Miu

^ Jeps, kaikki nuo jutut, videon ja panoraamat olen itsekin tsekannut seurakuntien sivuilta mutta asia ei ihan sillä auennut, siksi kyselin täällä onko hiljattain vihittyjä. Mutta eipä varmaan auta kuin mennä paikan päälle ihmettelemään, harmi kun ei näin ennen kesää ole päivittäin auki.

APUA. Finlaysonin kirkosta. Siis eikö siellä ole minkäänlaista sakastia tms.? Miten olette hoitaneet kirkosta poistumisen, siis mihin hääpari menee piiloon siksi aikaa kunnes vieraat ovat päässet ulos? Ja missä morsian odottaa vihkimisen alkamista, täytyykö mun seistä marraskuussa siinä ulkona rappusilla? Mitään eteistähän tuolla ei ole. Eih, nyt iski aivan naurettava paniikki. Finlaysonin kirkkohan on ilmeisesti Tampereen suosituin vihkikirkko, joku varmaan osaa vastata.

Joo kannattaa kyllä kysellä jo. Joulukuulle oli enää yksi lauantai vapaana kun tällä viikolla teimme omaa varaustamme.

Nostellaanpa, me juhlitaan Palatsissa tämän vuoden marraskuussa.

Laitan tähän saamiani tietoja mikäli muitakin kiinnostaa: - Pikkupalatsi keskikerroksen tilavuokra kahdeksalta tunnilta on 883e mikäli vieraita maks. 70 ja jos yli niin 1062e. Tarjoilijat maksavat 32,50e tunti ja meille 70 hlö juhlille olisi varattu 4 tarjoilijaa joiden kokonaistyöaika noin 42 h. Jos työ menee yli klo 23 niin 65e tunti (tämä myös siinä tapauksessa, että juhlien loputtua tarjoilijoilla on paikan päällä siivottavaa ym., eli itse juhlienkaan ei travitse kestää tuohon asti. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkät tarjoilijat ovat vähintään 1400e, todennäköisesti selvästi yli) Jos haluaa tanssia niin sitä varten täytyy maksaa maton asennus 160e. Keskikerroksen lisäksi voi lisähintaan vuokrata esim. biljardihuoneen (139e). Menut maksoivat noin 30e/hlö ja alkoholit saa tuoda itse, tästä tosin pitää sopia määrät ym. pitopalvelun kanssa. Pikkupalatsissa saa juhlia klo 23 asti, erityislupaa voi hakea klo 24 asti. - Villa Sofia tilavuokra 998e viideltä tunnilta (mikä on imo melko vähän), lisätunnit 139e kpl. Vuokraan sisältyy yläkerta ja kellari. Menut selvästi kalliimmat kuin Pikkupalatsissa, noin. 40e/hlö, alkoholit saa tuoda itse mutta niiden tarjoilusta veloitetaan 29e/tarjoilijan työtunti, tarjous ei sisältänyt arviota siitä monenko tunnin mukaan yleensä laskutetaan. Villa Sofiassa saa juhlia klo 24 asti. Upeita paikkoja molemmat Itse päädyimme kuitenkin Finlaysonin Palatsiin.

Mun ekat häät olivat ihan pikkuiset, vihkiminen maistraatissa ja juhlassa 14 vierasta. Mulla oli kyllä valkoinen hääpuku huntuineen mutta olin sen puvun kanssa sillä asenteella, että aivan sama millainen on kun ei tässä nyt muutenkaan mikään ole kuten haluaisin (ööö ja silti menin naimisiin, oi kyllä...). Ostin puvun näkemättä sitä etukäteen enkä käynyt kertaakaan morsiusliikkeissä sovittelemassa tai katselemassa. Tällä kertaa aion ottaa vahingon takaisin Eli ihan valkoiseen hääpukuun aion sonnustautua, muu ei ole käynyt mielessäkään. Puku tulee varmasti olemaan aivan eri tyylinen kuin eka mutta ei siksi, että olisi "pakko" vaan siksi, että enhän mä tykännyt sen tyylisestä silloinkaan.

