Miulla on ollut vähän samankaltaista pohdintaa, että kuka minut saattaa alttarille vai kuljenko yksin vai yhdessä sulhon kanssa? Tilanne on sinänsä kinkkinen, että vanhempani ovat eronneet minun ollessa 5-vuotias. Äiti löysi sittemmin rinnalleen ihanan miehen, josta sitten tuli minullekin rakas, kuin oikea isä. Minulla on myös hyvät ja rakkaat välit oikean isäni kanssa, mutta hän ei ole hirmuisen aktiivisesti siskoni ja minun elämään osallistunut. Isäpuoleni on taas ollut meille se miehenmalli, asettanut rajoja ja rakastanut pyytteettömästi, vaikka emme olekaan hänen biologisia lapsia. Haluaisin valita hänet, mutta toisaalta tiedän oikean isäni loukkaantuvan verisesti, jos isäpuoleni saa "hänen" kunniatehtävänsä...huoh...vaikeaa... Oikea isäni on jo kysellytkin, että saako hän minut alttarille saattaa, mutta en ole vielä sanonut juuta enkä jaata. Olisi kuulemman hänen suurin haaveensa, mikä tekee tästä entistä vaikeampaa. Tuo on muuten todella hyvä idea, että äiti saattaisi alttarille, jos joku! Eipä ole mieleen tullut. Tässä tilanteessa se tuntuisi parhaimmalta vaihtoehdolta. Haluaisin saattajan, koska pelkään kupsahtavani kesken kaiken (ja kirkon käytävä on megapitkä!!!). Onneksi tätä asiaa on aikaa miettiä, kun häät ovat vasta vuoden kuluttua