Jump to content
Naimisiin.info

mel

Rouva
  • Posts

    39
  • Joined

  • Last visited

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Tampere

mel's Achievements

Juniori

Juniori (2/5)

  1. Vietimme omat häät Ometassa ja tänä vuonna olimme vieraina Estellessä. Ometan parvella ei voi tanssia, ei niin mitenkään, ainakaan minun mielestäni. Parvi jakautuu kahdelle puolelle, joiden keskelle jää alasali. Toisen parven puoli on pienempi, ja toisella puolella on kiva sohvaryhmä, jossa ainakin meidän kaverit kahvitteli häissämme. Toiselta parvelta voi myös kurkkia alas noutopöytään. Sitten vielä yhdessä parven osassa on tilaa bändille. Joka tapauksessa parvilla on pöytiä ja tolppia, eikä tilaa jää ainakaan millekään valssikiemuroille. Itse vastustin ensin ajatusta siitä, että tanssilattia raivataan jossain vaiheessa alakerrasta esiin, mutta ei se lopulta ollut mitenkään ihmeellistä. Henkilökunta kantoi yhden pöydän pois ihan huomaamatta ja tiivisti loppuja. Siinä vaiheessa porukkaa lähtee kuitenkin jo pois. Meillä oli noin 90 vierasta, joista alakerrassa ruokaili reilu 60. Ainakin 20 kaveria laitettiin molemmille parville. Alakerran pöydät olisi varmaan saanut paljon tiiviimminkin aseteltua. Ehkä. Ja jos ette vaadi välttämättä omaa pöytää, niin sitten varsinkin mahtuu hyvin. Uskoisin kuitenkin, että kaikki 80 mahtuu alas. Nyt kun oikein miettii, niin Estellessä saattoi jäädä vähän enemmän tilaa, mutta niissä häissä oli vähemmän väkeä. Ja huone on oikeasti pienempi. Tykkäsin tosi paljon Estellenkin tunnelmasta, se oli blingblingiä, ja Ometta on rustiikkisempi. Jos sua kiinnostaa, voisin kaivaa kuvia häidemme pöytäjärjestelyistä. Laita siinä tapauksessa privaa.
  2. Ehdotan Mr. Partya. Ihan ensiluokkainen bilebändi, ei kallein, ei halvin. Tosin taitavat olla enimmäkseen helsinkiläisiä...
  3. Olin tosi kiinnostunut Tulimäestä aikanaan, mutta saimme silloin vastaukseksi, että "emme järjestä häitä kevään aikana". Sinnikkäästi yritin vielä, koska meille olisi sopinut joku muukin ajankohta, mutta sitten saimme vastaukseksi "emme järjestä häitä ainakaan tänä vuonna". Ei meitä otettu vastaan edes tutustumaan paikkaan. Toivottavasti tilanne ja suhtautuminen on parantunut, koska paikka on tosi lupaava! Oletteko olleet jo yhteydessä sinne? Yritin saada nettisivuilta selville milloin sivut on viimeksi päivitetty, sillä ne näyttää ihan samalta kuin pari vuotta sitten. Ainakin hevostallin sivuilla mainostetaan vielä vuoden 2008 leirejä.
  4. Oltiin viimeksi pari viikkoa sitten Isohaavassa häissä vieraina, ja bändin pojat oli tuttuja. He sanoivat, että paikan isäntä oli antanut ohjeeksi juuri tuon ei melua klo 22 jälkeen. Tämän jälkeen vastuu siirtyi bändille. Musa ja tanssiminen jatkui ihan normaalisti yli puolenyön. Omista häistä (jotka vietettiin pari vuotta sitten Ometassa) jäi sellainen fiilis, että Lehmonkärjessä onnistuu kaikki. Etukäteisohjeet ja laput olivat paljon tiukempia ja määräilevämpiä kuin itse käytäntö. Luulisin, että kyse on virallisuudesta ulospäin, ja käytäntö on sitten ihan toista. Eli huoli pois ja jatkoja suunnittelemaan Ps. Aivan eri asia olisi, jos suunnittelisitte häitä Hollolan hirveen. Tiedän bändien kieltäytyneen tulemasta soittamaan sinne, koska desibelirajoitukset ja muut tiukat ohjeet on vaan niin hankalia.
  5. Tai entäs Kansanopiston juhlasali? Onko liian nuorisotalomainen? Tosin jos teitä on vaan pieni 30 hengen porukka, niin se voi olla hankala. Meidän oma hääjuhla oli Lehmonkärjen Ometassa, enkä voi muuta kuin kehua sitä. En tiedä onko sen paikan henki teille tarpeeksi moderni? Lehmonkärjessähän on myös vastikään valmistunut Villa Aurum, jossa voi järjestää juhlia pienemmälle porukalle. Se on ainakin moderni, ja sinne voi jäädä kaikki yöksi . Tai sitten ihan villinä korttina Siikaniemi?! Onko tuttu paikka? Kirkkosali taitaa olla ihan virallinen kirkkotila, joten se on poissuljettu. Mutta suht uusi rantasaunarakennus on aika hieno. Pieni porukka voisi juhlia siellä hyvinkin. Unohda kaikki kurssikeskusmaiset mielikuvat ja nettisivujen huonot kuvat ja käy itse toteamassa.
