JRP

Poistettu

Mulla haaveissa siintää uusia vihkivala (vai mikä nyt on sopivampi nimitys tälle Suomessa) 10-vuotis hääpäivänä. Matkaa tähän on vielä reilu kahdeksan vuotta, mutta asiasta on miehen kanssa muutamaan otteeseen puhuttu. Varsinainen hääpäivä oli aika koruton ja nopea, eikä todistajien lisäksi ollut muita kutsuttuja. Tästä syystä haluan pyöreiden vuosien kunniaksi juhlistaa meitä, mutta ilman kirkkoa ja muutamia muita perinteisiä hääelementtejä. Lisäksi rahallinen tilanne on toivottavasti silloin nykyistä parempi, jotta voidaan meitä miellyttävät juhlat järjestää.

Me emme häitämme juhlineet kirkossa, mutta yhtälailla tuli hääpäivän aamuna jännitettyä. Allekirjoittaneella menee vatsa _aina_ sekaisin jännityksesta ja ruoka ei millään meinaa maistua. Pakko oli kuitenkin huolehtia, että joi tarpeeksi ja söi edes pikkaisen. Kun tekee edellisenä päivänä jotain pientä suolaista (nopeasti syötävää sekä hyvää) valmiiksi, niin ei tarvitse erikseen ruveta esim. mitään leipiä väsäämään. Onneksi maha pysyi sen verran aisoissa, ettei vessassa tarvinnut ravata ja suurin jännitys laukesi ajomatkalla maistraattiin. Ajettiin kaason kanssa väärästä liittymästä ja sekoiltiin liikenteessä muutenkin. Perille päästyä oli vain tyytyväinen, että ehdittiin ajoissa.

Rentouduttiin kotona ennen miehen lomaviikkoa ja sukulaisilla käyntiä. Yö siis vietettiin kotoisasti tutussa ja turvallisessa sängyssä samoja tuttuja rutiineja noudattaen eli pojan yösyömisiä valvoen.

Musta polvipituinen mekko mustalla bolerolla. Sulholla myös musta kauluspaita ja mustat farkut. Väripilkkuna minulla sähkönsininen rannekoru ja sulholla kravatti.

Nyt on maistraatissa käyty ja hääjuhlat pidetty. Vihkitilaisuus oli todella(!) nopea ja jäi ihan harmittamaan, kun todistajat olivat tulleet paikalle usean sada kilometrin päästä. Pääasia kuitenkin, että naimiisiin päästiin. Hääjuhla pidettiin lähipiirille vuokramökillä ja oli onnistunut viikonloppu! Nyyttäri-meiningillä saatiin kasaan riittävä määrä juomista ja syömistä. Rantasauna paljuineen oli yllättäen tosi suosittu. Saas nähdä uusitaanko vihkivala joskus hamassa tulevaisuudessa vähän samalla periaattella, mutta isommalla porukalla.

Huolimatta siitä, että meidän ei ollut tarkoitus mitään lahjoja toisillemme hankkia, niin mies yllätti kauniilla rannekorulla. Itse en ostanut enkä aio myöhemminkään hommata mitään erikoista miehelle. Arjen pienillä jutuilla saa toisen niin hyvälle tuulelle, että siinä on huomenlahjaa kerrakseen. Vaikka toisaalta haluisin miestä muistaa jollain hienolla tavaralla, mutta näin meillä.

Vihkisormukseni maksoi reilu 500 euroa, 14K valkokultainen rivitimanttisormus (7 x 0,02).

Suunnitelmat meni oman vihkisormuksen kohdalla totaalisen uusiksi. Tarkoituksena oli ostaa kultasepällä teetetty rinkula, mutta päädyttiin tilaamaan valkokultainen rivitimanttisormus netin välityksellä. Olen kuitenkin todella tyytyväinen valintaani ja istuu hienosti kihlan viereen. Kuvaa laittelen sitten, kun vihkiminen on suoritettu.

