Miu

Ensimmäisessä avioliitossani mulla oli kaksoisnimi, todella hankala sellainen. Tiputin eksän nimen pois jo ennen kuin ero astui voimaan ja tuntui niiiin hyvältä olla taas ihan oman niminen. Tulevan mieheni kosiessa en ehtinyt oikein edes ajatella koko nimiasiaa koska hän ilmoitti heti halukkuutensa ottaa mun nimen. Joten sillä siis mennään ja mä vältyin kaikilta nimipohdinnoilta.

Meillä ei ole kihloja, molemmille teetettiin vihkisormus samalla perusidealla. Kirkossa sitten sormusvalan saattelemana isketään räpylään.

Meillä on vaihtoehdot aika vähissä, loogisin valinta olisi Uniikin (+ ne feattaajat) Pojat on poikii. Mutta mutta. Kovasti mietitään, että jos kyseistä kappaletta ei ole ennen kuullut niin ymmärtääkö sanoja ihan ensikuulemalla. Kun ei nyt olisi kauhean kiva, että vanhempi väki (esim. vanhemmat juurikin) ovat aivan . Myös kirosanat mietityttävät, paikalla on kuitenkin lapsiakin. Mutta ehkä porukka ei niin keskity niitä sanoja kuuntelemaan. Ja toisaalta, varmaan tanssitaan kohtuu myöhään, että olisivatko ipanat jo mahdollisesti poistuneet koisimaan. Se olisi kuitenkin se "meidän biisi". Hhmm... Mietintä jatkuu.

Lainaan itseäni tuolta Tampere-ketjusta. Me kyseltiin Pikkupalatsia tänä keväänä, juhlat marraskuussa. Että nämä ovat varmaan ihan kohtuullisesti paikkaansa pitäviä tietoja

Nämä vinkit ovat kyllä kiven alla. Mekin tilattiin sitten ohjelmatoimiston kautta (950e) kun ei oikein mistään löytynyt mitään muutakaan.

Itse maksamme kaiken. Minun vanhemmat ja sulhasen äiti ovat tiedustelleet tarvetta osallistua kustannuksiin mutta olemme kohteliaasti kieltäytyneet. Olen itse toisella kierroksella ja vanhempani ovat kustantaneet ensimmäiset häät, tämä on yksi syy miksi varsinkin minulle on tärkeää, että vastaamme kuluista itse. Tällä hetkellä kustannukset pyörivät jossain 12 000e ilman matkaa. Juhlat tässä laajuudessa olivat sulhaselle tärkeämmät kuin minulle ja omakustanteisuus taas minulle tärkeämpää kuin hänelle joten hyvässä yhteisymmärryksessä ollaan menty. Tarkoitan siis, että mun linja oli, että kyllä ne kalliitkin kemut käyvät kunhan maksetaan itse ja sulhanen taas haluaa juurikin tällaiset häät joten ei koe ongelmaksi kohtalaisia kustannuksiakaan

