Sculpture

Vaikka päivämme oli muuten ihana , pieniä vastoinkäymisiä/mokia sattui: - En ollut täysin tyytyväinen meikkiini. Se harmittaa, kun niitä kuvia kuitenkin katselee ja tod.näk. kehystääkin. Olisi pitänyt avata suu meikkauksessa, mutta en viitsinyt olla liian vaativa. - Meillä ei ollut hääautossa kuohuviiniä vihkimisen jälkeen. Kukaan ei ollut edes muistanut koko asiaa... Olisihan se ollut kiva kilistellä ensimmäistä kertaa aviopuolisoina. - Kaasojen ja anoppien + sisarusten kukkalaitteet hajosivat jo ennen vihkimistä. Se harmittaa toden teolla. - Toivon, että olisin stressanut vähän vähemmän ja nauttinut enemmän.

Soitin kahdelle hyvälle ystävälleni, joille halusin jo ennen kutsujen postittamista vinkata, että kutsut ovat tulossa. Lisäksi halusin tarkistuttaa osoitteet, koska ainakin toinen heistä on juuri muuttanut. Nämä kaverit ovat olleet takavuosina läheisempiä minulle ja miehelleni, eivätkä siis enää kuulu siihen ns. sisäpiiriin, mutta olemme edelleen tekemisissä jonkin verran. Lisäksi nämä kaksi kaveria ovat minun lapsuudenystäviäni. Ensimmäinen ystävä (miespuolinen) vaikutti ilahtuneelta ja kiitti kutsusta, tästä puhelusta jäi hyvä mieli. Toisen reaktio oli omasta mielestäni vähintäänkin kummallinen: "Siis mitä, miks te meidät kutsutte?" "No ketä muita sinne sit tulee?" "Teil on vissiin sit isot häät tulossa kun kutsutte meidät?" "No annan mun osoitteen sit vaikka maililla, jos muistan". Olin ihan ja . Ilmeisesti tätä kyseistä kaveria ei voisi vähempää kiinnostaa meidän häät. Ymmärrän joten kuten, että ehkä tämä puhelu tuli hiukan puskista, ja ehkä kaveri (miespuolinen muuten hänkin) ei vaan osannut reagoida fiksummin. Mutta miksei hän voinut vain kiittää kutsusta? Nyt jäi kuitenkin sellainen fiilis, että miksi pitikin kutsua tällaisia ihmisiä, joita ei selkeästi kiinnosta yhtään meidän häät. Ollaan selkeästi rajattu vieraslistaa niin, että sukulaisten sijaan vieraina on kavereita, joiden kanssa oikeasti ollaan joskus tekemisissäkin - no, ilmeisesti ei ollut hyvä idea. Niin, ja jos joku jäi miettimään, olemme iältämme +24-vuotiaita - eli ihan teiniyden piikkiin ei voi tuon kaverin kommentteja laittaa.

Oma top3 1. Morsiamen ulkonäkö Siis ihana puku, täydellinen meikki ja täydellinen kampaus. Haluan olla hääpäivänäni sulhasen edessä kauneimmillani. 2. Valokuvaus - haluan niin kauniita kuvia, että ne voi vaikka kehystää! Taitava valokuvaaja on meille jo onneksi varattu. 3. Hääjuhlan ja kirkon ohjelmanumerot - odotan jo innolla muun muassa isäni ja sulhaseni puhetta, ja ystävieni lauluesityksiä Toivon, että kaikki viihtyvät häissämme! Huh, vaikutanpa pinnalliselta ja itsekeskeiseltä. No, tässä olikin kyse vähän pinnallisemmasta top3-listasta.

Kertomasi perusteella pyytäisin tehtävään ehdottomasti sitä ystävää, joka "ei enää koskaan halua kaasoksi". Hän vaikuttaa kuitenkin rutkasti kypsemmältä ja sopivammalta tehtävään, kuin tuo toinen ystäväsi. Eiköhän hän suostu tehtävään ilomielin, jos kerran et kerran odota häneltä piikamaista palvelua.

