Maijulainen

Aktiivijäsen
  • Content count

    28
  • Joined

  • Last visited

About Maijulainen

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Minä sanoin vain pahoittelevaan äänensävyyn että valitettavasti meillä ei ole varaa kutsua kaikkia joita haluaisimme.
  2. Kun oli löytänyt kaikki pinnit hiuksista ei enää jaksanut muuta kuin mennä nukkumaan. Ei vaikka olin hankkinut ties mitä tuhmia hepeniä miehelle yllätykseksi. Ehtihän sitä sitten myöhemmin häämatkalla.
  3. Hmm.. mä ainakin olen käyttänyt aina yhdysnimeä siitä asti kun siihen vaihdoin. Ajokortti on vielä vanhalla nimellä, koska en ole saanut aikaiseksi uusia sitä. Sähköpostiosoitteessa on vielä tyttönimi, koska en ole jaksanut uusia sitä vain nimen takia, koska siihen kirjoittelevat kuitenkin vain kaverit eikä siihen juuri mitään "virallista" postia tule. Mutta periaatteessa siis käytän uutta nimeä.
  4. Ensimmäinen mitä tulee mieleen on se, kun piirtelin luonnoksia hääpuvustani, jonka siis tein itse. Koska valkoiselle paperille on vähän hankala saada piirrettyä valkoista pukua, piirsin pukuluonnokseni himmeästi vaaleansinisellä puuvärillä, siis ääriviivat ja varjotukset sinisellä jne... Esitellessäni luonnoksia mies tykkäsi kyllä kaikista, mutta viimein vihjaisi varovasti: "Eikö se kuitenkin voisi olla valkoinen?" Muuten mieheni tuntui kyllä olevan aika realisti häiden järjestämisen, esim. kulujen suhteen, ehkä siksi että niiden työpaikalla oli juuri useampi mies viettänyt häitä ja jonkun niistä kanssa se oli jopa keskustellut häiden järjestelyistä, uskokaa tai älkää. Muuta hassua mä en oikeastaan heti muista sen luulleen.
  5. Tällä hetkellä jännittää ehkä eniten, että viihtyvätkö vieraat. Kuten parilla muullakin, meilläkin tulee olemaan aika erilaisia ihmisiä (niin alkoholinkäytön kuin monen muunkin asian suhteen), eli aika erilaiset hääkulttuurit kohtaa ja ollaan yritetty rakentaa jotain kompromissia. Saa nähdä mitä tulee. Musta nimittäin tuntuisi jotenkin tosi kurjalta jos vaikuttaisi ettei vieraat viihdy, vaikkei se varsinaisesti mun vika olisikaan. Ulkonäkö jännittää myös. Mulle on yleensäkin tärkeää miltä näytän, siitä tulee hyvä fiilis jos tietää olevansa hyvännäköinen. En ole koskaan ollut meikkaajalla ja vähän hirvittää jos en tykkääkään lopputuloksesta. Koko kampaamo/kosmetologi-firmakin on mulle ihan outo, en ole aiemmin siellä käynyt. Toivottavasti koekampaus menee hyvin. Lisäksi pelottaa, että itse tekemäni puku ei jotenkin toimikaan, helma onkin yhtäkkiä väärän mittainen tai jotain muuta mahdotonta, tai sitten että onnistun kuraamaan laahuksellisen puvun jo ennen vihkimistä jos on huono ilma. Onneksi kuvaukseen mennään ennen vihkimistä suoraan kampauksesta ja meikistä... (Toisaalta, jos meikistä tulee huono, ei ehdi edes itse korjailla... jaiks...). Kuvauksen epäonnistuminenkin harmittaisi, koska se kuitenkin maksaa aika paljon. Onneksi olen käynyt kyseisellä kuvaajalla aiemminkin ja ihan hyviä kuvia otti, toisin kuin esim. kihlauskuvamme ottanut kuvaaja... huh... se onkin jo toinen tarina. Ulkonäössä huolettaa vielä se, että välillä mahani turpoaa tosi paljon päivän mittaan (ei ole tietääkseni kysymys mistään allergiasta, ei ainakaan