Mai2010

^tässä tullaan myös siihen, että aina on niitä perähikiä mummuja, joilla ei ole nettiä käytössä. Tai ainakin meidän perheissä on ... Mutta älyhyvältä vaikuttaa tuo stokkan palvelu, en ole tiennytkään tuollaisesta.

Mä ajattalen tän asian samalla lailla. Mun täti ja eno ei saa kutsua meidän häihin koska ei olla juurikaan missään tekemisissä, sama koskee mun serkkuja. Jos joku vetää tästä herukat nenuun niin senkun. Me halutaan meidän häihin meille oikeasti tärkeät ihmiset. Sukulaisuus ei ole mikään syy kutsua ketään yhtään mihinkää. Ja eihän sillä ole mitään merkitystä, jos joku loukkaantuu tai vetää herneet, kun niihin ihmisiin ei muutenkaan olla yhteydessä. Jos loukkaantuja päättää, että tää suhde oli kyllä nyt tässä, että enää ei kyllä laiteta joulukorttia, niin onko sillä mitään väliä meidän elämän kannalta. Ei ole.

^tuo on musta tosi hyvä. Rahalahjatoivekin kun pitäisi saada ilmaistuksi niin, ettei kutsun saajasta tunnu, että nyt pitää olla maksamassa jokin "pääsymaksu" että häihin on ylipäätään asiaa. Kutsussa tulis jotenkin käydä ilmi, että pakko ei ole tuoda mitään, mutta jos ei vaan saata tulla tyhjin käsin, niin laittakaa sitten rahaa, jos on ihan pakko.

Ootteko ottaneet huomioon, kun laitatte lahjalistan tiettyyn kauppaan, että kaikissa kaupungeissa ei välttämättä kyseisen ketjun puljua ole. Joskus vieraana vähän riepoo, että pitäis etsiä jostakin ko. kauppa. Esim Oulussahan ei sokosta enää ole. Toki, jos kaikki vieraat on kutsuttu Helsingistä, niin asia on ok. Mutta harvoinpa kaikilla kaikki vieraat olisivat samalta paikkakunnalta, varsinkin, jos on kyseessä yhtään isommat kekkerit.

No ei mun mielestä oo liian simppeliä. Meillä on itsellä rento perheruokailu, jossa menu on melko samantyylinen. Alkupalana meillä tais olla savulohta sitruunakastikkeella, pääruokana häränpihvit tai joku paahtopaisti ratkasu, höyrytettyjä kasviksia ja vuohenjuustoperunoita. Jälkiruokana oli vissiin jotain moussea ja jätskiä sekä valkosuklaavadelma kakku kahvin ja teen kanssa.

^mun mielestä tuohon on kaks vaihtoehtoa. Joko rajaus on perhe+ kaasot puolisoineen ja bestman puolisoineen tai sitten jo tuo muotoilemasi perhe, kaasot, bestman. Jos Bestmanin puoliso tulee, on myös kaasojen puolisoiden oltava tervetulleita. Vaikka sinulla on kaksi kaasoa ja sulhasella vain yksi bestman, ei se vaikuta "ystävyysasteeseen" eikä siten oikeuta kutsuun tasapuolisuuden nimissä. Ei bestmanin puolisoa tosiaankaan voi luokitella ns. samaan piiriin. Jos sulhasella olisi kaksi bestmania tilanne olisi tasan, eikä asiasta tarvisi vääntää. Itse toimisin vastaavassa tilanteessa niin, että bestmanin ja kaasojen puolisot olisivat tervetulleet. Vaikkeivat he ole teille läheisiä, on tilanne silti sellainen, jossa itse ainakin haluaisin olla oman puolisoni rinnalla jopa 12 tuntia. Musta tuntuis hullulta saapua paikalla joskus myöhemmin. Toisaalta tuntuis myös hullulta olla ainut "ulkopuolinen". Joten kaasojen puolisot tasoittais tuota tilannetta. Mielestäni häät on juhla, jossa juhlitaan rakkautta ja sitä onnea, mikä koituu siitä, että on löytänyt rinnalleen jonkun jonka kanssa jakaa elämä. Siksi en myöskään rajaisi niiltä lähimmiltä oikeutta olla oman rakkaansa kanssa paikalla.