Hih, minuakin huvitti kovasti tuo, että on tunnettu JO 1,5 vuotta Pappi taisi jatkaakin vielä jotenkin siihen tyyliin, että "on hienoa että suhteenne on kasvanut kumppanuudeksi". En nyt missään nimessää halua dissata ketään nopeasti alttarille astelevia, enkä ajattele että vain vähän aikaa serustelleet eivät voisi olla aivan yhtä rakastuneita ja tosissaan kuin kymmenen vuotta yhdessä olleet, mutta mun mielestä kumppanuudesta ei oikein voi puhua sellaisen parin kohdalla, joka elää vielä pitkälti sitä alkuhuumaa. Eikö kumppanuus ole parempi sana kuvaamaan pitkään yhdessä olleiden parien suhdetta? Siis sellaista jo vähän enemmän ystävyydeksi muuttunutta suhdetta? Tai ehkä mä en vaan tajuu.. Hassu sanavalinta mun mielestä vaan. Mua muuten ärsytti, että kaasot vaikutti melkein koko ajan sitruunaa syöneiltä. On morsiamen luonteesta sitten mitä mieltä tahansa, niin eikö kaasojen pitäisi sietää "kohtauksia" hiukan paremmalla asenteella? Tai siis, en ole itsekään mikään maailman helpoin ihminen, ja varmasti olen jossain kohtaa häävalmisteluita ihan sikaärsyttävä, mutta en kyllä toivoisi että kaasot pyörittelisivät silmiään selkäni takana. Mua häiritsi ihan älyttömästi myös se, että kun morsian kyynelehti kampaajalla "mä meen tänään naimisiin!", kaasot olivat ihan välinpitämättömän oloisia. Kai siinä nyt olisi voinut vähän hehkuttaa mukana morsiamen kanssa...

lauritza, minunkaan mielestäni tuo puku ei istu sinulle kovin hyvin, ainakaan näin valokuvan perusteella. Eli pakko kompata aiempia kommentteja. Kokeile ihmeessä muita pukuja, se täydellinen löytyy varmasti! Ja Htikkis, Ehdottomasti ääni AD:lle! Kuten Kitty sanoikin, se sopii väreiltäänkin paremmin sinulle. Tuo toinen puku ei mielestäni sovi sinulle lainkaan yhtä upeasti, kuin AD:n puku.

Komppaan Allurea täydellisesti - kultaseppämestari Mika Tarkkanen on todellakin omalla alallaan. Ihmettelen Alluren tavoin myös kovasti, ettei täällä naikkareissa näytä olevan kovin monia hänen asiakkaitaan. Tarkkasen palvelu on jotain aivan uskomattoman hyvää - olimme mieheni kanssa päiväkausia aivan fiiliksissä. En voi enää kuvitellakaan, että asioisin muualla kuin Tarkkasella. Tilasimme minulle kaksi valkokultaista rivitimanttisormusta, joiden hinta on hyvinkin kohdallaan, laadusta puhumattakaan. Teetätämme sormukseeni vielä kolmannen osan myöhemmin, esim. ensimmäiseksi hääpäiväksi.

Hääpari-vessapaperia löytyy muun muassa Decorahousesta http://decorahouse.com/product_info.php?cPath=25_190&products_id=1651

^Se oli Disneyn Aladdinista, A Whole New World. Mun mielestä aika hassu valinta...

Ei mulla muuta, mutta voi jestas että oli kaunis morsian!

Voi, kiitos teille. Pelkään kauheasti, että jos tuo puku ei sitten olekaan just sellainen kuin toivon - jos se onkin minun päälläni kovin erilainen (siis varmasti on erilainen kuin mallin päällä mutta..) Voi kun pääsisi sovittamaan. Täytyy kysyä, josko jossain liikkeessä olisi vastaavanlaisia mekkoja, että näkisi vähän miten ne istuvat. Tuollaista helmaa en ole tainnut ennen kokeilla.

Hei, mitä mieltä olette tästä puvusta? Olen itse rakastunut tähän, mutta jos haluan puvun se pitää tilata sovittamatta - sitä kun ei ole missään Suomen liikkeissä sovitettavana. Mietin, onko puku liian iltapukumainen? http://www.maggiesot...e=7&style=R1093 (Taustatietona, olen sovittanut Sotteron pukuja ja ne kaikki ovat olleet mitoitukseltaan loistavia. Olen kokoa 34, ja vyötärö on 58cm. )

^ No kyllä! Aika komea aloitus tälle vuodelle... Jessus millainen pari! Morsian varsinkin oli melkoisen, ööh, räiskyvä persoona. Niin, ja ehkä ikimuistoisin häävalssi ikinä. Voi luoja.

