stomp

Ehkä voi vastoinkäymiseksi sanoa, kun mies soitti hääpäivänä kampaajalle, että arvaappa mitä täällä oli juhlapaikalla, kun hän saapui. Sählytreenit. Pidimme häät koululla ja meillä oli ruokailulle ruokasali ja itse vihkimistä varten sekä tanssille koulun jumppasali. Tilassa oli paperilyhdyt katossa, 5 pöytää vieraille koristeltuna liinoin ja kynttilöin. Seinillä oli jouluvalosarjoja, kynttiläseinämä ja ilmapalloja. Nurkissa ikean lasisia pöytälamppuja tuomassa tunnelmaa ja keskellä lattiaa nouseva lava, jolla oli bändin kamat. Lattialta oli nostettu ihan vihkiryijy pois ja siellä oli sitten pidetty tunnin treenit. Kun mies tuli paikalle, niin treenit olivat just loppuneet ja toisia varten väkeä jo tullut. Mutta hei, ehkä säbäväki ei ollut vain huomannut, voi toki olla. ....

Häistä ehti kulua kuusi viikkoa ja nyt on lyhyt polkka. Lyheni reilu 25senttiä

Tähän ehkä vaikuttaa vähän kaikkien taloudellinen tilanne, mitä toiveita morsiamella on kaasojen suhteen jne. Itse olemme palkkatöissä ja kaasoni, jotka ovat minulle todella läheisiä, opiskelijoita. Mielestäni oli ihan oikeutettua, että maksoimme näiden kahden kaason puvut, pukujen korjaukset, kengät, laukut, kampaukset ja korut. Molemmat kaasot reissasivat eri paikkakunnilta käymään meillä useamman kerran ja kävivät kanssani askartelemassa ja muuta. Matkoja en maksanut, mutta ruuat tarjosin aina näissä tapaamisissamme. Lisäksi kaasot saivat kaasolahjat, koska nämä olivat mielestäni järjestelyjuttuja. Mutta meillä tilanne oli mielestäni aika eri, kun pystyimme helposti hoitamaan nämä kustannukset. Mielestäni oli tärkeää, että kaasoille ei tullut turhia taloudellisia rasitteita häistä, kun olivat muutenkin niin täysillä mukana.

Kuvittelin hymyileväni kokoajan. Oikein ajattelin siinä itsekseni, että nyt lopetan tämän jännittämisen, saan mun oman mieheni ja nyt me mennään naimisiin. Kovasti samalla puristin hänen hihansuuta. Ja nyt kun kuvat tulivat niin kyllä! Melkein koko seremonian ajan olemme molemmat hymyilleet

Kukkina oli morsiuskimppu, heittokimppu, kahdelle morsiustytölle kimput, vain sulhaselle viehe ja 23 pöytään kukkakauppiaalta lainatut pallomaljat, joissa oli jokaisessa gerbera ja paksua metallilankaa. Nämä maksoivat yhteensä 250euroa, joka on minusta kyllä todella vähän, varsinkin kun itse ei tarvinnut edes maljakoita hankkia.

Meillä oli sisääntulomarssina Starwarsin teema (mies ja kaikki hänen kaverinsa ihan pähkinöinä) ja ulosmenomarssina Beatlesin Eight days a week. Alun uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu:n ajan pussattiin. Todella moni tuli kehumaan kappaleita jälkeen päin ja niistä tuli hyvä juhlien aloitusfiilis. Häävalssina oli "Valssi tanssitaidottomille" jonka kertsiin viitattiin myös hääkutsussa. Täällä innostuin kappaleesta, sopi meille kuin nenä päähän. Muille varoituksen sanana sitten, että kappale ei ole oikeasti valssi, vaan sitä pitää hieman sovittaa, muuten askel on liian nopea.

meillä oli sekä lahjalista että toiveena häämatkakassaa. Lahjalistalta jäi saamatta Kitchen Aidin monitoimikone, joten ostimme sen ja loput käytimme häämatkalla.

Nämä olivat minulle hyvin merkitykselliset. vanhaa: Mummon ostama nenäliina pitsireunuksin. Mummoni on nukkunut pois yli 10-vuotta sitten ja minulle tuli ihan yllätyksenä, että hän on joskus eläessään ostanut meille kaikille lapsenlapsitytöille nenäliinat odottamaan häitä. Mummo oli laittanut jokaisen liinan folion sisään ja mukaan lapun, että kenelle liina on. Myös mummon kirjoittama lappu, jossa oli nimikirjaimeni, sai minut kyyneliin. Olin aina mummon tyttö, joten tämä oli minulle yksi tärkeimmistä asioista koko häissä. uutta: vihkisormus, jonka enoni teki ihan minua varten. lainattua: ystäväni huntu. sinistä: hiuksissasi oli kirkkaita blingbling-timantteja, joista yksi oli sininen.