Tuli mieleeni, että aika vaikee mennä naimisiin, jos sulhanen ei näe morsianta koko päivänä Sori, oli pakko päästä sanomaan

No nyt on vihdoin tääkin mietitty. n. 9.00 Meikki ja kampaus lounas kotona joskus meikistä tulon jälkeen n. 14.00 hotellille vaihtamaan vaatteet n. 15.00 lähtään kävelemään kukkakaupan kautta maistraattiin 15.30 vihkiminen, josta siirrytään kävellen juhlapaikalle n. 16.00 onnittelumaljat 16 - 20 ? ruokailu Eipä tossa paljon muuta tarvi aikatauluttaa kun tuo meikki ja kampaus ja sitten ehtiä puettuna maistraattiin ajallaan. Sen jälkeen kaikki on vapaata seurustelua ja ruokailua. Varmaan viimeistään kaheksan aikaan palaillaan hotellille viettämään iltaa ja yötä kaksistaan.

No näillä näkymin kyllä. Toki herätään samasta sängystä ja lounastetaankin yhdessä kotona ennen juhlaa. Mutta olin jotenkin ajatellu, että mies ei näkis mua valmiina kun vasta sitten maistraatissa. Oottelin ja haaveilin ehkä jostain vau efektistä. Mutta päivä tuleekin menemään nyt niin, että koska joka tapauksessa sulhanen näkee mun tukan ja meikin päivällä, niin mennään sitten yhtämatkaa hotellin kautta vihittäväksikin. Alusvaatteita yritän pihistellä ylläriksi, kuitenkin viimiseen asti

Mää en halua yrittää psyykata itteeni. Psyykkasin itteni niin ulos kosinnastakin, että jälkeen päin on vähän harmittanu, kun ei tuntunu miltään. Eli jotta ei tarvi psyykata, en valmistele minkäänlaista ohjelmanumeroakaan. Ei siitä mitään kuitenkaan tulis. Siskoni häissä hoidin kaasona sen vieraitten itkettämisen. Ite pysyin kohtalaisen hyvin koossa. Mutta muutenkin, ihan uutena tuli vasta täällä koko ajatus morsiammen puheesta. Kai sitä nyt voi hääjärjestäjiä kiittää, mutta en kyllä oo ollu yksissäkään häissä, joissa morsian ois pitäny oikein puheen.

Jese, jese, jee, jee. Nyt on kaikki hommat mun osalta valmiina. Sulhanen ei vissiin oo vielä ihan selvillä, mitä aikoo laittaa ylleen. Mutta muuten kaikki on kaikinpuolin valmiina. Huippua! Häihin on aikaa tasan kolme viikkoa Nyt vois varmaan alottaa sen uuden nimen kirjotusharjotukset

Omistan tasan yhden hajuveden. Eli laitan sitä, jos satun muistamaan. Eli todennäköisesti olen ihan au naturel

^no sieltähän tulee jotain sairaan mautonta Iso vaaleanpunainen sydän, pitsireunuksilla, suuria kankaisia rusetteja ja suuruja, imelää ja pitsistä ja sitten joku "hassunhauska" leikillisesti kaksmielinen teksti, tyyliin "vasta naineet" Että ei muuta kuin onneksi olkoon ja lapsia tulkoon! Mutta kai sitä jotain myönnytyksiä on vanhempienkin onnen vuoksi tehtävä

Jos ihmiset ei oman nirsoilunsa vuoksi osaa arvostaa OIKEASTI hyvää ja hyvin tehtyä ruokaa, se on heidän tappionsa. Musta on hullua väittää, esim, että inhoaa sieniä, jos kaikki kokemukset sienistä rajoittuu säilykeherkkusieniin. Tai että kala on pahaa, jos syö tyyliin pakasteseitiä suolalla maustettuna. Ennakkoluuloilla saa pilattua minkätahansa ruuan, ei sellaisille kannata antaa valtaa.

ää, määkin haluan astella vihittäväksi Pachelbelin Kaanoniin. Vaikka ois kai se aika pölijää, kun kahestaan otetaan noin kolme askelta maistraatin pöydän ääreen... Edit. Muistin just, että määhän olinki jo ajat sitten suunnitellu sisääntuloon meille musiikiksi Himin In joy and Sorrow. Oon haaveillu, että sitten kun meen naimisiin, niin mun serkku vois soittaa akustisella kitaralla ja toinen laulais ton. Mutta mutta, eihän se nyt todellisuudessa meekään niin, kun vihkiydytään vain todistajien läsnäollessa, niin on jotenkin turhaa vetää mitään älyttömiä musasettejä pelkkään ovesta astumiseen... ehkä....

