Miu

Olen nyt kysellyt Mäkiseltä noista tiaroista, ja todella hyvää palvelua on ihan sähköpostin välityksellä saatu. Vaikka en ole itse vielä mitään ostanut, niin uskallan kuitenkin suositella ;D Todella palvelualtis kaveri.

Tuolta kuvaketjusta noin tsiljoonaan kertaan bongattuna, sulla on hemuli yksi upeimmista yhdistelmistä ever Et tietenkään vaihtaisi pois, älkää nyt hulluja puhuko...

Tuli tuosta yhdestä viestistä mieleen, että sääli tuntuu todella olevan melko yleinen reaktio maistraatissa tapahtuvasta vihkimisestä puhuttaessa... Siis wtf :o Nyt ei pieni ihminen taas käsitä. Meillä tämä oman vakaumuksen/sen puuttumisen käsittely tuli ajankohtaiseksi juuri häävalmistelujen alkamisen jälkeen. Oltaisiin toki voitu valita kirkollinen vihkiminen, päätös kirkosta eroamisesta tuli vasta sen jälkeen kun vihkikirkko oli jo varattu (ja sitten myöskin peruttu :). Ymmärrys siitä, että maistraatissa tapahtuva vihkiminen on todellakin se "meidän juttu" asetti vihdoin koko häätouhun omille ja toivotuille uomilleen. Tosin tätä voi laajentaa, että tuosta kirkollista vihkimistä koskevasta pohdiskelusta alkanut elämänarvojen syynäminen on tuonnut ainakin itselleni eräänlaisen sisäisen rauhan. Mielenkiintoista, että hääjärjestelyt voivat antaa sysäyksen näinkin voimakkaille omassa itsessään tapahtuville muutoksille. Niin siis, ja asia oli... ;D Se sääli, kun eivät vaan tunnu ihmiset uskovan, että jonkun "unelmahäihin" todella kuuluu maistraatti. Ei kun se on aina jokin olosuhteiden pakosta, voi raukat, katson nenänvartta pitkin tms. Ja seniorikansalaisten lisäksi tässä erityisesti kunnostautuvat oman ikäiset (siis siinä 25 vuoden molemmin puolin). Nuoret... : Yksi parhaista oli erään hääpukuliikkeen myyjä, joka todella alkoi _sääliä_ minua, kun sivumennen mainitsin vihkimisen tapahtuvan siviilisti. Hän oikein kovasti tyrkytti "EDES" avioliiton siunaamista, että "pääsisi nyt sinne kirkkoon". Mukana ollut äitini sattumalta mainitsi, että myös heidät isäni kanssa vihittiin maistraatissa ja tähän myyjä järkyttyneenä pudisteli päätään "on se kyllä rankkaa kun heti avioliiton alkumetreillä joutuu tekemään uhrauksia". Olin melko sanaton ;D ;D ;D

Itselläni oli pari vuotta aitohiuspidennyksiä ja pelkästään tyytyväinen olin. Vasta n. puoli vuotta viimeisistä luopumisen jälkeen huomasin niskakarvojen olevan hieman tynkiä. Mutta nopsasti nekin kasvoivat takaisin, ja paikkakin oli sellainen etteivät ne sieltä mihinkään näkyneet. Olisin varmaan välttynyt tältä jos olisin pitänyt pidempiä taukoja pidennysen välillä. Itselleni tehtiin sekä sinetillä että ns. punomalla. Tämä punostekniikka oli hieman hankalampi ja vaati aina kaksi kampaajaa. Sinetit olivat todella luonnolliset, eivät näkyneet mihinkään, ei ollut ongelmia käytössä tms. Itselläni oli aina melko pitkät hiukset, joten nuo lyhyemmät karvat toivat enemmänkin tuuheutta ja voluumia. Aivan upeita kampauksia siitä karvamäärästä saikin, siis ihan mielettömiä. Pitäisin niitä takuulla edelleenkin jos luottokampaajani ei olisi vaihtanut maisemaa > Voin siis ehdottomasti suositella hääkampausta silmällä pitäen, tosin sillä varauksella että varmistaa saavansa laadukasta jälkeä. harvat asiat ovat kamalamman näköisiä kuin huonosti tehdyt pidennykset, ja niitäkin valitettavasti näkee :-/ Omat karvani maksoivat joka kerta 700-1500e (tuon 1500e maksoi erikoispitkä 80-90cm eimuistatarkkaan karva punottuna, vaati siis kaksi kampaaja=kahden palkka. Ei siis tarvitse pelätä että olisi ihan normi pidennyksen käypä hinta )

