Mai2010

Rouva
  • Content count

    1513
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Mai2010

  1. Hellunheila: ihan normisettiä tuo vuokraus asia. Ainakin esim. Katariinan vuokrapuvut ovat ruuhkaisimpana kesäaikana menossa joka viikko. Puku tulee siis asiakkaalta maanantaina liikkeeseen, käy pesussa, tehdään sopivaksi seuraavalle ja annetaan uudelle asiakkaalle mukaan torstaina. Eli esimerkiksi jos häät on elokuun lopulla on keväällä varattu puku voinut kesän aikana käydä yli kymmenelläkin asiakkaalla.
  2. Kun Kela-korttia ei alkanut kuulua, soitin kelalle ja homma eteni. Soitosta meni noin viikko, että sain kortin. Eli edelleen on niin, että jos vanha kelakortti on kuvallinen, ei uutta tule automaattisesti, vaikka joka puolella sanotaankin, että kelakortti tulee sitten postissa. Ite tein niin, että otin lompakosta kaikki kortit ja tein listan mihin joka paikkaan nimestä pitää ilmoittaa. Soittelin listaa läpi ja pikkuhiljaa kaikki kortit lompakosta on uusiutunut. Uutta passia en ole vielä hakenut, kun ajattelin, että ehkä haen passin sitten kun tiedän sille olevan tarvetta...
  3. Oi, kuulosti niin tutulta. Munkin miehen käsitys romantiikasta on tyyliin, että no justhan mää siivosin -osastoa. Ja olenkin kuluneiden neljän vuoden aikana oppinut, että jos haluan jotakin romanttista, joudun järjestämään sen itse Omasta kosinnasta fiilikset oli hyvin samanlaiset. Kirjoitin siitä muun muassa tarkemmin muistaakseni tuonne penkin alle mennyt kosinta -osioon. Jouduin vielä muutama viikko kosinnan jälkeen tarkistamaan sulhaselta, että haluaako hän todella naimisiin, kun aina kun otin asian puheeksi, mies jotenkin silminnähden kiristyi tai suuttui. Vastaan lähinnä nyt rohkaistakseni, että kyllä siitä pääsee yli. Kihlaushetkellä ja vielä päiviä sen jälkeen itsellä oli vaan paska fiilis. Mietin, että olipa perseestä koko homma ja miksi musta ei tuntunut miltään. Enimmäkseen vaan harmitti koko asia ja harmistusta vain pahensi se, että jotenkin tiedostin, että tätähän mää oon odottanut ja tämänhän piti olla aivan hullun onnellista ja ihanaa. Vielä samana iltana otin pienen rasian ja menin istumaan miestä vastapäätä sohvan rahille. Ojensin rasian miehelle ja saoin, että voitaisko ottaa uusiksi. Mies oli aivan, että mitä ihmettä, mitä täällä rasiassa on. Sanoin, että ei sillä oo mitään väliä, mutta nyt, pyydä uudestaan ja tällä kertaa Vaimoksi. ("kosiessaan" mies kysyi kihloihin, mikä mulle oli se raivostuksen paikka...) Nykyisin oikeesti naurattaa tuo juttu. Vaikka kihlauksesta ei ole vielä vuottakaan. Olen muokkaillut omia muistojani tilanteesta tietoisesti sekä kihlaustapahtumasta muille kerrottaessa olen värittänyt asiaa huumorilla. muun muassa se, että vastasin kosintaan painokkaasti, että "siis yritätkö sää pyytää mua sun vaimoksi" on aina tarinassa mukana. Ei kannata jäädä rypemään siihen harmitukseen, eikä varsinkaan paisutella sitä muistelemalla ja selittämällä ihmisille kaikkea, mitä mies teki väärin. Kaiva (vaikka väkisin) tilanteesta hyvät asiat ja mieti vain niitä. Ja nyt kun rupeatte häitä miettimään, kannattaa itse järjestää itselle ne romanttiset asiat siihen hommaan mukaan. Me mentiin naimisiin hyvin pienesti. Tärkeintä oli kuitenkin, että molemmat viihtyivät ja tunsivat olonsa hyväksi. Minä luovuin monista "haaveista", mutta sain maailman ihanimman miehen puolisokseni. Ja koska hän on minulle rakkain kaikessa epäromanttisuudessaan, tein kompromisseja ilolla, sillä suurinta onnea oli nähdä mies hääpäivänä onnellisena
  4. Me ei käyty kuvissa ollenkaan, enkä ole katunut. Ihan hyviä "kiitoskortti" -kuvia ja muitakin tuli hääjuhlapaikalla siskon ottamana. Kuvattavaksi juhlapaikalla olleelle sohvalle taisimme istahtaa pääruuan ja jälkiruuan välissä, eli ennen kakun leikkausta.