^Itse bändiläisenä totean, että me ainakin on toimittu juhlasta riippumatta siten, että roudaus ja chekki on hoidettu ennen juhlan alkua. Mieluiten niin ajoissa, että on ehditty pois paikalta ennen kuin ketään vieraita tms on tullut paikalle. Esim. Jos juhla on sovittu alkavaksi vaikka klo 17. olemme roudanneet päivällä ja olleet hyvin valmiita jo neljän jälkeen. Jos bändin soiton on sovittu alkavan esim. klo 20. olemme kukin viettäneet väliin jääneen ajan missä kukakin, kotona, saunassa, baarissa tms. ja tulleet paikalle noin varttia ennen sovittua soiton alkua. Harvoin bändiläisiäkään kiinnostaa kuubailla toisten juhlissa "syömässä kallista ruokaa" .

^meille ainakin kultaseppä sanoi, että yhden koon muutoksen sormukseen saa maksutta. Sormuksemme on kuitenkin teetetyt, joten en tiedä, mikä käytäntö kultasepillä on valmiiden korujen kanssa. Ymmärtääkseni kokoa voi muuttaa kumpaan suuntaan hyvänsä. Vähän riippuu sormuksen vahvuudesta, kuinka paljon on varaa venyttää suuremmaksi. Omat sormukseni ovat noin 16- ja kihla ainakin näin yksinään tuntuu löysältä. Haettiin sormuksia silloin kovimpien pakkasten aikaan, joten ajattelin, että ehkä sormet kesällä ovat vähän paksummat, enkä uskaltanut pienentää enempää. Ensimmäisessä sovituksessa 16 tuntui selvästi löysältä, mutta 15,5 sovitussormus aivan liian tiukalta. Saa nyt nähdä sitten, miltä koko vaikuttaa, kun molemmat ovat sormessa. Sormukseni olisi mahdollista juottaa yhteen yhdeksi leveämmäksi kokonaisuudeksi, jolloin koonkin olisi kai hyvä olla vähän kapeata sormusta löysempi.

No onneksi. Meillä matkaa on vajaa kilometri Mutta ajan myötä asiat on ainakin meillä helpottanu. Nykyisin neljän vuoden seurustelun ja kihlautumisen myötä anoppi on vaan ihan mielissään, että poikansa on onnellinen ja löytänyt jonkun, jonka kanssa elämänsä jakaa. Anopin oma avioliitto on menny parikymmentä vuotta sitten niin päin helvettiä, että harvalla onnistuu noin pieleen menemään. Sen ja sitä seuranneiden tapahtumien myötä anoppi ehti jo vähän pelätä, ettei poika voi koskaan vakiintua, kun kodin antama malli on niin heikko. Eikä se enää mun kodinhoitoonkaan juuri puutu, joskus ehkä puoli leikillään kysyy jostain asiasta. Nykyisin ollaan jo siinä määrin kavereita, että voin kahvitella anopilla ilman sulhastani. Jonkun aikaa siinä kyllä meni, että anoppi sai oman päänsä järjestykseen ja vaihdettua oman katkeruutensa ja mustasukkaisuutensa onnellisuuteen meidän onnestamme.

Ei tuo kuulosta Auringonkukka musta yhtään tosikkomaiselta. Meillä must on myös hyvä ruoka pöytiin tarjoiltuna, eikä mitään pelleilyjä (=leikkejä) Mutta mepä mennäänkin pienesti naimisiin ja häät sisältää vieraiden näkökulmasta vain ruokailun. Mun ja sulhasen näkökulmasta häät koostuu vihkimisestä, ruokailusta ja hotelliyöstä

No ei se nyt mun pointti tässä ollutkaan vaan se, että mun mielestä kuva itsestä - olkoon kuinka vähäpukeinen hyvänsä - ei oo oikein samanarvoinen lahja jonkun timanttikorun kanssa. Siis meillä sellaiset kuvat olisi melko arkipäiväinen lahja kun mies harrastaa kuvausta ja hällä on minusta jo olemassa seksikkäitä kuvia ihan riittävästi. Mutta tämä siis vain meillä, en tarkoittanut arvostella muiden huomenlahjoja. Mietin vähän samaa. Mun mies vois jopa hieman loukkaantua, jos oisin menny otattaan ittestäni kuvia jonkun muun luokse. Kerran juteltiin miehen kanssa huomenlahjakuvauksesta tai yleensä sellasista vähäpukeisista kuvista, joita vaimo tai tyttöystävä voi antaa miehelle lahjana. Niin mies kysy, että mitä niillä pitäis tehä, mennä vessaan runkkaamaanko . Se ei kerta kaikkiaan ymmärtäny kuvien funktiota. Varsinkin, jos nainen on muutenki paikalla, eikä esim reissaa paljon. Musta idea on silti hyvä ja kaunis. Mielelläni antaisin itse miehelleni kuvia itsestäni, jos siis en tietäisin hänen mielipidettään asiasta