Pihassa on kaksi terassia. Etupihalla on ehkä noin 5x6m betonilaatoin päällystetty tila, jossa on terassipöytiä ja pieni katos. Sellainen "tila tupakoitsijoille". Tuossa googlen näkymässä se on rajattu noilla tuijilla ja havupuilla. Takapihalla on myös terassi, mutta ei minkäänlaista katosta. Takapihan vieressä on myös asutusta. Itse olin juhlimassa tuolla ystäväni häitä ja me ainakin olimme siinä etupihan pikkuterassilla, kun väki tupakoi ja kun halusi ulkona vähän happihypellä, siinä otimme myös kuvia. Hääpaikalta lähdimme joskus yhdentoista jälkeen, ennen puoltayötä kuitenkin.

^ Meillä oli sama. Kutsussa oli kuin runona laulun kertosäe ja alla - Sanoittajan Nimi (siis oli tuo viiva, ei san. )

Sain täältä paljon hyviä ideoita, kiitoksia Meillä vieraat istuivat kuuden hengen pöydissä. Tällöin mietimme istumajärjestyksen hyvin tarkkaa ja kiinnitimme huomiota myös siihen, mitkä seurueet istuivat lähekkäin. Pöytiin laitoimme keskenään tuttuja samaan. Istumajärjestys oli pöytäkohtainen, joten jokainen sai valita oman paikkansa sitten pöydässä. Ajattelimme, että esim. perheet tietävät itse parhaiten, kenen on hyvä istua kenenkä vieressä. Meillä ei ollut tiukkaa aikataulua, vaan ohjelmat tapahtuivat, kun oli niille sopiva aika. Näin ei myöskään ollut odottelua ja yllättäen mikään ei myöskään venynyt. Sulhanen toivotti vieraat tervetulleeksi muutamalla sanalla ja kahvin aikana morsian piti puheen, olimme läsnä eikä tuppisuisina koriste-esineinä. Myös lapset toivat rentoutta juhlaan. Teimme myös jokaiselle rintamerkin, jossa luki, kuka hän on morsiusparille. Sulhasen merkit olivat toisella värillä ja morsiamen toisella. Näin kaikki tiesivät opiskelukaverit, työkaverit, kummit, sisarukset, tädit, kaverin miehet jne. Lasten merkeissä oli vielä nimetkin, jotta kuka vaan saattoi neuvoa "millaa" tai "Mattia". Tällöin kaikki "tunsivat" kaikki ja keskustelu oli helpompi aloittaa.

Meillä oli minun itseni tekemä kakkukoriste sokerimassasta, tyypit ovat erittäin paljon meidän näköisiä ja tein niitä hartaasti ja kauan

Minun ihanat sormukseni, vihki on enoni minulle tekemä. Rannekoru on huomenlahjani.

Minustakin tämä on kovin viihdyttävä ketju Ensinnäkin on sanottava, että jos haluaa hulluna ihania lahjoja, niin kannattaa mennä naimisiin näin jo yli 30-vuotiaana, jolloin kaikki kaverit ovat aikalailla jo palkkatöissä. Lisäksi suvut ovat niin ihmeissään, kun hääpari vihdoinkin on löytänyt jonkun jonka tahtoa, että häälahjojen määrällä, ihanuudella ja arvolla ei ole mitään rajaa Saimme siis aivan ihania lahjoja ja melkein kaiken lahjalistallemme, jota emme todellakaan olettaneet. "Köpöin" lahja oli sellainen viinipullolle tarkoitettu paperipussi, joka oli puolillaan Duploja. Hieman tätä ihmettelimme ja naureskelimme, että nyt on pariskunta krapulapäissään aamulla huomanneet lahjan puuttumisen ja pakanneet palleronsa Duploja lahjapussiin, toivoimme siis myös Legoja. Myöhemmin kävi ilmi, että pariskunta oli laittanut aimosumman rahaa myös häälahjatilille, mutta siltikin nup Duplot olivat kyllä tosi hauskat ja muistamme ne varmasti pitkään Isältäni saimme muiden lahjojen lisäksi 10 riviä lottoa, olisihan se ollut "hauska" voittaa se 10miljoonaa. Voitimme 2,50e

Meillä on häät vietettynä ja häämatkalle lähdetään kaksi viikkoa häiden jälkeen (eli ihan pian). En voi kun suositella tätä järjestelyä. Ehtii hyvin järjestämään häiden tavarat, siivoamaan kodin, toipumaan juhlista, pakkaamaan rauhassa ja odottamaan ihanaa matkaa. Itselläni on myös sellainen taipumus, että stressin jälkeen tulen kipeäksi. Nyt on sitten järkyttävä flunssa ja tulehdukset menossa, mies on vasta tulossa kipeäksi. Juuri eilen puhuttiin, kuinka hyvä onkaan tällainen pieni tauko välissä. Tuntuu, että sai nauttia häähumun rauhassa loppuun ja alkaa pian valmistautua matkahumuun.

