ånne

^ Samaa mietin minäkin muuten. Jotenkin tuntuu itsestä muutenkin, että olisi aika karmivaa, jos joku minulta "ryöstäisi" kihla- ja/tai vihkisormuksen sormesta kuolemani jälkeen, kun haluaisin tulla kyllä haudatuksi sen kanssa.

Pessimistisesti odotan sitä päivää, kun aletaan hääuutisia vanhemmille kertomaan. Oma isäni tuskin "jaa"ta kummempaa sanoo, äitini odotettavasta reaktiosta kertoo jotain se, että kun menimme kolme vuotta sitten kihloihin, hänen ensi sanansa olivat "olisitte voineet vähän aiemmin kertoa tästä". Errr... kun justiinsa tänään vasta mentiin kihloihin, mites sitä aiemmin olisi voinut kertoa? Muutenkin tuntuu omista porukoista, etteivät he oikein ymmärrä, että tämä on minun elämäni ja elän sitä minun tavallani ja menen naimisiin ihan just niinkuin haluan, missä haluan ja miten haluan (ja kysyn ehkä välillä vähän poikaystäväni mielipidettäkin...). Siksikään ei tuo kertominen innosta, kun joskus vuoden alussa kerroin äidilleni ihan kepeästi vihjaillen löytäneeni sattumalta jo unelmieni hääpaikan asuinpaikkakuntamme läheltä, ja äidin vastaus oli "Ai, pitääkö meidän muka sinne asti lähteä teidän häiden takia?" ... Että kiitti ihan hitosti, äippä. Ihanan positiivista, eikö? No, poikaystävän vanhemmilta odotan isältä samaa reaktiota kuin omaltanikin, mutta anoppi... Kaksi vaihtoehtoa: joko hän on ihan tekointopiukeana asiasta, tai tokaisee sen saman "jaa"n kuin isukitkin ja lyö päälle vielä jotain ihanan positiivista, kuten "no onko tuo nyt järkevää, onko teillä muka rahaa, tuskin se kestää" tms. Pahin vaihe seuraa vasta sen jälkeen: poikaystäväni molemmat kaksi isoveljeä ovat jo menneet naimisiin. Luultavasti saan siis vinkkejä kysyä poikaystäväni veljien vaimoilta neuvoja hääjärjestelyihin (ja kumpienkaan häät eivät vastanneet omaa käsitystäni unelmahäistäni, mutta kerropa se anopille), ja saan luultavasti kuunnella loputonta kuittailua siitä, kuinka "emme pääse" naimisiin kirkossa, vaikka olemme molemmat sieltä eronneet jo heti täysi-ikäisiksi tultuamme, emmekä millään muotoa ole koskaan olleet uskonnollisia kumpikaan. Pitäisiköhän sitä vain olla kutsumatta kumpienkaan vanhempia koko häihin? Nojaa, ehkä kerron sitten ensi vuoden puolella, millaisia reaktiot todellisuudessa olivat...

Me emme mene kirkossa naimisiin, koska emme kumpikaan kuulu kirkkoon, ja tämä taas on seurausta siitä, ettemme kumpikaan usko ainakaan kristinuskon Jumalaan. Plus naimisiin meno on meille lähinnä juridinen seikka, jota on kiva juhlistaa pikku pirskeillä

Ammatteja meidän häissä tuskin tullaan näkemään (mies lähihoitaja/ehkä sairaanhoitaja tuolloin ja minä melkein valmis bioanalyytikko=laboratoriohoitaja, pitäisikö laittaa coctailtikuiksi injektioneuloja? ). Harrastuksista en tiedä, me molemmat tykkäämme leffoista, mies harrastaa musiikkia ja minä käsitöitä. No, käsityöt saattavat näkyä itsetehtynä hääpukuna minulla, ja häissä soiva musiikki on itse oman maun mukaan valikoitua, mutta tuskinpa tuollaisia asioita kukaan huomaa. Eläimistä myöskin pidämme, mutten koe luontevaksi yhdistää sitä häihin.

