Freckle*

Me emme saaneet mitään vastausta yhdeltä pariskunnalta. He odottavat lasta ja raskaus on ollu kaikin puolin vaikea, joten on varmasti mahdoton arvioida missä kunnossa muutamien viikkojen päästä olisi ollut. Laskuissamme ajattelimme parin jättävän juhlat väliin, kuten sitten kävikin. Yksi ilmoittamatta saapunut pari ei tosin olisi sotkenut kotona pidettyjen juhlien järjestelyjä ja sen varaan pariskunta olikin laskenut. Jos juhlat olisi pidetty ravintolassa olisimme varmaan sopineet parin kanssa toisenlaisesta järjestelystä.

Minulla oli kimppu niin maistraatissa kuin avioliiton siunaustilaisuudessa kirkossa. Eipä tarvinut miettiä missä kättään pitää. Minulla ei siis ollut kaasoa ja kimppu oli mukana myös alttarilla. Itse hääjuhlassa en kanniskellut kimppua mukana, vaan se oli pöytämme koristeena. Minusta kimppu oli kiva ja helppo osa hääperinteitä kun muuten häämme eivät olleet kovinkaan perinteiset. Olipa vierailla yksi ihmettelyn aihe vähemmän

Tein kimput itse ja molemmissa seremonioissa kimpun hinnaksi tuli huikeat 5 euroa eli ruusukimpun verran. Muut kimpun tarvikkeet löytyivät luonnosta ja varsien ympärillä ollut silkkinauha löytyi kaapista. Suuria summia en olisi ollut valmis kimppuihin sijoittamaan, vaan olisin jättänyt kimpun pois.

Meidän juhlissa oli 63 henkeä ja tein täytekakkuja ja keksejä lukuunottamatta kaikki tarjottavat itse (alkuruoka, pääsuoka, jälkiruoka). Lisäksi hoidimme suurimman osan tarjoilusta itse. Homma toimi meillä hienosti mutta kyseessä olikin kotonamme pidetyt juhlat, joten koin, ettei kaiken tarvinnut mennä niin pilkuntarkasti oikein tai aikataulutetusti. Lisäksi kirkko-osuus alkoi vasta klo 16, niin päivään jäi reilusti valmistautumisaikaa.

Meidän häissä ei leikitty eikä tanssittu ollenkaan. Lapset tosin taisivat oma-alotteisesti viritellä erilaisia hippaleikkejä pihalla, kun heitä oli niin paljon. Juhlat pidettiin meillä kotona ja pihallemme ja ohjelmaksi riitti hyvä ruoka, juoma ja keskustelut. Jälkikäteen olemme saaneet kaikilta vierailta kiitosta juhlien lämminhenkisestä ja rennosta tunnelmasta.

Me suudeltiin avioliittomme siunaustilaisuudessa. Pyydettiin etukäteen pappia sanomaan missä kohtaa saa suudella. Paikka taisi olla kysymysten ja sormustenvaihdon jälkeen.

Alkujuomana skumppa ja Pommac

Ruokapöydästä löytyi:

Vihersalaatti(salaatti, tomaatti, kurkku)

Perunasalaatti

Mozzarella-tomaatti-salaatti

Marinoitu punasipuli

Graavilohi

Pieniä salamimakkaroita

Valkohomejuusto

Lihakastike (peuraa, hirveä ja possua)

Uunibataatti

Paahdettu sipuli

Keitetyt perunat

Kasvisruokailijoille gratinoitu kesäkurpitsa ja suppilovahverokastike

Juomana: valko- ja punaviini, olut, siideri, lonkero, limsa, vichy, piimä, maito, vesi

Suklaarouhetäytekakku mansikkatäytteellä

Piimäkakku

Taatelikakku

Herrasväen pikkuleivät

Suklaakeksit

kahvi, tee, konjakki, kermalikööri

Täytekakkuja ja pikkuleipiä (ja toki salamimakkaraa ja valkohomejuustoa) lukuunottamatta tein kaikki tarjottavat itse. Ruokia kehuttiin kovasti ja hyvin näyttivätkin maistuvan

Meillä oli avioliiton siunaustilaisuus kirkossa. Ehdoton kohokohta kirkossa oli tätini lauluesitys. Meni kylmät väreet kun upea ääni kaikui kauniisti tilavassa puukirkossa.