Sinun tilanteessasi en koe, että vanhempien tarvitsisi välttämättä seistä morsiusparin kanssa onniteltavina. Asia on eri sitten, jos vanhemmat ovat osallistuneet häiden kustannuksiin. En välttämättä laittaisi vanhempien uusia kumppaneita onniteltavien riviin, mutta tämä riippuu tietenkin todella paljon siitä, miten pitkään nämä parit ovat olleet yhdessä. Siis ovatko olleet jo niin kauan yhdessä, että kuuluvat kiinteästi perheeseen, vai ovatko ihan tuoreita tapauksia.

Aika kurjalta kuulostaa teidän tilanteenne, jos kaaso ihan oikeasti ampuu kaikki ideasi noin tylysti alas. Vaikkei kaikki kaasoa miellyttäisikään, niin tässä tilanteessa hän saisi kyllä pitää suunsa visusti supussa - kysehän on Sinun ja Teidän häistänne, ei Kaason! Kuulostaa siltä, että kaasosi on joko luonteeltaan hyvin päällekäyvä, ja noh, röyhkeä, tai sitten kommenttien takana on jotain muutakin. Tylsää heiluttaa aina sitä iänikuista kateuskorttia, mutta tässä teidän tilanteessa saattaa hyvinkin olla kyse juuri siitä. Kaasolla saattaa myös olla huono vaihe menossa omassa elämässään, ja ilkeily voi johtua esimerkiksi hänen omista henkilökohtaisista murheistaan. Kaikki eivät myöskään osaa/jaksa/halua intoilla muiden häistä, vaikka kyseessä olisivatkin parhaan ystävän häät. Oli syy kaason käytökseen sitten mikä tahansa, ystäväsi pitäisi kyllä pystyä nauttimaan Sinun onnestasi ja auttamaan sinua järjestelyissä omia mielipiteitään laukomatta. Jos tähän ei pysty, ei kannata ryhtyä kaasoksi. Ehdottaisin, että keskustelet kaasosi kanssa tunteistasi, näytät vaikka tämän kirjoituksesi! Kunnon ystävänä kaasosi luulisi heräävän viimeistään tässä vaiheessa. Nostamalla kissan pöydälle, kaasokin saisi tilaisuuden kertoa jos hänellä on joku erityinen "syy" käytökseensä. Jos asiat eivät keskustelemallakaan muutu, niin kaason tehtävät voi häneltä hyvällä syyllä peruuttaa. Lähipiiristäsi löytyy varmasti joku, joka osaa hoitaa homman paremmin.

En osaa vastata tähän, että mikä on oikein, mutta kaikissa häissä joissa olen itse ollut niin ensin onnitellaan vanhemmat, viimeisenä tuore aviopari.

Toivon kovasti, että isäni - siis morsiamen isä. Vanhempani ovat tiiviisti mukana hääjärjestelyissämme, joten mielestäni tämä "nakki" napsahtaa oikeutetusti isälleni.

Ajatuksena olisi, että perheen pienimmille järjestetään hoitajat sekä oma tila, jossa touhottaa ja vouhottaa. Haluamme, että myös lapselliset voivat nauttia juhlastamme. Tarkoituksena ei kuitenkaan missään nimessä ole lasten tuppaaminen yhteen huoneeseen, pois näkyvistä. Meidän mielestämme lapset kuuluvat hääjuhlaan, pieni mekkala ja kiljuntahan kuuluu vaan asiaan. On kuitenkin varmasti hyvä järjestää muksuille jotain tekemistä, ettei aika käy liian pitkäksi.

Meillä kättelevät minä ja sulhaseni, omat vanhempani sekä sulhaseni äiti. Haluamme, että olemme kaikki vastaanottamassa vieraitamme. Eiköhän se yleensä menekin niin, että hääparin lisäksi "naimakaupoista" onnitellaan parin vanhempia. Meidän molempien vanhemmat kuuluvat oleellisesti hääpäiväämme ja juhlaamme, ja mielestäni onkin itsestäänselvää, että heidätkin kätellään.

Me näemme perinteiden mukaisesti vasta alttarilla. Minä vietän edellisen yön kaasojeni kanssa vanhempieni luona, ja mies missä lystää. Tämä on perinne, josta en luopuisi mistään hinnasta!