Nyt häiden jälkeen voin kertoa, miten se sitten oikeasti meni meillä - Meillä oli siviilivihkiminen hääpaikalla, äidin nuoruudessaan tekemän ryijyn päällä. Tulimme iskän kanssa sisään starwarsin tahdissa ja ulos pussailimme mihen kanssa saippuakuplasateessa Beatlesin kanssa. Herran sanaa ei kuultu ja koulun jumppasali oli siltikin taianomainen paikka. - meillä ei ollut boolia. Oli kyllä viiniä, kaljaa, lonkkua, sidukkaa ja kuohuvaa (ja paljon alkoholittomia). Juotavaa jäi, kaikki saivat mitä halusivat ja ihmiset olivat iloisesti huppelissa, yksikään ei sortunut rähinäviinaan, muutama oli känniankkoja ja ketään ei häirinnyt. - Lapset olivat toivottuja juhlaan ja alle 10-vuotiaita oli 33vierasta (kaikkiaan oli 125 vierasta). Lapsilla oli oma leikkitila, mutta mieluiten olivat mukana juhlassa. Kukaan ei kaivannut nakkeja ja ranskalaisia, saanut raivareita, käyttäytynyt huonosti tai ollut tiellä. Serkun poika 6v. kysyi huolissaan aluksi, että olemmehan muistaneet, että lauantai on monen lapsen karkkipäivä. Kakun kanssa oli tarjolla monta purkkia makeisia (joita tietenkin aikuiset rohmusivat eniten) joten tästäkään ei tullut huolta. Viimeiset lapsiperheet lähtivät puolenyön aikaan ja heidän lapsensa tanssivat muiden kanssa tanssilattialla tähän asti. - Meillä ei ollut hääleikkejä eikä morsiamen tai kenenkään muunkaan ryöstöjä. Ohjelmassa oli yksi yllätyspuhe ja kuusi puhetta, jotka puhujat olivat etukäteen kirjoittaneet ja jotka olivat niin hienoja, kauniita ja hauskoja, että itsekin yllättyivät, kun heitä muut vieraat kävivät kiittelemässä. Yksikään puhe ei ollut yli 4minuuttia pitkä ja niissä ei ollut powerpointesitystä lapsuudesta tms. Myös morsian piti kiitospuheen vieraille ja miehelleen. Kukaan ei nolostunut tai vaivaantunut, vieraammatkin vieraat (esim. työkavereiden avecit) kiittelivät kovasti. - Meillä ei soinut tietokoneelta "pienissä häissä". Itse asiassa piti kyllä, mutta bändimme oli niin hyvä ja pojat vetivät liki puolikahteen, joten tietokonemusalle Tauskeineen ei todellakaan ollut tarvetta. - Häihin oli kutsuttu niitä pakollisia sukulaisia ja PALJON. Voi kun tuntui ihanalta, kun vähän höperöitynyt hoitomummo pitikin yhtäkkiä puheen ja muisti vieläkin yhden lorun, mitä meille aina lapsuudessa kertoi. Tai kun se sama 6v. serkun poika oli itse keksinyt meille laulun, joka kertoi marssilaisista, koulusta, rakastumisesta ja maksalaatikosta. Oli myös ihanaa tanssia kummisedän kanssa ja jösses mitä lahjoja ne sukulaiset kantoivat!!! Edelleen tykkäämme hirveästi niistä pakkokutsuttavista sukulaisista. - Meidän häät olivat tylsästi koulussa ja sen jumppa- sekä ruokasalissa. Vieraat olivat ihan ihmeissään, kuinka kaunista olikaan. Seinillä oli jouluvaloja ja hallaharsoja, katossa paperilyhtyjä ja oli jopa niitä paljon parjattuja ilmapalloja, voi kuinka tohkeissaan lapset olivatkaan niistä, siis ihan tavallisia ilmalla täytettyjä palloja nipuissa. Lastunauhaa tai tylliä ei käytetty missään. - Emme tehneet hääkarkkeja. Pöydissä oli kyllä hopeapapereissa suklaakolikoita alkupaloiksi, kakun kanssa oli 6kiloa karkkia ja 125 pusua ja kotiinviemiseksi oli sulhasen tekemää chilihilloa purkeissa sekä pussitettula chilinsiemeniä joka perheelle ja enemmänkin. Mutta ei, tyllikarkkeja ei oltu askarreltu. - Mikään ei mennyt minuuttiaikataululla ja kuitenkaan emme olleet missään kohdassa myöhässä ja kaikki tapahtui suht ajallaan. Sitten syötiin, kun istuttiin pöytään ja sitten otettiin kuvia, kun kaikki olivat syöneet. Ruokalinjoja oli vain yksi, mutta pöydissä odottavat viihtyivät keskenään, lapset kävivät jo leikkimässä, seinällä oli ripustettu vieraskirjansivut täytettäväksi ja kaikkialla oli jotain pientä, joten kukaan ei tylsistynyt odotteluun.

