stomp

Nyt on kyllä kehaistava, kun mielestäni kehumista löytyy. Musta on todella mukavaa, että tehdään näitä häitä todellakin yhdessä. Yhdessä valittiin paikka ja pitopalvelu, käytiin messuilla, vertailtiin ja tutustuttiin eri paikkoihin ja sitten valittiin. Minä valitsin teemavärit (miehellä ei mitään niitä vastaan) ja sen jälkeen onkin meillä ollut ilmasilta ebaysta suoraan kotiin, kun mies tilailee kaikkia koristeita, meille tulee näköjään violetteja ilmapalloja ledivaloilla. Mies on tehnyt nettisivut ja suunnitellut täysin itse niiden rakenteen ja sisällön. Minä askartelin kaason kanssa kutsut ja mies teki kutsujen tekstit (pakko sanoa tästä, että olin hieman näreissäni, kun kotiin vain ilmestyi valmis kutsu ja minua ei ollut mitenkään asiasta informoitu. Mutta sitten teksti olikin tosi hyvä ja fontitkin mietityt ja hyvät värejä myöten, niin mitä siinä mäyhäämään, fiksu mies). Mies on valinnut viinat ja varasi meille romanttisen viinanhakureissunkin, hän hoisi häämatkan varauksen ja yhdessä ollaan suunniteltu lahjalista. Sulho on luvannut keittää ja purkittaa myös hillot, joita annetaan vieraille lahjaksi(ja hän on siis sellainen "tylsä, laiska DI"). Olen itse aika kontrollifriikki ja olen yllättynyt, kuinka hyvältä tuntuukaan antaa muidenkin ottaa vastuuta ja luottaa vain toiseen, että hommat tapahtuvat. Nämä häät ovat kyllä yhteinen projekti ja samalla toiseen rakastuu päivä päivältä enemmän, suosittelen.

Meillä on nettisivuilla lomake, johon ilmoitetaan henkilö itse, mahdollinen avec ja mahd. lapset sekä jokaisen mahdolliset ruoka-aineallergiat henkilön kohdalle erikseen (joskus kun on tärkeää tietää, millainen lista yksittäisellä henkilöllä on). Sivuilla on myös kohta "en valitettavasti pääse paikalle", johon saa myös kirjoitella ruutuun tekstiä. Toivottavasti kaikki käyvät ilmoittamassa jotakin, niin tiedämme sitten kutsujen tavoittaneen.

Charlotta, kiitos kommentistasi. Pakko myöntää, että olen innolla ja kauhulla lukenut tätä keskustelua. Kahtena yönä olen nähnyt painajaisia, että vieraat alkavat mököttämään juhlapaikalla, joka on siis lähiökoulu ja todellakin se "kylmä, ruma ja tylsä joku seurantalo tai kyläkoulu"-tyyppinen ratkaisu. Minusta se oli niin hauska idea! Vaikka se onkin ruma betonikoulu ghetossa, niin se nyt vaan sattuu olemaan osa työpaikkaani ja näin meistä täydellinen paikka kansankynttilälle saada nörttinsä

Mie olen kyllä Hilippa sitä mieltä, että läppäri on oikein hyvä idea! 150euroa on kuitenkin sellainen summa, että sillä saa jo jotain arvokasta, ihanaa ja merkityksellistä. Siinä kohtaa on sitten jo melkein sama, onko se lahja maksanut 150euroa vaiko 900euroa. Siis siinä mielessä, että kuinka merkityksellinen ja toivottu se lahja voikaan olla. Että jos olet varma, että osaat ostaa sulhaselle juuri oikeanlaisen ja mielekkään läppärin ja hän juuri sitä toivoo, niin anna mennä vaan Itse nyt arvon, koska olen ostanut reilun 20 euron lelun ja entäs jos toiselta tuleekin jotain todella ihmeellistä Mutta, tiedän kyllä itsekin, kuinka olen tämän asian päättänyt