^ Toivottavasti asia on näin ja olisihan siitä jo kirjoittajat maininneet. Täytyy vain tarkistaa asiat perinpohjin, ettei tule huolimattomuudesta johtuvia virheitä. Etenkin, kun ei ole aikaisempaa kokemusta tällaisesta reissusta.

Tämähän menee sitten mielenkiintoiseksi. Nyt ne, jotka ovat SuperAlkon kautta juomansa hankkineet (tehneet ennakkotilauksen), niin oletteko tehnyt ilmoituksen ostoksista? Ei sattunut silmään ketjua selatessa, että yksikään olisi maininnut maksaneensa valmisteveroa.

Olisi vähän kysyttävää valmisteverosta. "Etämyynnissä verovelvollinen on etämyyjä. Etämyynnillä tarkoitetaan myyntiä, jossa yksityishenkilö on ostanut toisesta jäsenvaltiosta kulutukseen luovutettuja valmisteveron alaisia tuotteita, jotka etämyyjä tai joku tämän puolesta suoraan tai välillisesti lähettää tai kuljettaa Suomeen. Kuljetus katsotaan myyjän järjestämäksi esimerkiksi silloin, kun myyjä ohjaa Internet-sivuillaan tilauksen yhteydessä asiakkaita käyttämään tiettyjä kuljetusliikkeitä tai jotenkin muuten osallistuu kuljetusta koskeviin järjestelyihin." Teksti lainattu Tullin sivuilta. Valmisteveron alaisiin tuotteisiin kuuluu mm. alkoholi ja tupakka. Tarvitseeko minun tehdä ilmoitusta tuotteista, jos tarkoituksena on pyytää toimittamaan tavara satamaan? Silloinhan (boldattu kohta) myyjä on osallistunut kuljetusta koskeviin järjestelyihin. Tästä ei nopealla silmäysellä ole kukaan maininnut tässä ketjussa, onko siis tarvinnut huolehtia verotukseen liittyvistä asioista? Lisätään vielä, että tilauksen ajattelimme tehdä SuperAlkon kautta.

Itse olen päättänyt meikin taiteilla, täytyy vain uusia joitakin välineitä. Ammattilaisen käsissä en varmasti uskaltaisi sanoa pieleen mennystä ehostuksesta ja sitten ottaisi rankasti kupoliin, jos rahaa on laitettu epäsopivaan meikkiin. Sen verran hyvin tiedän mitä omaan pärstään kannattaa laitella, ainut on vain tuon meikkipohjan kestävyys mikä mietityttää. Tässä on todennäköisesti turvauduttava hyvään pohjustajaan ja kestävään meikkivoiteeseen.

Ehdottomasti piilarit, en ole vieläkään tottunut laseihin, vaikka kuusi-seitsemän vuotta huonon näön kanssa on joutunut elämään. Tai no, huono ja huono, -3.25 on tällä hetkellä eikä huonommaksi lääkärin mukaan pitäisi muuttua. Leikkaukseen haluan tulevaisuudessa, kun rahallinen tilanne antaa myöten. Ihmiset sulhoa myöten ovat tottuneet näkemään minut ilman kakkuloita ja koen näyttäväni lasit päässä ilman meikkiä suht urpoltakin. Meikin kanssa menee vielä ihan hyvin, mutta äh, piilolinssit on mun juttu. Pitää muuten olla todella huonosti istuvat piilarit, jos tuppaavat tippumaan omia aikojaan. Minulla ei ole niin koskaan käynyt, vaikka olen hieronut silmää, itkenyt hullun lailla tms. Linssin kaarevuudella on todennäköisesti jotain vaikutusta asiaan.

Meillä tarkoituksena tosiaan kahdestaan maistraattiin kahden todistajan läsnäollessa kesän kynnyksellä. Meistä kumpikaan ei halunnut mitään ylimääräistä stressiä isompien häiden järjestämisestä. Viikon päästä vihkimisestä pidämme grillikauden avajaiset/sulhon syntymäpäiväjuhlat vuokratulla huvilalla, jossa kerromme sukulaisille ja ystäville juhlien varsinaisen merkityksen. Odotukset ovat korkealla ja pyrimmekin pitämään hauskat, rennot ja intiimit juhlat vain läheisten kesken. Ihmettelyjä tulee varmasti ja negatiivisiakin kommentteja, mutta sittenpähän tulee, ei vaikuta meidän elämään.