Kävin yhdessä liikkeessä ja sovitin viittä pukua. Toinen oli se, jonka halusin. Mietin kolme kuukautta, katselin tuhansia kuvia ja halusin sen edelleen.

Mulla oli aivan ihanat polttarit ja 20. toivomastani vieraasta jopa 15 pääsi paikalle. Tämä teki päivästä parhaan Perjantaina ex-pomo soitti ja pyysi auttamaan talkoohommana lauantaiaamuna. Lupasin mennä, kun ei muutakaan ollut. Illalla yht'äkkiä tajusin, että olisiko tämä nyt polttarit sitten niin. Kihertelin ja rauhoittelin itseäni koko illan ja aamun, etten pety, jos se onkin vain tavallisia talkoita. Tytöt eivät voineet uskoa, että olisin sovittuun aikaan paikalla(en koskaan ole, paitsi nyt, ihan täpinöissäni), joten assari joutui keksimään mulle tikusta hommia ja odotuttamaan mua, jotta muut ehtivät paikalle. Hommat oli kyllä niin hölmöjä (väärennätkö pomon nimmarin näihin 250:neen lappuseen?), että hymyilytti jo kovasti. Odotin vain, että koska koska koska ja yritin olla muka ihan cool. Firmassa oli juuri kahvitauko ja ruokala täynnä kurssilaisia, kun tytöt tömistivät paikalle. Olin niin tohkeissani, että kiljoin ja hypin paikallani, ARVASIN!!!!!!!!!!!!!!! Teemana oli löyhästi Brasilia, joten minulle tehtiin kunnon brassimeikki ja laitoin vähän naisellisempaa päälle. Naisellisuus loppui siihen, kun mentiin pelaamaan lasersotaa, 25. minuutin aikana me herttaisit ja ihmisrakkaat pikkupasifistit olimme kyllä aikamoisia lahtareita... Hyvä matsi oli ja maailma pelastui. Epävakaan kelin vuoksi vaihtui puistopiknik piknikiksi yhden työpaikan kellarissa, mutta oli mukava syödä herkkuja ja höpötellä. Seuraavaksi meille tuli sambanope, joka piti meille sambatunnin. Olimme kaikki aivan hiessä ja ihmeissämme, kuinka mukavaa onkaan tuijottaa vieraan naisen kunnolla pyörivää pyllyä Nyt muutama lähti jo kotiin ja muut ajoimme vuokramökeille noin 35km kaupungista järven rannalle. Minusta kuvattiin koekuvaus lastenohjelman juontajaksi (aina minä nyt yhden Siinan voitan, tietenkin) ja askartelin tosi kivan isänpäivälahjan mielikuvitusmuusikkoviikonloppuisälle. Seuraavaksi oli vuorossa morsiussauna, enne saunaa kuulin tärkeitä säkeitä Kalevalasta ja saunassa meni kaikki hyvin hyvin perinteisesti ja leppoisasti. Saunan ympäri-kierroksilla naukkailin niin tiuhasti viskiä, että kylläpä sauna lämmittikin. Illalla vielä syötiin taas ja oli aivan mahtavia naposteltavia, grillauksia ja makeita herkkuja. Kaaso oli huolehtinut mulle matkaan aivan kaiken (kaksossiskolla sattuu löytymään omasta kaapista kaikki sopiva), joten oli pyjamat, lakanat ja hammasharjakin. Aamulla heräiltiin ja syötiin herkkuja aamupalaksikin. Sitten pakattiin ja siivottiin mökit, halailtiin ja kiiteltiin ja ajettiin kaupunkiin. Lopuksi pidettiin vielä jatkot yhden pihassa. Haettiin kaikki ehtivät ja autot ja muut paikalle, sulhonikin tuli grillausmestariksi. Grillattiin loput herkut, syötiin suklaakaakkua napa paukkuen ja nautittiin ihanan aurinkoisesta ja lämpimästä syyssunnuntaista. Kellään ei ollut hirveän paha olo ja kaikki olivat lepposia. Ihana sunnuntai. Juhlien aikana sain myös jokaiselta osallistujalta lahjan, joka muistutti häntä minusta ja meidän yhteisestä matkasta. En ollut yhtään ajatellut, että saisin vielä lahjojakin, olin tosi otettu ja onnellinen!! Ja oli tosi kiva arvailla, mitä saisin. Ja aivan ihanaa oli, kun niin monesti arvasinkin. Kyllä minä vaan tunnen ystäväni ja he minut. Olen ihan rakastunut kaikkiin läheisiini, ihanat polttarit

