Skybride

Mulle ei ihan aukea tämä keskustelu. Onko vaihtoehdot tosiaankin joko musa CD:ltä tai huono bändi? Jos huono bändi kerran ällöttää, niin mikä estää palkkaamasta hyvää bändiä?

Aika moni, kuten myös allekirjoittanut, perusteli valintaa rahalla. Toinen yleinen peruste on se, että halutaan mieluummin originaaliversioita levyltä kuin covereita livenä. Tai halutaan musiikkia monipuolisemmin kuin livebändiltä on kohtuullista edellyttää.

Ainakaan itse en jaksa vaivata itseäni tarpeeksi hyvän mutta halvan bändin etsimisellä, koska sellaisen yhdistelmän olemassaolo on melko epätodennäköistä.

Ylempänä perustelin ja pohdiskelin asiaa omasta puolestani vähän laajemminkin.

Ipanapa 1-levylta Sika ja sika Vuokko Hovatan esittämänä. Aivan hervoton... "sulle mun kyljykset palaa..."

Etsin tämän Spotifystä heti kuunneltavaksi, aivan ihana biisi! (Tosin oikea nimi on Sikojen rakkaus, jos joku muukin etsii.)

Olisko joku suomen kielinen sivusto samalla perjaatteella? En jaksa kuunnella tuon miehen kiukkuilua ettei jaksa alkaa pähkäilee enkkua. Joten pitäs löytää suomen kielinen sivusto josta saisi tehtyä soittolistoja ym.

Pelkään pahoin ettei taida olla, korjatkaa jos olen väärässä.

Ei Spotify kyllä mitään erityistä kielitaitoa vaadi, rohkeasti vain ohjelma auki ja kokeilemaan toimintoja.

Toinen vaihtoehto voisi olla iTunes, se voisi ehkä olla saatavana suomenkielisenä? Se on toki aivan erilainen systeemi, koska siinä käytettävä musiikki täytyy omistaa ja sen täytyy olla koneella mp3-tiedostoina, mutta silläkin voi tehdä omia soittolistoja.

Skybride, kyselit menusta.

Kananpojanrinta ja balsamicoa, meillä oli riisin sijasta parmesan-perunapyree. Ja nam!! Suosittelen!

Ja muutenkin ruuat olivat ihan täydelliset! Todella moni vieras kävi sanomassa (ja lähettivät viestiä jälkeenpäin) että parasta juhlaruokaa mitä ovat koskaan syöneet. Alkupaloja oli vaikka mitä, kaikki tosi hyviä. Hinta oli 30e/hlö.

Ja kakku oli järrrrkyttävän hyvää

Kiitos vastauksesta! Huojentavaa kuulla. Voimmekin sitten lopettaa menupohdinnat tähän!

Ei kuulosta omituiselta! Meidänkin häissä mulle tulee joku pieni ja yksinkertainen kimppu, sulhaselle yksinkertainen viehe ja mahdollisesti kaasoille ja bestmanille pienet kukat myös, mutta ei muuta. Pöydät koristetaan kynttilöin.

Sen verran kyllä sanon, että en usko että kukat ehtisivät lakastua päivässä, jos ne olisivat kunnolla tehdyt. Kestäväthän tavalliset leikkokukatkin kotona maljakossa monta päivää vaikka ei jaksaisi edes uusia imupintoja leikkoa. Jos asetelmat kuitenkin ehtisivät pilaantua tuon yhden päivän aikana, olisi se mielestäni rahojen palautuksen paikka kukat myyneeltä liikkeeltä. (Tietty rahojen palautus ei kauheasti lohduta sillä hetkellä kun huomaa kukkien kuolevan käsiin omissa häissä.)

Toinen "anteeksi mielipiteeni mutta" -tyyppinen pointti koskee sitä muoviköynnöstä. En käyttäisi. Ne näyttävät yleensä melko tökeröiltä, IMHO. Mutta tämä on siis vain minun mielipiteeni; mieluummin ei-kukkia kuin tekokukkia. Jos jotain pitäis jollain köynnöstyyppisellä koristaa tai peittää, käyttäisin mieluummin vaikkapa tylli- tai organzasuikaletta tai silkkinauhaa tms.

