Werna

Rouva
  • Content count

    39
  • Joined

  • Last visited

About Werna

  • Rank
    Juniori

Profile Information

  • Gender
    Not Telling
  • Paikkakunta
    Italia-Suomi
  1. Mä yritin samaa järjestelyä ^. Siis että vihkiminen Italiassa mutta ei kummempaa juhlaa. Se ei kuitenkaan tullut italialaisen mieheni perheen mielestä kuuloonkaan, eli meillä TODELLAKIN järjestettiin juhlat, alusta loppuun, PARISSA KUUKAUDESSA muistaakseni. Eli tosiaan menee hirveän viime tippaan tuo juhlatilojen ja muiden varaus juuri siksi, että paperihommat valmistuvat niin hitaasti. Toisaalta taas kovin ajoissakaan ei voi olla liikkellä, koska esteettömyystodistus (vai mikä paperi se nyt olikaan) vanhenee neljässä kk:ssa. Yritettiin tosin pysyä melko pienimuotoisessa juhlinnassa (=kuitenkin monta kymmentä henkeä). Voit kuvitella, miltä tuntui olla ilman meikkaajaa vielä päivää-paria ennen vihkimistä... meillä oli sitten Suomessa vielä kohtalaisen kokoiset kakkosjuhlat, koska tuskin kukaan olisi tullut Suomesta Italiaan parin kk:n varoitusajalla. Mukavia järjestelyjä teille
  2. Sen verran mitä omastani muistan, niin kesto oli noin 15-20 minuuttia. Vihkijä luki tietyt lakipykälät ja ainakin "esitteli" vihkiparin (koko nimi, mistä kotoisin, milloin syntynyt jne.) sekä todistajat. Sitten oli sormusten vaihto ja viimeisenä vaiheena vielä "sopimusten allekirjoittaminen", johon siis osallistuvat vihkipari + kaksi todistajaa. Olisiko sen jälkeen ehkä ollut vielä vihkitodistuksen luovuttaminen. Voi kuinka vähän muistankaan, kun jännitti sen verran! Omaisten ja ystävien puheita pidettiin myös keskellä seremoniaa. Pitäisi tarkistaa, jos mulla on vielä omasta vihkimisestä video, niin palautuisi mieleen, missä järjestyksessä asiat tarkalleen menivät. Nyt en tiedä, onko sinulla kyseessä vihkiminen, jossa toinen osapuoli on italialainen? Jos molemmat ulkomaalaisia, voihan olla, että käytäntö on erilainen (siis että lukevatko noita italialaisia lakipykäliä jne.). Meille ei annettu ennen omaa vihkimistämme minkäänlaista infoa seremonian kulusta. Käytiin sitten muina miehinä pari viikkoa ennen omaa vihkimistämme vakoilemassa muiden vihkitoimituksia salin takarivissä - tilaisuushan on periaatteessa julkinen, ja sali oli niin iso (meillä melkein kirkon kokoinen), ettei kukaan kysellyt, mitä porukkaa olimme...
  3. Kulttuurieroja on toki (Suomi-Italia), mutta kumma kyllä meissä on enemmän yhtäläisyyksiä, eikä esim. kommunikaatio tuota vaikeuksia, tai ei ainakaan vielä ole ilmennyt sellaista. Mieheni ei esim. ole kovin puhelias. En ole myöskään huomannut, että tuon suoraan sanomisen/sanomatta jättämisen kanssa olisi mitään vaikeuksia. Toistaiseksi meillä on ollut kulttuurieroja vain mitättömien pikkujuttujen kanssa. Esim. se, että miehen mielestä vahakangasliinaa pidetään pöydällä muina aikoina kuin ruoka-aikana. Ruokailun ajaksi pöytään pitäisi laittaa kangasliina (Siis jos ollaan kahdestaan kotona; vieraiden aikana toki kangasliina on ihan kiva juttu minunkin mielestäni.) Ja että mies pyyhkii tiskipöydät käsipyyhkeellä, kun itse käytän tiskirättiä. Mies tiskaa sienellä harjan sijasta - ja nyt myös minä teen samoin. Ai niin, toki tietysti ruokailuun liittyy pieniä eroja. Miehen aamupala on makea, minun yleensä