Täällä on kyllä mainioita mutta tyyriitä ideoita Mie olin ihan tohkeissani jo nyt tilaamastani 25euron lahjasta. Nyt näen sitten mielessäni, kuinka annan "hassunhauskan" lahjani aamulla ja saan mieheltä jonkun käsittämättömän upean ja kalliin, vähintäänkin valkokultaa ja timantteja sisältävän lahjan. ... TAI, lisään vielä tuohon lahjaan toisenkin ideani ja sitten ukkokullalta saan jonkun hammasharjatelineen tai muuta, minkä hän nyt on muistanut Deal Extremestä tilata Ja juu, ajatus on tärkein ja plaa plaa, mutta varmaan moni tietää itsekin sen nolouden tunteen, kun ei saakkaan iloa lahjan antamisesta tai saamisesta, vaan tulee jotenkin hieman vaivaantunut tunnelma. Noh, jos rakas satut lukemaan tämän, niin ajatushan on tärkein ja voin sitten selitellä täällä jälkikäteen

Me saatiin vihkijä \o/ Tästä ketjusta viisastuneena olin heinäkuun ensimmäisellä viikolla yhteydessä Tampereen käräjäoikeuteen ja siellä näitä vihkimisiä hoitavaan henkilöön. Suurin osa vihkijöistä on lomalla heinäkuun (niin kuin muukin Suomi), joten hän lupasi kysellä asiaa. Sovimme että hän viestittää ennen omaa kesälomaansa, onko tärpännyt. Perjantaina oli tullut sähköpostia (varmaan vartti ennen kuin hän jäi lomalle), että vihkijä on löytynyt ja olkaamme yhteydessä häneen. Ihanaa!!! Häihin on enää pari kuukautta, joten kylläpä helpotti. Nyt on vihkijä, paikka, pitopalvelu ja puvut. Kutsut kun saa postiin, niin sittenhän on oikeasti kaikki tarpeellinen hallinnassa, loppu on hienosäätöä. Ihanaa

Nuo Elämän kevät-merkit ovat todella kauniita! Eivät vaan valitettavasti meidän väreihin oikein sovi. Mutta tästä innostuinkin katselemaan tuolta postin sivuilta merkkejä. Ensin ajattelin näitä Onnenpuu-merkkejä , kun ovat aika onnellisen oloisia. Mutta sitten huomasin nämä söpöiset Ystävyyden oksalla tipuset ja olimme aika myytyjä Metsästänpä siis noita.

Meilläkin pitää hieman rajoittaa kutsuttavia. Sulhasen suku on todella pieni ja sisaruksetkin pitävät yhteyttä pari kertaa vuodessa sähköpostilla. Heidät on siis kutsuttu kaikki, tämä kun on joku 12 ihmistä. Oma perheeni ja sukuni on taas todella läheinen, serkkuja myöten 59 ihmistä. Kuitenkin toisen puolen suvun kanssa olen hyvin vähän tekemisissä ja tämän puolen serkut eivät ole edes tätiään (äitiäni) häihinsä kutsuneet, joten heitä en edes ajatellut listalle (näiden serkkujen äiti tulee vetämään tästä herneet, koska kuitenkin toisen puolen suku on kutsuttu. Jos tuuri käy, niin herne menee niin syvälle, että ei tule itsekkään. Mutta tosiasiassa hänhän on tietenkin siellä eturivissä ja naama nurin päin koko päivän, kun on taas rahalla saatu ja hevosella päästy. Ihana ihminen). Mutta siis tämän karsinnan myötä minun sukua kutsutaan "vain" 29. Mutta sitten on vielä nämä yllättävät ystävät, joista Mariellakin mainitsi. Kun kihlauduimme, niin yllättävän moni ystävä kyseli, koskas sitten on häät, että voivat varata kalenteriin. Samalla he totesivat, että mahtavaa päästä polttareihinkin ja voi kun heidän poikansa/ tyttönsä on onnessaan, kun pääsee häihin juhlimaan. Nämä ystävät (näitä nyt siis äkkiseltään muistan kahdeksan ihmistä) ovat työ- tai harrastuskavereita, joita kyllä näen arjessa useasti, mutta jotka eivät liity kuitenkaan yksityiselämääni. Useamman lapsia tai miehiä en ole edes tavannut. Nyt olen sitten kutsunut viisi näistä kavereista juhlaan, mutta juttelin heidän kanssaan ja ilmoitin, että tällä kertaa saavat tulla tyttöporukalla ilman perheitään, se kun olisi muuten 14 ihmistä vielä lisää. Aina on mukava päästä juhlimaan ja pukeutua parhaimpiinsa. Itsekin helposti ajattelisin, että voinhan minä nyt mieheni matkaan ottaa, vaikka kutsussa ei lukenutkaan. Mutta meidänkin juhlissa vierasmäärä nousisi 128 hengestä 209 henkeen, jos kaikki kutsuttaisiin molemmilta puolilta samoin perustein. Silloin ei tilat riittäisi, pitäisi vaihtaa pitopalvelua ja loppusumma kasvaisi ainakin 4 tonnia. Tällä rajaamisella todellakin on merkitystä.

