kattara

Morsian
  • Content count

    9
  • Joined

  • Last visited

About kattara

  • Rank
    Untuvikko

Profile Information

  • Gender
    Male
  1. Meidän viime lauanatain häissä oli esiintyjänä kyseinen KARKELO niminen bändi. Olivat todella hyviä ja väki viihtyi. Meillä oli myös aluksi hieman perinteisempää ja lopussa enemmänkin bilemusiikkia. Biisivalintoihin sai tietysti itse vaikuttaa, ja lista oli laaja (perinteisistä valsseista mm. Apulannan Anna mulle piiskaa-biisiin, jota tosin meillä ei soitettu ), joten varmasti löytyy kaikkien makuun musiikkia. Laulajan ääni oli todella kaunis ja kaikki sujui muutenkin kitkattomasti. Suosittelen!
  2. Olikin tullut kommentteja vastaukseeni... Muotoilin selvästi asiani hieman huonosti, koska se on jotenkin ymmärretty väärin... Koko kirjoitus lähti lähinnä jostain aiemmasta kirjoituksesta, jossa oltiin sitä mieltä, että ne joilla lapsia, mutteivät ole avioliitossa, ovat jotenkin vähemmän sitoutuneita suhteeseensa. Tarkoitukseni oli lähinnä sanoa, että meitä, minua ja miestäni, sitoo enemmän se, että meillä on yhteiset lapset, joista halutaan pitää yhdessä mahdollisimman hyvää huolta, ja joiden vuoksi kestetään mahdollisesti vähän vaikemapiakin aikoja, kuin se, onko liittomme avoliitto vai avioliitto. Ja MINÄ itse olin vielä n. 20 vuotiaana ihan eri mieltä monista asioista kuin nyt ja näin jälkikäteen ajateltuna, olin vielä ihan "keskenkasvuinen". Mutta ihmiset ovat erilaisia, toiset ovat varmasti kypsempiä jo nuorempina... Parikymmpisiä naimisiin meinjöitä kauhistelin lähinnä siitä näkökulmasta, että ystäväpiiriini, kuuluu useampi pari, jotka menivät naimisiin parikymppisinä, ja opiskelijaelämän ja uusien kokemustensa myötä "kasvoivat erilleen" ja ovat nyt kaikki eronneet. Ei näin tietenkään kuitenkaan käy kaikille. On tietysti pareja, jotka pysyvät myös yhdessä (itsekin seurustellut mieheni kanssa yläasteelta... ja en kuitenkaan olisi vielä 20-v ollut valmis hänen kanssaan menemään naimisiin.) Kaleylle: Muotoilin asiani huonosti. Olet mielestäni ihan oikeassa, että parempi, että nuorta paria sitoo avioliitto kuin lapset. MattiS, en tiedä oliko kommenttisi minulle? Olen siis sitä mieltä, että lapset ovat tärkeimmät... Ei vihkitodistus. Ennen lapsia tulee olla 100% varma sitoutumisestaan, koska lasten elämää pidä järkyttää turhaan. Toisaalta, eihän sitä ikinä tiedä mitä elämässä tapahtuu etukäteen. Mimmmmii:Tietenkin on mahdollista erota arjen vuoksi myöhemminkin, ja ei tietenkään kaikkien vauva-arki ole raskasta. Itsellenä lapseni ovat tietenkin maailman ihanimpia ja tärkeimpiä olentoja ja olivat myös ihania tuossa vauva-arjessa, joka oli raskaudestaan huolimatta ihanaa aikaa. Ennen lapsia en kuitenkaan ollut valmistautunut siihen kuinka paljon lapset asioita muuttavat. En usko, että siihen kukaan osaa valmistautua, ennen omia lapsia. Jos joku, jolla on jo lapsia, voi näin jälkikäteen sanoa, ettei mikään lasten saamisessa ja arjessa yllättänyt, olen iloinen kuulemaan sen. Isyydentunnustuksesta vielä: itse en kyllä koe sitä minään isona juttuna, eikä se sitä ollut myöskään miehelleni. Isyyshän kuitenkin on ihan selvä asia, joten tuo itse karulta kuulostava isyydentunnustushan on lähinnä vaan samanlainen paperin täyttäminen, kuin joku äitiyspakkaushakemuksen täyttö tms. Eihän itse "isyydentunnustustapahtuma" isyyteen okeasti vaikuta yhtään sen enempää kuin avioliitossa oleminen... En varmaan onnistunut lainkaan selventämään mitä hain takaa...
