stella-maria

Rouva
  • Content count

    37
  • Joined

  • Last visited

Posts posted by stella-maria


  1. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, ettei pappi ole vihkitilaisuudessa ensisijaisesti "esiintymässä", vaan toimittamassa kirkollista toimitusta. Lähes kaikkeen muuhun pari voikin häissään vaikuttaa paitsi siihen miten pappi hommansa hoitaa. Sille nyt ei vaan kauheasti voi mitään. Tietysti aina voi pyytää tuttua pappia, jonka tavan pitää toimituksia tietää, mutta mitään velvollisuutta seurakunnalla ei ole antaa vihittävälle parille juuri sitä pappia, jonka he haluavat. Ja voihan sille ns. "hyväksi havaitulle" papillekin sattua huono päivä, tai vaikka niin kiireinen ajanjakso, ettei hän esim. ehdi tehdä juuri sille parille suunnattua henkilökohtaista hääpuhetta. Ja inhimillisiä mokiahan sattuu kelle hyvänsä. ;)

    Itse olin reilut viikko sitten kirkollisessa tilaisuudessa, jossa pappi oli ihan tuuliajolla, ei yhtään mukana koko tilaisuudessa oli opetellut tekstinsä ulkoo ja luki sen, jäi erittäin ikävä maku koko tilaisuudesta, hän lopulta mokasi sen tilaisuuden oleellisen asian pahasti.

    Eikö pari sitten tullut vihityksi, vai mitä tilaisuuden oleellista asiaa tarkoitat?


  2. Olen siinä käsityksessä, että jos vihkijä sanoo jonkin kohdan väärin, ei paria ole oikeasti vihitty, joten hyvä, että korjasit!

    Esimerkiksi sarjoissa ja leffoissa näyttelijät mukavihkii pariskuntia ja käyttävät silloin tietoisesti vääriä sanankäänteitä tai vaikkapa pelkkiä etunimiä, joten vihkiminen ei ole aitoa.

    Kyllä pari on naimisissa vaikka nimi tai sanakäänteet poikkeaisvat kuinka kirkkokäsikirjan tekstistä. Kai siinä on olennaisempaa se vihkitodistus ja tahtominen. Tosin tiedän yhden parin, jolta pappi unohti kysyä tahdon kysymyksetkin, ja kyllä hekin ovat ihan virallisesti naimisissa.  

    Leffoissa ei kai yleensä ole oikeaa pappia vihkimässä vaan näyttelijä, eikä mitään virallisia papereita vihkimisestä myöskään tehdä, joten jo ihan siitäkin syystä "vihityt" näyttelijät eivät ole oikeasti naimisissa keskenään.  Ei siinä ole tarve mitään sanakäänteitä muutella.


  3. Kyllä kaikki häihin liittyvät maksut oli maksettu jo ennnen häitä. Juhlapaikan ravintolamaksu maksettiin hääpäivänä paikan päällä. Samoin häämatka oli maksettu jo ennakkoon. Matkalla tullut luottokorttilasku maksettiin heti matkalta tultua. En olisi suostunut ottamaan lainaa häitä varten. Jos rahaa ei olisi ollut, häät ja häämatka olisivat olleet sen mukaiset.


  4. Mutta miksi rakastaminen loppuu, kun kuolema erottaa?

    Eihän se välttämättä lopu. Mutta olisi kyllä aika paljon luvattu, jos vihkikaavassa luvattaisiin tahtoa rakastaa vielä puolison kuoleman jälkeenkin... Tai ikuisesti vielä taivaassakin... varsinkin kun oikeasti ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Pelkästään avioliiton kasassa pysyminen tässä elämässä vaatii aika lailla tahtomista ja asian eteen työskentelemistä. Kuoleman yli tahtominen tuntuu jo aika ylivoimaiselta lupaukselta. Totta kai jos mieheni nyt kuolisi, en lakkaisi häntä pitkään aikaan rakastamasta, mutta 20 vuoden päästä kuolemasta tilanne voi olla aivan toinen.

    Kävin varmistamassa kirkon sivuilta mitä sitä muutama kuukausi sitten tuli luvattua. Se meni näin:

    Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa NN:n aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?

    Tahdon

    Valitsimme tämän kaavavaihtoehdon tietoisesti. Omassa suvussani on olut paljon avioeroja, ja se toinen vaihtoehto tuntui_omiin_korviini_ siltä kuin olisimme luvanneet tahtoa kunnes ero lähtee vireille...  ::)

    Myös samassa yhteydessä luettu Raamatun kohta, jonka valitsimme luettavaksi, käsitteli mielestäni samaa asiaa:

    Jeesus sanoo:

    »Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi? Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.»

    Mitään sen syvempieä teologisia keskusteluja rakkauden säilymisestä molempien kuoleman jälkeen emme asian tiimoilta käyneet.


  5. Tätä minäkin ihmettelen. Luulisi, että kristinuskon mukaan kristinuskoinen pari menee yhdessä taivaaseen. Hmm, vai onko taivaassa enää muuten mitään ihmisten välistä rakkautta tai pareja? En muista.

    Harvemmin ihmiset kuolevat yhtä aikaa, joten sikälihän kuolema erottaa. Voi erottaa vaikka 20 vuodeksi. Teologista selitystä en tarkalleen muista.


