Hilda

Aktiivijäsen
  • Content count

    27
  • Joined

  • Last visited

    Never

About Hilda

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Paikkakunta
    vantaa
  1. Finnair vaihtoi meidät sellaiseen riviin istumaan, missä on vain 2 paikkaa, kun oltais oltu sellaisessa missä on 3. Jipii . Aurinkomatkoilta saatiin kuohuviinipullo (punaista Henkel-Trockenia, yöks) hotellihuoneeseen. Hotellihuoneessa oli erilliset sängyt: vierekkäin, mutta kaksi eri sänkyä kuitenkin, niin että välissä oli sellainen rako. Ei jaksettu enää valittaa, kun oltiin jouduttu jo vaihtamaan huonetta sellaiseen missä ei olisi kokolattiamattoa, ja uudestakin huoneesta käytiin vaihtamassa peitot ei-untuvaisiin, vaikka nämä asiat oli pyydetty jo matkaa tilatessa ja oli sanottu että järjestyvät. Oltiin SunSki matkalla Badgasteinissa. Oli ihan huippu reissu!
  2. Mulla ei olisi huumori riittänyt jos kotona olisi ollut mitään sänkyyn pääsyä hidastavaa. Me oltiin lähdössä häämatkalle seuraavana aamuna ennen kuutta. Kaaso (siskoni) jäi yksin meidän kotiin kun lähdimme kuvaukseen, joten tilaisuus olisi ollut, mutta onneksi hän on järkevä ihminen. Mukavia yllätyksiä en tietenkään olisi pannut pahakseni. Olin itse järkännyt kynttilöitä, shampanjaa ja pientä naposteltavaa.
  3. Janne Silvast Tikkurilan seurakunnasta . Mukava, rento, lämminhenkinen, fiksu, ja mitä ikinä ominaisuuksia papilta keksit toivoa. Piti todella liikuttavan, meille sopivan ja hyvin keksityn puheen meidän vihkimistilaisuudessa.
  4. Me kutsuttiin kaikki lapset. Osa vieraista tuli ilman lapsia, osa lasten kanssa, niin että 90 vieraasta 13 oli lapsia, 1-11v. Kirkossa lapset olivat hipihiljaa. Meillä ei ollut juhlapaikalla mahdollisuutta järjestää lapsille erillistä huonetta, mutta olin tehnyt kansiot, joissa oli värikynät, värityskuvia, piirustuspaperia, tarroja, tikkari ja karkkirasia. Bestman jakoi ne lapsille sellaisessa vaiheessa, kun arveli että riehumisvaara alkaa olla olemassa. Lapset eivät missään vaiheessa juhlaa melunneet eikä juoksennelleet ympäriinsä. Meillä oli olevinaan ns. "hienot ravintolahäät", mitä ikinä se tarkoittaneekaan. Siis häät pidettiin ravintolassa, jousikvartetti soitti taustamusiikkia, ja ruuat olivat vähän peruspuhvettia tyylikkäämmät. Lapset toivat juhliin ihanan lämminhenkistä tunnelmaa. Esimerkiksi työkaverin suloinen pikkupoika jakoi kaikille irtokarkkeja. Saimme paljon meitä esittäviä piirustuksia ihanaksi muistoksi. Ehkä meillä sitten vaan oli tuuria, kun ystäviemme ja sukulaistemme lapset osaavat käyttäytyä!
  5. Meillä soitti jousikvartetti musiikkiesityksenä Schubertin Ave Marian. Se oli tosi kaunis! Sen pystyisi varmasti sovittamaan helposti triollekin.