suolainen. Mies syö kaksi kertaa päivässä lämpimän ruuan ja on tottunut säännölliseen ruokailuun. Illallinen kuuluu miehen mielestä syödä kahdeksalta tai myöhemminkin. Minusta lämmin ateria on paikallaan jo töistä tullessa, kun on kiljuva nälkä. Ja sitten ne miehen lukemattomat säännöt, mitä ruoka-aineita "saa" yhdistää keskenään, mihin aikaan päivästä ja minkä juoman kanssa Me suomalaiset taidetaan syödä tosi sekalaisesti ja epäsäännöllisesti verrattuna italialaisiin. Säännöllisempi rytmi ei kyllä olisi lainkaan pahitteeksi... Niitä vakavampia kulttuurieroja vielä odotellessa
  4. Oo, täälläpä on tapahtunut paljon! Kun mä olin menossa naimisiin Italiassa tammikuun lopussa, oli hiljaisempaa. Ymmärrettävästi kesäksi vilkastuu. Meillä oli loppujen lopuksi pienet mutta ihan hauskat häät (Torinossa, joku oli sitä kysellyt). Meilläkin oli juu kahdet kutsukortit italialaisen käytännön mukaan. Tosin kaikille vieraille taidettiin lähettää "tuplat", siis kutsut sekä vihkitilaisuuteen että itse juhlaan Huh, juhlista onneks nyt jo 2,5 kk aikaa. Täytyy sanoa, että jos nyt (tämän hetken tietämykseni valossa) päättäisin, ois varmaan ollu helpompaa mennä naimisiin Suomessa :D Mutta jäipähän hauskat muistot italialaisista häistä ja vauhdikkaista järjestelyistä. Mukavia, sujuvia järjestelyjä kaikille muillekin!
  5. Täällä italialaisiin häihin enää kolme viikkoa :/ Siis mulla se tilanne, että mies on italialainen. Hyvin mun koekampaus sujui eilen vaikkakin italiaksi sönköttäessä. Onneks osui kohdalle kampaaja, jolla on silmää ja sattumalta vielä mun kanssa yhteneväiset näkemykset sopivasta tyylistä Iso helpotus. Täällä me tehdään todella viime tipassa näitä juttuja. Kutsutkin "piti" lähettää vasta kuukautta ennen h-hetkeä, koska "niin kuului tehdä". Kaikki tehdään tietyllä tavalla, koska "niin kuuluu tehdä". Hassuinta on, että anoppi ja appi kysyy multa, mitä haluan ja kun uskaltaudun sanomaan toiveeni, niin heti tulee tyrmäys Siis sulhasen isä on päättänyt mun puvun värin, valinnut mun sormuksen ja yrittää nyt valita mun kukkienkin väriä. Sanoinkin jo sulhaselle, että en aio enää sanoa mitään mielipiteitäni. Anoppi sanoikin toissapäivänä, että "sinä se vaan aina sanot kaikkeen joo". No miksköhän ? Anyway. Tulkoon mitä tulee, mutta en jaksa enää selitellä, minkä takia minusta lempivärini violetti on ihan hyvä korujen ja kukkakimpun väriksi. Suomalaisessa hääjuhlassa toteutuu sitten mun omat toiveet viikkoa myöhemmin Eilen anoppi kysyi, mitkä vaatteet mulla on häitä seuraavaksi päiväksi. Siis tä?! Tietääkö joku tästä jotain? Onko häitä seuraavana päivänä oltava jotkut "rouvavaatteet" (täällä Etelä-Euroopassa tai vaikka Suomessakin?)? Kyselin ihan hämilläni, että ollaanko me menossa mahdollisesti jonnekin ulos syömään perheen kanssa tms. Kuulemma ei. Sulhanen sanoo vain, että "pakataan vain laukkuja Suomea varten". Siltä ei irtoa mitään muita neuvoja, kun ei kuulemma tiedä itsekään. Anoppikaan ei osannut selittää tarkemmin, mistä vaatteista on kyse... No en mä kyllä taida lähteä minnekään jakkupuku(?)ostoksille. Tällaista täällä Mun tulevat appivanhemmat on ystävällisiä ja suhtautuu muhun nätisti (vaikka eivät edes alkuun hyväksyneet meidän avioliiton ajoitusta), mut ne on vaan NIIN vanhoillisia, että ihan hirvittää Mä en tiedä, miten päin olisin, ja yleensä saan jännityspäänsäryn pelkästä appivanhempien luona vierailusta Jos joku on samantapaisessa tilanteessa nyt tai myöhemmin, niin saa kirjoitella!