Vissiinkin vihkiminen on ennen kastamista?

Jos vietitte kotona, niin oliko vieraille varattu penkit?

Menittekö pitkän vai lyhyen kaavan mukaan vihkimisen kanssa?

Kertokaa mitä mieleen tulee, kaikki kokemus on tarpeen

Olin muutama vuosi sitten vieraana tällaisessa tilaisuudessa, jossa vieraat luulivat tulevansa ristiäisiin mutta juhlittiin samalla myös häitä. Ainoastaan pappi ja todistajat (jotka olivat myös lapsen kummeja) tiesivät hääparin lisäksi, minä ja äitini tosin aavistelimme tällaista, koska jotenkin se vaan oli ilmassa ja lapsen äiti oli myös melko hienosti pukeutunut ristiäisiksi.

Juhla järjestettiin kotioloissa ja käytännössä homma meni niin, että kun pappi aloitteli tilaisuutta, hänen eteensä astuivatkin lapsen vanhemmat eikä kummit. Lyhyen kaavan mukaan mentiin ja vihkimisen päätyttyä tuore aviopari vaihtoi paikkaa kummien kanssa ja esikoinen sai nimen.

Tarjolla oli perus ristiäishommelit, eli samantapaista kuin itse kuvailit.

Tuolla vieraat istuivat juhlatilana toimineen huoneen istuimilla niillä paikoilla missä ne sattuivat olemaan, mitään penkkirivejä ei siis oltu tehty. Mutta paikalla olikin vain kourallinen ihmisiä, alle 15 henkilöä.

Onnellinen pari sai toisensa ja liikutuksen kyyneliä pyyhittiin "katsomossa" ahkerasti mutta lopulta suurempi huomio oli luonnollisesti lapsessa.

Mä olin ajatellut huomenlahjaksi jotain, joka piristäisi yhteistä seksielämäämme.

Mutta tämänhän ei tarvitsisi välttämättä olla ostettava esine, se voisi olla tavallisesta poikkeava teko jonka teet. Tai vaikkapa pinkka "lahjakortteja" joita aviomies voi käyttää ensimmäisen aviovuoden aikana. Pientä maustetta voi myös löytää vaatekomerosta ja keittiön kaapeista - hunajaa, mentholipastelleja, huiveja... (Vaikka tietenkään en voi tietää miten villi meno teillä on ollut tähän asti. )

Netti avuksi ideointiin, mielikuvitus rajana.

Minun on vaikeaa ymmärtää, miksi kukaan haluaa asettaa häät ystävyyden edelle. (Ja tähän lienee aina tarpeen muistuttaa, että häät ei ole synonyymi avioliitolle, aviomiehelle tai edes vihkimiselle. Häät on synonyymi bileille.) Asiat kannattaisi laittaa mittasuhteisiin. Ystävyys lämmittää paljon enemmän ja pitempään kuin häät.

Minusta kaasouden peruminen vuorokauden pohtimisen jälkeen on oikean ystävyyden osoitus. Ehkä hän suostui aluksi, koska haluaisi oikeasti olla kaasona ja oli innostunut asiasta. Kunniatehtävästä luopuminen on todennäköisesti hänellekin mieliharmin paikka. Toinen vaihtoehtohan olisi luvata olla kaasona, mutta todeta lapsenhoito-ongelmat ylitsepääsemättömiksi viikkoa tai päivää ennen juhlia ja perua sitten. Nyt sinulle jää aikaa järjestää asiat muulla tavalla.

Tuli mieleen semmoinen mahdollisuus, että voisiko palkattu lastenhoitaja vahtia lapsia vaikkapa lasten isovanhempien kotona vaarin apuna (kirjoitit, että vaari pärjää vain isomman kanssa). Hoitaja lähtisi lasten nukahtamisen jälkeen ja voisi vaikka palata vielä aamulla, jos vanhemmat eivät heti aamusta pääse hakemaan lapsia.

