Aalo

Mulle oli tullut valokuvaajalta (enoltani) printtejä meidän hääkuvista Mitään ns. virallista postia en ole vielä saanut (en ole kyllä ilmoittanut nimenmuutoksestani vielä mihinkään, eli voi johtua siitäkin...).

Mulla on polttarit tänään (lauantaina), itse asiassa ovikello voi soida hetkenä minä hyvänsä

Häihin on viikko!

Me ollaan päätetty tulla hääyöksi kotiin. Ajateltiin siivota kämppä hyvissä ajoin etukäteen, ostaa kaapit täyteen herkkuja (hedelmiä, marjoja, skumppaa, konvehtejä, esipaistettuja patonkeja, juustoja jne.) ja hankkia leikkokukkia tuomaan hotellifiilistä Lähdetään kuitenkin seuraavana päivänä heti häämatkalle, niin on mukavaa viettää se yksi välipäivä kokonaan kotona pakkaillen ja ihmetellen avioeloa!

Meiltä tulee puuttumaan hääkimppu, kaikki leikit, suurin osa alkoholitarjoiluista, pöytäohjelmat ja hääkarkit.

Lähinnä tarkoitus on syödä hyvin lähipiirin kanssa simppelin kaavan mukaan

Meille tulee avioehto, koska mieheni on pontevasti ilmaissut sellaisen haluavansa. Meistä kahdesta minulla on ennakkoperinnöksi saatu asunto, jota mies haluaa "suojella" itseltään En hetkeäkään voi uskoa, että eroa olisi tulossa, mutta suostun ihan mieluusti miehen pyyntöön.

Minulle on tulossa yksi mies polttareihini, sen verran kaason kanssa ollaan puhuttu

Tämä mies on yksi rakkaimmista ystävistäni ja vietetään paljon aikaa yhdessä, joten en olisi osannut kuvitella polttareitani ilman häntä.

On myös mieheni kaveri, mutta ilmiselvästi "kuuluu" mun polttareihin.

Meillä mies näki puvun heti ostopäivänä, kun tulin mekon kanssa kotiin ja halusin heti sovittaa sitä uudestaan

En ole missään vaiheessa vetänyt koko hääsettiä (mekko+kengät+huntu) päälle, mutta jokaista osaa olen sovittanut miehen edessä.

Meitä kuskaa mieheni isä, jonka autolla (ihastuttava 60-luvun ranskalainen auto!) painellaan kirkolta hääpaikalle.

Auto ja kuski lähtevät varmaankin ennen meitä juhlista pois, joten mennään juhlapaikalta sitten taksilla kotiin

Äidin hyvä ystävä tulee meille hääpäivän aamuna laittamaan naamat ojennukseen (minun, äidin ja varmaan kaasonkin). Hän on kosmetologi, ja meikkasi meidät veljeni häihin, ja meikit pysyivät koko päivän loistavasti!

Olemme varanneet Kerholan ensi toukokuulle. Pitopalvelu tulee muualta (Kahvisaari-nimiseltä pitopalvelufirmalta), joten Kimberin kanssa asioinnista minulla ei ole mitään kokemuksia. Itse asiassa unohdettiin kokonaan pyytää edes tarjousta sieltä suunnalta

Mun mielestäni Kerhola on kaunis ja sopii hyvin meidän melko koruttomaan ja hiukan vanhahtavaan tyyliin.

Haluaisin kovasti päästä sinne pian kurkkimaan ja ottamaan ehkä hiukan kuviakin, jotta olisi helpompi suunnitella somistusta.

En esimerkiksi muista enää ollenkaan, minkä kokoisia pöydät juhlasalin puolella ovat...

Ostin tänään hunnun - täysin suunnittelematta!

En missään vaiheessa ajatellut, että mekkoni (saati kampaukseni) kanssa voisi pitää huntua, mutta näin niin kauniin ja omannäköisen hunnun morsiuskaupassa, että pakkohan se oli ottaa mukaan

Yksi paikka ainakin karsittiin siksi, että siellä oli karmeita kala-aiheisia tauluja ympäriinsä seinillä

Muuten upea paikka (tosin aika kaukana kirkosta), mutta ne kalataulut kyllä heti näytti mun silmään aika ankeilta.

Kosinnasta ei muistaakseni ollut mitään puhetta, kauniita sormuksia olimme kyllä ihastelleet yhdessä mm. mainoslehtisistä (ja mies siis oli hankkinut sormuksen kosintaa varten etukäteen)

Koitin pitkään miettiä, mitä erityistä haluaisin polttareissani olevan, mutta listasta ei tullut kovin erityinen

- rauhaisaa (ainakin alkuun ) yhdessäoloa ystävien kanssa esim. jonkun mökillä.

- hyvää ruokaa

- sopivasti alkoholia

- saunomista ja uimista

- ehkä jotain puuhastelua (maalaamista, valokuvaamista tms.)