  5. No hohhoijaa, vihkiminen ja häät on ihan eri asia Häät voi pitää vaikka vuosia vihkimisen jälkeen. Siihen on vaan aikojen saatossa totuttu, että ne on samana päivänä... kirkon ylivaltaa Ite ajattelin joskus, että me tehtäis niin, että joku kuvais vihkimisen ja sitten vedettäis se alotus videon kanssa synkroon niin, että ihmiset luulis olevansa vihkimisessä. Ihmiset istuis tai seisois valkokankaan suuntaan, me käveltäis niitten keskeltä sinne eteen ja istuttais sivuun, kun vihkiminen näkyis siinä kankaalla. Kun se ois ohi, noustais siihen käytävän keskelle seisomaan, niin kuin oltais käännytty ympäri siitä vihkimisestä. Sitte käveltäis pois tai sitten onnittelu vois lähtee suoraan siitä. Toinen ajatus joka oli tarkoitus toteuttaa, mutta jotenkin jäi. Niin ois ollu läppärillä päättymättömällä syötöllä diashow vihkimisessä otetuista valokuvista. Läppäri ois voinu olla sijoitettuna vaikka lahjapöydälle tms. Meillä vihkiminen ei "näkynyt" juhlassa mitenkään. Käveltiin vihkimisestä suoraan juhlaan, joka alkoi onnitteluhalauksilla ja maljalla.
  6. Tää on kyllä aviomiehen, ei enää sulhasen, suusta, mutta kerron kumminkin, kun oon niin mielissäni Teen kaverin kaverin hääpukuun korjaukset ja sovitin pukua eilen itselleni nähdäkseni laskeutuuko helma oikein. Pyysin miestä apuun hoitamaan nyörityksen. Puku on runsas, helmikirjailtu, kunnon satiininen prinsessa unelma, jollaiseksi morsiuspuku yleensä mielletään. Peilin edessä töröttäessäni mies totesi, että omasi oli kauniinpi. Itsellänihän oli hääpäivänä valkoinen pellavainen puolihame ja HM:ltä ostettu lyhythihainen kauluspaita. Olen ehkä muutamaan otteeseen ääneen harmitellutkin, kun omalta kohdalta kaikki ne prinsessaunelmat jäi kokeilematta... Ei harmita enää. Ihana mies
  7. Me käytiin ihan (pankin) asianajajan juttusilla tekemässä asiakirja. Halusimme sellaisen ehdon, joka on tosiaan voimassa vain avioliiton päättyessä eroon. Eli ei jommankumman puolison kuollessa. Lisäksi avioehto ei koske kaikkea omaisuutta vain vaan molempien perintönä ja lahjana saamaa omaisuutta sekä ennen avioliittoa olevaa omaisuutta. Sanamuodot oli sen verran kinkkisiä, ettei mielestäni tällaisesta asiasta maksaminen asiantuntijalle ollut huono vaihtoehto. Muistaakseni homma kustansi 250 plus maistraatin rekisteröintimaksu 48.
