akrim

Nyt laskuri tikittää juhlapäivään, mutta hääpäivä on kuitenkin vihkipäivämme.

En löytänyt suoraan tuosta kutsuteksti-ketjusta vinkkiä, miten muotoilla kutsu, kun kyseessä on avioliiton siunaus eikä vihkiminen. Olisko vinkkejä? Emme halua mitään runoiluja, vaan tyylikkäät kutsut. Jos kyseessä olisi vihkiminen kirkossa, tyytyisimme perinteiseen "tervetuloa vihkiäisiimme" tms. "Tervetuloa avioliitonsiunaustilaisuuteen..." kuulostaa aika hirveältä.

♥ Helsingin tuomiokirkon kappeli 15.1.2011 ♥

En valitettavasti espanjaa osaavaa pappia tunne, mutta uskon, että sellainen löytyy. Moni (tai no ei ehkä moni, mutta joku kuitenkin) pappi on ollut lähetystyössä Etelä-Amerikassa ja saattaisi hyvinkin osata. Kannattaa varmasti kysellä seurakunnista suoraan.

Ihana puku! Aiotko myydä eteenpäin?

Kiitos!

En tiedä vielä, ennen puvun hankintaa ajattelin, että tietenkin myyn puvun kun ei tuo puku minulle ole niin tärkeä ja ostin sen vielä käytettynä, mutta nyt olen niin ihastunut pukuun, etten raaski ehkä myydä sitä. Mutta toisaalta ei ole kyllä säilytystilaakaan...

Meillä on häät tammikuussa ja etsin jotain tuon tapaista.

Mies sanoo päivittäin olevansa onnellinen, että minusta tulee hänen vaimonsa tai kutsuu minua nimellä blivande fru ♥ On ihanaa tajuta, että hän on oikeasti yhtä innoissaan naimisiin menostamme. Meillä on myös hyvin samanlaiset ajatukset, mitä häihimme haluamme tai emme halua. Ja ihanaa on sekin, että kaikki sukulaiset ja ystävät on onnellisia meidän puolesta ♥

Mulle on aina ollut selvää, että kävelen alttarille mieheni kanssa. Tuntuisi hassulta, että isäni luovuttaisi minut, joka olen asunut pois kotoa 13 vuotta ja kun välimme eivät ole mitkään erityisen läheiset (siis ei mitään vihamielisyyksiä kuitenkaan). Isäni olisi valmis saattamaan minut, jos haluaisin, mutta erityisesti nyt, kun meidät vihitään kahdestaan maistraatissa ja siunataan kirkossa eli olemme jo aviopari, niin tuntuu luontevammalta näin.

Me ollaan ajateltu tarjota alkujuomat ja kaksi kaatoa viiniä. Vieraat saavat ostaa baarista, jos haluavat enemmän alkoholia. En todellakaan usko, että on kenellekään ongelma.

Meillä on tammikuussa juhlat Ravintola Sipulin Bankettisalissa Helsingissä.

Maksamme itse, mutta kummankin vanhemmat ovat tarjoutuneet osallistumaan kustannuksiin. Summista ei ole ollut puhetta, mutta äitini sanoi, että hääjuhlapaikkaa valitessa ei tarvitse jättää suosikkia valitsematta sen hinnan takia. Itse ajattelin, että jos minun vanhempani haluavat maksaa pukuni ja miehen vanhemmat vaikkapa valokuvauksen, niin olemme erittäin iloisia. Olemma valmiit maksamaan pienet häämme täysin itse, mutta tietysti on kiva, jos vanhemmat haluavat tukea.

Ostin pukuni myös käytettynä. Kävin aluksi sovittamassa vuokrapukuja, muutama vaihtoehto löytyi, mutta ei sitä täydellistä, joten löydettyäni naikkareiden kirppikseltä tämän puvun, lähdin Turkuun saakka sovittamaan sitä (asun siis Espoossa) ja puku lähti sovituksesta mukaan.

Pukuun ei tarvinnut tehdä muutoksia, minun vain täytyi pudottaa n. 3 kiloa ja puku istui täydellisesti!