Illan juhlan kohokohta oli nähdä kaikki rakkaat talomme pihassa kohottamassa maljansa meille. Kaiken kaikkiaan onnistunut ja mukava päivä. Teimme kaikki tarjottavat itse ja hoidimme tarjoilunkin pääasiassa itse ja silti meillä oli reilusti aikaa jutella kaikkien vieraiden kanssa kun juhlista oli karsittu kaikki muu ohjelma.

Me menemme mitä todennäköisimmin salaa naimisiin tämän kesän/alku syksyn aikana. Salaa sen takia, että edellisessä suhteessa hääni peruuntuivat miehen ilmoituksesta muutamaa päivää ennen h-hetkeä enkä halua enää ikinä kokea samaa. Tuntui enemmän kun nololta ilmoittaa sukulaisille, ettei juhlia olekaan tulossa. Lisäksi vanhempani järkyttyivät tilanteesta niin paljon, etteivät halua edes tietää seurustelustani, saati sitten tavata nykyistä miestäni. En pysty kuvittelemaan hääjuhlia, joissa vain toisen suku olisi paikalla, joten salahäät ovat ainoa vaihtoehto. Voihan hääjuhlat järjestää sitten jälkikäteenkin, jos vanhempani ja sukulaiseni ovat joskus valmiita tapaamaan mieheni. Kurja tilanne miehen kannalta, joka olisi alunperin halunnut juhlat. Kerroin kuitenkin tilanteestani heti tavattuamme ja siitä huolimatta mies päätti nyt kosia. Ilmeisesti yhteinen elämä avioliitossa kanssani oli juhlia tärkeämpää.

Lisättäköön väärin käsitysten välttämiseksi vielä, että omasta mielestäni salahäät ovat ihana hääparin oma intiimihetki, jollaiseksi oma vihkimisenikin on helppo kuvitella. Lähinnä häiden salailu harmittaa miehen takia.

Aika omituista käytöstä mielestäni vanhemmilatasi ja sukulaisilta jos eivät halua tutustua uuteen mieheesi, eihän se sinun vikasi ole, eikä ainakaan uuden miehesi vika, jos ex-poikaystäväsi perui häänne viimetipassa!

Layne, vanhempani ja sukuni nyt ovatkin aika erikoisia. Kyseessä oli lähinnä epäluottamuslause minua kohtaan. Vanhempani eivät halunneet enää tutustua ihmiseen, joka kuitenkin häviää heidän elämästään jossain vaiheessa. Vanhempani viihtyvät siis pääasiassa kahdestaan eivätkä kaipaa elämäänsä muita ihmisiä.

Me nyt siis menimme naimisiin heinäkuussa aivan kahdestaan ja salaa. Sukulaisilta on tullut pääasiassa positiivista palautetta ja onnitteluja, vaikka toki mukaan mahtuu muutama ihmettelijäkin. Sukulaiset pääsevät kuitenkin osallistumaan juhlahumuun ensi viikonloppuna avioliittomme siunaustilaisuudessa.

Meille ei tule perinteistä vieraskijaa, vaan vieraat voivat monien muiden täällä kerrottujen häiden tavoin kirjoittaa erillisille lapuille elämänohjeita, terveisiä tai muita ajatuksia hääparille. Osaan lapuista voisi tietysti laittaa valmiiksi jonkun/joitakin kysymyksiä jos tyhjät laput tuntuvat joistakin vieraista liian haastavilta. Laput pudotetaan maalais/luontoteemaisiin häihin sopivasti puiseen linnunpönttöön. Laput liimataan sitten myöhemmin valokuva-albumiin hääkuvien kanssa.