Miimosin kanssa samassa veneessä Kahden päivän polttarini päättyivät tänään ja häät ovat neljän viikon päästä. Ja olipa muuten mukavaa!

Omaa sukunimeäni on maailmassa alle 30, joten olen aina ajatellut, että Virtaseksi, Mäkiseksi tai muuksi -nen nimeksi en halua vaihtaa, vaan pidän omani. Tulevan mieheni sukunimi on tähän mennessä yhdeksällä ihmisellä (eli vain heidän perheellään), joten kyllä se on nyt sitten vaihdettava

Tuon tämän tännekin. Tilasin Briteistä kaasojen kanssa kengät ja laukut ja ne tulivat tällä viikolla. Heinäkuun ajan värjäys mallitilkusta kuului hintaan ja ovat kyllä kaikki JUURI oikean värisiä.

Meillä oli varattuna Pirtti ja saimme vain ystävällistä sekä hyvää palvelua niin "talonmies-tädiltä" kuin Irmalta. Olimme kutsumassa häihin yli 120 henkeä ja päädyin yhden yön pimeinä tunteina (hysteerisesti) siihen, että tila olisi meille aivan liian pieni. Onneksi vaihdoimme paikkaa, koska kutsuttujen määrä kasvoikin yli 140hengen. Myös paikan sekä pitopalvelun peruminen sujui ystävällisessä hengessä ja meille toivotettiin ihania tulevia häitä.

Mukava aihe! Budjetti paukkuu siinä määrin, että en hetkeäkään edes epäile, etteikö molemmat sanoisi tahdon, nämä häät ovat halutut. Kaikki muu on sitten plussaa ja hyvin mukavaa plussaa ovatkin - meille rakkaat ja tärkeät ihmiset pääsevät paikalle (varsinkin minulle tämä on tärkeintä) - juuri se tietty hääpäivä - siviilivihkiminen ja paikanpäällä - todella hyvää ruokaa (tähän uskon vahvasti) - juhlapaikka, johon mahtuu 150 samaan tilaan ja jossa ei tarvitse siirrellä huonekaluja ennen tanssia - juhlapaikka, johon saa tuoda itseostetut juomat (tämä oli sulhon vahva toivomus) - juhlapaikka, joka on helppojen kulkuyhteyksien varrella (ja onkin nyt paikallisbussien linjalla, jopa 4km kotoa) - lapset ovat yhtä tärkeitä kutsuttuja kuin aikuisetkin - kaasoina minulle tärkeimmät ihmiset - pukuna se minulle ainoa sopinut puku - sukuni ja perheeni, jotka tahtovat osallistua ja auttaa valmisteluissa, ovat saaneet osallistua ja auttaa - hääkakku, josta molemmat tykkää (tästä on neuvoteltu ja paljon) - bändinä se ainoa oikea hääbändi näihin häihin, veljeni ja sen kamut. - olemme kauniita, onnellisia ja iloisen rentoja koko päivän. ... tai ainakin heti häävalssin jälkeen.

Aloitimme komeasti, eli häämatka. Kakkosena tulikin sitten mini"timangeja" pöytiin pussillinen.

Koska meilläkin on tarkoitus purkittaa hilloa pilttipurkkeihin, niin pakko kysyä, että mikä niissä kansissa mättää? Juuri eilen hain kaksi kassillista purkkeja ja ajattelin latoa ne vielä uudestaan tiskikoneeseen, ennen kuin maalaan kannet ja laitan purkit kuumaan uuniin. Kun hillo on purkitettu, niin kansiin tulee vielä tarrat päälle, joten mitkään tekstit eivät kuulla läpi.