Kiitos ~Miimos, noinhan se on. Mitä, missä, milloin, kenen kanssa ja minne nyt. Siinähän se on.

Haluaisin joko karkkibuffetin tai sitten ihan pöytiin kulhoja, joissa olisi teeman väreihin sopivia karkkeja. Itsestä ainakin olisi kiva natustella niitä, jos vieraana olisi ja odottelisi vaikka ruuan hakua. Mutta mutta mutta. Eikö teille kenellekkään muulle ole tullut ongelmaksi lapsivieraat? Ensinnäkin, ehdottomasti haluamme lapset juhliimme ja ei heistä sitä ongelmaa tule vaan... niin noh, yleensä se nyt vaan on niin, että heidän äideistä... Jotka siis ovat ystäviäni ja joita rakastan ja arvostan kovasti . Tiedän ainakin kolmen kutsutun olevan sitä mieltä, että heidän lapsilleen ei saa edes päiväkodissa tarjota synttärikarkkeja. Kerran yksille toi isovanhemmat suklaamunat ja tästä se draama alkoi... äidit ovat siis hyvin tiedostavia ja vahvoja päätöksessään. Muutaman vieraan kullanmurut ovat taas pikku lucifereja ja ymmärrys käytöstavoista tai kasvatuksesta ei ihan aina kohtaa. Häihin on kuitenkin kutsuttu 130 meille tärkeää ihmistä, haluaisimme myös karkkia tarjota ja en tahtoisi tästä mitään ongelmaa tai draamaa. Onko jollain muulla kokemuksia tästä asiasta?

Meillä mies harrastaa chilien kasvatusta, joten meille taitaa tulla paholaisen hilloa pilttipurkeissa. Mietin ensin, että jokaiselle oma (se pikkuinen purkki), mutta nyt tätä lukiessani tuli mieleen, että kaverini 6 hengen perhe tuskin haluaa jääkaappiinsa kuutta pilttipurkkia täyttämään. Taidankin ehdottaa miehelle, että jokainen perhe saa sen isoimman purkin, parit M-kokoa ja yksin kutsutut tuon pienen. Ja täältä keksin, että etiketissä voisi lukea "Tulisen makeaa rakkautta Niemisille/ Matille/ Matille ja Maijalle". Purkit voisivat olla kaikki yhdellä pöydällä ja sieltä jokainen saisi hakea omansa. ... Kehittelenpä tästä eteenpäin.