  6. Meidän häitä juhlittiin Lehmonkärjen Ometassa 14.5.2011. Olimme etsineet juhlapaikkaa noin sadalle vieraalle, jossa olisi myös yöpymismahdollisuus. Kävimme katsomassa Niemimäen juhlatilaa, Laitialan kartanoa ja Lehdesmäen lomakotia Ometan lisäksi. Kaikki olivat paperilla sopivan kuuloisia, mutta Ometta oli näistä ainoa, joka vakuutti. Budjettiimme olisi sopinut niin paljon paremmin oman pitopalvelun hankkiminen ja alkoholien roudaaminen Tallinnasta, mutta Ometan nähtyäni en halunnut mitään muuta paikkaa. Emme lopulta edes yrittäneet haaveilla Isohaavasta, sillä oletin sen olevan täyteen varattu aina kaksi vuotta eteenpäin. Ja samana lauantaina siellä olikin jotkut toiset juhlat. Siihen kannattaa muuten varautua, että Lehmonkärjessä voi olla omien juhlien aikaan muutakin porukkaa. Ometassa ei ollut tilavuokraa, kun vieraita oli yli 80. Menun saimme hintaan 30e/hlö, mikä oli mielestäni erittäin kohtuullinen ruokiin nähden. Emännän kanssa saimme keskustella ja käytännössä sanella millaisia ruokia halusimme. Menu olikin yhdistelmä hänen ehdotuksistaan ja siitä mitä itse halusimme. Ruuat olivat niin käsittämättömän hyviä, että muutamat ystävistämme vielä tänäkin päivänä muistelevat kuinka hyvää ruoka oli. Ja koko illan saimme kuulla kehuja. Pihistelimme budjetissa niin, että tarjosimme alkumaljana kuivaa siideriä, eikä kukaan huomannut eroa. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt Lehmonkärjestä hyvä palvelu. Alkuun sähköpostivaihto oli vähäsanaista ja epäselvää, mutta heidän kanssaan kaikki kuitenkin onnistui. Perjantaina koristeltiin ja sunnuntaina porukalla purettiin. Itseasiassa henkilökunta oli jo kerännyt lähes kaikki meidän romut valmiiksi yhteen kasaan, ja me vain nostimme ne autoon. Kaksi kynttilälyhtyä hävisi siinä tohinassa, mutta se olkoon pieni menetys. Meidän juhlaväki mahtui Omettaan lopulta tosi hyvin, vaikka alkuun jännittikin. Olimme kutsuneet yli sata vierasta, joista paikalla oli lopulta vajaa 90. Ehkä näin jälkikäteen vähän harmittaa, kun osa vieraista joutui kahdelle eri parvelle. Oli todella vaikeaa tehdä istumajärjestystä ja miettiä ketkä laitetaan erilleen muista ja millä kokoonpanoilla. En kuitenkaan kuullut kenenkään nurisevan, eikä virallista istumajärjestystä mielestäni tarvitse noudattaa enää ruokailun jälkeen. Toisella parvella on mukava sohvaryhmä, jonne monet meidän kavereista siirtyivät kahvittelemaan. Minulla oli monia vahvoja mielipiteitä miten haluan asiat tehtävän (kun inhoan monia perinteitä), mutta kannattaa kuunnella myös emäntää ja henkilökuntaa. He ovat järjestäneet niin monet häät ja juhlat, että heillä on varmasti hyvä käsitys monistakin asioista. Koska Ometta on suhteellisen pieni, emme halunneet hankkia illaksi mitään täyttä bändiä. Parvelta soitti kolmen miehen yhtye (kitara, koskettimet, saksofoni). Se oli todella hyvä ja riittävä. Koristelusta sen verran, että Ometta on itsessään niin tunnelmallinen, ettei se mielestäni kaivannut mitään yltiöpäistä koristelua (taas säästöä budjettiin). En halunnut sen tunnelman katoavan. Näistä meidän myyntikuvista voi saada jotain kuvaa koristeluistamme. Yöpymismahdollisuus oli Lehmonkärjessä parasta. Meillä ei ollut mitään pitkänmatkan sukulaisia, mutta halusimme ehdottomasti juhlien jatkuvan mahdollisimman pitkään. Kun vieraiden ei tarvitse kiirehtiä kotiin ajoissa, kestävät juhlatkin pidempään. (Oli niin hauskaa, että hääpari poistui viimeisenä paikalta ) Olin varannut kaikki mökit, jotka vielä olivat toisen ryhmän jäljiltä vapaana, ja kaikki menivät. Olisimme