laktoosista, jännitys ei ainakaan paranna asiaa). Kun on muuten aika hoikka vyötärö niin ero on melkoinen. Pukuhan on ollut pakko tehdä suht. istuvaksi, eli hirveästi paisumisenvaraa ei ole... Hirvittää, että sattuu mahaan koko ajan, on paha olo, vaikka puvun saumat kestäisivätkin niin vieraat arvailevat monennellako kuulla olen... Koska olen muuten aika hoikka niin maha turvoksissa näytän todella siltä kuin olisi vaahtosammutin masussa. Ja tietysti hermostuttaa kaikki ne pikkuasiat jotka voi unohtaa... Se, että joutuu olemaan huomion keskipisteenä ei niinkään mua hirvitä ainakaan vielä, ehkä sitten hääaamuna. Tuntuu kuitenkin, ettei esim. vihkimisessä esilläoleminen ole niin stressaavaa kuin joku muu esiintymistilanne, koska kaikki vieraat varmasti ymmärtävät jos on vähän hermostunut tai liikuttunut ja vaikka kämmää tai unohtaa jotain. Ajattelevat vaan että ovatpa rakastuneita kun ovat noin höperöitä ja muissa maailmoissa Minä en puolestani ole mitenkään herkkä itkemään, ikinä en muista esim. leffalle vollottaneeni. Muutenkaan itku ei ole herkässä, ja sekin voi olla toisinaan kiusallista. Esimerkiksi mummoni hautajaisissa en vaan osannut kyynelehtiä, ja se tuntui itsestäkin aika luonnottomalta. Mitähän ne kaikki muutkin ajattelivat niin piittaamattomasta lapsenlapsesta... mutta taitaa mennä jo aiheen vierestä. Eiköhän ne häät kuitenkin jotenkin suju...
  6. Meille tulee hääpukuiset pienet nallet. Tosi suloiset
  7. Pimpu: Törkeää... joskus sitä ihmettelee missä aikuisten ihmeellisten suhteellisuudentaju ja peruskohteliaisuus on. Mahtoi tuntua veljestä ja kihlatustaan aika pahalta...
  8. Tuosta tyllin väristä... varmaan kannattaa katsella, onko puku enemmän puhtaanvalkoinen, luonnonvalkoinen vai kermanvärinen ja ostaa tylli sen mukaan? Tai ostaa pienet mallisuikaleet tylliä ensin (eihän se kallista ole) ja verrata kotona pukuun. Käsittääkseni nykyisin useimmat puvut ovat ennemmin luonnonvalkoisia ja aivan puhdasta valkoista on harvemmassa.
  9. Pikkusiskolla (tulevalla kaasollani) oli vanhojentansseissa koulun isoin vannehame jonka isosisko oli näperrellyt... Sillä oli kuulemma hieman hankaluuksia kun piti pikkupikkuvessassa vaihtaa tamponi...
  10. Ensin juhlapaikka... heinäkuussa kun on häät niin haluttiin varata ajoissa. Vihkimisiähän mahtuu monta samalle päivälle jos ei ole ajasta ihan tarkka, mutta juhlapaikkaan vaan yhdet häät, näin me ajateltiin. Tietysti jos on tosi ajoissa molempien kanssa niin ei kai se tarkkaa ole...
  11. On tämä niin vaikeaa... Meilläkin on tavaraa ihan liikaa. Yhteen muuttaessa saatiin kaikenlaista. Kaikkia kylpypyyhkeitä ei ole koskaan käytetty. Ikinä ei ole ollut niin isoja bileitä että kaikki juomalasit olisi otettu esiin sieltä yläkaapista. Monet toivovat rahaa häämatkaan, se varmasti sulatetaan ihan hyvin, mutta entä jos ei halua laittaa paljon rahaa siihenkään? (ei saada kumpikaan pitkää lomaa, emme ole erityisen matkustushulluja ja tahdomme vain olla kahdestaan jossain edullisessa mökissä). Mielestäni olisi kivaa saada rahaa ihan vain elämiseen tai vaikka säästöön, tai että voisi joskus tehdä yhdessä jotain kivaa. Voiko toivoa lahjakorttia ruokakauppaan tai bensa-asemalle? Tietysti