iialiia

Meillä lähti jokaisessa kuoressa tällaset:

Juhlapaikalle varmaa laitetaan pari sinne tänne, MC kuitenki kertoo koko ajan missä mennää.

Hirmu ihana ohjelma-"esite" PikkuMyyllä. Hauska idea kerrassaan.

^^ Mullakin on sellainen mielikuva, että ei kalla, ainakaan mitenkään voimakkaasti, tuoksu.

Eli saattaa olla, että liljan ja kallan on sotkenut keskenään. (Vähän ohi aiheen ehkä, mutta onneksi liljoistakin löytyy hajuttomia lajikkeita, niin ei tuoksusta vallan huumaannu, jos niitä haluaa kimpussa käyttää.)

Ensimmäisen pyysin kaasokseni melko pian kihlautumisemme jälkeen. Tarkka hääpäivämäärä ei ollut selvillä, ainoastaan aikahaarukka "mihin mennessä" naimisiin eli max. 3 vuotta. Onneksi lapsuuden ystävä suostui ilomielin, ja nyt on yksi joka mielellään "hössöttää" kanssani asioista (tai tarvittaessa hieman toppuutteleekin minua) , vaikka virallinen päivä on vielä päättämättä. Mielessä on vielä pyytää paria muuta ystävää/serkkua kaasoiksi (vai onko ne sitten morsiusneitoja...?), jahka saamme päivämäärän päätettyä.

Eli erittäin hyvissä ajoin olen tainut olla liikenteessä asian suhteen...

Itselle ei ollut alkuun tullutkaan mieleen mikään kihlajaiskuvan otto. Äitini kuitenkin kysyi asiasta, että haluaisimmeko. Kai se on ollut yleisempää mm. isovanhempieni aikana. Eli harkinnassa on. Oishan se ihan hauskaa, tuollainen virallinen kuva, ennen hääkuvia sitten.

Kokemukseni paikasta ovat ajalta ennen remonttia.. Mutta, silloinkin jo kaunis ja idyllinen paikka.

Ja kätevää on myös sijainti; Kauniasten keskustassa eli liikenneyhteydet varsin hyvät, mutta kuitenkin sen verran suojainen

paikka siellä keskustassa, että ei ole häiriötä liikenteestä tmv.

Ja mielestäni 50 henkeä mahtuu mukavasti sinne.

Löydettiin kesällä miehen isovanhempien vanhasta kotitalosta läjä sormuksia, jotka luvattiin meille romukullaksi. Tutkittiin niitä tarkemmin ja löydettiin 1908 kaiverretut vihkisormukset (2 kpl). Oli vuosi 2008, joten sadan vuoden "enne" tuntui hienolta. Päätimme vielä kaikessa korniudessaan sortua triplakaseihin sadan vuoden siivittämänä, kun ei muka enää jaksettu odottaa 19.08 asti . Päivä siis sovittiin ihan yhteistuumin molemmille mieluisaksi.

Ihana "historia" Punanapin sormuksilla.

Meillä päivämäärä valikoitui sen perusteella, että emme saaneetkaan kihlasormuksia heti samana päivänä matkaamme, kun kaupoilla kävimme (olin hieman haaveillut mielessäni, että ne olisi heti saanut mukaan, mutta sopivia kokoja ei sitten ollut..) ja meille luvattiin postittaa ne kotiin. Mietimme sitten päivämäärän, mihin menessä niiden sitten olisi pitänyt tulla kotia (mutta eipähän tulleet, kun postin kirjatulla kirjeellä kesti hieman... mur). Mutta sen kummempaa symboliikkaa päivällä ei ollut (sitä vain hieman mietti, ettei mitään kaverin synttäriä satu samalle päivälle..).

Samaa mieltä olen, kuten moni muukin, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Ja että, se avioliitto olisi lähitulevaisuudessa.

Sulho oli alkuun sitä mieltä, että kihloihin mentäessä pitää hääpäivä olla päätettynä, itse ajattelin, että riittää "mihin mennessä" päivä sovitaan (ettei ihan ikikihloiksi mene..). Nyt on siis tarkempi päivämäärä "kypsyttely" menossa

Mutta tärkeintä on, että kumpikin osapuoli on samaa mieltä asiasta. Eli joko se on lupaus avioliitosta automaattisesti tai molemmat tietävät, että se on vasta osoitus "vakavammasta" seurustelusta. Surullista olisi, että kumpikin ajattelee ihan toisin asiasta...