Loppuun vielä mainittakoon, että luin ketjun jokaisen viestin. En huomannut, että kukaan olisi erityisesti arvostellut persoonaasi.

Tämä oli mielestäni aika ihana:

Hauskinta meistä on nähdä teitä,

mutta jos kuitenkin haluatte muistaa meitä,

niin älkää tuoko tavaraa suotta,

sitä kerätty on jo monta vuotta.

Ihanaa olisi matkalle päästä,

nauttimaan aurinkoisesta säästä!

Meille tulee muuten sama teksti, mutta loppu "ihanaa olisi matkalle päästä, nauttimaan aurinkoisesta säästä" muuttaa muotoaan näin "olisi kaikille helpompaa jos lahjan kirjekuoreen mahduttaa" Tämä on koettu hyväksi ja toimivaksi

Tuohan on muuten hyvä idea. "Kirjekuoreen mahtuvan" lahjanhan voi käsittää myös pelkkänä onnittelukorttina tai lahjakorttina jos vieras ei halua antaa kylmää käteistä. Nekin kelpaisivat meille.

Haluan, että häiden järjestäminen on kaikille vähän niinkuin mukava harrastus ja tilaisuus "hömpöttää" yhdessä ja touhuta juttuja. Mutta se että minun morsiamena pitäisi olla joku halavatun cheerleader omille kaasoilleni?????? Ei onnistu...

Tästä aiheesta varovasti ja ystävällisesti mainittuani (siis tyylillä, se mitä teit/et tehnyt, ei ollut minun mielestäni ihan kiva juttu, voitaisiinko...) olen hankala ja liian vaativa... Eli kertokaapa nyt kaasot ja morsiamet... Onko musta tullu bridezilla?!?!!!

Kun kerran kysyit... Ehkä vähän.

Miksi sinun häistäsi pitäisi tulla kenenkään muun harrastus? Raskaana oleva kaaso harrastaa raskauttaan, toinen harrastaa omaa elämäänsä. Miksei sinulle riitä, että yksi kolmesta on innostunut hömpöttämisestä? Sekin on aika paljon, enemmän kuin moni muu morsian saa. Ehkä kaksi muuta aktivoituvat lähempänä häitä.

Ylipäänsä en ymmärrä morsiamia, jotka itsestäänselvyytenä sälyttävät hoville velvollisuuksia. Ei häiden järjestämisessä niin iso työ ole, etteikö pari itse niitä saisi tehtyä, lukuunottamatta nyt ehkä jotain hääpäivän/sitä edeltävän päivän pikkupuuhia.

Ymmärrän hyvin ongelmaasi. Mekin olemme miettineet päämme puhki näiden lahja-asioiden kanssa. Me kyllä päädyimme pyytämään avustusta häämatkaa varten, tavaraa emme tarvitse. Tulimme loppujen lopuksi siihen tulokseen, että jos joku vetää herneet nenään rahatoiveesta niin sitten vetää. Toive on kuitenkin vain toive ja kaikki lahjat otamme kiitollisina vastaan. Jotenkin yritämme kutsuun muotoilla sen toiveenkin niin, että sitä ei tosiaankaan ole pakko täyttää. Aaaaaargh, nämä on niin vaikeita juttuja. Mutta munkin mielestä on tosiaan parempi jos rahalle on joku selvä käyttökohde niin kuin tuossa pohdiskelit. Jotenkin itsekin mieluummin antaa ystävilleen rahaa lahjaksi silloin kun on selvää mihin se käytetään.

Voi olla, että joistakin vieraista tuntuu hölmöltä tulla ilman lahjaa, mutta se riippuu tietysti ihan vieraista ja siitä keitä olette kutsuneet. Vaarana tietysti on, että jos sanotte että ette halua lahjoja niin sitten niitä epämieluisia tavaralahjoja tulee kuitenkin.