Nostellaampas jos löytyisi uusia kuvia... Löwenmarkin sormusten katseluun ei kyllästy ikinä

Paha, kysäisit tuosta mainitsemastani solitaarista. Lisättäköön nyt vielä, että päätöstä tuon ostosta ei ole tehty. Asia on mietintähatussa ja samalla päivitän muitakin vaihtoehtoja (ettei nyt sitten tosiaan tule se vaihto taas pian eteen...) Kyseessä on siis Suokon Olivia-malli. Jos timanttifoorumi on tuttu paikka niin olet ehkä törmännyt sen malli-kuviin (on ollut myös jossain Suokon lehtimainoksissa). Suokon sormuksistahan on melkoisen surkeasti kuvia netissä. On kuitenkin sellainen "Tiffany-henkinen", hyvin kapealla rungolla. Rakoa kahden sormuksen väliin ei jää ollenkaan, koska timantin istutus on sen verran korkea. Se tulee ikään kuin vieressä olevan sormuksen päälle. Tämä johtuu tietty siitä, että kanavaistutettu sormus on niin matala. Tuo solitaarin kivi siis hieman peittää niitä kanavaistutetun timantteja, mikä on minusta sääli. Saikohan tästä mitään selvää... Minulla oli Suokolta pari päivää lainassa noiden kahden mallit ja otin niistä kuviakin muistin virkistämiseksi. En vain ole tiedä saisinko laittaa niitä kuvia mihinkään kun en ole (vielä ainakaan) laillinen omistaja :-? :'( Iiro meinaan saattaa tarkkailla täällä... ;D

Niin ja mulla siis tosiaan nyt jo kädessä toinen kierros kihlassa. Alkup. versio hukkui reilu viikko hankinnan jälkeen, oli hieman löysä enkä ollut ehtinyt viedä pienennettäväksi. Mökillä oltiin puutarhatöissä, ja sille tielle jäi se eka. Ei ole mistään kukkapenkeistä vastaan tullut, ehkä se vielä joskus ilmestyy. Eli ei tämäkään ole se "the rakkauden symboli" minkä mieheni pujotti sormeeni. Ei meitä se hukkuminenkaan kauheasti korventanut. Kuulostetaan takuulla todella sydämettömiltä ja kylmiltä ihmisiltä

