iialiia

Olin häissä, jossa oli avioliiton siunaus kirkossa (eli toinen puolisoista ei kuulunut kirkkoon). Ilmeisesti siunauksessa ei tätä sormuksen vaihto-osuutta ole ollenkaan, mutta mielestäni se ei muuten olennaisesti poikennut "tavallisesta" vihkimisestä (korjatkaa jos olen väärässä.. ). Pari vaihtoi sormukset sitten kun virallinen siunausosuus oli ohi. Eli eiköhän asian voisi luulla toimivan toisinkin päin..? Eli vihittäessäkin varsinainen sormusten pujotus voidaan jättää väliin...? (Tai sitten ei toimi toisin päin.. ) Mutta ei se pappi jälkikäteen käy kyttäämässä, että käytätkö sormusta vai et häiden jälkeen.. Minusta tuo isoäidin sormuksen käyttäminen kuullosti kauniilta idealta, että jos se kävisi "kompromissina" tilanteeseen?

^ Upeita kuvia rockon. Puukuva on kaunis save the date -korttiin. Ja se laiturilla (vai silta?) otettu kuva jäi mieleeni, oli hieno.

Komppaan Liliannaa. Ihana kappale. Morsian 12211: Luulisi bändin suostuvan sitä soittamaan (bändi vaihtoon, jos ei onnistu ). Kunhan ehkä tarpeeksi ajoissa sitä kysyy, eikä jätä " kysytään edellisenä iltana" -meiningillä.. Voisi ehkä toimia häätanssinkin biisivalintana.

Kiitos paljon Allure vastauksestasi. ort.fi sivuja olenkin hieman tutkaillut, mitä pitääpä jatkaa vielä.

^ Kihlakaupoila ollessa, sulhaselle ei löytynyt juuri sillä hetkellä mukaan sopivankokoista sormusta. Kysyimme, että eikö sitä pysty pienentämään. Tähän kultaseppä sanoi, ettei suosittele/halua tehdä sitä, koska hänen mielestään se muuttaa liiaksi sormuksen "olemusta" ja saattaa vaikuttaa muotoonkin ei-toivotulla tavalla. (Vaikka muutos, ei ehkä olisi kovin näkyvä, niin tuntuva kuulemma.) Eli kiltisti sitten tilasimme oikean koon ja odottelimme viikon pidempään sormusten saamista.. Aika erikoista siis, että toisissa paikoissa kultasepät pienentää sormuksia "varoituksetta" ja toisissa paikoissa kieltäydytään sen tekemisestä. Vieras_Oona_ -> Mutta kyllä minusta kannattaa joka tapauksessa käydä liikkeessä uudestaan keskustelemassa, että mitä asialle voisi tehdä.

Vasta kihlasormuksen "käytöstä" kokemusta, että tiedä sitten miten myöhemmin "laiskistuu", mutta.. Kuten moni muukin, otan sormuksen pois jos tiskaan tai esim. käsiä rasvaan. Saunoessa myös olen ottanut pois, mutta suihkussa käydessä olen toisinaan alkanut pitä sormusta, kun ei jaksa ottaa pois. Eli ilmeisesti ajan myötä lisääntyy tuo koko ajan pitäminen. Tietty surullista hieman, että sormus naarmuuntuu, mitä enemmän sitä pitää. Mutta toisaalta kaunista, että siinä alkaa näkyä "ajan jälki", ja sitä haluaa käyttää.

Meillä on mitä todennäköisemmin tilanne sellainen, että miehen puolelta kutsutaan enemmän sukua, kuin omaltani. En kyllä koe tätä hölmöksi. Jos hän kokee sukulaiset läheiseksi ja haluaa kutsua heidät paikalle, niin tietysti sitten niin tehdään. Ei musta tartte miettiä, että onko kuinka fifty-fifty -sukulaisia (näin kärjistetysti ilmaistuna).

^ Ei kihlajaisia kannata järjestää vain siksi, että "suvussa on tapana", jos se tuntuu epämieltyttävältä. Ei ole kiva tehdä mukavasta asiasta ikävää. Toisaalta häitä varten saisi pientä "harjoitusta esillä olosta", niin ei myöhemmin ehkä jännittäisi niin paljoa.