Ihana puku! Aiotko myydä eteenpäin?

Meidän kihlat maksoi yhteensä 800e. Teetettiin valkokultaiset flakkasormukset mattapinnalla. Meistä tosi tyylikkäät. Teetetään mun vihkisormus samassa.

Muoks. mun sormus on 4mm ja miehen 6mm.

Meille ei tule tanssia ollenkaan. Se ei vaan tunnu omalta ja aiheuttaisi kiusallisia tilanteita, kun esim. isäni ei tanssi lainkaan.

Me kutsumme näillä näkymin 34 aikuista ja 6 lasta. Vain vanhemmat, sisarukset, kummit ja pari kaveria. Jos olisimme kutsuneet kaikki tädit, sedät ja serkut, olisi vieraita n.80 ja siihen kaverit päälle, jolloin koko porukka olisi ollut yli 100 vierasta. Mieluummin pienet ja intiimit häät, joissa ehdimme jutella rakkaittemme kanssa.

Emme halua perinteisiä leikkejä emmekä tansseja ja olisi ollut outoa mennä vain syömään yli 100 ihmisen kanssa. Näin selviämme vähemmällä stressillä ja säästämme vähän rahojammekin...

Minusta pienet häät on alle 50 vierasta ja isot yli 80. Meille vieraita tulossa viimeisten laskelmien mukaan 43, joista 6 on lapsia. Pienet ja intiimit häät lähimpien sukulaisten ja muutaman ystäväpariskunnan kanssa.

Meidät siunaa kummitätini, jonka tietysti kutsumme myös juhlaan. Jos hän ei olisi päässyt, olisimme pyytäneet jotain pappiystävääni siunaamaan ja tervetullut olisi ollut hänkin.

Meillekään ei tule kaasoa eikä bestmania. Pienet häät, joihin tulee vain lähimmät sukulaiset ja kolme ystävä. Miehen sisko saanee jonkinmoisen seremoniamestarin roolin, että on edes joku, joka tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Koska mitään kummempaa ohjelmaa ei ole tulossa, ei hänenkään roolinsa liene kovin suuri.

Häiden suunnittelusta ovat kiinnostuneita vähän kaikki, mutta vain minä ja sulhanen teemme päätöksiä. Kutsukortit saatamme tehdä itse, muuta askartelua ei ole luvassa.

Polttarit saa minun puolesta jäädä pitämättä. Häihimme tulee tosiaan vain kolme ystävää ja heidän lisäkseen miehen siskot voisi olla potentiaalisia polttarivieraita, mutta en odota kenenkään järjestävän mitään.

Oltiin puhuttu häistä, lähinnä yleisellä tasolla ja niin, että kumpikin halutaan toistemme kanssa olla koko loppuelämä. Ajattelin, että tänä kesänä varmaan kosii, mutta ajankohta tuli yllätyksenä. Mies oli suunnitellut jo jonkin aikaa kosivansa, mutta itse tilanne oli ihan spontaani.

Me ei olla puhuttu mitään potreteista, mutta haluaisimme dokumentaarisen ammattilaiskuvauksen. Itse en studiossa otettu potrettia kaipaa, enkä usko, että miehenikään. Taidamme siis tyytyä illan mittaan otettuihin kuviin. Voihan sitä juhlissakin poseerata ja tulee kivemmat taustatkin:)

Menemme naimisiin ensi talvena, jolloin olemme olleet 1v 2kk yhdessä. Minä 32v., mies 37v., joten ei tässä iässä enää montaa vuotta viitsi miettiä, kun oikealta kerran tuntuu. Lapsia toivomme saavamme. Omistusasunto ja vakityöt meillä on, mutta se ei ole koskaan ollut minulle mikään tavoite, joka pitäisi saavuttaa ennen avioitumista.

Me haluttiin alunperinkin pienet häät. Mies ei kuulu kirkkoon, mutta haluaa kirkollisen siunauksen, joka on minulle tärkeä. Siunaukseen ja hääjuhlaan tulee vain lähimmät 50 vierasta, joten maistraattiin menemme kahdestaan (tai todistajiksi jotkut, jotka eivät pääse juhlimaan). Minusta olisi hassua kutsua maistraattiin lähimmät ja sitten parin päivän päästä kirkkoon ja juhliin samat ihmiset ja vain muutama muu.