hyvin osuneet lahjatkin ovat kivoja, mutta ei tuo rahakaan pahaa tekisi nuorelle parille. Vieraita on tulossa reilu sata eli lahjojakin tulee jonkunverran. Emme voisi pitää kuin aivan pienet häät elleivät vanhempamme maksaisi pitoja, mutta jää siitä vielä itsellekin maksettavaa, esim. kuvaukset... Toinen ongelma on, että monet tavarat joita kyllä tarvisimme ovat vain toisen harrastuksiin liittyviä (esim. minulle ompeluharrastukseen/ammattiin liittyviä juttuja joihin sulho ei tule koskemaan pitkällä tikullakaan), eli niitä ei voi oikein laittaa lahjalistalle. Ja kun niitä "yhteisiä" tavaroita kyllä alkaa olla ihan hyvin. Toki on keksitty pari puuttuvaa juttuakin, mutta ei montaa. En himoitse ylettömästi rahaa "palkkioksi" häistä, mutta jotenkin hirvittää se jos kaksio täyttyy kaikesta mitä emme tarvi. Ennemmin voisi vieraat tulla vaikka ilman lahjoja, mukava kun tulevat juhlimaan. Voisiko pyytää rahaa (lahjalistan ohella) esim. vihjaten että opiskelijapariskunnankin olisi mukava käydä joskus ravintolassa romanttisella illallisella? Tietysti monet haluavat tuoda ihan konkreettisen lahjan, mutta ehkä jotkut olisivat vain helpottuneita rahalahjan helppoudesta? Annetaanhan ylioppilaillekin yleisesti rahakuoria, vaikka he varmaan tarvisivat enemmän kuin hääparit niitä astioita ja kodinkoneita... itse ainakin olin silloin tosi iloinen kahvinkeittimestä ja silitysraudasta, nyt tilanne on toinen. Aika nurinkurista tämä lahjakulttuuri toisinaan...
  12. Me varaamme mökin hääpaikkamme läheltä kolmeksi yöksi. Meille häämatkalla on tärkeintä olla kahdestaan, mitä sitä suotta sen takia ulkomaille lähtemään
  13. Toisaalta, koska julkkiksetkin ovat ihmisiä, heilläkin voi olla muuta menoa (keikan lisäksi ehkä henkilökohtaistakin) kesälauantaina... Ja jos tuntee bändistä yhden tai kaksi kaveria niin ei ole sanottu tahtovatko ne loput lähteä soittamaan juomapalkalla (tai vähän paremmallakaan) jonkun tuntemattoman häihin. Toki rahalla saa, kai... Mutta toki on hienoa jos lempparibändinne soittamaan saatte, onnea yritykselle Tosin suoraan sanottuna en voisi kuvitella Tyrävyötä soittamaan omille sukulaisilleni, ainakaan niin että he siitä nauttisivat, mutta ehkä muilla on eri tilanne vieraiden maun suhteen...
  14. Vinkki tyllihunnun reunan ompeluun: Jos tahtoo todella kevyen näköisen ja huomaamattoman reunan (omasta mielestäni nuo satiininauhareunustukset ovat vähän raskaan näköisiä kevyessä tyllissä), kannattaa kokeilla (koetilkkuun) seuraavaa: 1) suora koneommel n. 0.5cm leikatusta reunasta 2) silitä kangas taittumaan juuri ompeleen kohdalta 3) erittäin kapea, melko tiheä siksak-ommel juuri taitteen päältä, niin että ompeleen toinen reuna jää reunan ulkopuolelle. Onnistuu ainakin koneilla joissa siksakin leveyttä ja tiheyttä voi säätää. 4) Leikkaa halutessasi ylimääräistä taitetta pois läheltä ommelta. En tiedä miten onnistuu erilaisilla koneilla, jotkut saattavat kiristää reunaa liikaa. Itse huolittelin näin pukuni tyllihelmat, ja aion kokeilla huntuunkin kun saan aikaiseksi ruveta vääntämään sitä (sellainen helppo hommahan jää aina...)
  15. Mielestäni ainakin vähänkin enemmän rahaa vaativat tehtävät voisi unohtaa. Häälahjat riittäköön.