Tänään tasan kuukausi... kädäng Ihme fiilikset. Viikonloppuna aloin harjotella allekirjoitusta tulevalla nimellä. Mies nauro vieressä, että eikö tuo oo nyt vähän aikaista. Vastasin, että pitää kai se nyt harjotella, että ei sitä ajokortin allekirjotusta ihan yhellä yrittämällä uskalla lähtä kokeileen. Edelliseen ajokorttiinkin kun oli kuitenki harjotellu nimeään yli kymmenen vuotta. Hommat etenee ja asiat järjestyy. Ens viikolla katsastan kukkakaupat ja laitan kimpun tilaukseen ja lopullinen menu pitää ilmottaa ravintolaan. Sitte ei auta muu ku pitää hermonsa kurissa ja jaksaa ootella En meinaa pysyä housuissa ja pakahun onnesta lähes koko ajan Melko hermostuttavaa (ainakin sulhasen mielestä )

Luepa tuo "runoja, aforismeja, ajatuksia s.vihkimiseen" -ketju. Siellä on vaikka mitä ja kauniita onkin. En osaa linkittää sitä tähän, mutta on tällä samalla siviilivihkiminen ja seremonia osastolla.

Kolme kuukautta ennen häitä. Vihkisormus teetettiin samalla, kun kihlasormukset laitettiin teetteille. Kihlojan ostamaan mentäessä oli tiedossa, ettei kihloissa tulla olemaan vuositolkulla.

Meillä miehen kihlasormuksessa on jo noin 5 normaalikokoisen sormuksen kullat, ettei toista taida mahtua. Olin aivan siinä uskossa, ettei sulhanen välttämättä halua kihlasormustakaan ollenkaan, kun ei ole mikään korujen käyttäjä. Niin eipä mitä, nyt on 7 mm leveä 1,5 mm paksu jötikkä, jossa on jo valmiiksi kaiverrettuna hääpäiväkin . Oon ehotellu, että vuosien mittaan voi tuohon upottaa sitten vaikka millä mitalla kiviä vähän lisää näköä antamaan. Kultaseppä lupas kunnostuksen ja kiillotuksen ennen hääpäivää samaan hintaan, mutta tuskin tarvii käyttää, kun kihlasormusten valmistumisesta hääpäivään on vaan pari kuukautta.

Meillä on tälläiset suunnitelmat: Vihkiydymme maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa, minkä jälkeen siirrymme läheiseen juhlatilaan ruokailemaan. Ruokailuun osallistuu minun vanhemmat ja sisarukset perheineen sekä sulhasen äiti ja mummu (jos jaksaa). Yhteensä 10 aikuista ja 3 alle kouluikäistä lasta. Mitään erityistä hääohjelmaan emme ruokailun lomaan ole suunniteleet. Joku saattaa sanoa virallisemmin jotain, mutta pääasiana on syödä hyvin yhdessä, hyvässä seurassa, läheisten kanssa. Ruokailun jälkeen siirrymme sulhasen kanssa hotelliin hääyön viettoon, vieraat tehkööt mitä huvittaa . Seuraavana aamuna lähdemme häämatkalle. Ystävät ja sukulaiset ovat suureltaosin tietoisia naimisiin menoaikeistamme, emmekä mitenkään salaile asiaa. Ihan reilusti on sanottu, että 1.4. naimisiin mennään, mutta kutsuja ei tarvitse odottaa. Olen niin onnellinen, kuukausi enää, enkä jaksais odottaa Niin ja mitä kaikkeen laittamiseen tulee, niin minä laitan täys valkoiset, hunnun, kimpun ja muut. Sulhanen saa itse päättää, mitä pukee päälleen. Myös vieraat saavat laittaa oman halunsa mukaan joko todella juhlavaa tai sopivan rentoa. Pääasia, ettei kukaan ota ylimääräistä ressiä tilaisuudesta