  6. Kiitos Ellylle myös kommenteista! Kuulosti siltä, että kokemus puhuu (tai ainakin sait vakuutettua mut siitä, ettei mikään mennyt pieleen siinä, että lista on ja että kutsu oli niin "suora") Jep, äitee rulaa
  7. Kiitos mielipiteestä, _sinna_ Helpottavaa kuulla, ettei kiertely-kaartelu ole välttämättä aina se paras tapa Meille on kyllä tullu vasta tosi vähän ilmottautumisia ekoina päivinä kutsujen saapumisen jälkeen. En tiedä, onko tämä oire, että kutsu jotenkin ärsytti vai että ihmiset ei vaan vielä osaa tai viitsi vastata näin aikaisin Yritän ajatella positiivisesti, että ois kyse tuosta jälkimmäisestä Ne, jotka on jo ilmottautuneet, on olleet tosi iloisia. Meillä on kylläkin käytännön syistä annettu vastausaikaa vain kaksi viikkoa Kutsujen lähetys meni niin myöhäiseksi, kun vihkipäivä saatiin tietoon hirmu myöhään. Juhla on jo 5.2. Onneksi varoittelin s-postitse monia jo ennen kutsujen lähetystä, että pistävät päivän muistiin. Ite en kyllä loukkaantuisi, vaikka kutsussa ois kuinka suora maininta lahjatoiveista (oli se sitten tilinumero tai kehotus kurkistaa listaa), kunhan se nyt ei ihan törkeydeltä kuulostais, tyyliin "ilman lahjaa ei ole tulemista", tosin ei nyt kukaan niin kirjottaiskaan, tuskin edes läppänä
  8. Jep, oikeastaan mäkin vain tarkoitin sitä, että on todella monta oikeaa tapaa toimia: musta, valkoinen ja - kuten suurimman osan kohdalla - kaikki sävyt siltä väliltä. Unohdin ehkä vain mainita selvästi, että suurin osa meistä toimii varmaan kultaisen keskitien mukaan. Mä taidan silti itse edustaa yhtä äärilaitaa noista, ja annoin esimerkiksi ton mieheni siskon sieltä ihan vastakkaisesta
  9. Häävalssin tai minkään muun kappaleen tanssiminen muiden katsoessa. Ei, ei, ei. Musiikkia kyllä (levyltä leffamusaa, vanhaa rockia ja soulia), ja toivottavasti porukka tanssii spontaanisti, kun tulee joku hyvä biisi. Mutta ei sitä perinteistä tanssinumeroa.
  10. Huojentavaa kuulla, ja toivottavasti kutsun saajat ajattelevat myös noin. ^ Me päädyttiin tosiaan myös laittamaan useita vaihtoehtoja, siis sekä tilinumero että pitkän tuntuinen lahjalista, juuri siksi, että kukaan ei tuntisi oloaan "pakotetuksi" mihinkään yksittäiseen vaihtoehtoon. Eilen vain iski tunne, että joku voi lukea tämän kaiken pitkänä vaatimuslistana Mihinkään kun ei tullut sitä mainintaa, että lahjoja ei erityisesti odoteta ja kuolata Itsekin veisin kaverille mieluummin jotain listalta kuin rahaa (ja näin olen tehnytkin). Minulla ei ole vielä vakituista työtä eikä koskaan ylimääräistä rahaa, joten tuntuisi jotenkin hullulta antaa rahaa lahjaksi säännöllistä, hyvää kuukausipalkkaa nauttivalle ystävälle, jolle tulee muutenkin joskus juteltua omasta heikosta rahatilanteesta. Varmaan osa vieraiksi tulevista kavereista saattaa ajatella samoin kuin minä, joten lahjalista on kavereiden kesken ihan kiva juttu. Kai se mun toisaalta kokema ahdistus on sitten sitä, että lähinnä vanhempien ihmisten reaktio ahdistaa. Kun ne lahjalistat ja -toiveet yleensä on vielä sen verran uusi (okei, ehkä jo 10-15 vuotta vanha mutta monille silti uusi) juttu Suomessa eikä varsinkaan vanhemmalle sukupolvelle vielä mikään itsestäänselvyys. Yritän ajatella, että hääinfoni oli muilta osin asiallinen, siisti ja jopa kaunis, joten ehkä se lahja-asia ei siinä mitenkään ylikorostu