  6. Lähdin etukäteen sillä asenteella, että jos töppäyksiä sattuu, niin ne vain keventävät tunnelmaa. Mm. nämä kämmit tekivät päivästämme täydellisen: Unohdin silmälasini kauneushoitolaan, jossa olin meikattavana. Piti sitten kaartaa takaisin hakemaan niitä. Kotoa valokuvaukseen kuljetuksessa oli sattunut väärinkäsitys: me luulimme että isäni vie meidät, mutta hän luuli, että menemme taksilla. Siinä vaiheessa kun tämä selvisi, ei saanut taksia millään, koska hääpäiväksemme sattui vuosisadan lumimyrsky. (Täytyy myöntää, että tämä kämmi ei tapahtumahetkellä juurikaan keventänyt tunnelmaa...) Myöhästyimme sitten kuvauksesta puoli tuntia! Kuvia kuitenkin otettiin, mielestäni aika paljonkin. Saa sitten nähdä miltä ne näyttävät. Jousikvartetin kanssa oli sovittu, että he lopettelevat pikkuhiljaa häämarssin siinä vaiheessa kun me olemme tulleet alttarille. He kuitenkin soittivat Andante Festivon loppuun asti. Mielestäni se oli tosi kaunista, ja muodosti rauhallisen hetken ennen vihkimisen alkua, mutta en tiedä jos joku vieraista ihmetteli että mitä ne nyt vielä siinä vaan seisoo eikä mitään tapahdu. En muistanut, että minun piti pitää kiinni sormuksesta sormusvalojen ajan, vaan sulhasen piti muistuttaa. Häälahjojen avaamisesta ei ollut sovittu, joten me siinä sitten hätäisesti itse avasimme muutaman ennen häämarssia. Onneksi suurin osa oli sellofaaneissa, niin vieraat näkivät niistä edes jotain. Samasta syystä ei ollut myöskään mitään korttien kiinnityssysteemiä tai numerointia, joten loppupeleissä meillä on yksi kerroskattila, josta emme tiedä keneltä se on. Morsiamenryöstön aikana kippasin lasillisen valkoviiniä päälleni. Onneksi oli valko-, niin ei näkynyt mitään! Jännittyneenä ja pikkuhiprakassa viiniä juoneena kämmäsin häävalssiin harjoitellut aloitus- ja lopetuskuviot, tai siis ne meni eri lailla kuin piti, mutta kaikki varmasti luulivat, että ne meni just niin kuin piti! Kimppua ja sukkanauhaa ei ehditty heittää, eikä sitten enää viitsitty kun suurin osa vieraista oli jo lähtenyt.
  7. 99% päivistä pitkäkään etäisyys ei varmaankaan ole ongelma, mutta meidän hääpäivänä oli vuosisadan lumimyrsky, joten pari kertaa tuli kiitettyä hyvää onneaan, että kirkon ja hääpaikan välinen etäisyys oli vain 2 km!
  8. Meidät vihittiin Pyhän Laurin kirkossa ja juhlapaikkana oli Tuomarinkylän Ravintola. Välimatkaa on noin 2 km, mikä oli vuosisadan talvimyrskyssä erittäin hyvä asia! Juhlapaikka oli todella kaunis, ruuat loistavat, koristelut nätit ja kaikki sujui aikataulujen mukaan kuin itsestään ammattitaitoisen henkilökunnan toimesta. Meitä oli 90 henkeä. Tanssilattia jäi aika pieneksi, mutta muuten mahduttiin hyvin. Halusin alusta alkaen ravintolahäät, koska pitopalvelu + itse hankitut juomat -systeemissä juomista tuleva säästö muodostuu lopulta aika marginaaliseksi, kun pitopalvelu laskuttaa joka pöytäliinasta yms. erikseen. Lisäksi itsellä ja läheisillä on paljon vähemmän stressiä ja vaivaa häiden järjestelystä, kun ammattilaiset hoitavat kaiken.