Meilläkin laitetaan parit istumaan vastakkain - ja mies-nainen-mies- järjestyksessä. Etiketin mukaan siis. Mielestäni tämä on toimivin tapa, ja usein myös vieraiden mielestä mukavinta. Oma kumppani on lähellä, mutta toistenkin kanssa on helppo seurustella.

Minä suosittelisin palkkaamaan paikalle seremoniamestarin. Ammattilaisella saattaisi olla hyviä ideoita myös ohjelman suhteen! Jos ei halua häihiin leikkejä, ohjelmassa voi olla vaikkapa musiikkiesityksiä ja puheita. Power point- esitys esimerkiksi hääparin vaiheista on mielestäni myös hyvä ajatus. Bändi/tiskijukka olisi siinä mielessä myös hyvä juttu, että vieraat voisivat halutessaan tanssia - näin aika ei tulisi pitkäksi, ainakaan tanssimisesta pitäville häävieraille.

Hienoa, että tähän keskusteluun oli vastannut myös pappi! Itse olin ajatellut, että kutsumme ehdottomasti vihkipapin juhlaamme - oli hän sitten tuttu tai ei. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että saimme vihkipapiksemme vanhempieni ystävän ja perhetuttumme, joten hän on luonnollisesti myös häävieraslistallamme perheineen. Tämä seikka sujuu siis meillä vaivattomasti:girl_smile:

Tässä omia kokemuksiani Turun seudun hääpukuliikkeistä. Kaikkiin kolmeen varasin ajan etukäteen - käsittääkseni se on viisainta, että saa varmasti hyvää, henkilökohtaista palvelua. Fiancée Palvelu oli erittäin, erittäin hyvää ja ystävällistä. Sain sovitella rauhassa, eikä viisihenkinen kaaso/äiti/sisarukset-kannustuspoppooni haitannut myyjiä lainkaan. Yksi puku oli kovasti sekä myyjien, että "kannustusjoukkojeni" mieleen - itse en valitettavasti kuitenkaan innostunut kyseisestä puvusta. Valikoima Fiancéessa oli hyvin laadukas, joskin sieltä ei valitettavasti löytynyt kaipaamiani, muhkeahelmaisia pukuja. Harmi tosiaan, etten ainakaan vielä löytänyt Financéesta pukuani. Mielelläni ostaisin puvun tuollaisesta liikkeestä, jossa palvelu on suorastaan ensiluokkaista. Sydänkäpy Minua palvellut myyjä vaikutti aluksi hieman töykeältä - hän tuntui kuitenkin piristyvän pikku hiljaa, ja loppuvaiheessa sain jo muutamia hymyjäkin. Voi kyllä hyvin olla, että Fiancéen sydämellisen palvelun jälkeen Sydänkävyn palvelu vain tuntui laimeammalta... Puvut Sydänkävyssä olivat ihania! Sotterot varsinkin, voi jee. Plussaa myös siitä, että monet sovituskappaleet olivat kokoani (34/4). Saattaa hyvinkin olla, että pukuni löytyy Sydänkävystä! Zazabella Tämä liike oli minulle valitettavasti pettymys! Odotin paljon tältä liikkeeltä, sillä moni tuttuni on ostanut pukunsa Zazabellasta. Liikkeessä tuli sellainen olo, että ollaanko tässä nyt halpahallissa... Enkä nyt viittaa pukujen hintoihin, vaan niiden ulkonäköön. En löytänyt liikkeestä yhtäkään pukua, joka olisi ollut edes hiukan mieleinen, mutta kokeilin myyjän, ja kannatusjoukkojeni mieliksi muutamaa. Olisin kyllä hyvin voinut jättää kokeilematta, koska kaikki sovituskappaleet olivat hurjan isoja minulle. Tämähän ei nyt tietenkään ole liikkeen vika, mutta on todella hankala kuvitella miltä puvut oikeasti näyttävät päällä, jos koot ovat noin pielessä.. Myyjä oli kyllä hyvin ystävällinen, ja kertoi muun muassa puvun teettämisvaihtoehdoista. Vanhojentanssipukuja ja iltapukuja liikkeessä oli runsaasti, ja niistäkin kuulemma saa valkoisiakin, hääpuvuksi sopivia versioita.

Aivan käsittämätöntä! Luulisi aikuisilla ihmisillä olevan edes jonkinlaiset käytöstavat. Hääpari päättää itse omista häistään ja siitä ketä niihin kutsutaan, ja vieraiden tulisi sitä kunnioittaa. Sympatiat sinulle Tinderella.