  8. Mun kaaso oli ihan ite osannu hoitaa homman ja varautunut juurikin "ensiapupakkauksen" tyyliin kaikkeen. Yks tärkee kuitenkin, mikä häneltä puuttui, ja mitä noissakaan listoissa ei ollut on. VESIPULLO!!
  9. Hoi Naiset! Sellaisen normi satiinipuvun voi pestä itsekin. Nurinpäin ja pesukoneeseen. 40 astetta ja pesuaineet perään. Niin ne vuokrapuvut hääpukuliikkeissäkin pestään.
  10. Pesumenetelmä riippuu puvun materiaalista. Esimerkiksi useat morsiuspukuliikkeet tarjoavat puvulle pesua juhlan jälkeen maksua vastaan. Näin sisäpiirin tietona tämä "kalliserikoispesu" usein on ihan normaalissa pesukoneessa pyöräytys, normaalilla pesuohjelmalla neljässäkymmenessä asteessa. Aineetkin ovat tavallisia kaupasta saatavia tuotteita. Eli katso pukusi lapuista vaatteen materiaali ja pesuohjeet. Jos se on esimerkiksi polyesteriä, jota useimmat "satiinipuvut" ovat, voit pestä sen itsekin kotikoneella nurinpäin käännettynä. Silkki on toki asia erikseen.
  11. Kyllä jälkeen päin kysäisin, että meinasko jännittää ja onko se koko päivän jännittäny ja suunnitellu. Ei kuulemma kumpaakaan. Se (mun mies siis) on kyllä sellanen hetkessä eläjä. Jotenkin tilanteessa harmitti itellä, että se pyysi kihloihin, eikä naimisiin tai vaimoksi, vaikka nimenomaan on joskus puhuttu asiasta. Siis, että kihlaus tapahtuu, kun pyydetään vaimoksi, Kihloihin ei sinällään tarvitse jotenkin erikseen "mennä". Mutta toki pääasia, kuten Tinkelbellkin totesi, on että olemme onnellisesti yhdessä ja rakastamme toisiamme. Mutta ei tuossa kihlaushetkessä mitään kerrottavaa jälkipolville ole.
  12. Meidät vihki juuri tuo Bovellan. Mulle jäi hyvin lämminhenkinen ja mukava olo kyseisestä ihmisestä. Toisaalta ei kyllä ehoteltukaan mitään "ylimääräistä". Ei oltu etukäteen yhteydessä. Ja ennen vihkimisen alkua hän selitti meille tilaisuuden kulun läpi ja kysyi tuleeko sormusten vaihtoa/sormuksen antoa. En muista kysyikö, että tuleeko mitään muuta (esim. laulua tms.) ei varmaan kysynyt. Että taitaa tosiaan olla kovin vahva kaavassa pitäytyjä.
  13. Kyllä mulla sieppas, kun mies kysyi kakistelun jälkeen, että mennäänkö kihloihin. Purin hammasta, etten märise tai sano rumasti takasin, että no ei varmasti, vaan naimisiin haluan... Kysyin vastaukseksi, että yritätkö sää pyytää mua sun vaimoksi. Johon se ynisi myöntävän vastauksen. Tilanteesta oli romantiikka kaukana, kun kyseessä oli jouluaattoilta, eikä mies ollut hankkinut mulle mitään joululahjaa... En ollu sitten ihan varma, kosiko se kuitatakseen sen joululahjan puutteen vai mistä oli kyse. No nyt ollaan kuitenkin jo ihan onnellisesti naimisissa, niin lopputulos oli kuitenkin haluttu, vaikka kyllä mun mielestä tässä kohtaa voidaan puhua jo melko penkin alle menneestä kosinnasta...