  6. Saimme lahjaksi vihkiryijyn, jonka päällä meidät vihittiin. Vihkiryijymme on kovin erikoinen, ja saa nähdä suostuuko jälkikasvumme sitä käyttämään omissa häissään sitten joskus..  ;D Vihkiryijy on kopio tekijän kotona olleesta ryijystä, joka on mielestäni maailman ihanin... Siinä on yksi mulkosilmäinen kirahvi... Se on upea, ja sopii loistavasti kotiimme.  :-X

    Alunperin ryijyn tekijä sanoi, ettei haluamamme malli mitenkään sovellu vihkiryijyksi, mutta yllätys oli suuri, kun alttarille astellessni näin tuon kirahvin lattialla. Kuvissa näkyy miten morsian nauraa alttarille astuessaan...  ;D


  7. Damn. Vai tulee kela-kortti postissa jo viikonkin jälkeen naimisiin menosta...

    Nyt sitten selvisi, miksei postia ole kuulunut. Lappu, jota luulimme vihtodistukseksi olikin tuo ilmoitus vihkimisestä, joka ei siis kuulu olla meillä vaan kirkkoherranvirastossa... Pappi antoi paperin vihkimisen jälkeen bestmanille, josta se kulkeutui muutaman mutkan kautta appivanhemmillemme. Paperi olisi siis pitänyt toimittaa virastooon.


  8. Damn. Vai tulee kela-kortti postissa jo viikonkin jälkeen naimisiin menosta...  

    Naimisiin menosta on kohta 3 kk eikä minkäänlaista korttia - kela, plussa tai pankkikorttia- ole postilaatikosta tippunut. Oliskohan jo syytä huolestua. Huomasin myös juuri että vihkitodituksestamme ei ole täytetty kohtaa vihkijän vihkimisnumero. Ollaankohan tässä ollenkaan virallisesti naimisissa?


  9. Kysyimme kanttorilta marsseista pari kuukautta ennen häitä. Marko kanttori muistaakseni jossain sanoi, että kanttorilla on  täysin vapaat kädet vihkimisen musiikin suhteen, eli kanttorilla on oikeus myös kieltäytyä soittamasta jotain.

    Ja joskushan voi käydä myös niin, että kanttori onkin kesätyöntekijä, eikä osaakan kaikkia marsseja, eli siksi on hyvä olla kanttoriin yhteydessä hyvissä ajoin.


  10. Pyysimme vihkipapiksemme jo eläkkeellä olevaa rovastia, joka n. 30 vuotta sitten vihki sulhasen vanhemmat. (Olivat silloin eka tai toinen vihkipari hänen urallaan.  :D) Olisi ollut ihana ajatus.  :-X Hän on muutenkin ollut vähän sellainen sulhasen sukupappi. Harmiksemme hän ei kuitenkaan pääse tulemaan.  :-/


  11. En minä sitä sano, että tietäisin miten asiat ovat kullakin, mutta sen verran muistutan, että olisi hyvä välillä jutella sulhonkin kanssa mitä hän haluaa ja mitä ei halua esim. just tässä jekkuasiassa.

    Kyllä ainakin me keskustelimme sulhon kanssa asiasta, ennen kuin ilmoitimme bestamnille ja kaasolle, ettemme ME halua jekkuja hääyönä. Sulho oli siis jekkuja vastaan, niin kuin minäkin.  Meillä ei ole tapana tehdä omissa nimissä yhteisiä päätöksiä tai pitää toisen mielipidettä itsestään selvänä.  ;)


  12. Mutta oikeasti! Se on yksi yö elämästä! Mitä sitten jos ei pääse heti sänkyyn. Kenen elämä on tosiaan pilalla siitä, että yhdet yöunet lyhentyy?

    Kukaan ei ole väittänyt että elämä olisi näiden jekkujen jälkeen pilalla. Tuskin se elämä näin pieniin asioihin kellään kaatuu. ;)

    Mä arvoistaisin jos kaverit olisivat viitsineet nähdä vaivaa. Olisi kiva velmuilla asialla puolin ja toisin vielä pitkään häiden jälkeen.  

    Toivottavasti saat toivomasi jekut.  ;) Onhan se toisaalta kiva noudattaa hääperinteitä edes tässä hääyön vietossa, jos ei muussa.  ;)


  13. Ja mitä tulee Miebin mielipiteeseen siitä, että hääyö on monen mielestä juurtunut  ::) päähän elämän romanttisimpana tai jotain.. niin en itse ainakaan ajattele niin, että se on jotain ihmeellistä ja ihanaa ja aaah, niin seesteistä, mutta musta se ei oo osoitus hounosta huumorin tajusta, jos ei moisia temppuja siedä... moni on vaan todella väsynyt oltuaan koko päivän liikkeessä, juhlinut ja pitänyt seuraa ym. niin sitä kaipaa omaa rauhaa miehen kanssa, jutella ja levätä...

    Olen täysin samaa mieltä. En itsekään odota hääyön olevan sen kummoisempi kuin muutkaan yöt. Olisi vaan ihanaa rauhassa ilman siivoamisrumbaa käpertyä kullan kainaloon raskaan päivän jälkeen.  

    Ja mitä iloa on hienosta hotellihuoneesta ja muusta luksuksesta, jos ne vähät siellä vietetyt tunnit menevät siivoamiseen?  :o