Taku<3

Hyvin vanha ketju näköjään...

Olisiko kellään siis suositella Mikkelistä ainakin meikkaajaa? Ihan huippua olisi, jos hän tulisi kaasoni kotiin tekemaan. Olisi kätevää kun ei tarvitsisi itse liikkua mihinkään.

Miun puvulle tulee hintaa n. 600€ korjauksineen + vannehameen vuokra. Se on tämän vuoden puku likkeestä ja kerran ollut vuokrattuna. Hinta..no en ollut kerennyt ajatella paljonko mekkoon laittaisi rahaa, kun häihin on vielä 11kk. Mutta kun se tietysti löytyi jo, kun ekan kerran menin katsomaan mekkoja hetken mieli johteesta. Nyt kun puku tulee maksettua näin ajoissa se ei vaikuta muuhun budjettiin millään lailla.

Kolmas kerta toden sanoo... Asikaisemmat kihlat loppuelämä yhdessä ajatuksella, muttei häistä oltu varsinaisesti puhuttu/sovittu. Miehellä ekat kihlat. Naimisiin ensi kesänä.

Kihloissa ollaan oltu Tammikuusta lähtien ja kirkko varattiin huhtikuun alussa. Nyt on tosi kyseessä ja Se oikea sielunkumppani löytynyt.

Ostin n.2kk sitten Lambin rakkausruno WC-paperia hääpaikan vessoihin. Se kun oli jokin erä, mitä ei luultavasti myöhemmin saa.. muuta ei ookkaa sit vielä hankittu. Häihin vielä aikaa n.1 v 2kk.

Me mentin kihloihin Tammikuun lopussa ja vietetään ihan kunnolla kihlajaisia. Nyt huhtikuussa ystävien kanssa rennommissa merkeissä kuppilan kabinetissa ja toukokuussa sulhon vanhempien luona molempien perheiden ja joidenkin lähimpien sukulaisten kanssa sekä myös kaasot ja bestman tulevat. Haluamme, että ystävämme ja perheemme tutustuvat toisiinsa.

Kellään uudempaa tietoa Tapnilan VPK:sta esim. Hinta?? Oisko jollain myös valokuvia sisältä?

Kiinnostaisi kovasti tuo paikka.

Sama juttu, kuin edellisellä vieraalla...

Tosi vaikeaa löytää hääpaikkaa helsingistä, joka kattaisi nämä vaatimukset.

Ideoita siis, Please!?

Meillä sovittiin yhdessä kuukausi sitten. Ihanan jälleen näkemisen tunteiden pyörteissä huomasin kysyväni mieheltä et mites ois 2013? Siinä sitten alustavasti asiaa puhuttiin ja sovittiin, että mennään naimisiin. Vasta muutama päivä myöhemmin oikeastaan vasta tajuttiin, että olimme siis kihloissa. Tämän jälkeen olemme päätyneet uuteenhääpäivään vuodelle 2012. Meillä on nyt uniikit sormukset teetätettävinä ja saamme ne luultavasti nyt viikonloppuna, jolloin mies hakee ne ja aikoo vielä "kosia" minua. Ihan jännittää mitä hän on keksinyt...

Meillä sovittiin yhdessä kuukausi sitten. Ihanan jälleen näkemisen tunteiden pyörteissä huomasin kysyväni mieheltä et mites ois 2013? Siinä sitten alustavasti asiaa puhuttiin ja sovittiin, että mennään naimisiin. Vasta muutama päivä myöhemmin oikeastaan vasta tajuttiin, että olimme siis kihloissa. Tämän jälkeen olemme päätyneet uuteenhääpäivään vuodelle 2012. Meillä on nyt uniikit sormukset teetätettävinä ja saamme ne luultavasti nyt viikonloppuna, jolloin mies hakee ne ja aikoo vielä "kosia" minua. Ihan jännittää mitä hän on keksinyt...

Onko kellään kokemusta Lappajären halkosaaresta? Onko kellään ollu siellä häitä? Mitä maksaa?

Meillä noin 200 euroa yhteensä. Sormukset on tilattu viikko sitten kultasepältä eikä ole vielä ihan tarkkaa hintaa tiedossa. Meille tulee meidän itsemme osittain suunnittelemat hopeiset sormukset, joissa on kultausta ja punaiset kivet. Ihan meidän näköiset näyttävät sormukset. Molemmille samanlaiset. Minun vihkisormukseen panostetaan sitten rahallisesti enemmän.