Saako kysyä, miksi päädyitte Finlaysonin Palatsiin? Meillä kun on juuri nuo samat kolme harkinnassa (tosin Pikkupalatsista odotamme vielä tarjousta ja paikan päälläkin voisi käydä...) Anteeksi en huomannut tätä kysymystä aiemmin, vastataan nyt kuitenkin vaikka alkup. kysyjää ei enää tavoittaisikaan, jos joku muukin miettii näitä vaihtoehtoja. Finlaysonin Palatsi oli ihan puhtaasti hinta-laatusuhteeltaan "paras", onhan se sellainen tamperelaisittain klassikkomesta. Koska kaikki paikat olivat kivoja ja mitään sellaista isompaa puutetta tms. ei missään ollut niin näin arkisella kriteerillä mentiin. Vaikka sekä Pikkupalatsiin, että Villa Sofiaan olisi saanut viedä omat alkoholit (niiden tarjoilusta veloitetaan)ja Palatsilla juomat ostetaan ravintolahintaan niin kahden em. paikan tilavuokrat ym. maksut nostavat hintaa niin paljon, että lopputuloksen kannalta tällä detaljilla ei ole väliä. Kaikkista lukuisista lisäveloituksista (eri kerroksista eri hinta, tarjoilijat, lisätunnit jne.) johtuen Pikkupalatsi oli selvästi kallein. Onhan tuo Villa Sofia kuitenkin näihin kahteen palatsiin verrattuna aavistuksen verran vaatimattomampi miljöö mutta esim. se kellarikerros diskona olisi viehättänyt meitä. Lisäksi Villa Sofian paneutuminen tarjoiluihin vaikutti muita paikkoja vakuuttavammalta. (edelleen odotan kauhulla sitä Finlaysonin Palatsin kakkua...) Mielestäni kaikissa palvelu pelasi ok, Villa Sofialla kuitenkin ehdottomasti parhaiten. Tästä syystä olikin hieman sääli ettemme päätynyt järjestämään juhliamme siellä. Summa summarum, minkä tahansa näistä kolmesta valitsee niin upeat juhlat tulee varmasti

^ Voi eeiiii, mä oon ehkäpä maailman huonoin selostamaan mitään tällaisia tekovaiheita. Nyt tulee surkea yritys tuosta rusetin teosta: eli nauhasta tehdään ihan vaan lenksu/ympyrä (mä vedin päät yhteen liimalla tai kaksipuoleisella teipillä, en muista kummalla…) ja sitten siihen tuo vyö keskelle päälle. Todella easy. Ja mitä tulee tuohon nauhaan niin se oli ihan Eurokankaasta. Mutta meillekin kävi niiden kanssa pienoinen ongelma koska kyseisen värin valmistaminen on lopetettu ja oltaisiin tarvittu sitä lisää --> mistään Tampereelta ei enää löytynyt. Saman valmistajan uusi sävy on selvästi sellainen enemmän mintunvihreä, ei tuollainen tiffany blue kuten tuo. Tästä syystä jouduttiin tekemään osa korteista valkoisella nauhalla. Mutta siis, jos tuuri käy niin tuota saa esim. niistä Eurokankaista. Tampereella ainakin oli vielä muun levyisiä jäljellä, mutta ei tietenkään juuri tuota nimenomaista…

^ No ei ne nyt meidän mielestä tietenkään rumat ole mutta monta kertaa siinä askarrellessa mietittiin, että ihan hirveästi yksinkertaisemmin asiaa ei olisi voinut toteuttaa. Seuraava aste olisi sitten ollut pelkkä printattu a nelonen

Mä varasin meikin omalle kosmetologilleni Koskibeautyyn ja kampauksen Proffille, tekijä taisi olla Saara (?). Käyn Proffilla Antilla mutta hän ei tee kampauksia. Katsotaan millaiset tulee

Meillä mentiin sieltä missä aita näytti matalimmalta, eli tällaiset super-simppelit kutsut lähtivät meidän vieraille

Pariisin Disneylandin krääsätaivaasta lähti matkaan tällainen, hintaakaan ei ollut kuin 13e:

Hhmmm. No meille tulee nyt kutsuihin ihan samanlaiset satiinirusetit mitä ekojen häiden kutsuissa oli. Sulhanen ihmetteli kun näytin mallia, että miten sä sen noin nopeasti teit. Naureskelin, että arvaa vaan, kerran on jo tätä lajia reenattu. Ajattelimme, että käytämme samaa taikuria joka oli ekoissa häissäni, hän oli NIIN loistava. Meille tulee minun vanhempieni lisäksi vain kaksi samaa vierasta kuin ekoissa häissäni joten suurimmalle osalle on ihan uusi juttu. Kimppua mietin hetken, että tekisin samanlaisen mikä oli ekalla kerralla mutta päädyin toisenlaiseen. Senkin olisin kuitenkin voinut ottaa samanlaisena, nyt en vaan jaksa panostaa ihan niin paljoa. Ekoista häistä mulle jäi shaali (kaikki muut asusteet ym. menivät kun hääpukuni varastettiin kellarimurron yhteydessä). Veikkaan, että otan tuon nyt käyttöön. Ekoissa häissäkin se oli mukana mutta kertaakaan en päälleni pistänyt kun oli niin lämmin. Jos jaksaisin tällä kertaa panostaa koristeluihin ym. niin ne varmasti olisivat samanlaisia kuin ensimmäisissä häissä, kuten sanoit, maku ei ole muuttunut. Olen edelleen tyytyväinen silloin tehtyihin valintoihin. En jaksa uskoa, että tällaiset asiat oikeasti mitenkään häiritsevät yhtään mitään varsinkaan jos on about sinut sen oman menneisyytensä ja eron kanssa (siis ettei noin ylipäätään asia kamalasti kummittele). Itse suhtaudun tavaroihin sen verran tunteettomasti, että sormus on sormus ja puku on puku. Jos vanhat miellyttävät silmää ja se on uudelle puolisolle ok niin go for it, sähän niitä käytät, pääasia, että itse tykkäät.

Tosi hieno!

Toi Villan remppa on kyllä tervetullut parannus Tampereen surkeeseen hotelli-tilanteeseen. Itse olin jo taipuvainen siihen, että kun taso on mitä on, niin ollaan mieluummin kotona. Mutta Villaan ollaan mekin näillä näkymin suuntaamassa.

Nostellaan uusien kokemustaen toivossa. Hieman harmittaa kun meille on näillä näkymillä tulossa hölmösti about 65 henkeä joka sitten ilmeisesti on snadisti liikaa Talvipuutarhaan mutta sitten taas liian vähän eri tiloihin jakamiseen. Huokaus, tyhmäääää. Ei kai se sitten auta kuin tungeksia siellä Talvipuutarhassa, pyh pah.

Vajaa vuosi.

Pauttiarallaa 10 000e, maks. 12 000e ja ilman reissua. Paikkana Tampere ja vieraita 60hlö. Mitään erikoista ei ole, kovin helposti se viisi numeroa menee rikki.

pois

Sälää, vieraiden ottamia kuvia ja suunnitteluun liittyneitä juttuja on sellainen paperipussillinen taltioituna. Hääpuvulleni asusteineen kävi hassusti, se varastettiin kellarimurron yhteydessä ja samanlainen huono onni oli matkassa hääkuvien kanssa, emme ikinä saaneet niitä kuvaajalta. Eli näiden kahden säilyttämisellä ei ole tarvinnut vaivata päätään. Sormukset myin ja yllätyksekseni niistä sai oikein hyvän hinnan. Entiselle miehelleni ei tainnut jäädä mitään muistoja meidän häistä kun nuo kaikki ovat minulla Muokas. ja kuivatun kimpun heitin roskiin kun muutimme nykyiseni kanssa yhteen. Eipä se enää mikään erityinen kaunistus ollutkaan..

Vajaa vuosi. Kihloihin mentiin viime joulukuussa ja häät ovat nyt marraskuussa.

Minun nimeni tulee meidän yhteiseksi nimeksi. Asiasta ei pahemmin tarvinnut keskustella, oli miehen toive ja hän sitä ehdotti. Sopi minulle vallan hyvin joten se oli helppo päätös.

Mulla ei ollut ekalla kerralla polttareita, nyt on kuulemma kyllä tulossa Ja vaikka olisi silloin ollutkin niin tuskin kieltäytyisin jos ne toistamiseen haluttaisiin järjestää.

Yllätyksenä tuli.

Mä olen ajatellut kävellä yksin. Ensimmäisellä kerralla vihkiminen oli maistraatissa eli mua ei ole silloin saatettu, ei tarvitsisi ajatella, että toistamiseen sama juttu. Mutta mutta. Yksin olen kuitenkin ajatellut hilppailla kirkon käytävää.