Ajateltiin aluksi, että maistraatti olis perjantaina ja juhlat lauantaina, mutta sitten päätimmekin leikkiä numeroilla. Vihkiminen on 11.1.2011 ja juhlat 15.1.2011.

Varattiin just kirkko ja alustavasti juhlapaikka. Häät on 15.1.2011 eli noin puoli vuotta aikaisemmin. Olisin jättänyt tuonnemaksi, mutta onneksi kyselin juhlapaikasta yleisesti, sillä ensiksi ajattelemamme päivä oli jo varattu.

Panostus:

-juhlapaikka ja hyvä ruoka. Ravintola ei ole erityisen halpa, mutta koska ajatuksemme on "mennä vain syömään", täytyy paikan olla oikea ja ruoan hyvää.

-Kengät ja alusvaatteet. En aio hankkia rintsikoita vain hääpäivääni varten, joten ne saavat maksaa mitä tahansa, kunhan ovat mukavat päällä ja mielellään myös sievät:) Samoin kenkien pitää olla hyvät jalassa ja sellaiset, joita voin käyttää myöhemminkin.

-sormus. Kannan sitä loppuelämäni, joten haluan sen olevan laadukas ja kaunis. Joku raja hinnassa kuitenkin on.

-valokuvaus. Toivomme valokuvamuistoja tärkeästä päivästämme, joten ammattilaisen dokumentaarinen valokuvaus olisi haaveena. Haluamme vieraiden nauttivan illasta, joten emme nakita ketään ottamaan valokuvia.

-kampaus

Pihistys:

-koristelu. Kynttilät tulee talon puolesta, muita koristeita tuskin tulee. Paikka itsessään on tyylikäs. Kirkkoa ei tulisi mieleenkään koristella.

-turha krääsä. Ei sukkanauhoja, heittokimppuja (eikä luultavasti kimppua ollenkaan), hääkarkkeja jne.

-morsiuspuku. Äitini ompelee pukuni tai jos osuu joku edullinen valmispuku kohdalle, voin ostaakin. Yhtä päivää varten en aio ostaa tuhannen euron mekkoa.

-kirkosta ravintolaan siirtyminen. Joko kävelemme tai menemme kimppakyydeillä.

Meikkiä mietin vielä. Kynsiä en käy laitattamassa, kun ammattini puolesta en saa tekokynsiä pitää. Minulla ei ole koskaan sormissani kynsilakkaa, luultavasti ei hääpäivänänikään.

Ei isoja häitä. Juhliimme kutsutaan vanhemmat, sisarukset, kummit ja muutama ystävä, yhteensä alle 50 vierasta. Tottakai olisi kiva saada paikalle ihan kaikki rakkaat tädit, serkut, kaverit, mutta se paisuttaisi vierasmäärän sataan. Me emme halua perinteisiä hääleikkejä, ryöstöjä tai mitään muuta sellaista. Olisi tylsää, jos sata ihmistä lähtisi vain syömään, joten haluamme pienet ja intiimit häät.

Kaikki turha krääsä pois. Ei hääkarkkeja tai muuta, mistä tulee vain turhaa roskaa.

Kirkosta siirrymme juhlapaikkaan joko kävellen tai kimppakyydeillä. Ei hääautoa tai muutakaan menopeliä.

Yritämme välttää turhaa hössötystä ja stressaamista. Toki kyseessä on meille erittäin tärkeä ja ainutlaatuinen päivä, mutta kuitenkin vain yksi päivä.

Päätettiin eilen vihkipäivä, juhlapäivä ja varattiin kirkko siunausta varten. Juhlapaikkakin tuntuu jo melko varmalta valinnalta.

Onnellinen ja hämmentynyt olen siitä, että noin puolen vuoden päästä minulla on uusi sukunimi. Kukapa olisi vaikkapa vuosi sitten arvannut, missä tilanteessa elämäni tulisi olemaan.