Ensinnäkin itse toimiessani iät ajat sitten oli uuvahtaa taakan alle. Kävimme ennen häitä häämessuilla, pukusovituksissa, kangaskaupoissa, kaikkialla. Järjestin kaksipäiväiset polttarit ja yritin kestää toista kaasoa, joka oli neuroottinen, katkera ystävänsä häistä ja kykenemätön tekemään mitään muuta kun kokemaan alemmuuskompleksia kaikesta. Tein hääparin (ja sukulaisten) kanssa ruuat häihin, teimme koristeet, katoimme ja koristelimme pöydät, teimme kukka-asetelmat. Olin yökylässä morsiammella ennen häitä ja tein hänelle kotikauneushoitoja. Samalla suunnittelin häiden ohjelman. Kun piti tehdä vielä jokin juontokansio, niin tässä kohtaa luhistuin ja siskoni teki sen minulle, jopa keksi ohjelmia ja niiden toteutusta. Hääpäivänä menimme yhdessä kampaukseen ja meikkiin, alttarilla pidin kimppua ja juhlissa juonsin ohjelman. Illalla rauhoittelin liian kännissä olevaa morsiammen isää joka alkoi riidellä bändin kanssa ja sovin viinalahjuksin bändin kanssa. Lopulta pakkasin hääparin taksiin ja kannoin heille lahjat kotio, he kun olivat niin väsyneitä. Hauska yksityiskohta oli, että kaikki lahjat piti asetella kauniisti kotona pianon päälle, jotta niitä voi rauhassa ihastella. Ja kaiken lisäksi, nautin juhlista kovasti ja olin oikein innoissani, mielestäni talkoohenki kuuluu häihin! Nyt olen itse morsiammena ja minullakin on kaksi kaasoa, kaksoissiskoni ja paras ystäväni. He tuntevat hyvin myös toisensa ja joskus paremmin minut kuin minä itse. Siskoni on todella hyvä askartelemaan ja tekemään, hän on itse halunnut tehdä kanssani häiden kutsut. Ystäväni asuu 700km päässä, mutta on mielellään osallistunut suunnitteluun ja nettilinkit vaihtuvat tiuhaan. En oikein ymmärrä "kunhan nyt olet tukenani ja kuuntelet kaikkea häätilitystäni, ja rauhotat ennen häitä kun huudan hysteerisenä"-mentaliteettia. Nämä kaksi ihmistähän ovat ne, joidenka kanssa muutenkin jaamme kaikki elämän asiat päivittäin, ehkä sitä ei siis tarvitse kaason tehtäväksi kirjata. He itse haluavat osallistua ja tehdä, hekin arvostavat talkoomeininkiä. Olemme jo käyneet häämessuilla, sovittaneet ja tilanneet pukuja ja muita. Olen heille lähetellyt tekstejä luettavaksi ja kysynyt heidänkin mielipidettään sulhasen ja minun miettimiin asioihin. Näinhän tekisin muutenkin, olisivat he kaasoja tai ei. Mutta tästä keskustelusta viisastuin kyllä sen verran, että pidämme tyttöjen kanssa palaverin ja sovimme yhdessä, mitä kukin tekee. Näin kukaan ei oleta ja kukaan ei pety.

Olen miettinyt kahdelle kaasolleni tuliaisia häämatkalta. Ostin heille puvut, mutta haluavat itse kustantaa kenkänsä ja laukkunsa. Hiuksista ei ole vielä päästy neuvottelemaan Toinen kaasoni on luvannut tehdä meille häihin korut, joten niitä ei mielestäni kannata antaa. Ehkä molemmat saavat taas kerran minulta rantaläpsyttimet, olen heille jo monet tuonut. Toisaalta, toinen kaasoni sai edellisissä häissä (painettuaan niskalimassa puolivuotta ja kestettyään todellisen bridezillan oikkuilut) nakkipaketin, joten luulen, että olen jo nytkin voiton puolella

Meillä kutsulista on hieman sekava ja jossain määrin "epäreilu", jotta lopputulos olisi sitten tasaisempi. Elämän kompromissit nyt vaan ovat epäreiluja. Morsiammella (minulla) on iso ja rakas suku. Kutsun toiselta puolelta serkkuja myöten, toiselta vain tätejä ja tämä on 30 ihmistä. Sulholla samat ihmiset ovat 12 ihmistä. Olen myös hyvin sosiaalinen ja mulla on paljon hyviä ystäviä. Näin ollen kaikki sinkkukaverit ovat kutsutut yksin ja kaikki työkaverit ilman perheitään, sulholla taas on kaikki kaverit ja työkamut perheineen ja/tai avecin kanssa. Näin saamme lopputuloksen, että "minun väkeä" on 67 ja "sulhon väkeä" 58. Eli aika tasoihin mennään. Lisätään vielä sekin, että jos kutsuisin samalla kaavalla kuin sulho, niin vierasmäärä lisääntyisi 44 henkellä, eli paljolla. Mutta pidän tästä järjestelystä, itse saan minulle tärkeät ja rakkaat ihmiset paikalle ja sitten on vielä jonkin moinen määrä niitä, joita kukaan ei tiedä eikä tunne. Tulossa siis tavalliset häät