Me säästämme oikeastaan kaikessa.

Hääautona käytetään miehen autoa. Ompelen itse hääpukuni (kankaat joitakin vuosia sitten Venäjältä ostettua pellavaa). Mies laittaa päälleen vanhan pukunsa, lisäksi ompelen hänelle pukukankaastani liivin. Teen itse kaikki tarjottavat, joissa pääruuassa käytetään miehen metsästämää hirveä, ja viinat haettiin Virosta. Kaverimme kuvaa häät lahjana meille. Lisäksi koristeluun käytetään luonnon antimia (oksia, viljoja ja puun runkoja). Sormuksenikin tuli halvaksi kun en välitä timanteistä tai muista kivistä.

Naimisiin mentiin monien muidenkin luettelemien juridisten syiden vuoksi. Yhdessä sen sijaan ollaan rakkaudesta

Mielestäni anopin ei tarvitse osallstua mihinkään mihin ei halua, vaikka se aika ahdasmielistä onkin. Loppujen lopuksihan anoppi nolaa ainoastaan itsensä kun ei halua olla mukana ja muut vieraat tämän huomaavat.

Vähän off topicina ihmettelen onko häissä tosiaan tapana kysyä etukäteen ryöstettäviltä onko ryöstäminen ok. Lienen syyllistynyt useampaan huonon maun mukaiseen sulhasen, anopin jne. ryöstöön, kun emme ole etukäteen kyselleet saako kyseisiä henkilöitä ylipäänsä ryöstää. Hups

Meitä ei vihitä kummankaan kotipaikkakunnalla eikä edes asuinpaikkakunnallamme, vaan lähimmässä maistraatissa, joka sijaitsee useamman kymmenen kilometrin päässä. Avioliitomme siunaus ja hääjuhla pidetään sitten sulhasen kotipaikkakunnalla, joka on myös meidän molempien asuinpaikkakunta.

Ei tiedä. Ei todennäköisesti edes tiedä, että tällainen sivusto on olemassa. Meillä on niin pienet häät (vihkiminen maistraatissa kahden kesken ja avioliiton siunaus vain lähimpien sukulaistan läsnäollessa), etten viitsikään häntä millään häihin liittyvällä kuormittaa. Itse tykkään lukea muiden juttuja ja fiilistellä edes vähän.

Meillä oli seurustelun alusta asti selvää, että tosissaan tässä ollaan ja naimisiin joskus mennään. Eli kosinta sinänsä ei ollut yllätys vaan tiesin, että joskus sellainen tulee. Yhdessäkään kihlausta ei sinänsä päätetty, vaan mies teki päätöksen kihlauksen ajankohdasta itse.

Otan miehen nimen. Nimi on harvinainen ja sointuu nätisti etunimeni kanssa. Lisäksi meistä on kiva saada vain yksi nimi postilaatikkoon.

Me maksamme itse omat häämme. Ikää on jo niin paljon, etten edes kehtaisi pyytää vanhemmilta taloudellista tukea. Eipähän pääse kukaan kysymään miksei jota kuta ole kutsuttu ja miksi juhlat ovat sellaiset kun ovat tai jos joku kysyy niin voi todeta, että teimme omilla rahoillamme juuri meille sopivat juhlat.

Kyllä, kihlaus on lupaus avioliitosta.

Mrs. Smith, lainaamasi laki on säädetty alunperin vuonna 1929, jolloin naisen asema oli aika erilainen kuin tänä päivänä. Tuolloin naisen asemaa ja etuja on jouduttiin varjelemaan lain voimalla kun tasa-arvo oli jopa käsitteenä vieras. Kai sodatkin olivat jättäneet oman jälkensä avioliittolainsäädäntöön ja kihlautuneelle naiselle haluttiin suoda edes jotain taloudellista turvaa. Tänä päivänä pykälät toki herättävät hilpeyttä.