  14. Meidän häät ei ollu mitenkään iso projekti eikä niitä suunniteltu kuukausi kaupalla. Ajattelin, että jos häistä tulee "liian suuri" asia, niin toki sieltä onnen kukkuloilta on tultava alaskin. Heti häiden jälkeen oli tosi onnellinen ja jotenkin koko elämä oli seesteistä ja ihanaa. Nyt häistä on lähes kaksi kuukautta ja olo on aivan toisenlainen. Oon jotenkin hirveän harmissani, etten missään vaiheessa saanut hössöttää ja järjestellä. Koko homma meni ohi niin hujauksessa: kihlauksesta aina häämatkan loppuun asti ei aikaakaan kulunut kuin kolme ja puoli kuukautta. Kaikki meni vaan jotenkin ohi, enkä mää ehtinyt mukaan. Lisäksi mietin nykyisin paljon sitäkin, että no tässäkö tää nyt sitten on. Eli näin ollaan ja meille ei tapahu enää ikinä mitään...
  15. ^ou nou... aika kauheeta... Me ei ylipäätään juurikaan lahjoja saatu, mutta appiukko pitäytyi totutussa linjassaan ja lahjoitti joitain ihme rahapaja-kolikoita. Niitä tulee joka ikisenä juhlapäivänä yksi ja olen jo luovuttanut, enkä enää välitä. Passasin paketin suoraan miehelleni, että nää taitaakin olla sulle... mua ne vaan kyrsii, ihan turhia ja rahaa niihin on lahjoittajalta kuitenkin uponnut vissiin ihan kohtuu paljon. En vaan osaa arvostaa
  16. No mulla oli tällanen yksinkertanen kimppu, jossa on peikonpähkinän oksa, gerbera ja kaksi neilikkaa. AIVAN IHANA
  17. Pääasiallisesti pidän kokoajan. Etukäteen kauhistelin, että mitähän siitä tulee, kun en osaa käyttää koruja muutenkaan. Sormuksia en ole käyttänyt ikinä aiemmin. Tämän vuoksi suunnittelinkin sormukseni sellaisiksi, ettei timantit nouse pinnasta ja reunat on sileät. Halusin pienet ja käytännölliset sormukset, jotta voin pitää niitä kokoajan. Toki ihon rasvauksen ajaksi riisun sormukset hetkeksi pois. Taikinoihin en kuitenkaan sormuksiani upota ja nyt remontoidessa on huomannut riisuvansa timantit useammin. Mies yhtenäpäivänä jo huomauttikin, että missä on vaimon sormukset, kun eivät ole sormessa...
  18. Hitsi, kun en yhtään muista mihin vihittäessä tuli lupauduttua. Jotakin tahdoin, mutta en saa päähäni, että mitä. Kukaan muukaan kolmesta paikalla olleesta ei muista varsinaista sanamuotoa...
  19. Oon värkkäilly meidän kiitoskortteja tuossa viime viikolla. Laitan kortin kaikille muistaneille, vaikka tosiaan häissä meillä ei juuri ketään ollutkaan. Valotin kankaanpainoseulan yhdestä siskoni ottamasta kuvasta, jossa leikkaamme kakkua. No nyt sitten anoppi kortin nähtyään sanoi, että no kai te ihan oikeat kuvatkin laitatte. "Että pitäähän sukulaisten tietää minkä näkösiä me ollaan ja ei tuosta mustavalkoisesta painokuvasta nyt silleen saa selvää. Miksi teidän pitää olla noin taiteellisia..." Helvetti, että leveää pää. Kun kerran sellaset sukulaiset, joita ei koskaan olla tavattu eikä todennäköisesti tulla tapaamaan, muistaa, niin onko se mun asia lähetellä kuvia ympäri suomea, että kiva kiitti meitä muistitte. Minä oon niskalimassa vääntäny ne kiitoskortit, niin eikö sen pitäis riittää, että kaikkia kiitetään samalla tavalla. Ei oo mun ongelma, jos joku kaukainen sukulainen laittaa kohtuuttoman summan rahaa täysin vieraille ihmisille.