Hei, hermostuttaako muitakin päätös kihlautumisesta ja naimisiin menosta? Miulla mieliala heilahtelee vähän miten sattuu. Tiedän olevani varma päätöksestäni, mut tuntuu et katson miestäni ihan uudesta näkökulmasta ja huomaan tutkiskelevani tunteitani ihan kuin varmistellakseni et hän on se oikea ainoa.

Muilla samoja fiiliksiä? kai tää nyt on suht normaalii...

Meillä mies maksaa kihlat n. 200 euroo, mut vihkisormukset tulee luultavasti yhteisestä hääkassasta. Molemmille tulee vihkisormukset. Tosin mies tulee luultavasti käyttämään sit vaa vihkisormusta.

Me tavattiin 10/10 ensimmäisen kerran. Minulla oli takana kaksi pitkää suhdetta, toinen melkein 6 vuotta, toinen 3 vuotta ja yksi lyhyempi, josta kuitenkin seurasi pahasti särkynyt sydän. Välissä tietysti myös sinkku aikaa. Poikaystäväni taisteli itsensä elämääni ja kahden kuukauden jälkeen annoin tunteilleni periksi. Tuosta vajaan 2kk päästä eli 28.1.2011 päätimme hääpäivästä kesälle 2013. Poikaystävälläni alkoi valitettavasti armeija tammikuussa ja on luultavasti siellä vuoden , mutta sen jälkeen muutamme yhteen ja viimeistään silloin hankimme sormukset sekä virallistamme kihlauksemme ystäville ja perheille. Minusta on tuntunut ehkä vähän liian nopealta meidän kihlautuminen, mutta hän on paras ystäväni, kaikkea mitä mieheltäni voisin ikinä toivoa ja hän tuntuu juuri siltä Oikealta, joten miksipäs ei. Takana on kuitenkin pari pitkää suhdetta, joista olen oppinut paljon ja kasvanut ihmisenä. Me kerkeämme siis olemaan yhdessä 2 vuotta ja 8kk ennen häitämme.

No niin, niin ne asiat etenee.. Kihlasormukset sunnuntaina tilaukseen ja viralliset kihlajaiset huhtikuussa, samalla kun juhlimme molempien synttäreitä. Siihen asti sormukseni tulee kulkemaan mukanani kaulaketjussa. Häitä aikaistamme aikaisemmasta sovitusta elokuulle 2012. Eli yhdessä olemme olleet hääpäivänä n. 1 vuosi ja 9kk. Huii! Miten jännittävää ja ihanaa!

Ajattelin ennen, että haluan pitää oman sukunimeni. En tiedä vielä pidänkö niin kamalasti mieheni sukunimestä, mutta nyt tuntuu kyllä siltä, että haluan ottaa mieheni nimen. En halua kaksoisnimeä, koska se olisi liian pitkä ja kuulostaisi vielä typerämmältä. Olisi myös kiva, että (toivottavasti) tulevilla lapsilla ja koko perheellä olisi sama nimi.

Täytän kohta 26 ja..Niin, minun täytyy nyt kertoa olleeni jo kaksi kertaa aikaisemmin "kihloissa". Kaiken kaikkiaan vääristä syistä.. Sormuksia siis vaihdettiin, mutta häistä ei juurikaan puhuttu, saati sovittu. Harmittaa näin jälkeenpäin tosi paljon.

Tällä kertaa teen kaiken niin kuin pitää ja kihlapäiväksi on sovittu se päivä (28.1.2011) jolloin sovimme menevämme naimisiin kesän 2013 heinäkuussa. Sormukset hankitaan vähän myöhemmin, kun aika on oikea ja halutaan julkistaa päätöksemme.

Meillä on ikäeroa 9 vuotta. Koskaan ei tuo ikäero ole ollut meille itsellemme mikään ongelma. Aina on yhteiselo tuntunut luontevalta ja oltu samalla aaltopituudella - se, onko mies henkisesti nuorempi vai minä henkisesti vanhempi onkin sitten eri juttu

Ainoa asia, mistä seurustelun alussa ja kihloihin mentäessä tuli juteltua oli se, että mies stressaili, että mitä jos minä en olekaan tarpeeksi kokenut omasta mielestäni miesrintamalla. Aloimme seurustelemaan, kun olin 18 ja ensimmäinen, oikea, vakava suhde siis kyseessä. Minä en ikinä ole kokenut (enkä kokenut silloinkaan), että koska olen nuori niin pitäisi sitten kaikki kylän miehet käydä läpi, jotta kokemusta saa. Kaiken tarpeellisen olen saanut kokea tämän ukkoni kanssa, olen saanut kasvaa henkisesti ja löytää oman tieni. Ei se ikä merkitse mitään minun kirjoissa, enemmän on merkitystä sillä, mitä korvien välistä löytyy