  3. Meillä on kaksi lasta ja häät tulossa elokuussa. Minusta on todella hyvä asia, että meillä on takana jo piiitkä kihlausaika, sekä lasten "teko" ja lapsiperhe-elämän alkuajat. Mielestäni lasten saaminen on valtava muutos elämään (sitä kuinka paljon lapset sitovat, muuttavat sitä miten itse voit omaa aikaasi käyttää on vaikea ymmärtää ennen lapsia ja alkuajat pienen vauvan/lapsen kanssa ovat todella rankkoja. Jonkun tutkimuksen mukaan (en kyllä muista minkä) tapahtuu todella paljon eroja perheissä, joissa lapset alle 2-vuotiaita. Minusta on pelkästän hyvä asia, että olemme jo läpikäyneet nuo vaikeat ajat yhdessä ja "selvinneet" niistä. Voin varmana sanoa, että kestämme rankkojakin aikoja. En myöskään koe, että olisimme tarvinneet vihkimisen vaan, jotta näin sitoutuisimme suhteeseen enemmän. Meille on ollut ihan selvää, että olemme toisiimme sitoutuneita ilman vihkimistäkin. Ja yhteiset lapset sitouttavat meitä VARMASTI enemmän yhteiselämään kuin vihkisormus. Ihan totta puhuen minua välillä kauhistuttaa lukea kaksikymppisistä pareista, joilla muutama vuosi seurustelua takana, jotka häitä suunnittelevat. Tuossa vaiheessa tulee elämässä vielä niin kamalasti muutoksia ja oma "henkinen kasvu" on vielä niin kesken, että ihmettelen kuinka uskaltaa varmasti sanoa,että tämä on se mikä varmasti kestää. Vaikka itse olen seurustellut mieheni kanssa teini-iästä, olen tyytyväinen, että olemme menossa naimisiin vasta nyt. Tiedän oikeasti millaista on elämän hankalina aikoina hänen kanssaan ja tiedän, että suhteemme kestää niin kauan kun sitä molemmat haluamme. Mutta lisätään vielä, että ymmärrän toki, että ihmiset ovat erilaisia ja mikä sopii meille ei välttämättä sovi muille. Näin vanhana (32-v) ja viisaana ( ) vaan tuntuu, että nuoret parit eivät ehkä vielä tiedä, mitä kaikkea elämässä tulee eteen ja että 20-vuotias ei vielä ehkä kuitenkaan ole ihan vielä "aikuinen".
  4. Haluttiin naimisiin loppukesästä ja päivämäärä valikoitui sen mukaan, miten juhlapaikka oli vapaana. Kesän viimeinen vapaa viikonloppu juhlapaikassa oli 13.8, joten se on meidän päivä
  5. Seurustelun aloitus vajaa 20 vuotta sitten (kuudennella luokalla ), kihloihin 1999. Kaksi lasta, omakotitalo, molemmat töissä. Molemmat ollaan 32 vuotiaita. Eiköhän tässä ole jo aika mennä naimisiin
  6. Väkinäiset ja vieraita vaivaannuttavat leikit. Pakkopuheet; kummankaan vihittävän vanhemmat eivät ole "puheihmisiä", ja olisi kamalaa pakottaa puheen pitoon. Kaikenlainen "piperrysaskartelu". LEi ei hääkarkkeja yms. Tämä vaan sen vuoksi, etten itse ole askarteluihmisiä. Kaikenlainen turhista pikkuasioista stressaaminen ja liian tarkat suunnitelmat.
  7. 1. Rento tunnelma ja vieraiden viihtyminen 2. Paljon ruokaa ja juomaa 3. Morsiammella kaunis olo, eli onnistunut kampaus ja puku, joka tuntuu mukavalta päällä ja jossa kokee olonsa kauniiksi.
  8. Tilasin puvun hääkauppa.fi:stä ja voin antaa vain positiivista palautetta. Tilauksen tein lauantai-iltana, ja seuraavan viikon keskiviikkona puku oli minulla. Puku oli todella kaunis ja laadukkaan oloinen, mutta valitettavasti hieman liian pieni. Palautin siis puvun ja vaihdoin isompaan kokoon (ilman postimaksuja). Isompi koko tuli viikon sisällä. Puvun hinnaksi tuli 300 e vannehameineen ja postikuluineen. Koin tilaamisen turvalliseksi, kun puvut eivät ole mittojen mukaan vaan vakiokokoja, jolloin palautus onnistuu. Vaikka puvun siten itse veisi vielä ompelijalle muokattavaksi, jotta saa täydellisen istuuuden, tulee puvun kokonaishinta todella halvaksi. Tietysti valikoimat ovat pienemmät kuin esim. ulkomaisissa nettikaupoissa, mutta itsellä suunnitelmissa on tuunata hieman yksinkertaista pukua itse, joten tarkoituksiini hinta-laatusuhde täydellinen.
  9. Lilliannalle vinkiksi: syreenejä tai lupiineja ei ainakaan kannata kimppuun laittaa. Latvat lakastuvat todella nopeasti ilman vettä, ihan kymmenissä minuuteissa. Syreenejä vaikea saada edes vedessä kestämään siten, ettei latvat nurpsahtele... Lupiinithan säilyvät taas maljakossa hienosti. Tupasvillan käyttö on tosiaan ihana idea ja sitähän voi käyttää vaikka kuivana.