Kiitos ymmärryksestä!

En oikeastaan usko, että kukaan enää nykypäivänä vetää hernettä nenään rahatoiveesta, niin yleinen se on. (Tai ainakin toivon, että kukaan ei enää ole niin takapajuinen.)

Itse häävieraana ratkaisin tämän ongelman rahan antamisen outoudesta viimeksi niin, että vaikka pari toivoi rahaa, vein lahjakortin sellaiseen asiaan josta tiesin heidän pitävän. Pari kehuikin myöhemmin, että lahja oli ihan spot-on. Jotenkin on vaan outoa antaa ystäville lahjaksi rahaa. Kuinka paljon sitä pitäisi antaa? Mikä on pihistelyä, mikä liioittelua?

Tuo viimeinen huomiosi on enemmän kuin aiheellinen. Jos lahjatoivetta ei mainitse ollenkaan tai pyytää että ei lahjoja, saattaa joku silti ajatella että jotain pitää viedä. Ja emme todennäköisesti halua sitä jotain. Jatkan pähkäilyä, miten saisi kivasti muotoiltua että "jos välttämättä haluatte tuoda muutakin kuin itsenne, tuokaa maksuvälineitä missä muodossa tahansa".

Minä olen onnistunut kehittämään ihan jättimäisen ongelman itselleni tästä lahja-asiasta.

Tavaraa emme halua tai tarvitse, emmekä työssäkäyvinä ihmisinä oikeastaan rahaakaan. Olin ajatellut, että ilmoitamme kutsussa, että emme halua minkäänlaisia lahjoja. Nyt olen alkanut pelätä, että ne ystäväparit jotka ovat pyytäneet rahaa omissa häissään loukkaantuvat tai pahoittavat mielensä tästä. Tai tuntuuko vieraista hölmöltä tulla paikalle ilman lahjaa?

En vain pääse yli siitä, että varsinkin rahan vastaanottaminen ystäviltä tuntuu hölmöltä. Tällä hetkellä ehkä parhaalta ajatukselta tuntuu miettiä ja ilmoittaa jokin säästökohde, esim. joku kallis huonekalu tms. johon vieraat voivat halutessaan osallistua.

Auringonkukan lista oli niin osuva, että lainaan sitä omani pohjaksi - toivottavasti se ei haittaa.

-HÄÄLEIKIT

-kaikki nolaaminen

-lapsuus-/nuoruuskuvien näyttely jollain videotykillä (tähän sisältyy KAIKKIEN meidän kuvien esittely, kyllä kuvallinen kiitoskortti riittää)

-muka-hauska kakunkoriste, tyyliin morsmaikulla kaulin kädessä

-kaikki krääsä (hääkarkkirasiat, muu turha koristelu, morsiuskaaret jne). Luotamme yksinkertaisen tyylikkyyteen juhlapaikkamme koristelussa.

Lisäksi ainakin

-muista erillinen morsiusparin pöytä

-pönötystä, tärkeilyä, tosikkomaisuutta

-humppapumppu

Tuo useamman ruokalajin valikoima on hyvä idea. Jos se ei ole mahdollista, kannatan kompromissia. Juhlathan järjestetään vieraita varten, mutta ei mosiusparin silti pitäisi joutua luopumaan omastakaan mielihyvästä. Te voitte syödä kalaa ja sieniä vaikkapa häitä seuraavana päivänä ja valita hääpäivälliselle jotain muuta. Ehkä menuun voisi liittää pari erityyppistä kastiketta, miedon ja mausteisemman, joilla ruokaa voisi maustaa omiin tottumuksiin sopivaksi.

Kerran juteltiin miehen kanssa huomenlahjakuvauksesta tai yleensä sellasista vähäpukeisista kuvista, joita vaimo tai tyttöystävä voi antaa miehelle lahjana. Niin mies kysy, että mitä niillä pitäis tehä, mennä vessaan runkkaamaanko . Se ei kerta kaikkiaan ymmärtäny kuvien funktiota.