Tuossa kyseltiin siitä, miksei voi hankkia suoraan sellaista kihlaa joka sopii vihkiin. Itselläni asia on niin yksinkertainen, että kihloja ostaessa kuvittelin hankkivani _täysin_ erilaisen vihkin kuin mihin nyt olen päätymässä. Parissa vuodessa ja n. sadan häälehden ja naiksujen jälkeen mielipide ehtii muuttua (varsinkin kun on tälläinen vaikutteille altis, suuruuden hulluuteen taipuva tuuliviiri). Kihlaa hankkiessa olin vakuuttunut, että haluan Kalevalan Kaupunkisormuksen. Viimeisin vihkisormus, mitä nyt ollaan harkittu on 1.02ct solitaari. Noilla kahdella on hippusen verran eroa. En kihlaa hankkiessa yksinkertaisesti ollut kunnolla katsellut vihkivaihtoehtoja, varmaan tyhmää juu mutta turha nyt enää rypistää kun on jo... ;D Ja mieskin siis on tullut uusiin aatoksiin omasta sormuksestaan, menee siis vaihtoon molemmilla. Muita kymysyksiä: 1) Ei tietoa mitä tehdään vanhoille kihloille, varmaan päätyvät korurasiaan odottamaan jotain uutta käyttöä. 2) Ei ole erityistä tunnesidettä kihlaani, enemmän voisin kuvitella, että siihen uuteen pariin kiintyy. Mutta lähinnä suhtaudun noihin ihan "vain" kauniina koruina. 3) Jep, tuohon em. mainittuun nykyiseen vihkivaihtoehtoon löytyisi sopiva 7x0,10ct kanavaistutettu. 4) Ei valinnut, kosinnan jälkeen käytiin yhdessä sormusostoksilla. Kuten sanottua, omalla äidillänikin on useita isäni hänelle vuosien saatossa ostamia upeita timanttisormuksia, joita hän sitten käytössä vaihtelee. Itse olen samoilla linjoilla, ei sillä sormuksen vaihtamisella niin väliä kunhan sama mies pysyy mukana Tosin nyt tuota tässäkin kuvattua paria katsellessamme mies on kyllä ihan kustannussyistä huomautellut, että ihan heti ei tarvitsisi sitten uusiin vaihtaa... Mieheni on katsellut muutamia Kalevalan kuviollisia malleja, ja juuri puhuttiin ettei hirveästi haittaa jos silloin tällöin joutuu moisen vaihtamaan. (tämä siis siksi, että meillä ei ole hajuakaan minkä verran tuollaiset kuviot kestävät kolhimista ja voiko niitä sitten jotenkin "korjata") Toivottavasti kukaan ei loukkaannu tälläisistä ajatuksista, meillä vaan on molemmilla noihin sormuksiin todella arkinen suhde. Sinänsä outoa, koska olemme todella kovia kiintymään tavaroihin. Sopii yrittääkään tulla vaihtamaan jotain pehmolelua sängystämme, puhumattakaan siitä kuinka molemmat itkimme kun viimeisin moottoripyörämme lähti uuteen kotiin ;D Auton vaihtoakin odotetaan kauhulla... Ihan hyvällä omallatunnolla siellä pyörittelette silmiänne, on meitä hulluiksi ennenkin kehuttu ;D Juu kiitoksia vaan itselleni tästäkin romaanista, mutta tässä yhden parin ajatuksia sormusten vaihdosta Toivottavasti kukaan ei nyt oikeasti vetänyt sitä kuuluisaa hernettä nenään :-[

Ilmoitin miehelle jo heti seurustelun alussa, että otan sitten kaksoisnimen. Valinta on ollut mulle selvä jo lapsesta saakka. Miehelle asialla ei ole pahemmin mitään väliä, joten ei siitä hirveästi ole keskusteltukaan. Päätöstä entisestään helpottaa se, että anopillani ja miehen tädillä on sama etunimi kuin minulla. He ovat ainoat kyseisen sukunimen omaavat naiset Tampereella, joten en todellakaan halua liittyä siihen seuraan kolmanneksi. Muutenkin tuntuisi, hhmm, pelottavalta olla samanniminen kuin anoppi ;D Se nimi ei yksinkertaisesti sovi _minun_ identiteettiini. Ainoa miinus on se, että oma nimeni on ruotsalainen ja miehen saksalainen (sopivat kyllä tyylikkäästi yhteen). Mutta voi sitä tavaamisen riemua mikä mulla on edessä :

