Qua

Meidän suunnitelmissa on käyttää koivuja, viljaa, kiviä, vanhoja työkaluja, kärrynpyöriä ym. roinaa, mitä aitoissa ja vinteissä on, vanhoja Riihimäen lasipurkkeja kukkamaljakkoina jne. Kukkia haluaisin myös, mutta luonnonkukka-antimet taitaa olla jo aika heikot elokuussa. Pietaryrttiä ja päivänkakkaroita varmaan vielä löytyy. Jonnekin syrjemmälle, missä kukkien voimakas tuoksu ei haittaa, ajattelin pelargonioita. Lisäksi pitänee kylvää ensi keväänä ainakin kehäkukkia (=pyytää äitiä ym. kasvimaan omaavia sukulaisia kylvämään). Muoks. ja jos vain viitsii, niin käpylehmiä pöytiin. Taisin jossain täällä nähdä niistä kuvan ja se iski heti!

Ihana idea ja mahtavia kuvia! Melkein tekisi mieli varastaa idea. Ihan yksittäinen juttu: sulle (tai sulhaselle) kukkaseppele päähän. Muuten, koristeluissa ym. pienten kertakäyttömuovihärpäkkeiden välttelyä ja paljon värejä. Jos teidän päälle "heitellään" jotain vihkimisen jälkeen, niin vaikka kotimaista viljaa tai kukkia (tai saippuakuplia, mutta sitä voi olla vaikeampaa toteuttaa ekologisesti).

Olin häissä, joissa pöydät oli nimetty eri (rakkaus)laulujen mukaan. Ihana idea, kun parin elämään musiikki kuuluu olennaisesti.

Meidän häät pidetään mun vanhempien kotona elokuussa. Kyseessä on iso maalaistalo ja lisätilaa luultavasti tehdään teltalla. Lisätyötähän se teettää. Pitopalvelu meille tulee, mutta muuten pitää hoitaa kaikki itse. Kahvitarjottavat tehdään itse, ehkä kakkua lukuunottamatta. Tavoitteena ei ole mikään eleetön huipputyylikkyys, joten kotikutoisuus ei meitä haittaa. Iso kysymysmerkki on sää, mutta jotenkin vain luotan senkin suosivan. Jos ei, niin tuleepahan ikimuistoiset juhlat kun koko poppoo ahtautuu sisätiloihin!

Olen ollut viime vuosina lukuisissa häissä ja mun silmääni osuu se, miten kokonaisuus toimii. Muutamissa häissä koristelut ja oikeastaan kaikki elementit morsiamen kampausta myöten sopivat yhteen ja tukivat toisiaan. Tällainen toimivuus säväytti ja oikeasti loi omanlaistaan vahvaa tunnelmaa. Enemmän on sitten pllut niitä, joissa koristeet sinänsä ovat olleet ihan hienoja, mutta ne ovat olleet sopimattomassa ympäristössä tai liian pieniä tilaan nähden tai niitä on ollut liian vähän/siroteltu hullusti. Ja niitäkin, joiden koristukset ovat olleet sitä sun tätä. Mutta kertaakaan koristelu tai sen puute ei ole vienyt juhlamieltäni.

Pallukka kirjoitti niin hyvin, että on vain pakko kompata.

Mun mielestä juurikin opiskelukavereiden ja työporukan kanssa voi ihan hyvin tehdä noin, samoin kuin jonkin harrastusporukan. Useinhan tällaisten ihmisten puolisot tuntee korkeintaan kahvipöytäjuttujen perusteella. Itse en pahastuisi myöskään siitä, jos vain mieheni saisi kutsun sellaisen ystävänsä häihin, jota minä en tunne. Käytännössä tällaisia ystäviä ei tosin ole, muuta kuin niitä työ/harrastuskavereita.

Pikkusiili, teet minun mielestäni ihan oikean ratkaisun, kun jätät äitisi kutsumatta. Kaikki tuttavasi eivät sitä välttämättä ymmärrä, mutta sinä itse tiedät, miksi teet niin kuin teet. Et ole äidillesi velkaa mitään, eivätkä sukulaisuussuhteita korostavat hääperinteet ole niin tärkeitä, että niiden vuoksi kannattaisi pilata oma hääpäivänsä. Se kuuluu sinulle ja miehellesi eikä äidillesi. Minulla on lapsuudesta omat traumani, joita käsittelen psykoterapiassa ja joita en halua tässä sen tarkemmin avata. Omien kokemusteni perusteella suosittelen ammattiapua lämpimästi. Psykoterapiaanhan on mahdollista saada myös Kelan tukea. Minulle omista rajoista kiinnipitäminen on vielä hankalaa/mahdotonta. Häitä juhlitaan malliperheen mallityttärenä, vaikka todellisuus on kaikkea muuta.