Näin. Itse tokalla kierroksella ja mies ensimmäisellä. Itse en koskaan uskonut haluavani naimisiin ihan vain rakkaudesta, älytöntä... Melko pätevä syyhän se sekin on. Ne järkisyyt tuli kokeiltua ja ei toiminut. Ja vastaus itse kysymykseen. Kynnys noin periaatteessa paljon korkeampi kuin edellisellä kerralla koska on tullut se epäonnistuminen koettua ja eihän siihen tilanteeseen haluaisi suin surminkaan joutua toistamiseen. Mutta sitten taas toisaalta sitä kynnystä ei ole koska tällä kertaa koen olevani asiasta aivan varma.

Hyvin nukuin (omassa sängyssä miehen vieressä) vaikka muistaakseni aika myöhään vasta pääsin sänkyyn. Aamulla heräsin äitini soittoon, hän liikkuttuneella äänellä toivotteli hyvää huomenta ja morsian the päivänsäde ärisi, että "mä haluun vielä nukkua" ja puhelu loppui siihen . Ei siis mennyt unet piloille jännittämisestä tms.

Meni mitä meni (ei ole laskettu) ja ei kaduta.

Itkin aivan hirveästi. Parku tuli: - Vihkimisessä (myös maistraatissa ehtii hyvin itkeä). Hanat aukesivat kun vihkijä aloitti kysymään mieheltä "näiden todistajien läsnäollessa...", omalla kohdallani hyvä että sain vastauksen puristettua. - Meidän tullessa sisään juhlatilaan missä vieraat odottivat ja näimme heidät ensimmäistä kertaa (samoin he meidät). - Juhlapuhujan (Pro-Seremoniat) puheen aikana, useaan otteeseen. - Miehen isoveljen nostaessa onnittelumaljaa - Istuessani pöydän päähän ja nähdessäni vieraat ja uskomattoman kauniin juhlatilan. - Pahin kaikista: sopraanon lauluesityksen aikana, peitin kasvoni lautasliinalla ja karjuin ääneen. - Ja vielä illan päätteeksi appiukon uuden vaimon tullessa juttelemaan meille. Voi sitä ulinan määrää . Mutta vastapainoksi nauraa räkätin melkein kaikki ne hetket kun en itkenyt (tasaisen tyyni ja elegantti morsian, I know...).

Annoin Tag Heuerin kellon, mieluisa oli. Itse en saanut mitään eikä asia ollut yllätys saati sitten pettymys .

Minun vanhempien avokätinen rahalahjoitus ja siihen liittyvät asiat (tylsä vastaus) sekä anopilta saatu Artek/Maire Gullichsenin M510 valaisin. Meillä oli pienet häät (eli vähän lahjoja) ja tuo valaisin oli melkeinpä ainoa konkreettinen tavara. Lisäksi olimme sitä yhdessä toivoneet.

Mulla on usein tullut pitkien tai tärkeiden projektejen jälkeen hirveä haikeus: "nyt se on sitten ohi". Mutta mitä häihin tulee niin yhtä ainutta kertaa ei ole tullut sellaista haikeuden hetkeä, tästä olen jopa yllättynyt. Olen ollut vain ja ainoastaan iloinen ja onnellinen siitä, että meidän ihanat häät on nyt vietetty ja ne sujuivat juuri niin hyvin kuin toivoimme, järjestelyt olivat vaivan arvoiset jne. Lisäksi olen ollut huojentunut, että se kaikki pohtiminen ja häslinki on ohi. Morsiamen rooli oli kiva kokea mutta nyt on ihanaa vihdoin olla rouva.

Monet olivat minulle sanoneet, että vaikka millainen itkupilli olisi niin omissa häissä ei välttämättä tule itkettyä. Minä hölmö uskoin tähän mutta kuinkas sitten kävikään... Itkin todella holtittomasti useassa otteessa, eikä se ollut mitään elegantti kyynelehtimistä vaan aivan hirveää parkua . Voin vilpittömästi sanoa, että jännitystä ei ollut kuin yhdessä tilanteessa vihkimisen jälkeen n. 5 sekunnin ajan (tästä olin todella yllättynyt, olen hirveä jännääjä aina ja kaikissa tilanteissa). Mutta se itkun määrä, voi pojat...