^ Ja varsin suosittu häidenviettopaikka näyttäisi olevan. Ajetaan siitä melkein joka lauantai-ilta ohi ja todella usein edessä nökättää hääauto ja portailla parveilee porukkaa juhlatamineissa. Kirkkokin on ihan vieressä Ilmeisesti paikkaa kuitenkin suosivat ei-naikkari pariskunnat, koska täällä en ole montaakaan mainintaa siitä nähnyt. Muoks. Ilmeisesti sama ilmiö koskee myös Litukan juhlataloa, täällä sitä on lähinnä haukuttu mutta harvasa kesälauantai siellä näytetään häitä viettävän. Itse olen parinakin kesänä ollut siellä juhannusjuhlissa, ja musta se on oikein vanhanajan henkeen idyllinen paikka. Juhlasali on aivan ihana ja hyväkuntoinen, mutta se buffan puoli hieman nuhjuinen. Ja siis huom. suloinen paikka Kekkosentiestä huolimatta, ei sitä sieltä pihan puolelta huomaa kun puut ovat lehdessä jne. Tosin paikan miljöö ja sen synnyttämä 50-luvun romantiikka vaatii mielestäni ehdottomasti kesäisen vuodenajan. Mitäköhän ajan tällä viestillä takaa... Varmaan, että älkää lannistuko vaikka tässäkin keskustelussa suositut juhlapaikat eivät jostain syystä sovi/onnistu teidän häihin. Kannattaa ennakkoluulottomasti tarkastaa näitä "hyljeksittyjä" paikkoja, joita on takuulla valtavasti muitakin kuin kaksi em. Joidenkin häihin niistä saattaa löytyä juuri se sopivin

Näyttää nyt pahasti siltä, että jonkinlainen mini-tilaisuus joudutaan mekin järjestämään (hiivatin sukulaiset... :). Joten kyselisin kokemuksia Villa Sofiasta. Selasin ketjua mutta yhtään siellä juhlinutta naikkaria ei osunut silmään. Kiinnostaa mm. hintataso (veloittavatko tilasta erikseen vai sisältyykö menun hintaan), joustavuus, koska potkivat tilasta pihalle jne. Asutaan tässä ihan vieressä mutta en jaksa olla vielä niin aktiivinen, että ottaisin itse heihin yhteyttä ;D Kaikki kokemukset olisivat tervetulleita!!

Äh, tuo Pollyn kokemus kuulostaa ihan peeltä Ja ainakin tähän saakka olen itse saanut vain nihkeitä vastauksia teidusteluja tehdessäni. Mälsää. Kukas se sanoi, että treellä ei saa tietää vihkijää vasta kuin samana päivänä, eli mitään toiveita ei voi esittää :-? Aina vain kurjemmalta kuulostaa. Ei meillä nyt suuria toiveita olisi, mutta yhden pienen tekstinpätkän toivoisin vihkijän lukevan ja olisi mukavaa jos voisimme soittaa tilaisuudessa musiikki-kappaleen. Miten on, onko siellä vihkitiloissa mitään äänentoistolaitteita, vai pitäisikö itse raahata joku matkaradio?? Ja tuo ajanvaraus-käytäntö on ihan pepusta, se vihkiminen on vähän niin kuin kaiken a ja o hääpäivänä. Ketuttaa mitään muutakaan varailla jos koko vihkimisestä ei ole mitään tietoa. Hohhoijaa, saisivat kyllä heräillä tähän päivään siellä maistraatissa. Yhä useampi pari aloittaa kuitenkin ne hääjärjestelyt ja varauksien teon vuotta (ellei useampaa) ennen h-hetkeä. Puoli vuotta, pah... (nyt muuten kysyttiin uudestaan, ja tällä kertaa sanottiin että vuodelle 08 voi tehdä varauksia vasta kyseisen vuoden alusta, yeah right. Mitäs jos päivä olisikin tammikuun ekalla viikolla :)