tarvinneet lisääkin. Jäimme myös itse yöksi Lehmonkärkeen, yhteen pienimmistä mökeistä. Ei se mikään luksus ollut, mutta ajoi asiansa. Kaaso oli käynyt sen kavereiden kanssa etukäteen koristelemassa, ja meitä odotti siellä yöpalaa, valmiiksi pedattu sänky, sekä seuraavan päivän tavarat. Vieraat maksoivat itse oman yöpymisensä, sekä aamiaisen, jonka olimme Lehmonkärjeltä aamuksi tilanneet. Se tarjoiltiin Isohaavan salissa ihan inhimilliseen aikaan. Ja oli muuten hyvä aamiainen kera harmaiden naamojen. Minulle jäi hirvittävän hyvä mieli hääpäivästä, kaikki sujui hienosti Ometan puolesta. Parasta oli mm. se, että naisten wc oli tarpeeksi suuri vannehameelleni . Ei sellaista tajua etukäteen miettiä. Suosittelen lämmöllä kumpaa tahansa juhlapaikkaa, jääkää yöksi tai vaikka koko viikonlopuksi! Meilläkin vieraat tulivat ensin mökeille, vaihtoivat vaatteet siellä ja lähtivät sitten kirkolle. Yksi mökkiporukka jäi vielä saunomaan ja viettämään rentoa sunnuntaita, kun ei sieltä tarvinnut poistua kuin vasta illalla. Ihan parasta. Sellaisiin häihin haluaisin itsekin osallistua.
  7. Olin ensin sitä mieltä, etten halua minkäänlaista kakkukoristetta. Se tuntui turhalta, enkä pitänyt lainkaan niistä humoristisista koristeista, joita näkyy joka paikassa. Jotenkin tuli puheeksi äitini kanssa, että hän on säästänyt omista (siis vanhempieni) häistä kakkukoristeen. Innostuin, ja käytimme sitä! Se oli mielestäni sopivalla tavalla retro, ja sillä oli lisäksi suurta tunnearvoa.
  8. Minunkin vihki on Andreasenilta. Olen samaa mieltä, että palvelu sekä lopullisen sormuksen jälki on erinomaista. Juoksin oman päähänpinttymäni perässä kymmenillä kultasepillä, kun en sellaista valmiina mistään löytänyt. Ja hinnoissa oli aivan käsittämättömän suuria eroja. Erään helsinkiläisen liikkeen ja Andreasenin tarjouksessa oli eroa yli 700e! Teetimme myös kihlasormukset (eri paikassa tosin), emmekä olleet silloin työn laatuun lainkaan tyytyväisiä. Siellä sormukset tehtiin yhden piirroksen perusteella, joskin omaani muokattiin jälkikäteen vähän, kun se meni niin pieleen. Andreasenilla minut otettiin suunnitteluun ja työn vaiheisiin mukaan. Kävin sovittamassa ensin vahasta tehtyä mallia, josta nähtiin oliko ajatukseni välittynyt kultasepälle oikein. Parasta oli se, ettei vahamallin tekeminen maksanut mitään, eikä sitonut tekemään tilausta. Olin muuten käynyt myös Korus designissa, joka palvelultaan miellytti yhtä paljon. Heidän tarjouksensa oli muistaakseni n. 50e kalliimpi kuin Andreasenin, eikä heillä sisältynyt kaiverrukset hintaan. Andreasenilla sitä paitsi samaan hintaan sai vielä kihlojen kunnostuksen, kaiverrukset vihkiin ja miehen kihlaan, sekä timanttisormuksen vuosihuollon. Vihkisormukseni teettäminen Andreasenilla ei ollut kuitenkaan ihan mutkatonta. Malli oli palladiumista tehdessä vaikea, eikä sormus ensimmäisellä kerralla ollut oikeanlainen. Olin sovittanut sitä metallivaiheessa, jolloin se näytti juuri siltä miltä pitikin. Mutta lopuksi kun timantti oli lyöty sormukseen kiinni, oli koko sormuksen runko vääntynyt mutkalle, eikä se enää sopinut yhteen kihlani kanssa. He joutuivat tekemään sormuksen alusta asti uudestaan. Eipä se onneksi minua haitannut, kun aikaa oli reilusti jäljellä. Enkä kokenut sen vuoksi saaneeni huonoa palvelua. Itsepä olin mennyt niin hankalasti toteutettavan mallin kanssa asiakkaaksi. Mutta tästä voi oppia sen, ettei aikataulua kannata jättää liian tiukaksi. Kaikenlaista voi sattua sormusta tehdessä. Kuvat sormuksistamme ovat toisessa ketjussa täällä.
  9. Tässä meidän sormukset. Mattapintaiset kihlat teetetty toiveidemme mukaan Lahdessa Henry Viljasella, ja vihkisormus niin ikään tehtiin oman ajatukseni mukaan Tampereella Kultasepät Andreasenilla. Kaikissa materiaalina palladium. Ja olen tykännyt niin maan kauhiasti
  10. mel