No, meillä ei ole kuin 5 vuotta ikäeroa. Mies 20 ja minä 25. Minua myös mietityttänyt et onkohan mieheni vielä kokenut tarpeeksi sitoutuakseen loppuelämäkseen? Ettei hänelle vaan tulis jossain vaiheessa joku 30 kriisi et pitää päästä elämään nuoruutta? Itselläni on kaksi pitkää suhdetta takana ja ihan riittävästi sinkkuilua. Olen hänen kanssaan asiasta puhunut ja kovin varma hän tuntuu asiasta olevan, että haluaa vain minut. Kait se on sitten uskottava ja nautittava yhteisestä elämästämme, mikä on todella upeaa. Meillä ikäerostamme lähinnä vitsaillaan. Ja itsekkin kun näytän ihan junnulta niin ulkopuoliset ei ees ikäeroamme huomaa.

Me tavattiin 10/10 ensimmäisen kerran. Minulla oli takana kaksi pitkää suhdetta, toinen melkein 6 vuotta, toinen 3 vuotta ja yksi lyhyempi, josta kuitenkin seurasi pahasti särkynyt sydän. Välissä tietysti myös sinkku aikaa. Poikaystäväni taisteli itsensä elämääni ja kahden kuukauden jälkeen annoin tunteilleni periksi. Tuosta vajaan 2kk päästä eli 28.1.2011 päätimme hääpäivästä kesälle 2013. Poikaystävälläni alkoi valitettavasti armeija tammikuussa ja on luultavasti siellä vuoden , mutta sen jälkeen muutamme yhteen ja viimeistään silloin hankimme sormukset sekä virallistamme kihlauksemme ystäville ja perheille. Minusta on tuntunut ehkä vähän liian nopealta meidän kihlautuminen, mutta hän on paras ystäväni, kaikkea mitä mieheltäni voisin ikinä toivoa ja hän tuntuu juuri siltä Oikealta, joten miksipäs ei. Takana on kuitenkin pari pitkää suhdetta, joista olen oppinut paljon ja kasvanut ihmisenä. Me kerkeämme siis olemaan yhdessä 2 vuotta ja 8kk ennen häitämme.

Melko vanha tämä ketju, mutta mieleni teki kirjottaa..

Kirjauduin tänne vasta eilen ja olen lueskellu kirjoituksianne..

Minun tilanteeni on sellainen, että olen ollut jo kaksi kertaa kihloissa. Ensimmäinen kihlaus nuoruuden rakkauteni kanssa. Olimme olleet monta vuotta yhdessä ja kihlaus oli yhdessä päätetty. Halusimme tai ehkä minä vähän enemmän ottaa seuraavan askeleen suhteessamme. Toinen kihlaus tapahtui puolen vuoden yhdessä olon jälkeen minun kosiessa, jälkeenpäin ajateltuna ihan vääristä syistä. Kummassakaan tapauksessa ei puhuttu juurikaan häistä.

Nyt olen löytänyt ihmisen, jonka uskon olevan se oikea. Hän on 20 ja minä olen 25 vuotta. Olemme seurustelleet vasta kaksi kuukautta ja olemme puhuneet häistä, jotka olisivat vuoden 2013 kesällä. Ajatus tuntuu todella ihanalta. Mielestäni olemme siis käytännössä jo kihloissa. Vaikka olen alusta saakka hänelle sanonut etten halua pitää taustani vuoksi kiirettä, silti puhumme jo häistä ja perheen perustamisesta..en voi itsellleni mitään. Poikaystäväni meni juuri armeijaan ja on jo nyt kovasti ostamassa sormuksia, mutta minua ajatus kauhistuttaa vielä tässä vaiheessa. Mitä jos kolmannetkin kihlani menisivät pieleen? Harmittaa niin paljon nuo kaksi edellistäkin. Ja miten ystäväni ja sukulaiseni ajattelisivat asiasta jos taas menen kihloihin..?

Toisaalta uskon, että hän on sielunkumppanini ja todella haluan hänen kanssaan naimisiin. Mutta ehkäpä hän jaksaa odottaa virallista kihlautumista siihen saakka kun pääsee armeijasta (eli luultavasti vuoden kuluttua). Tuolloin ajattelimme myös hankkia yhteisen kodin.