anureetta

Borneon saarelta tehtiin muuten ihana yliyön retki kilpikonnien suojelualueelle, jossa ensin seurattiin kun kilppariäiti kävi laskemassa munat rannalle, josta ne siirrettiin hautumaan turvalliseen paikkaan ja sitten laskettiin sinä yönä hiekasta kaivautuneet poikaset mereen....Se oli kerrassaan liikuttava kokemus---ja sillä reissulla minuu kosittiin rannalla! (Tosin nyt olemme jo eronneet, mutta muistot ilahduttavat mieltä! ;D )

Vietin syyskuu-lokakuu-1998 viisi viikkoa Malesiassa kierrellen ja tykästyin kovasti, käytiin Borneon saarella ja manner-Malesiassa, kertakaikkisen upea paikka. Jos syyskuussa meinaa lähetä, itäpuolelta Etelä-Kiinan mereltä löytyvät Perhentian-saaret, joista varsinkin Perhentian Kecil (pienempi) oli aivan ihana. Majoitus oli helppo löytää, syyskuu ei enää mikään sesonki. Suosittelen D`Lagoon-nimistä majapaikkaa (ei mikään luksus), edullinen ja ihastuttava, sai olla biitsillä kaksin. Ja käykäähän ihmeessä kattomassa joku aamu toisella puolella saarta ennen klo 8 kun paikallinen riuttahaijengi käy rannassa, oli muuten makein snorklauskokemus koskaan!!! Suosittelen Perhentian Keciliä sukellusta harrastaville, ja jos ei dyykkaus innosta, niin ihastuttavan intiimi rantalomakohde. Long Beachillä meno vähän vauhdikkaampaa, mutta jos rauhallinen iltaelämä innostaa, menkää D`Lagooniin.

Miulla on kestänyt 14-vuotiaasta asti (juu siitä on jo yli kymmenen vuotta nyt! ;D ) piilarit kaikessa mukana, kyyneleet, piitkät bileillat, uimisen ja sukelluksen! Sukelluksesta sen verran, että uima-altaissa ja merivedessä pyrin välttämään tilanteita joissa tarttis pitää silmiä auki---koskaan ei oo linssi (pehmeet piilarit) pudonnut, mutta uima-altaiden kloori ja merivesi ärsyttää silmiä ja saa ne ilosesti punottamaan. Sukellusoppaana ja apulaiskouluttajana teen samalla tavalla jopa maskin täyttämisen ja poistamisen veden alla, paitsi silmät kiinni!

Meillä tosiaan suomalais-mauritiuslainen perhe, kotikielenä englanti, joka on Mauritiuksen toinen virallinen kieli. Mieheni puhuu virallisena kielenään ranskaa ja omana äidinkielenään kreolia. Hän on opetellut myös melko hyvin suomea, että pärjää hätätilanteessa yksinkin, mutta kotona emme sitä suhdekielenä käytä. Monimutkaista? Niinpä! Ajatelkaa lapsiraukkoja, joita meille joskus tulee!!!

Miun Mauritiuslainen mies on ollut Suomessa reippaan vuoden, kävi työvoimatoimiston kautta suggestopedisen 5 kk suomen kurssin ja ihan hyvin se vääntää! Meillä kotona ei muuta kuin englantia poloteta, kun männöö hermot, menee hei 5 minuuttia siihen et se tajuu kun kysyn suomeks "mennäänkö tupakalle?" Mutta vähitellen, kun miulla riittää kärsivällisyys! Ongelmaksi on muodostunut se, et mie puhun karjalan murretta ja mies oppii tamperetta...*huokaus* Ja hävyttömät sanonnat mies oppi ensimmäiseksi, hmm..mistähän se johtuu??? (miekin kiroilen sujuvasti kreoliksi!) Mie ite luin koulussa ja hetken yliopistossakin saksaa ja päädyin Mauritiukselta miehen noutamaan, jossa puhutaan ---yllätys yllätys--- ranskaa! Arvatkaa naurattiko? Että siis vanhoilla päivillä vielä uutta kieltä oppimaan...*huoks* Mutta entäs sitten kun sen äiti ei puhu kuin kreolia, Mauritiuksella yleisesti puhutaan eniten ranskaa ja jos joskus ipanoita tulee, niin niitten raukkojen pitäs oppia ensin kreoli, ranska, englanti ja suomi...!!! Lapsparat!!!