Tässä jo hieman vieraslistaa miettineenä (vaikuttaa juhlatilan valintaan, että paljonko about olisi kutsuttavia), tunsin suurta helpotusta kun tein periaate päätöksen, että en todellakaan aio kutsua esimerkiksi niitä serkkuja perheineen, joiden kanssa en ole ollut missään tekemisissä pariin vuoteen (ainakaan). Sitäkin ennen olen nähnyt heitä ehkä jonkun muun sukulaisen juhlissa ohimennen.. Eli miksi turhaa kutsua ihmisiä, joita ei periaatteessa tunne ollenkaan.. Ja jos suuttuvat, niin... No kuten sanoin, ei sitä yhteydenpitoa ole tätäkään ennen ollut. En siis koe velvollisuudeksi kutsua väkeä vain siksi, että ne ovat sukulaisia. (Ja tätä päätöstä helpotti kylläkin se, että äitini antoi "siunauksen" ajatukselleni. Eli kutsun vain ne, joiden kanssa olen tekemisissä.)

Kuten muutama muukin on todennut, niin onhan se aikamoinen etikettimoka pukeutua valkoiseen. Nykyään kuitenkin tuntuu, että tuosta etiketistä livetään vähän väliä.. Mustaa en kuitenkaan kokisi loukkauksena. Asun kokonaisuus on tärkein, eli että asu on juhlava. Joku on tainut todetakkin, että mustahan on aikoinaan ollut juhla-asun väri (ja valkoinen hautajaisväri)..

Samoilla linjoilla täälläkin kuin JRP. Koen, että valkokulta pääsee paremmin "oikeuksiin" ihollani. Minusta tuntuu, että keltakulta jotenkin hukkuu kalpeuteeni.. Keltakultaisia koruja on mukava kuitenkin käyttää toisinaan, mutta sormukset ovat jokapäiväiset korut, niin mielummin käyttää "sävyä", jonka kokee omakseen.

Kesä niinkin fiksusta syystä kuin, että olemme molemmat "kesänlapsia". Eli molemmilla on synttärit kesällä, ja näin kesä tuntuu mukavimmalta ajankohdalta häillekin. Toisaalta helmikuukin olisi aika houkutteleva ajankohta.. Mutta kesä.. valo..

Olin kesällä häissä, jossa häälehteen oli yhdistettynä hääjuhlan ohjelmarunko, menu sekä tietoa mm. häiden vieraista. Minusta oli aivan ihana idea nimenomaan tämä vieraiden esittely; juhlissa kun oli sukulaisia sekä ystäviä eri "vuosikymmeniltä" (lapsuuden ystävät, koulukaverit ja opiskelukaverit). Jos oli odottelua, niin häälehteä oli kiva lukea ja sitä kautta ensin "tutustua" muihin vieraisiin. Tämän jälkeen olikin helpompi myöhemmin tutustua muihin vieraisiin, kun oli jotain pohjatietoa heistä jo olemassa. Olikin hienoa, että hääpari oli jaksanut (avustajineen) kyseiset esittelyt kaikista tehdä, koska vieraita taisi olla about sata. Eli itse ainakin haluaisin sitten omiinkin häihini tällaisen häälehden. (Jos joka tapauksessa menukortit olisi tehnyt, niin samalla vaivalla tuollainen lehtinen syntyy. Ja en usko, että sulhasella on sitä mitään vastaankaan, vaikka en vielä ko. asiasta olekaan hänen kanssaan puhunut. )

Kiva kuulla tosiaan uudempia (ja positiivisia) kommentteja molemmista kartanoista. Kumpikin kuullostaa hyvältä ja molemmissa paikoissa viehättää paljon paikan miljöö. Mutta ehkä tuo lopullisen vierasmäärän muotoutuminen vaikuttaa sitten asiaan, että kumpaan mielummin toivoisi saavansa varauksen.

Jos kihlajaisten pitoa pitäisi sellaisena kiva porkkanana saada uusi kämppä pikavauhtia kuntoon ylipäätään..? Itsellä ainakin on ollut hieman ongelmana, että aina jää ne muutama laatikko lojumaan nurkkaan, että "järjestän tässä, hiljalleen". Ja samalla kiva viettää pikkujouluja ehket..? Tsemppiä muuttoon ja juhlien suunnitteluun.

