeen kun hääpäivä oli kertaalleen ilmotettu ei tajunnu, että ollaan menossa Naimisiin... Mikä siinä on niin helkkarin vaikiaa??!?!??!

Kyllä se vielä sieltä tulee, se kosinta meinaan, mutta muista vähän vihjuutella Juu, kyllä se sitten tuli, kun unohdin täysin koko asian... (oli vissiin joku raskauspelko tms, joka vei ajatuksen muualle ) Mies kosi jouluaattona ja häät on nyt tulevana aprillipäivänä Jes!!!

Eli tämäkin on taas aivan turha ressi. Kiitos Justiina77, kun selvensit asiasta mutkat suoriksi Ovesta sisään ja vihkimisen jälkeen saamaisesta ovesta ulos.

Ehdottaako vihkijä virkansa puolesta tapaamista ennen tilaisuutta, vai pitäiskö mun itse olla yhteydessä maistraattiin ja kysellä jotain? En vaan jaksais ruveta säätämään, mutta jos ne sieltä suunnalta haluaa tavata tai olla yhteydessä, niin mikäs siinä. Aattelin, että ehkä sekin riittää, että ilmestytään paikalla vähän ennen sovittua vihkiaikaa... vai riittääkö??

Vitivalkoinen punaisella somistettuna. Laitan myös hunnun. Tänään ostin kirkkaanpunaiset saappaat Kaikki asun osat ovat sellasia, että niitä voi käyttää myös arkivaatteina. Yhtenäiseksi kokonaisuudeksi koottuna ne ovat mielestäni tarpeeksi juhlavat ja huntuhan kruunaa minut morsiammeksi

Oon aina ollut omalta kohdaltani sitä mieltä, että haluan lapset avioliittoon. Haluan sitoutuneen vakaan suhteen, johon yhteisestä päätöksestä halutaan ja toivotaan lapsia. Mieheni oli kuitenkin pitkään kovasti vastaan koko ajatusta avioliitosta. Jouduin todella miettimään, mitä haluan ja miksi avioliitto on minulle niin tärkeä. Huomasin myös, että mies voi lykätä lasten toivomista (en halua sanoa hankintaa, sillä mielestäni lapsia ei tehdä vaan saadaan) viivyttämällä avioitumista. Perusteluni järkisyillä (ikä, lainpykälät, periminen ym.) eivät tuntuneet auttavan. Kun ehkäisy päätettiin lopettaa, alkoi kuitenkin tapahtua. Olemme menossa naimisiin. On mahdollista, että olen häissäni raskaana, vaikka en alunperin tätä olisi toivonut. Armoton elämää hallinnut vauvakuumeeni on kuitenkin hellittänyt naimisiin meno päätöksen myötä. Ja jos meille lapsia joskus tulee, tulevat ne avioliittoon, sillä se solmitaan melko pian.

Ihanan rohkaisevia viestejä, että vaikka muuten vetistelee voi hääpäivänä olla rauhallisen onnellinen. Mullahan itkettää kaikki nää viestiketjutkin ja pelkkä rakkauden ajatteleminen. Toivon ja olen toivonut myös äidiltäni ja siskoiltani, että häämme olisivat iloiset. En jaksa, jos itkua on enemmän kuin hautajaisissa konsanaan. Mieheni on jo seurustelun alkuajoista painottanut, että olemme suhteessa iloisesti, ei vakavasti Kosintatilanteessa hämmennyin, kun en itkenyt ollenkaan. Olin odottanut, että kun se joskus tapahtuu, parun varmaan onnesta puoli päivää... mutta ei kyyneleen kyyneltä ja siitä jäikin outo olo, että eikö musta tunnukaan miltään... Nyt häitä odotellessa ajattelin keskittyä itse naimisiin menoon, enkä siihen, itkettääkö vai ei. Toivottavasti itku pysyy hallinnassa ja kohtuudessa. Mutta vaikka sitä ei tulisikaan, tiedän olevani oikean ihmisen kanssa. Vihittäessä olemme onneksi kaksistaan, ettei tarvi kuunnella äidin ja muiden ryystämistä selän takana

Juu, kyllä määkin meen tohon "kuulkaa kaikk" -kategoriaan. Oon aika reippaasti päräyttäny hääpäivän ilmoille, kun ihmiset on onnitellu kihlauksesta. Meille tulee kyllä vain perhepiiri häät, mutta silti huutelen kaikille, että naimisiin mennään Mies puolestaan ei ole kertonut tulevasta hääpäivästä (joka on parin kuukauden päästä) edes isälleen... ehkä se kuulee tapahtuneesta vasta jälkeen päin. Äiti kysyi taannoin, että millä linjalla tässä mennään, että saako kertoa ihmisille, Niin annoin ohjeeksi, että ihmeessä saa, mutta samalla voi kertoa, että kutsua juhliin on kenenkään turha odottaa

Öh... Mikäs se tämä tämmöinen wicca-kautta-satanisti on? no se on semmonen, että mää en ite oo ihan perillä siitä, mikä se on tai ei viime aikoina oo tullu kyseltyä tarkemmin sen uskonnollista suuntausta tai sitä, että mihin "lahkoon" se ittensä luokittelee.