Olen miettinyt tätä samaa. Vaikka suhteemme on kaikin puolin mutkaton eikä meillä rakastella pimeässä niin luulen, että tunnelma olisi hieman vaivautunut jos vetäisin hääyönä pin up -kuvat esille, olisivatpa ne millaisia hyvänsä. Mitä niillä kuuluu tehdä?

Ex-morsiamet, mitä boudoir-kuvillenne on tapahtunut häiden jälkeen? Ovatko ne esillä kotona? Miehen lompakossa? Milloin niitä katsellaan? Vai kuuluukokaan niitä katsella myöhemmin?

Ei silti, olen muutenkin hyvin konservatiivinen mitä tulee huomenlahjoihin. Jos itse päädyn sellaisen antamaan, se tulee symbolisesti noudattamaan traditiota eli olemaan miehen tulevaisuuden turvana sen varalle että hän sattuisi jäämään leskeksi. Muutenhan se ei ole huomenlahja vaan ... noh, lahja.

Ois meillä yks tutun tuttu ja vähä ollaa alustavasti asiasta puhuttukin... Mutta pitää eka jossain testata tota kevyt pohjasta Conversee ennen ku uskaltaa tilata. Ei tulis nimittäis hirveen kalliiks toi tilaaminen, tullista tosin en tiedä.

En nyt ole ihan satavarma tästä, mutta luulen, että jos kaverisi merkitsee lähettäessään paketin olevan lahja, tullimaksuja ei pitäisi tulla.

Olen kuullut pelkkää hyvää WB:n ruokatarjoiluista, mutta kyselempä kuitenkin, onko joku maistanut menuehdotus 1:ltä löytyvää pääruokaa (kananpojanrintaa ja balsamicoa, tattirisottoa ja ratatouillea)? Kannattaako valita se vai miettiä jotain muuta?

Hei Spotifyn käyttäjät! Ootteko keksineet, miten listoja voisi sekoittaa eli onko "shuffle"mahdollisuutta? En oo löytänyt...

Oikeassa alakulmassa on shuffle. En tosin ole varma mitä tuo sekoittaa. Luulisin, että yhden soittolistan/albumin sisältöä. Mutta ainahan voit heittää kaiken haluamasi matskun yhteen soittolistaan.

...digipokkarillakin saa huippuhienoja kuvia.

Saa toki. Jos on hyvä kuvaaja. Tai hyvä tuuri ( = ihanteelliset olosuhteet, eli kuva onnistuu kamerasta huolimatta eikä kameran ansiosta). Siihen on syynsä, miksi ammattilaisilla on ammattilaisten välineet.

Kiitos aloittajalle hyvistä vinkeistä! Tuli esille monta juttua joita en ollut tullut ajatelleeksi.

Olin ystävän häissä kaasona muutama viikko sitten. [...] On tosi paska fiilis.

Tämän viestin kirjoittamisesta on jo kuukausia, mutta tuli mieleen, että eikö tällaisessa tilanteessa kannattaisi kertoa ex-morsiamelle, että hommasta jäi paha mieli? Tiedän, ettei se ole niin helppoa tehdä kuin sanoa, mutta miksi kyräillä ja katkeroitua jos asiat voi edes yrittää selvittää. Jotkut nyt vaan on sosiaalisesti torspoja. Ehkä morsian oli vilpittömästi siinä käsityksessä, että hänen häänsä olivat kaikille muillekin mieluisaa harrastustoimintaa, ehkä hänelle iski hääsokeus.

Jos asiat eivät selviä, niin jääpähän reiluuden nimissä sitten molemmille osapuolille paha mieli eikä vain sinulle.

Kaasoilen siskolleni ensi vuonna. Kyseessä on sisaruparvemme ensimmäiset häät. Perheemme tarina on pitkä ja kivinen, jonka seurauksena siskoni on jo vuosia kärsinyt alkoholismista. Toisinaan on parempia jaksoja, toisinaan taas tosi huonoja.