Meillä on sellainen tilanne, että mies on häihin mennessä 17.10.2012 ehtinyt olla kaksi vuotta töissä (toivottavasti ainakin), ja minä opiskelen AMK:ssa, yritän saada opinnäytetyön valmiiksi ja valmistun pari kuukautta häiden jälkeen. Rahaa säästellään pikku hiljaa, laitoin viime kesän kesätöistä rahaa säästöön ja aion laittaa kahtena seuraavanakin kesänä ja mies sitä laittaa pikkuhiljaa palkoistaan. Olemme silloin molemmat 23-vuotiaita, omistamme toivottavasti silloin jo 2-vuotiaan kissan (tulossa meille siis tämän vuoden vaihteessa ) ja lapsi (siis yksi! lapsi) hankitaan kunhan minulle toivottavasti irtoaa oman alan töitä.

Minulla tulisi jo niin hirveät kustannukset meikkitavaroiden hankkimisesta, että olen miettinyt ihan ammattimeikkaajalla käyntiä. Meikkaan niin hirveän vähän itse enkä osaa tehdä mitään hienoja meikkejä. Tosin pidän nude-tyylisestä meikistä melkein eniten, joten mietin sitä, että tyytyykö ammattimeikkaaja minun vaatimattomiin toiveisiini, vai tuputtaako hän väkisin jotain voimakasta meikkiä. Yhdissä häissä kun olin, ja morsian oli käynyt ammattilaisella meikissä, teki meikki hänestä paljon vanhemman näköisen. Meikki oli todella voimakas, eikä morsian mielestäni yleensä meikannut kovin paljoa, joten se ei mielestäni sopinut hänelle juuri laisinkaan. Siksi tuo ammattimeikkaajalla käynti vähän mietityttää. Yhtenä vaihtoehtona olen miettinyt ammattikoulun palvelujen käyttöä, mutta he tuskin tekevät meikkejä lauantaisin...

Uutta: puku luultavasti, sormuskin jos lasketaan Vanhaa: Kengät samat kuin mitä käytin vanhojen tansseissa, muut korut ehkä myös Lainattua: En ole vielä keksinyt. Ideoita? Korumaut eivät tutuilla täsmää minun omiin, enkä aikonut laukkua ottaa vaivoikseni... Tyllihameen nyt varmaan vuokraan, mutta sitä ei minun mielestä lasketa. Sinistä: Koruissa tai sukkanauhassa, ehkä kengät värjään sinisiksi...

Minulle tuo kaason valinta tuottaa vähän päänvaikeuksia... En ole oikein koskaan kuulunut mihinkään porukoihin, minulla ei koskaan ole ollut "bestistä", ja olen aina tuntenut itseni sellaiseksi "varakaveriksi" kaikille. Monesti olen luullut olevani kovinkin hyvä ystävä jollekin, ja kerta toisensa jälkeen kuitenkin olen jäänyt ulkopuolelle heidän elämänsä huippuhetkistä. Kavereita minulla on, muttei ketään sellaista, joka vastaavasti pyytäisi minua kaasokseen, joten tällä hetkellä en ollenkaan tiedä, ketä pyytäisin. Hassua kyllä, mutta ainut tämänhetkinen mielessä oleva kaasoehdokas on ehkä tuoreimpia ystäviäni koulusta, eikä hän tunne yhtään kotopaikkakuntani ihmisiä. No, ehkä tämä kaasoajatuskin jalostuu vielä tässä kahden vuoden aikana, kun häitä suunnitellaan.