^ Riippuu aivan työnlaadusta, onko kyseessä käsityöläinen/tekstiilitaiteilija jne. Ja toki kokokin vaikuttaa, mistään nenäliinasta ei omasta mielestäni kannata maltaita maksaa. Laadukkaasta taidetekstiilistä _voisin_ maksaa jotain 500-700e, ehkä jopa tonnin verran. Tiedän, että tämäkään ei todellisuudessa niin paljoa ole. Meillä on siis tosiaan oli se huopa ja olimme tyytyväisiä (kaunis persoonallinen lisä), lupaan oikeasti yrittää postata niitä kuvia !

Puku on kotiutunut ja lopputulokseen olen tyytyväinen. -Yläosaa pienennettiin -Laahusta hieman muokattiin -Vyötärölle ommeltiin vyö jonka Marika vielä kirjoi puvun helmillä/strasseilla -Yläosaan lisättiin luut sivuillekin (puku Sincerityn ja oli ihan tukeva ennestäänkin) ja nyt tuntuu tosi jämptiltä -Rintsikoille tehtiin kiinnitykset puvun takaosaan, eivät pääse nousemaan näkyviin Hhmm, olikohan vielä muuta... Enivei hintaa kaikilla oli 100e jota pidän hyvin edullisena. Suosittelen lämmöllä

Ei sillä, että musta olisi kivaa kuulla muitakin kohdeltavan kaltoin mutta on ihanaa kun en ole ainoa asian kanssa nyyhkivä morsian. Olin eilen mukavassa hengessä anopilla kylässä ja juteltiin häistä yms. Hänelle tuli siinä sitten puhelu ja sanoi soittajalle, että joo tässä keskimmäisen pojan morsiamen kanssa vietetään iltaa. Toinen henkilö kuului kysyvän, että missä kirkossa vihkiminen on. Tähän anoppi: -ei kun se on vaan maistraatissa, nää on ihan vaan tälläset. Niin, ihan tälläset vaan, ei tässä mitään ihmeellistä. Okei, viikko ennen häitä niin tottahan minä pahoitin TAAS mieleni Luulin, että anoppi oli jo jotenkin päässyt asian yli mutta se äänensävy ja vähättely kyllä kertoi kaiken. Miten voi vähätellä meidän tärkeää päivää Nunnukka oli ihan oikeessa kirjoittaessaan tuosta maistraattien henkilökunnan omasta asenteesta. Kun soittelin varatakseni vihkiaikaa niin toisessa päässä olevan henkilön kommentit olivat sangen erikoisia. Hän kysyi, että MUISTANKO sulhasen sukunimeä ja esteidentutkinnasta totesi, että viikko pitää sitten jaksaa odotella ennen vihkimistä. Lienee tarpeetonta sanoa, että olin varailemassa aikaa hyvissä ajoin. Mutta joo, tämä ketju on ihana tuki ja henkireikä kun oikein sieppaa

Me tilattiin efavormartista tuolihuput rusetteineen. Toimituskulut olivat n. 90$ mutta tuotekuvauksessa lukikin, että ovat painavia (laatikko painoi kuin synti). Tulivat vajaassa parissa viikossa. Paikkakorttipidikkeet menukorteille tilasimme osoitteesta: http://www.weddingthings.com/ Postikulut olivat reilut 30$ (paketin päällä luki 40$ mutta mielestäni olivat vähemmän). Tulivat samassa ajassa kuin em. Aidot ruusunterälehdet ostin naimakaupat.comista ja niissä kesti reilusti yli kuukausi vaikka tuotetta oli tilaushetkellä varastossa.

Molempien vihkisormuksiin tuli vain ytimekkäästi 'Team Miumau'. Muita ehdotuksia oli: 'Syntyneet sahaamaan' sekä 'Turilas&Jäärä'. Vanhoissa kihloissa oli ne nimet ja päivämäärät mutta nämä sormukset ovat käsissä enää vajaan viikon. Uuteen "kihlaani" olisi tuntunut tyhmältä mitään päiväyksiä laittaa mutta halusin jonkinlaisen identifioinnin, joten sinne tuli oma sos.turvatunnus. Romanttista