Kinkkinen pulma.

Niin vaikeaa kuin se olisikin, itse yrittäisin ehkä järkipuhetta. Muistuttaisin siskoa jostain aiemmasta tapauksesta jossa hänen juomisensa on riistäytynyt hallinnasta ja jonka jälkeen hän on katunut juomista. Siis jos sellaista on tapahtunut.

Ehkä voisi myös miettiä jonkin vaihtoehdon, mitä muuta kivaa häihin voisi hankkia sillä rahalla joka muuten menisi viinoihin. Kalliimpi sormus, kalliimpi puku, joku esiintyjä, valokuvaaja, kauneushoito ennen häitä, hieno hääauto, hieno(mpi) hotellihuone hääyötä varten, mitä tahansa.

Äidin suhteen siskoa voisi ehkä muistuttaa, että äidin puuttuminen häistä herättää vieraiden keskuudessa kysymyksiä. Olisko kivaa päästä kertomaan kaikille mistä syystä oma äiti on jätetty kutsumatta? Jos sisko ja sinä ette kerro, kyllä sen joku aina tietää tai arvaa ja supattaa eteenpäin. Tällaisessa tapauksessa kaikkien empatiat olisivat äidin puolella. Siskoa itseäänkin saattaisi jälkeenpäin harmittaa se, että äiti ei ollut paikalla tärkeänä päivänä.

Mielestäni et tee väärin, jos sikajuovuksissa oleva sisko loukkaa sinua ja poistut paikalta. Senhän voi tehdä kaikessa hiljaisuudessa ilman suurempaa meteliä. Ei kenenkään tarvitse sietää loukkaamista ja nöyryyttämistä, oli tilanne mikä hyvänsä. Siskosi on itse vastuussa tekemisistään, oli hän juovuksissa tai ei.

Kellarimaisesta tilasta tuli mieleen Tiiliholvi. En kyllä tiedä saako vielä omia juomia.

Myös Suomenlinnan juhlatilat voisivat vastata toivetta kellarimaisesta tilasta.

Puvusta maksan suunnilleen satasen (arvio), kengistä toisen mokoman (mutta ne tulevat olemaan sellaiset popot joille löytyy käyttöä häiden jälkeenkin). Puvun teen itse ja materiaalikin on edullisehko, siinä säästän paljon. Valintani ei ole niinkään rahakysymys, vaan luonteva omaan makuuni liittyvä juttu. Plussaa on tietysti se, että saamme hieman muuta luksusta hääjuhlaan sillä rahalla jonka morsiussatiinista säästämme.

Lisäksi pohdin, että olenkohan tyytyväinen pukuvalintaani vielä kolmenkymmenen vuoden päästä, vai hävettääkö pukuvalinta silloin.

Jos katsot melkeinpä mitä tahansa 80- tai 90-luvun hääkuvaa, huomaat, että niin ne klassiset valkoisetkin hääpuvut näyttävät nyt kauheilta kun muoti on muuttunut. Oikeastaan ennemminkin uskon, että tuollainen erikoisempi hääpuku pysyy ajattomampana. Ja toisaalta se kuuluu asiaan, että 10 vuoden päästä kuvien vaatteet näyttävät naurettavilta. Toiset kymmenen vuotta niin nostalgia on jo peitonnut nolouden.

Tuo mekko on hieno ja jos se on unelmiesi hääpuku, niin ehdottomasti sinun kuuluu käyttää sitä!

Ehdottomasti kapea ja korkeahko koriste. Maljakko tai kynttilä. Niitä voisi sijoittaa aina neljän ihmisen "keskipisteeseen" niin, että joka toisessa "keskipisteessä" on koriste, joka toisessa viinipullo yms. Kannattaa kuitenkin koristeita valitessa muistaa, että ne eivät saisi olla juuri viinipulloa korkeampia, jotta ihmisten ei tarvitse kuikkia niiden ohi yrittäessään jutustella keskenään.