En käytä meikkiä ollenkaan enkä aio sitä laittaa hääpäivänäkään. Miksei elämän yhtenä tärkeimpänä päivänä saisi näyttää itseltään, vaan pitäisi olla jotain, mitä ei oikeasti ole? Iltapukua vaativissa juhlissakin olen ollut ilman meikkiä, vaikka kampaukseni on laitettu kampaajalla ja korut sekä muut asusteet valittu huolella. Lähinnä olen saanut muilta kiitosta huolitellusta mutta luonnollisesta ilmeestäni. Onneni lienevät synnyinlahjaksi saamani sopivan tummat kulmakarvat ja ripset. Lisäksi naamani on täynnä pisamia, joten niissä on väriä kylliksi.

Eikä pidä käsittää väärin. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka haluavat meikata arjessa, juhlassa tai molemmissa. Mielestäni meikkaamattomuus ei vain ole yhtään sen suurempaa kanssaihmisten tai juhlien huomioonottamuutta kuin sotamaalausta muistuttava meikkikään. Kukin tyylillään kunhan itsestä tuntuu hyvältä.

Meillä kihlausaika tulee olemaan 3 kk. Nopea aikataulu sopii minulle kun en kuitenkaan saa tehtyä mitään ennen äärimmäistä kiirettä.

Minullekaan ei tule polttareita. Menemme salaa naimisiin, niin kukaan ei niitä osaisi edes järjestää. Enkä näe mitään järkeä siinä, että polttarit järjestettäisiin ennen avioliiton siunaamista kun siinä vaiheessa olemme jo aviopari. Juhliin ei muutenkaan kutsuta kavereita, joten polttarit tuntuisivat siinäkin mielessä hölmöiltä. Vietetään sitten muuten tyttöjen iltoja muiden asioiden tiimoilta herkkuruokien kera.

Liityn teidän hääpuvun itse ompelevien joukkoon. Teen yksinkertaisen kellohelmaisen mekon maistraatissa tapahtuvaan vihkimiseemme ja pellavasta linnanneito-tyyppisen puvun avioliittomme siunaamiseen. Pellavakankaat ovat odottaneet valmiina kaapissa jo 4 vuotta mutta kellohelmaisen mekon kankaat täytyisi vielä ostaa. Pellava olisi mukava materiaali siihenkin mutta pellava on kovaa rypistymään eikä ainakaan Eurokankaiden värivalikoima ole kovin kattava. Täytyy siis katsella mihin kankaaseen päädyn. Ja sitten vain kone surisemaan.

Tulin iloiseksi. Tiesin, että mieheni kosii minua jossain vaiheessa, joten kosinta ei tullut yllätyksenä.

Me pidämme myös kotihäät. Miehen (ja ehkä myös minun) lähimmät sukulaiset kutsutaan kotiimme avioliiton siunaamisen jälkeen. Asumme omakotitalossa ja pihamme on iso, joten hyvällä säällä pihallakin mahtuu juhlimaan naapureita häiritsemättä. Ruuat otamme helppouden vuoksi pitopalvelusta. Etenkin kun pienellä vierasmäärällä pitopalvelunkaan kustannukset eivät nouse liiaksi. Koristelua voidaan tehdä jo siunaamista edeltävällä viikolla, niin paikkoja ei tarvitse laittaa kuntoon viimeisenä iltana kiireellä.

Olin viime kesänä kotihäissä ja niissä tunnelma oli mukavan rento.

Me menemme myös salaa naimisiin maistraatissa. Päivää ajattelimme juhlistaa varaamalla huoneen kylpylähotellista, missä voimme sitten vihkimisen jälkeen lillua altaissa ja nauttia saunoista sekä mahdollisesti jostain hoidostakin. Illalla menemme syömään hyvin ja aamulla voimme nautiskella taas altaissa lillumalla. Jotain pientä luksusta arjen keskelle muttei kuitenkaan mitään maata mullistavaa.