Olen aina tykännyt numeroista ja niillä kikkailusta, joten hääpäivä oli päätettynä jo ennen kihloja. Mies myös sattuu olemaan koodari, joten hänkin oli hyvin innoissaan ajatuksesta. Ja 4kk ennen häitä ainoa mikä meillä oli, oli päivä. Hääpäivämme on 011011.

Meilläkin sivut alkavat olla valmiit. Mies on ne itse koodannut ja on niin suloisen tohkeissaan asiasta Itse näin sivut vasta siinä vaiheessa, kun alkoi kaikki olla jo valmista. Koodari oli valinnut värit hääteeman mukaan, oli laittanut esittelyt meistä (ja meistä on lapsuuskuvat, joten olemme söpöjä ja kukaan ei kiinnitä huomiota liikakiloihin...), RSVP:n jossa on mahdollisuus syöttää kutsuttu, tämän avec/perhe, lasten iät ja jokaisen ruoka-allergiat erikseen, tietoa hääpaikasta googlen ajo-ohje syötöllä (syötät lähtöosoitteen ja ohjaa lyhintä reittiä perille), täältä kopioitua hääohje ja lahjalista (jonne pääsee vasta kun on ilmottautunut tulevaksi). Musta oli aika mukavaa, että toinen oli ollut noin oma-alotteinen, fiksu, huomioiva ja filmaattinen (siksikin se on mun tuleva miäs). MUTTA, kysymys: Millaiset hääkutsut? Haluaisin lyhyen ja ytimekkään itsetehdyn kutsun, jossa vaan kutsuttaisiin häihimme ja noille nettisivuille. Ei pitkiä tarinoita, ei kirjallisia ohjeita eikä "soita tähän numeroon". Kun hienot sivut on tehty, niin haluaisin ihmisten käyttävän vain niitä (ja tämä kaikilta kutsutuilta onnistuu). Onko kuvia malleista tai ideoita?

Eikö kukaan ole tehnyt kutsua, joka kertoo vain aiheen ja nettisivut, josta sitten löytyy ilmottautuminen, ajo-ohjeet, hääinfo ja kaikki? Mies on värkännyt sivuja nyt kuukauden. Haluan toki itsetehdyt kutsut, mutta niiden tarkoituksena olisi kutsua häihin ja kutsua nettisivulle, ei muuta. Onko muilla ollut tällaisia lyhyitä ja ytimekkäitä kaunistuksia?

Voi teitä ihania ihmisiä täällä! Meillä on häät vajaan kolmen kuukauden päästä ja kaikki on vielä puolitiessään. Vain puku, paikka ja ruoka löytyy. Kuitenkin suurin stressin aihe on Ehdottomasti ollut häävalssi/häätanssi. Olen niin käsittämättömän rytmitaidoton, että ystäväni ovatkin veikanneet minun jäävän viimeiset viisi vuotta vanhaksipiiaksi, tuskin kun tulen selviämään häävalssista. Täällä törmäsin tuohon Jarkko Martikaisen Valssi tanssitaidottomille ja nyt täällä nyyhkin ja hymyilen yht'aikaa! Sanat ovat ihanat ja kertosäkeistö taitaa päätyä kutsuihin. Toivottavasti kulta on asiasta yhtä innoissaan. Ollaan niin täydellisen suloisen onnettomia tanssijoita molemmat

Haluaisin askarrella tällaiset pöytäkoristeet joihin tulee sitten violettipaperisia karkkeja. Hääkarkeiksi ajattelin suukkoja, mutta mietin vielä, alammeko päällystää niitä lilalla foliolla vai annammeko olla. Häihin on 85päivää ja kaikki karkit ovat vielä tilaamatta, tietenkin