Voisin hieman vieraan näkökulmasta kertoa kokemuksia nyt kesältä (2010).

Vieraita häissä taisi olla sadan hujakoilla ja suulin yläkertaan oli pääasiassa sijoitettuna hääpärin opiskelukaverit ym. nuorisoremmi (eli "nuorilla polvilla pomppivat, ja sukulaiset ym. olivat alakerrassa).

Yläkerrassa pöydät olivat sen verran lähellä kaidetta, että ihan hyvin näki alhaalla olevat ohjelmat (puheet, laulut). Ja kahvittelun jälkeen yläkertaan ei tainut enää kovin paljoa jäädä porukkaa, kun ihmiset hakeutuivat muualle seurustelmaan.

Ylhäällä vain saattaa tulla varsin kuuma (mielettömän ihana hellepäivä osui kohdalle), joten ehkä joku vesipiste yläkertaan kannattaa huomioida, kun ne portaat on varsin jyrkät sisäpuolella (korkkareiden kanssa kuljettava varoen), ja alas ramppaaminen ei-nopeaa.

Bändi mahtui mielestäni hyvin lavalle (viisihenkinen poppoo) ja tanssilattiallekin jäi varsin hyvin tilaa, vaikka "seisovapöytä" jätettiin esille. Toisaalta tanssi oli sellaista bilejammailua, että varsinaisia valsseja tmv. ei tanssittu.

Tilavat vessat ovat uuden rakennuksen puolella, minne mielestäni pääsee hyvin myös pyörätuolilla. (ei rappuja)

Suulin puolella biletys taisi jatkua puolille öin, jonka jälkeen siirryttiin uuden talon puolelle, jossa bileet taisivat jatkua kolmeen-neljään. Suurin osa vieraista oli majoittuneena Hotelli Ellivuoreen (mikä oli sinällään hyvin mielenkiintoinen kokemus... Aikamatka 1970-luvulle suorastaan.. Ja ilmastointia huoneissa ei ollut... Mutta Tampereella taitaa olla seuraavat järkevät hotellivaihtoehdot, kun tuli kesällä asiaa tutkailtua, että kyllähän tuolla nyt yön/pari nukkuu..) Hotelliin hääpari oli järjestänyt tilataksikuljetuksen. Omat autot pystyi jättämään juhlapaikan pihaan ja sitten kimppakyydeillä seuraavana päivänä haettiin pois. Morsiuspari oli yöpynyt savusaunalla (kehuivat) ja heidän lähisukulaiset "pihapiirin" lähimökissä(?).

Koristeluja ei mielestäni edes kovin paljoa hääparilla ollut, sillä paikkaitsessään on "koristeellinen" eli tunnelmallinen ja kaunis. Järvimaisemaa ja peltomaisemaa löytyy.. Eli puitteet kohdillaan, jos tuollaista haluaa.

Pitäs lähteä itsekin katsastamaan juhlapaikkoja talvihäihin. Kuopio Klubi, rauhalahden kartano ja fagernäsin kartano kiinnostaisi eniten. Tosin tuo Fagernäsin kartano on melko suolasen hintanen. Mielellään paikka saisi olla lähellä keskustaa niin ei tule sitten kulkemisesta kenellekkään ongelma.

Hei Lorelei! Jos käyt tarkastamassa ko. paikkoja, kuulisin mielelläni kommentteja niistä. Ja muiltakin toki! (lähellä keskustaa olevat paikat siis)

Häät alustavilla suunnitteluilla, mutta emme asu enää Kuopiossa, vaikka siellä häät tarkoitus pitää, niin kovin usein noissa paikoissa ei pääse tutustumaan. Niin mielellään kuulisi niistä kommentteja sitten.

Varsinaisia kihlajaisia sukulaisille emme pidä, mitä nyt ehkä epävirallisempia kahvitteluja on ollut aina kun heitä tapaa.

Vanhempien kanssa kävimme/käymme hieman paremmin syömässä.