  11. Voi kääk. Kutsut on laitettu tänään postiin, ja huomenna ensimmäiset näkevät ne. Juhlainfossa on maininta seuraavasti: Mahdollisia muistamisia varten olemme avanneet yhteisen tilin tarkoitusta X varten (tilinumero) ja koonneet muutamia vinkkejä nettiosoitteeseen listannimi.com Infossa luki aiemmin jotain tyyliin "Tärkeintä on, että saamme viettää aikaa yhdessä sukulaisten ja ystävien kanssa. Jos joku siitä huolimatta haluaa meitä muistaa aineellisella lahjalla, olemme koonneet vinkkejä osoitteeseen listannimi.com... " Tämän nähtyään äiti repesi nauramaan ja sanoi, että kuitenkin tuovat lahjoja, parempi sanoa asia suoraan. Muutin sitten tekstin. No nyt se on sanottu suoraan, eli tuo "mahdollisia muistamisia varten... jne." Mutta mulla iski paniikki, kun luin täällä muiden naikkarien tapoja ilmaista asia, ja melkein kaikki muut ovat kierrelleet ja kaarrelleet paljon enemmän. Tunnen itseni jotenkin ihan törkeäksi... Meille on tulossa noin 55 vierasta, ja nyt on listalla noin 25 toivetta leffalipuista ja käsipyyhkeistä Moccamasteriin ja ompelukoneeseen. Kutsuja lähetettiin noin 30, ja yritin laittaa mukaan edullisiakin lahjoja. Lista vaan tuntuu hirveän pitkältä. Hävettää ihan katsoa sitä. Tarkoitus ei ole vaatia keneltäkään mitään, mutta nyt tuntuu, että joku voi käsittää asian niin, kun se tekstikin oli niin suora... Tärkeintä kun on kuin onkin juuri se, että mahdollisimman moni tulisi paikalle, eivät lahjat! No, nyt taitaa olla liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Katsotaan, monellako se herne sitten päätyy nenään.
  12. Yksittäisiä sanoja puhuu. Miehestä on hauska kuunnella suomea. Kohta mies on kovan paikan edessä, kun suomea pitäisi oikeasti oppia (muuttaa Suomeen). On kyllä ihan motivoitunut oppimaan, vaikka samalla jännittää, miten oppii muistamaan suomen sanat ja sisäistämään kieliopin. Lausuminen ei tule tuottamaan minkäänlaisia vaikeuksia (mies on italialainen ja lausuu jo pelkän kielitaustansa vuoksi suomea luontevasti). Itse olen koulutukseltani kohta valmis suomen kielen maisteri, joten osaan varmaankin opastaa miestä eteenpäin, vaikken olekaan erikoistunut suomea ulkomaalaisille -opetukseen. Vähän jännittää, kun mies on oppijana sellainen, että asioiden sisäistäminen vie aika pitkän ajan. Mutta eiköhän se opi, kun sitkeästi jaksaa päntätä. Onneksi mun mies on luonteeltaan kärsivällinen. Se ominaisuus on erittäin tarpeellinen jokaiselle suomenoppijalle, ellei sitten satu olemaan joku erityislahjakkuus
  13. Meidän Suomen-hääjuhlaan tulee ruokailun taustalle vanhojen Hollywood-elokuvien musiikkia, koska vanhat leffat on häiden teemana. Frank Sinatraa ja sentyyppistä. Myöhemmin illalla soitetaan 50- ja 60-lukujen musiikkia, siis muutakin kuin leffamusaa (soulia ja rockia). Italian-häistä en vielä tiedä, kun siellä ollaan niin tarkkoja traditioista, että joustovaraa on vähemmän. Toivottavasti sama tyyli kelpaisi sinnekin Tykätään sulhasen kanssa molemmat 60-luvun musiikista, ja luulen, että se voisi sopia myös kaikille vieraille.