^ Tuo onkin kaunis, itsekin ihastui malliin vihkihuopia/ryijyjä selaillessani Ja nostan hattua sille, että olet sen itse tehnyt. Meille on edelleen huopa tulossa, joskin se saattaa itse tilanteessa näyttää hieman hassulta kun maistraatissa on vihkijän pömpelin edessä jo valmiiksi valtava matto. Mutta kyllä se siihen mukaan ängetään. Ensi viikon jälkeen on lupa odottaa niitä kuvia

Lainaan itseäni kahden vuoden takaa ja totean, että ostin Tag Heuerin chronon. Ei järin mielikuvituksellista mutta lahjan saaja varmasti tykkää. Noita em. karikatyyri-piiroksia näkyy aina britti-häälehdissä. Olen aina niitä ihastellut mutta ei tosiaan hajuakaan mistä Suomessa lähtisi moisia etsimään.

Minunkin pukuni meni nyt muokkaukseen Fragolaan Marikalle. En ole vielä nähnyt lopputulosta mutta vaikea kuvitella, että olisin muuta kuin super-tyytyväinen Palvelu oli ensiluokkaista (ja tilat viehättävät).

Tää on varmaan tätä häitä edeltävää herkkyyttä mutta mulle tulee paha mieli kun joku sanoo vihkimistämme arkiseksi tms. Siis miten arkinen? Jollain tavoin jokapäiväinenkö? Onko henkilöllä itsellään tapana mennä useinkin naimisiin maitraatissa, sitten hieman harvemmin kirkossa jolloin se on juhlallista?? Mulle itselleni on arkista käydä vaikkapa ruokakaupassa, naimisiinmeno taas kaikkea muuta. Tiedän erittäin hyvin, että kenenkään muun mielipiteellä ei pitäisi olla tässä mitään väliä. Jos jonkun mielestä meidän avioitumisrituaalit ovat yhtä juhlalliset kuin vessassa käynti niin ok, eihän se pitäisi mua mitenkään liikuttaa. Silti vaan on vähän mennyt mieli maahan tässä lähiaikoina joistain kommenteista Ihanat ja älykkäät ihmiset osaavat olla joskus todella hölmöjä. Meillä on ystäväpiirissä henkilöitä, jotka aivan suoraan ovat sanoneet valinneensa kirkollisen vihkimisen kauniin tilan tms. vuoksi. On ollut puhetta, että se "jeesustelu" ei kiinnosta mutta pakko kai sekin on kestää jne. Vihkimisen jälkeen juhlapaikalla papin puheille on naureskeltu. Nyt tälläisiin tapauksiin vedoten meitä yritetään syyllistää omasta valinnastamme. "Olisitte tekin ny voineet", "se on niin hienoa", "ei x:ää ja x:ääkään haitannut", "virasto on niin ankee", "vanhojen sukulaisten takia". Ystävät ovat mulle rakkaita enkä halua tällä viestillä arvostella heidän valintojaan, mutta ovat nämä piintyneet käsitykset vaan kovin merkillisiä. Ja tuntuvat elävän kaikissa sukupolvissa. Loppuun: miehen isä sanoi, että mehän voidaan mennä maistraatin jälkeen aseman ravintolaan juomaan maljat. Se kuulemma vähän niinkuin kuuluu kuvaan En keksinyt muuta väylää avautua niin tungin tänne.

Itse olen poikkeuksetta kuullut/nähnyt polkaisun tapahtuvan sillä hetkellä, kun kakkulapio osuu tarjoilulautaseen. Tuo kakkupala lautaselle on itselleni ihan uusi juttu.

Anskutin, totta joka sana. Vähän tuota sivuten. Muistan (varmaankin täältä lukeneeni) erään uskossa olleen morsiamen kommentin liittyen vihkimiseen. Heidät vihittiin ihan vapaaehtoisesta valinnasta maistraatissa, en muista miksi, mieskin oli mielestäni uskossa. Tämä henkilö sanoi, että hän uskoo jumalan löytävän tiensä myös sinne maistraatin seinien sisälle. He kokivat jumalan olevan läsnä kun heidät vihittiin, vaikkei se kirkossa tapahtunutkaan. Mua ihan vilpittömästi ilahdutti kuulla myös tälläinen katsanto aiheeseen, se on jäänyt hyvin mieleen Oli vähän ot.