Eijjeijei en mää nyt tätäkään tarkoittanut... Ilmaisen itseäni niin epäselvästi etten ota itsekään selvää :-[ Tarkoitin lähinnä siis hiontaa jne. (pari tuntia liikaa tullut selailtua timantit.comia, had.fitä ja Suokon sivuja...) Siis en oikeasti tarkoittanut mitenkään aliarvioida kyseistä liikettä tai heidän tuotteitaan. Enkä TODELLAKAAN epäile että myisivät kiviä väärillä laatuluokilla tms. Sellaiseen mulla ei ole mitään syytä. Yritin vain itselleni tehdä jotain vertailua suhteessa Suokkoon, sanavalinnat ontuivat ja pahoittelut siitä. Nyt mulla on jo huono omatunto ;D

Heh, en minä sentään niin epäluuloinen ole että epäilisin huijausta Lähinnä vaan mietin kivien laatua jne. Mutta kävin eilen illalla kurkkimassa ikkunaa ja kovasti oli ihania sormuksia. Seuraavaksi täytyy uskaltautua sisälle saakka ;D Tietääkö kukaan onko liike ollut pitkäänkin tuossa Tuulensuun talossa vai onko heidän toimipisteensä ollut joskus jossain muualla? Siis olenko mä todella niin sokea etten vain ole sitä ikinä huomannut :-[

Lisää kokemuksia? Multa on tämä kyseinen liike päässyt menemään aivan ohi vaikka paljasjalkainen tamperelainen olenkin : Nettisivuillaan hinnat vaikuttivat paikoin melkeimpä epäilyttävän alhaisilta :-? Kauniita sormuksia kyllä oli. Täytynee mennä alkaisiksi kurkkimaan ikkunaa...

Me tuossa joku kk sitten tiedusteltiin näistä varauksista, ja sähköpostilla vastattiin että puolta vuotta aikaisemmin voi varata. Onko jollekin muulle annettu muuta tietoa? Meillä siis kyseessä ihan maistraatin tiloissa tapahtuva arkipäivän vihkiminen. Ja meille sanottiin myös, että pe iltapäivät ovat ne kaikista suosituimmat ajat. Ihan ymmärrettävää sinänsä. Ainakin joku aika sitten täällä oli vielä se käytäntö, että vihkimiset tapahtuvat vain tasatunnein, näin jokaiselle parille on varmasti riittävästi aikaa. Jos tähän on tullut muutoksia niin kertokaahan toki!

Mies kosi ja sormukset käytiin yhdessä ostamassa. Taidettiin pari päivää olla ne kädessä ilman, että kukaan huomasi Muistan kyllä äitini reaktion kun vihdoin tajusi, pelkästään iloinen hän siis oli, mutta aivan puulla päähän lyöty. Minun vanhempani veivät meidät sitten syömään, muita "juhlallisuuksia" ei ollut. Astetta hienompi lahjakin saatin heiltä. Miehen vanhemmat/muut sukulaiset eivät asiaa mitenkään huomioineet, en muista että olisivat edes onnitelleet.

Teillä on ehdottomasti asioissa tärkeysjärjestykset kohdallaan 8-) Onnea tuoreelle avioparille!! T. Yksi moottoripyöriä ja omaa Olliaan rakastava ;D

Valkoinen, tai tarkemmin ottaen ivory. Ihan nykymallin mukainen hääpuku :

Toki tietää Ja myös nimimerkki on takuulla tiedossa, hän kun itse on tuon keksinyt ja kutsuu minua melkeinpä pelkästään Miuksi :

Päätin tarttua härkää sarvista ja kävin nyt (uudestaan) tutustumassa noihin Suokon valikoimiin. Palvelemassa oli tulkintani mukaan Rouva Suokko(?) ja aivan loistavaa palvelua olikin Tuli sellainen olo, että olisin halunnut tilata sormukset heti. Täällä oli puhetta noista Suokon hinnoista, minusta ne eivät tuntuneet mitenkään yläkanttiin vedetyiltä, päinvastoin hyvin kohtuullisilta. Katsotaan nyt mihin päädymme, uskallan kuitenkin tämän päiväisen kokemukseni nojalla suositella Suokkoa

Peter Gabrielin The book of love. Tämä biisi iski meihin kuin salama leffasta "Shall We Dance", köhköh : Mä nyt olen muutenkin kova vetistelijä, mutta tämän kuullessani kyyneleet tulevat aina, viimeistään siellä lopussa: "But I I love it when you give me things And you You ought to give me wedding rings" Tämä siis soi meidän vihkimisessä, sopii siihen mielestäni varsinkin tuon lopun takia ja olisi ehkä hieman liian hidas tanssittavaksi.