Hieman on hiljaisen oloinen ketju... Mutta täällä siis yksi ortodoksimorsian, joka on innoissaan ja kiitoollisena lukenut tätä viestiketjua. Moneen mieltä askarruttaneeseen asiaan sai vastauksen, sekä moneen sellaiseen, joita ollut edes osannut etukäteen miettiä Oma hääpäivä on vielä valinnan alla.. Kuitenkin huomasin/tajusin vasta hiljattain, että paastothan totta vie hieman "rajoittavat" vihkimistä. Onko kellään kokemusta/tietoa, kuinka helppoa on saada "poikkeuslupa" vihkimiselle paaston aikaan. Vai onko tällaista edes mahsollista saada? Kesä olisi kiikarissa, ja kesäkuussa on ilmeisesti Apostolien paasto ja elokuun alussa taas Herran äidin (Neitsyt Marian) paasto. Onko nämä sellaisia aikoja, että niille voi kuitenkin anottoessa saada vihkimisajan? Kiitos jo etukäteen, jos joku vastausta tietää. (Tai sitten se kai on soitto edessä kirkkoherranvirastoon. )

Vaikka meikkaan mielestäni suht ok arkisin, niin tässä tapauksessa en kyllä uskalla luottaa omaan meikkikäteeni, että saisin siistin ja kestävän meikin koko päiväksi. Eli ammattilaiselle meno on mulle ainakin ilmiselvää. Ja koemeikin kautta, niin eipähän tule yllätyksiä, ainakaan toivottavasti, vaikka niistäkin on tainut täällä olla kirjoittelua... Vaikka omista wanhojen tansseista on jo ikuisuus, olin jo silloin meikattavana (kaverin tuttu kosmetologi meikkasi), oli se minusta mukava "hetki omaa aikaa" jo silloin. Eli eiköhän nytkin ole sama homma. Ja komppaan morsian 07/10:tä: luulisi, että ammattilainen osaa kuunnella, jos nude-meikkiä pyytää. Luulen, että monilla on positiivisia kokemuksia siitä, että asiakasta on kuunntelu, mutta harvemmin niitä positiivisia asioita tulee kerrottua (täälläkään).

Hirmu ihana ohjelma-"esite" PikkuMyyllä. Hauska idea kerrassaan.

^^ Mullakin on sellainen mielikuva, että ei kalla, ainakaan mitenkään voimakkaasti, tuoksu. Eli saattaa olla, että liljan ja kallan on sotkenut keskenään. (Vähän ohi aiheen ehkä, mutta onneksi liljoistakin löytyy hajuttomia lajikkeita, niin ei tuoksusta vallan huumaannu, jos niitä haluaa kimpussa käyttää.)

Ensimmäisen pyysin kaasokseni melko pian kihlautumisemme jälkeen. Tarkka hääpäivämäärä ei ollut selvillä, ainoastaan aikahaarukka "mihin mennessä" naimisiin eli max. 3 vuotta. Onneksi lapsuuden ystävä suostui ilomielin, ja nyt on yksi joka mielellään "hössöttää" kanssani asioista (tai tarvittaessa hieman toppuutteleekin minua) , vaikka virallinen päivä on vielä päättämättä. Mielessä on vielä pyytää paria muuta ystävää/serkkua kaasoiksi (vai onko ne sitten morsiusneitoja...?), jahka saamme päivämäärän päätettyä. Eli erittäin hyvissä ajoin olen tainut olla liikenteessä asian suhteen...

Itselle ei ollut alkuun tullutkaan mieleen mikään kihlajaiskuvan otto. Äitini kuitenkin kysyi asiasta, että haluaisimmeko. Kai se on ollut yleisempää mm. isovanhempieni aikana. Eli harkinnassa on. Oishan se ihan hauskaa, tuollainen virallinen kuva, ennen hääkuvia sitten.

Ihana "historia" Punanapin sormuksilla. Meillä päivämäärä valikoitui sen perusteella, että emme saaneetkaan kihlasormuksia heti samana päivänä matkaamme, kun kaupoilla kävimme (olin hieman haaveillut mielessäni, että ne olisi heti saanut mukaan, mutta sopivia kokoja ei sitten ollut..) ja meille luvattiin postittaa ne kotiin. Mietimme sitten päivämäärän, mihin menessä niiden sitten olisi pitänyt tulla kotia (mutta eipähän tulleet, kun postin kirjatulla kirjeellä kesti hieman... mur). Mutta sen kummempaa symboliikkaa päivällä ei ollut (sitä vain hieman mietti, ettei mitään kaverin synttäriä satu samalle päivälle..).