  9. Mun mielestä on kyse enemmän tyyliseikoista kuin uskonnollisuudesta tai ei-uskonnollisuudesta. Star Wars tai Final Countdown ei vain mun mielestä istu kirkollisen tilaisuuden tyyliin. Mutta makuja ja tyylitajuja on erilaisia... On olemassa myös paljon vaihtoehtoja, jotka eivät ole perinteistä (kliseistä??) Mendelssohn/Wagner/Kuula -linjaa, mutta kuitenkin sopivat hyvin kirkkoon. Häämarssia ei myöskään ole mikään pakko soittaa uruilla. Meillä oli tulomarssina Sibeliuksen Andante Festivo jousikvartetin soittamana. Se oli ihan uskomattoman hienon kuuloista, ehkä herkempää ja kauniimpaa kuin urut. Jotenkin vielä kirkon akustiikka sopi äärettömän hyvin urkuparvelta kantautuvalle jousikvartetille (jopa pappi kehui vihkimisen jälkeen!).
  10. Me aiotaan vetää... Meidän häävalssi on Straussin Wieniläisverta. Ollaan lähdössä Itävaltaan häämatkalle, niin sopii niin kuin teemaan. Kevennykseksi ehdotin, että kun tanssinopettaja opetti meillä valssin loppuun sellaisen poseerauksen, missä istun miehen polvella, että ihmiset voi ottaa kuvia, niin kaaduttaisiinkin siitä molemmat selälleen ;D. Sulho ei ole vielä suostunut, mutta ei sen tarviikkaan, jos vaan nykäsen sen kumoon .
  11. Meillä on tulomarssina Sibeliuksen Andante Festivo jousikvartetin soittamana ja poistumismarssina kanttori soittaa Bachin C-duuri preludin. Häävalssina jousikvartetti soittaa Straussin Wieniläisverta.
  12. Meille tulee prinsessa ja sammakkoprinssi. Sammakko ostettiin valmiina, mutta prinsessaa sulho tekee paraikaa marsipaanista. Siitä on tulossa aika hieno!
  13. Me oltiin porukalla ostamassa morsiuseneidolle mekkoa; minä, morsiusneito ja morsiusneidon äiti (=mun täti). Äiti ja täti otti matsia että kumpi maksaa, minä tiesin, että siihen on ihan turha osallistua, vaikka olisin halunnutkin maksaa. Täti voitti. Mekko maksoi 140 euroa.
  14. Tipuin jo kärryiltä... : Meille ei tule avioehtoa. Kummallakaan ei ole isoa omaisuutta, eikä mitään suurempia perintöjäkään ole tiedossa. Olemme molemmat sellaisia ihmisiä, joilla raha-asiat eivät ole tärkeyslistan kärkipäässä, joten uskon että erotilanteessakin pystyisimme sellaisista sopimaan. Jos taas kuolen, ja mies menee naimisiin ja saa lapsia, ei minua haittaa, että omaisuuttani/perintöäni menee ihmisille, jotka ovat rakkaimmalleni hyvin tärkeitä. Ymmärrän toki, että nämä asiat ovat monimutkaisempia maalla, jossa on sukutiloja yms. Vuosisatoja suvussa ollut tila on tunnetasolla vähän eri asia kuin rivitalon pätkä Vantaalla.
  15. Minä olen ollut Tansaniassa ja Sansibarilla maalis-huhtikuussa, eikä siellä mitään älyttömän sateista ollut. Sateet olivat tosiaan kuurottaisia ja tulivat ja menivät iltapäivällä. Ei niitä edes ollut läheskään joka päivä, ehkä pari kertaa viikossa. Voin lämpimästi suositella Serengetin ja Ngorongoron safaria. Ihan kun astuisi sisään luontodokumenttiin! Sansibar on tosi monipuoleinen kohde. Etenkin sesongin ulkopuolella, kuten juuri keväällä, saa kilometrejä pitkän valkean hiekkarannan palmuineen omaan käyttöönsä. Värikkäitä kaloja ja koralleja löytyy rannan lähituntumasta, sen kuin kahlaa veteen ja snorklaa. Hienompia näkee sitten kun menee veneellä snorklausretkelle. Stone Town on mielenkiintoinen yhdistelmä afrikkaa ja arabimaailmaa. Mausteretkissä on hiukkasen turistirysän makua.