Panostus: -Morsiammen meikki. Laskeskelin, että kunnon meikkitarvikkeiden hankkiminen tulisi kuitenkin melkein saman hintaiseksi ja kun en pahemmin pakkelia tunge naamaan muuten, niin turhakkeeksi jäisivät. -Morsiammen kynnet. En meinaa laittaa muovikynsiä, mutta haluaisin nätin lakkauksen ilman hermojen polttamista. -Kukat. Kimppuun oransseja gerberoita ja keltaisia ruusuja, se on varma, ja vieheisiin sitten niitä ruusuja ja kaaso(i)lle gerberat kouraan. Pöytäkoristeista en ole varma, ehkä tuikut riittää siihen ja sitten niihin pöytiin, joissa istuu lapsia, ei vaan laiteta tuikkuja. -Ruoka. Juhlat on ravintolassa, ja ruuan hinta/hlö ehkä hieman tyyriimpi kuin pitopalvelusta olisi, mutta toisalta ei tule tilavuokraa. Pihistys: -Kutsukortit, tehdään itse tulostelemalla tekstit värilliselle paperille, ei sen kummempaa. -Morsiammen puku, teen luultavasti itse jostain luonnonmatskusta, niin sen voi värjätä ja pitää sitten valmistujaisissa paria kuukautta myöhemmin. Sukkanauhankin tein itse. -Morsiammen korut hankitaan Glitteristä. -Sulhasen puku, joko vanha tai sitten ostetaan uutena jostain Dressmanista peruspuku, jolle käyttöä muutenkin. -Sulhasen kampaus, eiköhän sen tyngän saa itsekin värjättyä ja muotoiltua Leikkaamassa saa kyllä luvan käydä, halpaahan se tosin on. -Hääyö vietetään varmaankin kotona. -Häämatka johonkin mökille kuhertelemaan pidennetyksi viikonlopuksi, myöhemmin sitten ulkomaille. -Alkkarit löytyy kummaltakin jo muutenkin. -Kengätkin on, vanhojen tansseihin hankin kaukonäköisesti valkoiset morsiuskengät. -Musiikki tulee nauhalta. Harkinnan alla: -Sormus. Toisalta olisi NIIN ihana se minkä haluaisin, ja toisalta se on niin suolainen verrattuna muuten häiden kustannuksiin... -Morsiammen kampaus. Minulla on lyhyt tukka, joten laitto onnistuisi itsekin, mutta toisalta haluaisin tiaran/hiuskorun, jonka kampaaja osaisi nätimmin laittaa. Enemmän taidetaan pihistellä. Melko halvat häät on haussa ja krumeluureista ei piitata kumpikaan, joten säästölinja sopii siinä suhteessa.

Säästösyistä ja myöskin siksi, että minusta kuivakukat ovat rumia, ei minulle erikseen tule heittokimppua. En ole tosin varma, tuleeko kimpusta vain yksi kukka vai ihan kunnon kimppu, joten katsoo nyt tuleeko koko ohjelmanumeroa. Enemmän taidan kiintyä sukkanauhaan, kun virkkasin sen ihan itse omilla nakkisormillani

Silloin kun mentiin minun miekkosen kanssa kihloihin, niin asuttiin eri puolilla Suomea ja kihloihin tuli sitten teksteiksi paikkakunnat, joilla asuimme, eli miehelle minun paikkakunta ja minulle miehen paikkakunta ja sitten päivämäärä. Tuota on aina tutut ihmetelleet, kun ovat sormusta lähemmin katselleet Vihkisormusta nyt ei vielä ole ja siihen nyt on pari vuotta vielä aikaa, kun sellaista tuleekaan, mutta ajattelin sitten, että pitäisikö siihen kaiverruttaa nykyinen paikkakunta, kun siellä me ollaan nyt koko avo-aika asuttu. Tai sitten jotain, joka kuvastaisi meidän "vaikeuksien kautta voittoon"-suhdetta. Päivämäärä nyt varmaankin joka tapauksessa.

Meidän häihin on vielä ikuisuus, mutta koska juhlapaikka ja teema on jo selvillä, niin hääkarkeiksi olen mietiskellyt joko ihan Fazerinoja tai sitten niitä Brunbergin kahvinmakuisia tryffelitsydeemejä. Naminami. Muuten tulisi ehdottomasti niitä Brunbergin sinivalkoraidallisia tryffelinamuja, muttakun eihän ne nyt sovi väreihin niin ei pysty.