Me olemme nyt tehneet vertailuja eli laiteltu s-postia eri kultaseppien kanssa ja päädyttiin teettämään molempien sormukset tamperelaisilla yrityksillä. Sormukset tulevat eri liikkeistä hinta- ja materiaaliarvioinnin perusteella. Sulholle tulossa siis yksinkertainen 10 mm titaanirinkula ja mulle valkokultainen timanttisormus keski- ja reunakivillä. Yhteishinnaksi arvioitu noin tuhatta euroa, josta minun osuus reilusti yli puolet. Kuvia laittelen sitten, kun keväällä valmistuvat.

Meillä ei ole tämä tyypillinen vakiduuni, asuntolaina ja volvo -symbioosi mennessämme naimisiin. Minä olen vasta aloittanut opinnot AMK:ssa ja kerkeän koulua puolisen vuotta käymään ennen vauvan syntymistä. Mies käy viimeistä vuotta omia opintojaan oppisopimuksella, todennäköisesti jatkaa alan töitä niin kauan kuin minä valmistun. Samana keväänä vauvan ollessa parisen kuukautta juhlitaan meillä häitä, minä 20 ja mies 23.

Meiju Suvas - Pure mua Sulho lauloi tätä minulle jo ihan alusta lähtien, minulla ei vaan ollut hajuakaan, että mikä biisi ja esittäjä mahtaa olla kyseessä. On kyllä niin koominen kappale, mutta silti niin meidän.

Minä olin alunalkaenkin sitä mieltä, että kihlasormuksia ei vaihdeta ellei naimisiin olla myöskin menossa. Miehellä toinen kierros meneillään (ja lopulliseksi myös jääkin!) ja edellisessa suhteessa ei käynyt pienessä mielessäkään viedä suhdetta sen pidemmälle, vaikka eukko kuinka halusi ja asiasta vihjaili. Ilmoitti myös minulle, että naimisiin hän ei mene mistään hinnasta... Minulle olisi käynyt myös sekin, että ilman sormuksia elellään yhdessä, mutta kihlautuminen merkitsee minulle sen verran paljon, että siihen en turhanpäiten lähde. Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä hääpäivä ollaan päätetty ja sulho on itsekin yhtä innoissaan asiasta.

Maistraatin tiloissa virka-aikana

Ehdottomasti valkokulta, jos pitää näiden kahden välillä valita. Keltakultainen ei vain sovi ihonväriin ja olen vanhemmiten mieltynyt enemmän valkokultaisiin tms. koruihin, vaikka rippiristi oli aikanaan kultainen (todella kaunis ja tyylikäs). Kihla on kuitenkin hopeinen ja suunnittelen vihkiksi valkokultaista tai hopeista. Titaani oli alunperin suunnitteilla, mutta se syö hopeista ja haluan pitää kihlan sormessa.

Tässäkin asiassa on turha sanoa, että lapsen saaminen häiden jälkeen olisi muka se "oikea" tapa. Ihan sylettää ajatella, että joillakin ihmisillä on niin syvään juurtunut käsitys, että naimisiinmeno on se etappi, jonka jälkeen saa vasta ruveta perhettä perustamaan. Meillä oli puhetta ehkäisyn poisjättämisestä ennen suunnitelmia häistä. Ja niin tässä kävikin, että la on pari kuukautta ennen vihkimistä ja lapsi on erittäin tervetullut. Lapsi saa aivan yhtä paljon rakkautta ja hoivaa, sen määrää ei mittaa sormukset sormessa eikä papin aamen.