    Riika-vinkkejä

    Teimme lyhyen visiitin Riikaan heti häidemme jälkeen. Se valikoitui kohteeksemme lähinnä edullisten lentojen vuoksi (meno-paluu Tampereelta 40e/2hlöä). Hotelliksemme valitsimme Old Cityn, koska halusimme päästä vanhan kaupungin ytimeen. Hotelli ei ollut edullisin, muttei myöskään kallein. Maksoimme kahdesta yöstä muistaakseni 160e. Se osoittautui huippuvalinnaksi! Hotelli oli siisti ja meidän makuumme simppelin moderni. Aamiainen ei ollut kummoinen, mutta oli siellä perus jugurttivalikoima, munakokkelit ja pekonit, hedelmiä sekä tuoretta leipää. Ensimmäisenä aamuna jäätiin ilman sämpylöitä kun olivat loppuneet. Hotellin erikoisuutena voisi pitää aulassa olleita lintuhäkkejä, joissa oli mitä lie kanarianpikkulintuja. Hotellin sijainti oli erinomainen: aivan vastapäätä oli vanhan kaupungin ostoskeskus, jonne sateellakin saattoi juosta vaan tien yli rauhassa shoppailemaan. Ja tietysti kaikki muu nähtävä ihan kävelyetäisyydellä. Matkat lentoasemalta hotellille ja myös takaisin menimme eräänlaisella shuttlebussilla, joka maksoi ehkä viisi euroa suuntaansa. Mielestäni ihan yhtä hyvä kuin taksi, joka maksaisi kahdenkympin luokkaa. Olimme kolmessa tunnissa Tampereelta kotoa Riikassa hotellihuoneessa . Sitä paitsi ystävällinen kuljettaja esitteli samalla kaikki nähtävyydet - tosin latviaksi. Olimme matkalla ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai tietämystä Latviasta. Matkamme ainoa tarkoitus oli mennä sinne minne huvitti ja etsiä täydellisiä kahviloita, joissa kuluttaa aikaa. Siksi en osaa kertoa mistään historiallisista nähtävyyksistä. Mutta tiedän, että Radisson hotellin Sky-bar kannattaa käydä toteamassa. Hauska drinkkipaikka Riikan katolla ja mahtavat näkymät. Vanhan kaupungin ytimessä kulkevan joen rannassa on pieni romanttinen kaarisilta, jonka kaiteisiin rakastavaiset ovat kiinnittäneet lukkojaan. Mekin halusimme olla osa sitä, ja teetimme omilla nimillämme varustetun riippulukon. Sen toteuttamisessa riitti tekemistä koko iltapäiväksi, sillä lukon löytäminen ei ollut helppoa. Saimme vinkin etsiä lukkoja valtavalta kauppahallialueelta, joka on rakennettu vanhoihin juna-aseman halleihin (ihan nähtävyys sinänsä). Halleista emme löytäneet lukkoja, mutta sen liepeillä oli kuin olikin eräänlainen rautakauppa, ja saimme ostettua paketillisen riippulukkoja. Sen jälkeen oli vielä selvitettävä onnistuuko lukon kaivertaminen näin lyhyellä varoitusajalla. Vanhan kaupungin ostoskeskuksen toisella puolella sijaitsi ensimmäinen löytämämme kultasepänliike, josta menimme kysymään kaiverrusmahdollisuutta. Liikkeen ikääntyneet työntekijät eivät kommunikoineet parhaalla englannilla, mutta käsiliikkeet ohjasivat jonottamaan kaupan läpi