Elviksen Can’t help falling in love on meille sellainen biisi, joka kuunneltiin melkein puhki seurustelun alussa. Se tuleekin meille häätanssiksi, tosin hieman jalostuneemmassa muodossa eli Andrea Bocellin esittämä. Itkuparku tulee joka kerta tuon version kuullessani :'( Nyt hirveä huoli on se, että missä me saadaan se Kämpissä kaksin juhliessamme soitettua. Pitää varmaan ottaa oma soitin mukaan, tai tunkea vaikka respaan tanssimaan ;D Me ollaan miehen kanssa tässä kohta kuuden vuoden aikana tanssittu kaksi kertaa, mutta piru vieköön hääpäivänä tuo on kyllä vedettävä!!

Olisi ensin kannattanut lukea koko ketju alusta saakka, olisin välttynyt romaanin kirjoitukselta. Tässähän tämä tuli lyhyesti ja ytimekkäästi.

Tämäkin haaveili pikkutytöstä saakka kirkkohäistä, tottakai. Kasvoin professoriperheessä, ja meillä uskoontoonkin liittyviä kysymyksiä on käsitelty hyvin teoreettisesti, tieteen kannalta. Vanhempieni suureksi ihmetykseksi kävin riparin ja liityin kirkkoon, juuri saaadakseni kirkkohäät (tässä kohtaa oksennan itsekin itseni päälle). Mutta armoa, olin siis 14v ;D Kihlauduttuamme kävimme ensimmäiseksi varaamassa vihkikirkon, Tampereen Tuomiokirkon. Opiskelen historiaa sivuaineenani taidehistoria, joten en voinut kuvitellakaan upeampaa paikkaa avioliiton solmimiselle. MUTTA, sitten pieneen päähäni valkeni, että onhan siinä kirkkovihkimisessä muutakin kuin se miljöö. Oikean shokkihoidon saimme ollessamme miehen kanssa vieraana kirkkohäissä (olin yli 20 päästessäni ensimmäistä kertaa häihin). Istuimme penkissä ja olimme molemmat :o Se oli kamalaa, emme olisi voineet kuvitellakaan itse kuuntelevamme kirkkain silmin sellaista, mihin emme todella usko. Se olisi niin falskia ettei sanat riitä kuvailemaan. Ymmärsimme, että haluamme vihikimisessä kuulla sellaisia sanoja, jotka todella voimme allekirjoittaa. Tuo tapahtuma sai minut vihdoin kunnolla käsittelemään suhdettani ev.lut kirkkoon ja omaan uskooni. Harvoja asioita kadun yhtä paljon kuin sitä, että teininä menin kirkkoon liittymään. En todellakaan osannut ajatella asiaa loppuun. Meidät siis vihitään maistraatissa. Itseäni siviilivihkikaava koskettaa niin syvästi, että kyyneleet kohoavat silmiin joka kerta sen lukiessani. Ehkei maisraatin juhlatila näyttävyydessään vedä vertoja Sonckin arkkitehtuurille ja Enckellin ja Simbergin maalauksille, mutta tiedän, että sitä samaa herkkää tunnelmaa emme saavuttaisi kirkollista vihkikaavaa kuunnellessamme. Olen varma, että vihkiminen ja on kaunis, ikimuistoinen ja arvokas tilaisuus, tapahtuu se vaikka junan vessassa. Tuli pieni avautuminen, mutta näin siis meillä