Milla-

Meillä oli taikuri häissä. En ollut kovin tyytyväinen taikuriin, mutta onneksi hinta oli vain 400 euroa. Yhteinen taikashow oli ihan mielenkiintoinen, mutta pöydissä kiertely oli mielestäni tylsä (taikuri teki ilmapalloista erilaisia juttuja ja näytti joitakin korttitemppuja).

Meillä oli sellainen juhlapaikka, että siellä olisi saanut olla niin pitkään kuin olisi halunnut. Suurin osa 70:stä vieraasta kuitenkin lähti jo ennen yhdeksää (jäljelle jäi ehkä 20 henkilöä), joten juhlat loppuivat meillä noin 00.00 aikaan. Minulla tuli hirveä migreeni, joten tämä edesauttoi loppumisaikaa.

Mulla oli kaks kaasoa. Maksoin toiselle kampauksen ja meikin (toinen ei halunnut käydä ammattilaisella. Olisin maksanut hänenkin ehostautumisen, jos hän olisi halunnut) sekä kummallekin kukkakoristeen.

Minun mielestä kutsuun ei tarvitse liittää muuta kuin osoitteet. Melkein jokainen ihminen osaa etsiä vaikka Googlemapsin kautta ajo-ohjeet perille. Jos ei osaa, niin kyllä ihmiset sitten kysyvät ohjeita joltakin.

Häät mielessä Ei se nyt mikään älyttömän hyvä ollut, mutta hääaiheinen kuitenkiln. Jennifel Lopez on pääosassa.

Mulla ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa Kanervan toiminnasta Hinta on aika suolainen, mutta joka pennin arvoinen.

Tämä nyt menee OT:ksi, sillä en ikinä itse ole ollut kaaso enkä erottanut omiani, mutta haluan tuoda teille yhden näkökulman. Nimittäin sen, että kaasoksi pyydettävä ei välttämättä kehtaa kieltäytyä kunniasta olla kaaso. Kaasoni aikoo pyytää (todennäköisesti) minut kaasokseen omiin häihinsä, enkä kehtaa kieltäytyä, vaikka tiedän, että parempi ehkä olisi. Kyse ei ole siitä, että en halua olla kaaso tai en ehdi suunnitella häitä tms. vaan siitä, että olemme ystäväni kanssa niin erilaisia ihmisiä. Pelkään, että tuottaisin hänelle pettymyksiä esimerkiksi polttareiden suhteen. Esimerkiksi ystäväni haluaa isot ja aika prameat polttarit, ja realistisena ihmisenä tiedän sen, mitä enemmän porukkaa paikalle pyydetään, sitä enemmän aikataulujen, maksujen, peruutusten jne. kanssa on vääntämistä. Kaverini ystävät kun ovat vähän sellaisia, että he ilmoittavat tulevansa, mutta peruvat paria päivää aikaisemmin. Pelkään, että loppujen lopuksi se olen minä, joka maksaa näiden ei mulla nyt huvitakaan tulla -tyyppisten ihmisten maksuja.

Minulla oli kaksi kaasoa, joiden kanssa olimme tekemisissä häiden alla päivittäin viimeisen kahden viikon ajan. Meillä ei siis ollut mitään palavereja. Sovittiin asioita oikeastaan silloin, kun ne tulivat mieleen. Kaasot myös itse jakoivat tehtäviä keskenään.

Me tiesimme heti alussa, että en halua kutsua kaikkia setiä, tätejä ja serkkuja häihimme. Teimme rajauksen niihin, joiden kanssa olemme oikeasti tekemisissä (eli ne, jotka ovat käyneet muissakin juhlissamme). Kyllähän vieraslistamm supistamisesta tuli jonkun verran sanomista etenkin isältäni, mutta hän kyllä hyväksyi asia, kun kerroin perustelut. Minusta siis ei tarvitse kutsua ketään, ketä ei halua. Suosittelen kuitenkin, että hääparin kannattaa kutsua perheestä joko pelkät vanhemmat (jos siis aikoo kutsua heidät) tai sitten koko perhe. Se on aika ikävää, että perheestä valitaan häihin tulevat ihmiset. :/

Mulla on tosi pitkä lista, mitä tekisin toisin, vaikka häät olivat kivat 1. Olisin kutsunut vähemmän vieraita. Meillä oli hääpaikalla yhteensä 75 vierasta. Tämä oli mielestäni aika maksimi. Karsisin sukulaisia pois. 2. Olisin alkanut tehdä hääkoristeita aikaisemmin. Niihin menee paljon enemmän aikaa kuin arvioi. 3. Jättäisin taikurin pois ja satsaisin kunnon bändiin. Taikuri oli hyvä alussa, kun hän teki temppuja koko yleisölle, mutta sitten hän siirtyi tekemään temppuja pienille ryhmille. 4. Pyytäisin vieraita tuomaan omat juomat paikalle. Tämä ei meidän tapauksessa olisi ollut edes mitenkään outo pyyntö. 5. Varaisin juhlapaikan jo torstaista alkaen. Meinasi tulla vähän kiire saada tavarat paikalleen.

Me veimme mieheni kanssa kaikki hääjärjestelyissä aktiivisesti olleet ihmiset syömään ravintolaan ja elokuviin. Annoimme lisäksi heille ylinmääräisiä ruokia ja juomia häiden jälkeen kotiin.

Minä pidin oman sukunimeni, ja mieskin vielä otti minun nimeni. Meidän puolen suvulle se oli koko ajan itsestäänselvyys, nsillä mieheni entinen sukunimi on aika kamala Miehen suku taas veti herneen nenään miehen päätöksestä ottaa minun sukunimi. Minä olen miehen äidin mukaan manipuloinut miestäni (en ole enää tekemisissä mieheni suvun kanssa, joten miehelleni nämä asiat anoppi sanoi) jne. ottamaan oman sukunimeni.

Meidän vihkitilaisuudessa ei ollut yhtään virsiä. Mun sisko esitti onneksi kuitenkin musiikkiesityksenä Johanna Kurkelan Rakkauslaulun.

Me ostimme Mielen kuivausrummun, tv-tason, sohvapöydän ja käytimme kaasojani, heidän miehiään sekä äitiäni ja hänen miesystäväänsä syömässä ja elokuvissa.

Meidän pappi oli lomalla 17.7 asti, ja vihkiminen oli 28.7. Jätettiin papin vastaajaan viesti, että ottaa mahdollisimman pian meihin yhteyttä. Meillä oli harjoitukset 25.7 Ei mielestäni ollut huono asia, vaikka harjoitukset pidettiinkin niin myöhään.