anskumuru

ARGH. Meillä on aika tarkkaan mietitty tuo, ketä kutsutaan ja nyt sitten ilmeisesti serkkuja puolisoineen tulossa. Eikö riitä ymmärtämään, ettei kutsu koske heitä, jos se on mennyt heidän vanhemmilleen tarkkaan osoitettuna? Serkut asuvat siis omillaan jo perheineen, että kai mä olisin tajunnut nekin kutsua JOS OLISIN NE HÄIHIN TAHTONUT.

Haha, tulipa vuodatus, mutta meillä tosiaan lista nyt sitten venyy vieraiden osalta kun "eihän niitä nyt enää voi kieltääkään"...

Mulla on lyhyt valkoinen mekko siviilivihkimisessä ja avioliiton siunaamistilaisuudessa on pitkä vaaleanpunainen hääpuku. Samat kengät ja asusteet molemmissa.

Meille tipahti naimisiinmenolupa tiistaina postilaatikkoon ja heinäkuussa sitä sitten tarvitaan.

Olin pari päivää sitten kuvassa, kuvaajana tuo täälläkin kehuttu Anna-Liisa Nikus. Suosittelen ehdottomasti! Tosi mukavaa oli ja helppo rentoutua. Studiolla oli hyvä mahdollisuus pukeutua ja meikata maskeeraustilassa alakerrassa.

Tänään juuri suunniteltiin kummankin meidän vanhempien kanssa, että he kutsujina ottavat vieraat vastaan juhlapaikalla ja me (morsiuspari) saavutaan sitten juhlapaikalle kun kaikki on kätelty. Sen kummemmin ei vielä tätä suunniteltu, mutta tälla tavoin se varmaankin tulee menemään.

Tässä pitää vaan miettiä, jos vaikka jotain "sisääntulomusiikkia" keksisi tai jotain, ettei vaan hipsitä kaikessa hiljaisuudessa paikoillemme.

Juhlapaikka oli ensin. Saatiin suhteilla se, joten helppoa oli heti soittaa, että merkatkaas meille sinne häät. Kirkkovaraus tuli vasta n. kuukauden päästä.

Meillä molempien äidit on ilmoittautumisista vastuussa. Ohjelmakyselyt menee kaasolle.

Meille tulee vaaleanpunaisia ja valkoisia vaahtokarkkeja!

Tietäähän se. Muutaman hyvän vinkin tätä kautta oon saanu häitten järkkäilyyn, joten lienee ukkokin vaan tyytyväinen.

Mä ajattelin pyytää kaveria tekemään mulle korut. Ja sitten muussa hääjärjestelyssä koitetaan säästää kaikessa, missä pystytään. Tähän säästöön ei kuulu ruoka tai musiikki, koska ne on peruselementit kumminki meidän juhlissa.

Hääauto ja hääpaikka saadaan ilmaisena suhteilla. Ja puvun ostin käytettynä (150 e)

Kutsuissa oon miettiny, et kehtaako säästää ja soitella kutsuttavat läpi... En tiedä vielä.

Me ollaan alustavasti suunniteltu "leikkitädin" palkkaamista, vaikka lapsia tulossa vain muutama. Meillä on juhlapaikalla huone varattuna lastenleikkipaikaksi ja tarkoitus haalia sinne leluja ja pelejä.

Meille tulee ihana Audi TT Coupé.

Zara Phillipsin sormus oli !

Meillä tulee molemmille vihkisormukset ja kihlat pääsee muistolaatikkoon.

Meillä tylsät, sileät kultarenkulat. Hintaa oli 60 euroa kappaleelta ja taisivat olla Timanttisilta. Nyt kun sit vihkit hommataan vähän hienommat, niin ei kyllä pidetä kihloja enää.

Ensimmäinen hankinta oli ihanaihanaihana hääpuku!

Me pidetään häät Juupajoella, kun mies on sieltä kotoisin. Naimisiin mennään Tampereen maistraatissa.

Meille oli selvää, että häät on kesällä ja mahdollisimman lähellä meidän kihlajaispäivää (17.7). No, tänä kesänä tuo 17. päivä on sunnuntai, joten häät on 16.7.!

Me seurusteltiin 1kk 2pv ja mentiin samantien sit kihloihin. Hääpäivä päätettiin seuraavalle vuodelle (kihlauksen vuosipäivälle), mut asiat meniki vähä toisella tapaa, kun tulinkin siinä piakkoin sit raskaaks. Nyt ollaan ens kesälle vihdoinki suunnittelemas häitä ja yhdessä ollaan häiden aikaan oltu 2v 1kk.

Musta tää kaikki vaan tuntuu oikeelta näin. <3

Me tavattiin nykyperinteisesti netin kautta. Eli suomi24-treffejä selasin ja siinä esittelyikkunassa oli kivannäköinen tyyppi kuvassa. Laitoin muina naisina sille viestiä, vaikka se ihan liian kaukana asuikin. Juteltiin viikko suomi24:n kautta ja lopulta yks ilta+yö mesessä. Päätettiin seuraavana päivänä tavata ja siitä tapaamisesta se lähti. <3

Kaukosuhdetta kestettiin n. kuukausi ja mä muutin kauas kaupunkilaiselämästä keskelle peltoja. Nyt ollaan oltu pari vuotta yhdessä ja ollaan ihanan pienen pojan vanhempia. <3

Ens kesänä on häät!<3

Mä en ole meidän ikäeroa kokenut millään tapaa "suureksi", vaikka ikäero on 9,5 vuotta. Jotenkin en ees ymmärrä koko ikäerohommaa. Siis kun mulle tärkeintä on se, että tuntee olevansa oikeen ihmisen kanssa.

Ite oon 22 ja mies 31. Kommentteja ei oo sellai suoraan tullu ku exältä, joka oli mua pari vuotta nuorempi. Tosin puolhuolimattomia juttuja aina välillä kuulee kavereilta, kun ne puhuu kolmekymppisistä kuin eläkeläisistä.

Porukat nyt on suhtautunu ihan niinku kehen tahansa. Ei ne oo iässtä mitään sanonut, kun varmaan näkee että meillä on suhteessa asiat kunnossa ja että ollaan onnellisia yhdessä.