Olisiko mahdollista vaikka kutsussa selväsanaisesti vihjata juhlien luonteesta ja antaa vieraille (eli konservatiivisukulaisille) mahdollisuus varautua henkisesti tai päättää tulemisesta? Tai antaa esim. vanhempien epävirallisesti varoittaa sukulaisia? Vaikka en yhtään tunne teitä tai tilannetta, musta tuntuu kurjalta, että sukulaiset tulisi heti poisheivatuksi, kun heidät kuitenkin sinne tahtoisitte. Mutta juhlien luonnetta sukulaisten takia en muuttaisi, luultavasti sellaisissa juhlissa kenelläkään ei olisi oikein hauskaa.

Eipä se mikään hyshys ole. Olen yleensäkin aika vaitonainen omista asioistani esim. töissä, opiskeluporukoissa jne, joten siitä johtuen ei kovin moni aikeistamme tiedä. Perheet ja ystävät kuitenkin.

Miehen kortilla sormukset maksettiin, mutta yhteisistä rahoista menivät. Vihkisormuksen maksaa se, kumpi sitä on aikanaan noutamassa. Meillä tähän ei siis liity sen kummempia merkityksiä.

Me emme tietoisesti yritetä sen kummemmin pihistellä ja säästää, mutta me haluamme sellaisia juttuja, jotka tulevat halvemmiksi: - vihkiminen ja juhla ovat samassa tilassa, jolloin kuljetuksia ei tarvita ja tilasta ei myöskään tarvitse maksaa vuokraa - koristeet kerätään luonnosta - en halua hääpukua vaan kauniin juhlamekon, joka luultavasti tulee halvemmaksi ja jota voi käyttää myöhemmin - haluan, että kaasoni meikkaa ja kampaa minut. Tällä on minulle henkilökohtaista merkitystä ja se on jo testattu, että hän osaa tehdä koko päivän kestäviä kampauksia ja meikkejä - vihkisormukseni on edulllinen (tosin kihla olikin vähän kalliimpi) - vitämme hääyön mökillä, joka on häiden jatkopaikka. Haluamme juhlia loppuun saakka vieraiden kanssa... Ruokaan ja juomaan sitten kyllä kuluukin rahaa, samoin kuin bändiin, vaikka molemmat tulevatkin tuttujen kautta. Edit. typo

Mullekaan ei toivottavasti tule polttareita. Muiden polttareissa olen kyllä mukana mielelläni, mutta itse keskipisteenä oleminen tuntuu lähinnä vaivaannuttavalta. Mulla ei myöskään ole mitään kaveriporukkaa, vaan ystäviä on tarttunut matkaan sieltä täältä, joten osallistujat olisivat pääsääntöisesti vieraita toisilleen. Mä koen, että mun tarvis olla siinä sitten se välittävä tekijä ja se justiin itseasiassa tökkiikin. Jonkinlainen morsiussauna kaason ja parin yhteisen ystävän kanssa voisi olla vielä ihan kiva ajatus.

Isosiskoni. Hän on pienestä saakka pukenut minua erilaisiin rooliasuihin, toiminut kampaajanani ja opettanut meikkaamaan jne. Minusta on itsestäänselvää, että hän on "pukijani" myös hääpäivänäni. Onneksi sisko on myöntyväinen (ja otettu ja iloinen tehtävästä), ystävieni joukossa kun ei olisi ketään yhtä selvää vaihtoehtoa.

Näin minullakin. Jostain syystä olin hetken myös hyvin huolissani siitä, mitä ihmiset sanoo... Eikä kyseessä ollut kuitenkaan kuitenkaan teinikihlat tai odotettavissa mitään negatiivisia reaktioita. Nopeasti sekin tunne sitten meni ohi.

Olen samaa mieltä edellisen kanssa siitä, että mitään yleismaailmallista oikeaa järjestystä ei ole. Meillä järjestys on ensin naimisiin ja sen jälkeen ehkä lapsia.