Kavereille päätimme pitää kihlajaiset, sillä aina kun on syytä juhlaan, niin pitäähän sitä juhlia.. Ja ehkä tässä vaiheessa on helpompi kutsua kavereita yleisesti juhlimaan kanssamme meitä, sillä "seuraavassa juhlavaiheessa" saattaa joutua jo sitten karsintaa hieman tekemään..

Minulla uskonto on aina ollut "hiljaisena taustavaikuttajan" elämässä, vaikkei ehkä aina ole kovin näkyvänä olekaan. Esim. olen aika huono kirkossa kävijä, jos sillä jotenkin asiaa "mitataan".. Aina on kuitenkin ollut aika itsestään selvää, että haluan myös kirkon siunauksen avioliitolleni. Onneksi sulhanenkin on samoilla linjoilla.

Lisäksi haluan vihittäväksi samassa paikassa (=kirkossa), jossa vanhempanikin on vihitty.

Että ei tämän järkevämpiä syitä asialle..

Ystävälläni "häävalssina", eli häätanssina oikeastaan, oli Johanna Kurkelan "Maan päällä niin kuin taivaassa".

Kaunis kappale, ja oli hyvä livebändin esittämänä.

Vanhemmille kerrottiin kasvokkain, koska mielestäni näin tärkeä ja mukava asia on kiva kertoa kasvokkain, jos vain mahdollista.

Muille sitten: mies soitti veljillensä ja lähimmille kavereille laitoin tekstiviestit. Samalla kun sai kätevästi ilmoitettua kutsusta kihlajaisjuhliin. Puhelin kyllä alkoi pian sen jälkeen raikata varsin vilkkaan..

Muuten fb hoiti homman.

Meillä yhdessä sovittiin. Alkukeskustelun jälkeen V´vajaa pari kuukautta "totuteltiin" ajatukseen,

ja sopivan tilaisuuden tullen kävimme sitten yhdessä sormukset ostamassa.

Molempien puolelta ilon ja onnen sekaista hykertelyä/myhäilyä.

Eli oikein iloisia olivat.

Sulhanen tällä hetkellä täysipäiväinen opiskelija. Itse viittä vaille valmis ja jo osin töissä siis.

Häät parin-kolmen vuoden sisällä (eli ajankohta vielä hieman keskustelun alla ),

jolloin sulhanenkin viimeistään valmistunut.

Maksoimme puoliksi, sillä olemme molemmat vielä opiskelijoita.

Ajattelin, että ei ehkä ole reilua miehelle,että maksamme toistemme sormukset,

koska oma sormukseni oli paljon hintavampi kuin hänen sormuksensa..

Minä voin suositella kuiville kantapäille Dermosilin Extra-voidetta. On mun kokemuksen mukaan toiminut todella hyvin. Lisäksi sitä voi käyttää muualle, mm. käsiin.

Dermosilin Extra-voiteen lisäksi aiemmin mainittu Helosan-voide toimii mulla ainakin.

Ja kun muistaisi sitä vettä juoda tarpeeksi...

Olen jo useamman vuoden käyttänyt teippipidennystä ja se tuo mukavasti pituutta/tuuheutta hentoon ja ohueen tukkaani.

Ekan kerran kokeilin tuossa pari vuotta sitten ja pystyin käyttämään samaa tukkaa noin 1 1/2 vuotta (aitohiusta siis). Nyt on siis toinen satsi menossa.

Kampauksia saa mukavasti tehtyä (aina kun jaksan.. ). Ainoastaan noin viikko sen jälkeen, kun olen tuokkani käynyt

huollattamassa, päänahka on hieman kipeähkö, niin mieleellään mitään kovin monimutkaisia kampauksia päänahka ei

siedä mulla silloin.

Klipsejä olen laittanut, silloin kun halusin hieman väriraitoja piristämään. Oma tukkani on sen verran liukas, että pelkkiä klipsejä en voi käyttää tuuhennuksena: valuvat saman tien pois (vaikka tupeeraan sen paikan).

Eli teippejä suosittelen kyllä lämpimästi.

Mutta jos tykkään "rapsutella" omaa päänahkaasi, niin sitten ei ehkä paras mahdollinen keino..