Mulla on niin päin, että esiintyminen ja siinä mielessä esilläolo ei jännitä ollenkaan, mutta kaikki henkilökohtainen, liikuttava ja intiimi tuntuu vieraalta kymmenien ihmisten edessä. Voin kyllä tarvittaessa olla osana jotain hassunhauskaa leikkiä, mutta vihkiminen, häävalssi ja esim. sukulaisten mahdollisesti pitämät puheet jännittää ihan kauheasti.

Musta tuntuu tosi vaikealta ajatukselta itkeä (tai istuskella tilanteessa, jossa mun ehkä olettaisiin itkevän, ihan naama peruslukemilla) vieraiden nähden, vaikka kaikki siis ovat sukua ja ystäviä ja rakkaita ihmisiä

Meille tulee myös nuo Elämän kevät -merkit. Keväthäät kuitenkin tulossa ja lintuaihetta luultavasti tiedossa myös kutsukorteissa/-kuorissa. Musta näissä on ihana sävymaailma!

Kuva merkeistä

Luultavasti aika pientä korjailua on tiedossa

Ripsiin olen kaavaillut jotain irtoripsitupsuja tai ripsienpidennystä, sillä haen hiukan pin up -henkistä (?) tyyliä. Lisäksi voisin kuvitella hankkivani jonkunlaiset geelaukset tms. kynsiin, että saan kauniin ranskalaisen manikyyrin. Muuten tuskin on tulossa mitään extraa, ellei nyt kampaajan mielestä tarvitse kaunista kampausta varten laittaa jotain irtotupsuja hiuksiinkin.

Juuri tänään ostin valkoisen (ivory) mekon kylkeen puuterinväriset kengät (Minna Parikalta ).

Oma mekkoni maksoi 200 euroa. Olin varautunut paljon kalliimpaan (kipuraja olisi varmaan mennyt noin 700:ssä eurossa), mutta mukava tietysti näin päin. Käytinpä tänään sitten toiset 200 euroa kenkiin

Mekon lisäksi minulle tulee vielä jonkunlainen bolero ja tietty alusvaatteet. Niitä en ole vielä hankkinut, mutta olen varannut niihin pari-kolmesataa euroa.

Tänään saatiin vahvistus juhlapaikasta (ja kirkkokin on varattu - ja vielä samalle päivälle! ).

Lisäksi olen pysynyt vahvana ja rauhallisena, vaikka moni taho yrittää tuputtaa ajatuksia "oikeista häistä". Musta on ihanaa, että voidaan tehdä pientä, kevyttä ja sievää, jos ei tykätä dramaattisesta ja mahtailevasta.

Emme ole vielä lyöneet päivämäärää lukkoon, mutta 26.5. olisi suunnitelmissa (mikäli vaan saamme kirkon ja juhlapaikan varattua!).

Kyseinen lauantai on valikoitunut siksi, että haluan mennä naimisiin keväällä, mutta kaasoni on pois maasta koko alkuvuoden ja palaa vasta toukokuussa

Hauska ketju! Ihmisillä kun on niin erilaisia elämäntilanteita ja -tarinoita

Meillä tilanne on sellainen, että häiden aikaan (suunnitelmissa toukokuu 2012) olemme seurustelleen 5,5 vuotta, josta olemme vajaan kaksi vuotta olleet kihloissa. Mies on häiden aikaan 25 ja minä 23.

Tällä hetkellä minä opiskelen, aikaa jäljellä vielä kolme vuotta valmistumiseen. Teen ohessa osa-aikatöitä. Mies valmistui viime keväänä ja aloitti samoihin aikoihin vakitöissä. Taloustilanne on sellainen, että (melko vaatimattomat) häät saadaan järjestettyä omin varoin (joskin sukulaiseni ovat luvanneet kuitenkin avustaa). Lapsia meillä ei ole eikä eläimiäkään.

Asutaan vuokralla, mutta pikkuhiljaa säästellään omaa taloa varten. Haaveissa olisi pieni, rempattava omakotitalo jostain lähikunnasta.

(Muokkailin yhden hölmön lauserakenteen pois )

Kutsutaan noin 70 henkeä, mikä on hiukan enemmän kuin olisin alunperin halunnut. Kuitenkaan vieraslistaa tehdessä ei kenenkään kohdalla ollut sellainen olo, että ei me tota haluta mukaan. Kaikki ovat siis toivottuja vieraita

Mää olin ihan äimistynyt! En osannut odottaa kosintaa lainkaan, vaikka paikka ja aika olivat siihen täydelliset. Mies oli hankkinut sormuksenkin valmiiksi ja pitänyt sitä piilossa meillä kotona kuulemma jo hyvän tovin odottamassa (varmaan siivouskaapissa, kun en kerran ollut siihen törmännyt!)

Todella harvoissa! Lapsena muistan olleeni kaksissa häissä ja nyt varttuneemmalla iällä myöskin kaksissa. Ollaan tosiaan ystäväpiirin ensimmäiset naimisiinmenijät, eli eiköhän niitä häitä ala pukkaan tulevaisuudessa tiheemmin