  20. No jotkut eivät ole muistaneet meitä henkilökohtaisesti ollenkaan. Mutta kun äiti ilmoitteli naimisiin menostamme sisaruksilleen, ovat he kyllä onnitelleen häntä ja isääni... Joiltakin on tullut sitten tekstareita mullekin. Kovin ihmeissäni olen ollut siitä, että sulhasen äidin sukulaiset ovat muistaneet isolla rahalla, vaikkei heitä ketään ollut kutsuttu häihin. Saimme siis rahaa henkilöiltä, joita emme ole koskaan tavanneet ja tuskin koskaan tapaamme. Häissämme oli paikalla minun sisarukseni ja vanhempani sekä sulhasen äiti ja mummo. Siskoni vasta nauroikin, että kukaan häihin kutsutuista ei muistanut meitä mitenkään. Arvostan kuitenkin suuresti kaikkien panostusta häidemme suhteen. Mun vanhemmat kustansivat häät/yhteisen ruokailun. Sulhasen äiti ja mummo maksoivat meidän häämatkan. Isosiskoni hoiti suurimman osan käytännönjärjestelyistä häiden ja polttareittei suhteen. Nuoremmat sisarukseni olivat vihkimisessä todistajina. Keneltäkään en oo mitään erillistä lahjaa odottanutkaan. Mielenkiinnolla olen kuitenkin seurannut sitä, että sulhasen äidin suku on muistanut (jopa rahalla), sulhasen kummit lahjoilla, mutta oman puoleni suku ainakaan isän puolelta ei ole noteerannut asiaa mitenkään... Jotenkin odotinkin, että ihmiset ajattelevat, että kun kerta ei ole kutsuttu häihin, ei asiaa tarvi mitenkään huomioida.
  21. Huomautanpa tänne, vaikka asia taitaa olla tässäkin ketjussa jo monesti todettu... Kela-kortti EI tule automaattisesti, jos vanha kortti on kuvallinen. Vaikka maitraatissa sanoisivat mitä, niin KELA ei ymmärrä lähettää uutta entisen kuvallisen kortin tilalle.
  22. Mun vanhemmat kustansi meille lahjana hääjuhlan, hääyön ja kukat. Sulhasen äiti ja mummu maksoivat häämatkamme. Vieraita meidän häissä ei perheidemme lisäksi ollut, mutta silti rahaa olemme saaneet 600 euroa. Raha on tullut siis sukulaisilta, joita ei oltu kutsuttu häihin. Kummallisinta on, että tuostakin 300 on sellaiselta kaukaiselta sukulaiselta, jota ei kumpikaan olla koskaan tavattu ja tuskin tullaan tapaamaankaan...
  23. Olen vähän harmissani, kun humalluin niin pahasti. Hääyö oli aivan kaamiva ja seuraavana aamuna alkanut matka tuntui tukalalta kauheassa krapulassa. Arkena juon yleensä ruuan kanssa muutaman lasin viiniä, mutta hääpäivänä onnittelumalja ja sitä seuranneet skumppalasin täytöt ja viini kihahtivat tosi pahasti päähän. Koko hääjuhla meni jotenki tosi nopeasti ohi, kun olin aivan sumussa Jännitystä en koko päivänä tai edellisinä tuntenut, mutta kaipa sitä sitten pikkaisen jännitti, kun tollain humahti huppuun...
  24. En itkenyt. Ihme kyllä. Muutaman niiskauksen vedin, kun iskä onnitteli ja halas ja oli itse selvästi kovin liikuttunut. Samoin iskän puheen aikana piti keskittyä enempi. Mutta vihkimisessä lähinnä vaan hymyilytti kovasti ja muutenkin oli iloiset juhlat Ollaan sellasta märisijäkansaa äitin ja siskojen kanssa, että valmiiksi vähän jännitti, josko koko päivä menee itkeä tuhertaessa.