Olen ratkonut mielessäni tätä pakanahääongelmaa parisen vuotta, vaikka naimisiin menosta ja yhteisestä tulevaisuudesta on päätetty vasta muutama viikko sitten. Haluaisin häihimme kaikenlaista, muun muassa tuo luudan yli hyppääminen ois kiva, sillä se on helposti toteutettavissa. Tuleva rakas puolisoni on kuitenkin vankka ateisti, jonka mielestä kaikki rituaalit ja juhlat muutenkin ovat vain turhaa teatteria ja energian tuhlausta... Hääasian olen nyt ratkaissut niin, että koska en voi saada unelmieni häitä, en suunnittele niitä ollenkaan. Olen delegoinut kaikki järjestelyt äidilleni, siskoilleni ja miehelleni. Osallistun järjestelyihin, jos minulta jotain kysytään, mutta pääasiallisesti itse vain saavun paikalla ja ihastun ja yllätyn kaikesta siitä, mitä muut ovat meille järjestäneet. Siskoni tietää pakanataipumuksistani (on itse wicca/satanisti), mutten uskalla toivoa, että juhlallisuuksissa olisi mitään hengellisuuteen viittaavaa. Siis pakanallisiin tai muihinkaan hengellisiin perinteisiin. Todennäköisesti juhla koostuu hyvästä ruuasta ja läheisten ihmisten seurasta. Ehkä siinä on minullekin juhlaa tarpeeksi, Saanhan mieheni vihdoin puolisokseni ja perheellemme yhteisen nimen ja tulevaisuuden.

Mutta mitäs sitten tehdään, kun vihkiminen ei ookaan juhlapaikalla? Me on ajateltu vihkiytyä kahdestaan maistraatissa ja siirtyä sitten juhlapaikalle. Pitäiskö siinä vaiheessa vetää joku kunnon sisääntulo? Mietin myös, voisiko juhlatilaisuuteen jättää esimerkiksi sormuksen annon, että sielläkin ois jotain "virallista"...

Lisää, lisää näitä esimerkkejä toimituksista tänne. Olen oman showmme kanssa ihan ulalla. Sulhanen toivoo, ettei vihkitilaisuudessa ole ketään paikalla. Todistajatkin on kuulemma yksinkertaisinta pyytää maistraatista. Haluaisin hommaan kuitenkin jotain syvyyttä, vaikka onko sillä lopulta mitään väliä, kun en kuitenkaan parkumiseltani tapahtumista mitään muista... Nytkin itkettää, kun lukee noita puhe ja runo esimerkkejä...

Voi apua! On niin kauniita puheita ja runoja, että ehkä meidän pitää sittenkin mennä sillä kahden minuutin kaavalla... En nimittäin haluaisi märistä koko päivää niinkuin joku teuraalle vietävä.. Päivän pitäis kuitenkin olla ILONEN ja onnellinen. Oon vaan niin tunteellinen, että itkuhan siinä tulee joka tapauksessa. Itse en voi vihkitilaisuudessa sanoa "tahdon" lisäksi mitään. Toivottavasti saan kakaistua ulos ees sen

Mulla on jotenki aina siepannu lahjalistat.. tai siis ainakin sellaset, joista tulee olo, että ei tarvi tulla, jos et maksa pääsymaksua eli jotain *piip* kallista kippoa, jota kukaan ei oikeesti lopulta kuitenkaan tarvi, on vaan haluttu toivoa kun kerrankin on lupa pyytää mitä vaan. Meille ei tuu vieraita, niin lahjalista asia ratkeaa lähinnä sillä. Ennen kuin päätettiin pienen pienistä häistä, mietin kyllä miten saisin ihmiset puhuttua irti pakosta ostaa taloustavaroita tms, jota emme tarvitse. Nyt äitini on luvannut vastata mahdollisiin sukulaisten muistamiskyselyihin, että jos joku välttämättä haluaa rahojaan kuluttaa, voi meille laittaa avustusta häämatkakassaan.

No meille tulee pienet häät. Vihkiminen tapahtuu todistajien läsnäollessa, jonka jälkeen ruokaillaan ja kahvitellaan minun perheeni ja sulhasen äidin kanssa. Yhteensä paikalla tulee olemaan meidän (eli hääparin) lisäksi 7 aikuista ja 3 lasta.