Samaa mieltä olen, kuten moni muukin, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Ja että, se avioliitto olisi lähitulevaisuudessa. Sulho oli alkuun sitä mieltä, että kihloihin mentäessä pitää hääpäivä olla päätettynä, itse ajattelin, että riittää "mihin mennessä" päivä sovitaan (ettei ihan ikikihloiksi mene..). Nyt on siis tarkempi päivämäärä "kypsyttely" menossa Mutta tärkeintä on, että kumpikin osapuoli on samaa mieltä asiasta. Eli joko se on lupaus avioliitosta automaattisesti tai molemmat tietävät, että se on vasta osoitus "vakavammasta" seurustelusta. Surullista olisi, että kumpikin ajattelee ihan toisin asiasta...

Voisin hieman vieraan näkökulmasta kertoa kokemuksia nyt kesältä (2010). Vieraita häissä taisi olla sadan hujakoilla ja suulin yläkertaan oli pääasiassa sijoitettuna hääpärin opiskelukaverit ym. nuorisoremmi (eli "nuorilla polvilla pomppivat, ja sukulaiset ym. olivat alakerrassa). Yläkerrassa pöydät olivat sen verran lähellä kaidetta, että ihan hyvin näki alhaalla olevat ohjelmat (puheet, laulut). Ja kahvittelun jälkeen yläkertaan ei tainut enää kovin paljoa jäädä porukkaa, kun ihmiset hakeutuivat muualle seurustelmaan. Ylhäällä vain saattaa tulla varsin kuuma (mielettömän ihana hellepäivä osui kohdalle), joten ehkä joku vesipiste yläkertaan kannattaa huomioida, kun ne portaat on varsin jyrkät sisäpuolella (korkkareiden kanssa kuljettava varoen), ja alas ramppaaminen ei-nopeaa. Bändi mahtui mielestäni hyvin lavalle (viisihenkinen poppoo) ja tanssilattiallekin jäi varsin hyvin tilaa, vaikka "seisovapöytä" jätettiin esille. Toisaalta tanssi oli sellaista bilejammailua, että varsinaisia valsseja tmv. ei tanssittu. Tilavat vessat ovat uuden rakennuksen puolella, minne mielestäni pääsee hyvin myös pyörätuolilla. (ei rappuja) Suulin puolella biletys taisi jatkua puolille öin, jonka jälkeen siirryttiin uuden talon puolelle, jossa bileet taisivat jatkua kolmeen-neljään. Suurin osa vieraista oli majoittuneena Hotelli Ellivuoreen (mikä oli sinällään hyvin mielenkiintoinen kokemus... Aikamatka 1970-luvulle suorastaan.. Ja ilmastointia huoneissa ei ollut... Mutta Tampereella taitaa olla seuraavat järkevät hotellivaihtoehdot, kun tuli kesällä asiaa tutkailtua, että kyllähän tuolla nyt yön/pari nukkuu..) Hotelliin hääpari oli järjestänyt tilataksikuljetuksen. Omat autot pystyi jättämään juhlapaikan pihaan ja sitten kimppakyydeillä seuraavana päivänä haettiin pois. Morsiuspari oli yöpynyt savusaunalla (kehuivat) ja heidän lähisukulaiset "pihapiirin" lähimökissä(?). Koristeluja ei mielestäni edes kovin paljoa hääparilla ollut, sillä paikkaitsessään on "koristeellinen" eli tunnelmallinen ja kaunis. Järvimaisemaa ja peltomaisemaa löytyy.. Eli puitteet kohdillaan, jos tuollaista haluaa.

Hei Lorelei! Jos käyt tarkastamassa ko. paikkoja, kuulisin mielelläni kommentteja niistä. Ja muiltakin toki! (lähellä keskustaa olevat paikat siis) Häät alustavilla suunnitteluilla, mutta emme asu enää Kuopiossa, vaikka siellä häät tarkoitus pitää, niin kovin usein noissa paikoissa ei pääse tutustumaan. Niin mielellään kuulisi niistä kommentteja sitten.