Aalo

Mulle oli tullut valokuvaajalta (enoltani) printtejä meidän hääkuvista Mitään ns. virallista postia en ole vielä saanut (en ole kyllä ilmoittanut nimenmuutoksestani vielä mihinkään, eli voi johtua siitäkin...).

Mulla on polttarit tänään (lauantaina), itse asiassa ovikello voi soida hetkenä minä hyvänsä Häihin on viikko!

Me ollaan päätetty tulla hääyöksi kotiin. Ajateltiin siivota kämppä hyvissä ajoin etukäteen, ostaa kaapit täyteen herkkuja (hedelmiä, marjoja, skumppaa, konvehtejä, esipaistettuja patonkeja, juustoja jne.) ja hankkia leikkokukkia tuomaan hotellifiilistä Lähdetään kuitenkin seuraavana päivänä heti häämatkalle, niin on mukavaa viettää se yksi välipäivä kokonaan kotona pakkaillen ja ihmetellen avioeloa!

Meiltä tulee puuttumaan hääkimppu, kaikki leikit, suurin osa alkoholitarjoiluista, pöytäohjelmat ja hääkarkit. Lähinnä tarkoitus on syödä hyvin lähipiirin kanssa simppelin kaavan mukaan

Meille tulee avioehto, koska mieheni on pontevasti ilmaissut sellaisen haluavansa. Meistä kahdesta minulla on ennakkoperinnöksi saatu asunto, jota mies haluaa "suojella" itseltään En hetkeäkään voi uskoa, että eroa olisi tulossa, mutta suostun ihan mieluusti miehen pyyntöön.

Minulle on tulossa yksi mies polttareihini, sen verran kaason kanssa ollaan puhuttu Tämä mies on yksi rakkaimmista ystävistäni ja vietetään paljon aikaa yhdessä, joten en olisi osannut kuvitella polttareitani ilman häntä. On myös mieheni kaveri, mutta ilmiselvästi "kuuluu" mun polttareihin.

Meillä mies näki puvun heti ostopäivänä, kun tulin mekon kanssa kotiin ja halusin heti sovittaa sitä uudestaan En ole missään vaiheessa vetänyt koko hääsettiä (mekko+kengät+huntu) päälle, mutta jokaista osaa olen sovittanut miehen edessä.

Meitä kuskaa mieheni isä, jonka autolla (ihastuttava 60-luvun ranskalainen auto!) painellaan kirkolta hääpaikalle. Auto ja kuski lähtevät varmaankin ennen meitä juhlista pois, joten mennään juhlapaikalta sitten taksilla kotiin

Äidin hyvä ystävä tulee meille hääpäivän aamuna laittamaan naamat ojennukseen (minun, äidin ja varmaan kaasonkin). Hän on kosmetologi, ja meikkasi meidät veljeni häihin, ja meikit pysyivät koko päivän loistavasti!

Olemme varanneet Kerholan ensi toukokuulle. Pitopalvelu tulee muualta (Kahvisaari-nimiseltä pitopalvelufirmalta), joten Kimberin kanssa asioinnista minulla ei ole mitään kokemuksia. Itse asiassa unohdettiin kokonaan pyytää edes tarjousta sieltä suunnalta Mun mielestäni Kerhola on kaunis ja sopii hyvin meidän melko koruttomaan ja hiukan vanhahtavaan tyyliin. Haluaisin kovasti päästä sinne pian kurkkimaan ja ottamaan ehkä hiukan kuviakin, jotta olisi helpompi suunnitella somistusta. En esimerkiksi muista enää ollenkaan, minkä kokoisia pöydät juhlasalin puolella ovat...

Ostin tänään hunnun - täysin suunnittelematta! En missään vaiheessa ajatellut, että mekkoni (saati kampaukseni) kanssa voisi pitää huntua, mutta näin niin kauniin ja omannäköisen hunnun morsiuskaupassa, että pakkohan se oli ottaa mukaan

Yksi paikka ainakin karsittiin siksi, että siellä oli karmeita kala-aiheisia tauluja ympäriinsä seinillä Muuten upea paikka (tosin aika kaukana kirkosta), mutta ne kalataulut kyllä heti näytti mun silmään aika ankeilta.

Kosinnasta ei muistaakseni ollut mitään puhetta, kauniita sormuksia olimme kyllä ihastelleet yhdessä mm. mainoslehtisistä (ja mies siis oli hankkinut sormuksen kosintaa varten etukäteen)

Koitin pitkään miettiä, mitä erityistä haluaisin polttareissani olevan, mutta listasta ei tullut kovin erityinen - rauhaisaa (ainakin alkuun ) yhdessäoloa ystävien kanssa esim. jonkun mökillä. - hyvää ruokaa - sopivasti alkoholia - saunomista ja uimista - ehkä jotain puuhastelua (maalaamista, valokuvaamista tms.)

Mulla on niin päin, että esiintyminen ja siinä mielessä esilläolo ei jännitä ollenkaan, mutta kaikki henkilökohtainen, liikuttava ja intiimi tuntuu vieraalta kymmenien ihmisten edessä. Voin kyllä tarvittaessa olla osana jotain hassunhauskaa leikkiä, mutta vihkiminen, häävalssi ja esim. sukulaisten mahdollisesti pitämät puheet jännittää ihan kauheasti. Musta tuntuu tosi vaikealta ajatukselta itkeä (tai istuskella tilanteessa, jossa mun ehkä olettaisiin itkevän, ihan naama peruslukemilla) vieraiden nähden, vaikka kaikki siis ovat sukua ja ystäviä ja rakkaita ihmisiä