Menemme mieheni kanssa täysin salaa naimisiin ensi keväänä, ainoastaan kaaso ja bestman tietävät asiasta. Tämä sopii meille vallan mainiosti ilman, että kukaan sukulaisista tai tuttavista rupeaa arvostelemaan meidän halua avioitua. Lisäksi kumpikaan meistä ei halua olla suuren vierasmäärän keskipisteenä (kirkkohäät) ja tärkeintä koko toimituksessa on me kaksi ja yhteinen päätös astua avioliittoon. Vihkiminen on kuitenkin meille todella tärkeä hetki ja teemme siitä omanlaisemme, maistraatti sopii tähän tarkoitukseen hyvin. Maistraatista viikko eteenpäin pidämme ns. grillikauden avajaiset, jonne kutsumme ystäviä ja vanhemmat. Tästä viikonlopusta tiedotamme hyvissä ajoin, jotta suurinosa vieraista myös saapuisi. Paikanpäällä ajattelimme yllättää vieraat kertomalla naimisiinmenosta, toivottavasti kenelläkään ei mene sen johdosta ruoka väärään kurkkuun. Mökki on varattu siis koko viikonlopuksi ja siellä on tilaa yöpyä, saunoa ja juhlia. Toivottavasti suunnitelma onnistuu!

Olemme puolisoni kanssa joidenkin tekstien perusteella juuri sellainen ns. riskipariskunta, joiden ei nuoren ikänsä vuoksi ja lyhyen seurusteluajan takia kannata harkita naimisiinmenoa. Mielipiteitä on monia ja minun puolesta niin saa ollakin, tai ainakin niin kauan kunhan ei lähde pitämään mielipidettään totuutena, jota voisi sumeilematta lähteä soveltamaan kaikkiin parisuhteisiin. Joidenkin tyyli vain on miettiä, mutustella, miettiä vielä toisen kerran ja antaa ajan rauhassa kulua ennen kuin vihkiytyvät. Toiset toimivat astetta nopeammalla tahdilla eikä sen pitäisi olla keneltäkään muulta pois. Tapasin nykyisen mieheni ensimmäisen kerran syksyllä -09, molemmilla oli silloin seurustelurintamalla enemmän tai vähemmän sekavia aikoja eikä tapaaminen johtanut mihinkään sen suurempaan. Molemmat jäimme kuitenkin toistemme mieliin ja viimein joulu-tammikuun vaihteessa sovimme näkevämme uudestaan. Siitä se sitten lähti ja aion pitää kiinni tästä miehestä. Aloimme seurustelemaan 01/10, kihloihin menimme 06/10, vauva ilmoitti tulostaan 06/10 ja häät on sovittu pidettävän 05/11. Näin siis meillä ja hetkeäkään ei ole kaduttanut. Elämme arkea, joka ei todellakaan ole aina ruusuilla tanssimista ja vaikeita hetkiäkin olemme kerenneet kokemaan. Miehellä on edellisestä suhteestaan lähes 2-vuotias lapsi, joka kuuluu olennaisena osana elämäämme. En olisi ikinä aikaisemmin kuvitellut itselleni tällaista elämäntilannetta, mutta mitään en vaihtaisi pois! Rakkautta tässä suhteessa riittää, mutta missään nimessä emme elä pilvilinnoissa, siihen meillä ei ole varaa eikä halua. Jalat ovat tukevasti maassa ja realiteetteja on punnittu useaan kertaan. Se on asenteesta ja persoonasta kiinni miten haluaa liittonsa onnistuvan tai vaihtoehtoisesti kariutuvan. Se ei ole iästä eikä ajasta riippuvainen milloin on paras hetki mennä naimisiin, jokaisen kohdalla sen määrittelee omat henkiset valmiudet ja halu sitoutua. Puolison voi oppia tuntemaan alle vuodessa, riippuu miten sinisilmäisesti yhteiseen elämään suhtautuu.

Mies haluaa ehdottomasti kihlan tilalle vihkin, joka siis jää ainoaksi sormukseksi. Vihki teetetään sulhon toiveiden mukaan, jotta varmasti tulee sellainen sormus, jota ei ensimmäisen riidan tullen heitetä jorpakkoon.