On ollut hauska lueskella muittenkin herkkisten kertomuksia. Olen ollut monissa häissä, ja jokaisissa olen itkenyt. Siskoni kaasona ollessa, piti kävellä sisäänmemomarssi - itkin koko sen matkan! Sisko ei onneksi itkenyt siinä laisinkaan. Pisteet mulle :/ Nooh, nyt kun tässä kuussa on omat häät, menin valikoimaan jousikvartetin soittamaan Pachelbenin kaanonin sisäänmarssiksi. En pysty kuuntelemaan sitä itkemättä. Koesoitossa ollessani itkussa oli pidättelemistä ja hampaita piti purra yhteen jatkuvasti. Mutta olen nyt asennoitunut niin, että LUULTAVIMMIN itken koko sisäänmenomarssin ajan, mutten jaksa sitä murehtia. Odotan toki innolla sitäkin vaihtoehtoa, että mietin vain kävelyä ja kompastumattomuutta niin kovassa jännityksessä, että unohdan itkeä