poikittain kulkevaan jonoon. Tiskin takana istuva mies teki kaiverruksia siinä odottaessa. Meille se tosin sanoi, että tunnin päästä on valmista. Maksoimme taatusti turistihinnan, 8 latia eikä saatu kuittia. Mutta siellä kaiteessa on nyt meidänkin oma lukko, ja saimme päiväämme erilaisen seikkailun. Syöminen oli Riikassa ihan edullista, eikä siksi ravintolan valinnassa tarvinnut kursailla. Sama tietysti niissä ihanissa kahviloissa. Palvelua saimme aina englanniksi. Mieleeni jäi parhaiten ihana kukkakauppiaskatu, hauska pieni olutpuoti (jonne mieheni halusi ja jonka nuoren myyjäpojan kanssa keskustelimme pitkään jääkiekosta), sekä vanhan kaupungin siisteys ja rauhallisuus. Oli ihanaa kun kaduilla oli elämää ja livemusiikkia iltaisinkin, vaikka oli arki ja toukokuu. Emme käyneet siis missään jalkapatikan ulkopuolella. Näkemättä jäi Jurmalan hiekkarannat, sinne sitten seuraavalla kerralla
  11. Me mietittiin myös, että halutaan kutsuihin oma painettu kuva. Ensin harkittiin sapluunan kanssa äheltämistä, mutta koska halusin säästää aikaa ja hermoja päädyimme teettämään oman kumileimasimen. Työkaverini suunnitteli mahtavan häälogon nimikirjaimillamme, ja tänään tilasin leimasimen turkulaisesta Blue Sign Oy:stä. 60 x 40mm kokoinen leimasin maksaa 40e, toimituskuluista 10e päälle. Aivan erinomaista palvelua tässä firmassa! Laitoin tilauksen tänään, ja lupasivat leimasimen kolahtavan postiluukusta perjantaina. Olen vakuuttunut, että tämä oli jokaisen euron arvoinen asia. Ja koska kuvassa ei ollut mitään päivämääriä, voimme halutessamme käyttää leimaa hamaan loppuun asti kaikissa juhlissa. Nojoo, kunhan nyt ensin leimataan kaikki häihin liittyvät kirjekuoret, kutsu- ja kiitoskortit sun muut paperit . Suosittelen!
  12. - herätys ehkä 7.00, suihku ja aamupala - 8.30 - 11 meikki ja kampaus kaupungilla, kaaso tulee mukaan - puolen tunnin ajomatka (ja jotain syötävää tässä välissä) - n. 11.40 pukeutuminen valokuvaamossa - 12.00 - 13.00 valokuvaus - tunnin ajomatka kirkolle - 15.00 vihkiminen Toivon hartaasti tämän aikataulun olevan tarpeeksi väljä, jotta se sietää mahdolliset renkaan puhkeamiset tai muut yllättävät tilanteet
  13. Oletko lukenut tätä ketjua kuinka tarkkaan? Jos et, niin suosittelen. Ensimmäisenä mulle tuli mieleen Kartanohotelli Radansuu. Se on järven rannalla ja muistaakseni joku tässäkin ketjussa kertoi vihkimisen olevan siellä pihamaalla. Ja voihan vihkiminen olla missä tahansa ulkona. Ei sitä mikään estä. Katso ihmeessä Radansuun virtuaaliesittelyt. Näyttää minusta ihanalta
  14. Valitettavasti kokemuksia ei ole kummastakaan, mutta muistan jostain lukeneeni Kukon vuokran olevan 1000e. Aika kallis mielestäni nuorisoseurantaloksi.
×
×
  • Create New...