Nele

Maistraatin tosiaan saa itse valita. Se on kai ihan kohtuullisen yleistäkin, että vihkiminen on muualla kuin kotikaupungissa.

Ei tossun alla olemisella ja sukunimen valinnalla ole mitään tekemistä keskenään. Sanoihan jo vanha kansa että ei nimi miestä pahenna... Valitettavasti uskon kyllä, että vaimon sukunimen ottamista voi joutua muutamaan otteeseen vanhemmille sukulaisille selittelemään, mutta kyllähän tosimies sen kestää.

Virallisissa yhteyksissä viiva on oltava, jos se siis on henkilön oikea nimi. Tietysti muuten voi tehdä miten haluaa, itse pitäisin omituisena jos joku ei haluaisi käyttää väliviivaa vaikka nimessä sellainen olisi. Mutta jokainenhan käyttää nimeään niin kuin tykkää. Eikös vaikkapa USA:ssa se tyttönimi tavallaan muutu toiseksi nimeksi, jos niin tahtoo. Näin ollen esimerkiksi aakkostuksissa mentäisiin aina sen jälkimmäisen nimen mukaan, esim. Hilary Rodham Clinton löytyisi C:n kohdalta aakkosissa, eikä sitä ensimmäistä sukunimeä ole pakko käyttää joka tilanteessa. Valaiskaa jos olen väärässä! Jos Suomessa olisi tällainen käytäntö, olisin itsekin voinut pitää tyttönimen "koristeena" mukana.

Mulla on yksi kaveriporukka, jossa mua yhä kutsutaan sukunimellä, siis vanhalla sellaisella. Suhtaudun siihen nykyään kuin lempinimeen, kyllähän kaikki kuitenkin tietää että olen vaihtanut nimeä. Ehkä näin on naisena helpompi ajatella, kun sukunimen käyttö puhuttelussa on tosiaan aika harvinaista naisten kesken. Tuossa porukassa muitakin nimensä vaihtaneita puhutellaan yhä vanhoilla nimillä, en ole ainoa.

Kaikki maksettiin heti, eli kuukauden sisällä häistä oli kaikki jo maksettuna valokuvaajaa myöten. Meillä olikin kyllä aika edulliset häät.

Naimisiinmeno on niin tunteita herättävä juttu, ettei kenenkään pitäisi koskaan sanoa toisen häistä VAAN. On hieno ja arvokas asia kun ihmiset sitoutuvat toisiinsa eikä sitä saisi vähätellä joittenkin ulkoisten seikkojen kuten vihkipaikan tai vierasmäärän perusteella. Ihmisten kaavamainen ajattelu ja arvostuksen puute toisten valintoja kohtaan näkyy juuri näissä elämän suurissa jutuissa, kuten häissä. Vaikka arvostelijoitten mielestä heidän kommenttinsa on tosi pieni juttu, kyllä se raivostuttaa jos samasta aiheesta kuulee useampia negatiivisia kommentteja, olivatpa miten ohimennen heitettyjä tahansa. Onneksi kukaan ei sentään ole sanonut ettei me olla oikeasti naimisissa kun oli siviilivihkiminen. Lapsena sitä vielä kuuli ettei mun vanhemmat muka oikeasti olisi aviopari, kun heidät oli vihitty maistraatissa.

Tutun kuuluista juttua! Onneksi en ihan lähipiiriltä joutunut mitään ikävää kuulemaan siviilivihkimisestä, mutta kyllä ne vieraampienkin kommentit aikanaan satuttivat. Meillä oli kuitenkin kaunis ja juuri meidän oloinen (lyhyt kylläkin, mutta se oli vain positiivista) siviilivihkiminen jossa useammallakin vieraalla oli kyynelet silmissä liikutuksesta. Kauheasti töitä juhlavan siviilivihkimisen järjestäminen kyllä teettää, mutta on se sen arvoista. Onnea hääjärjestelyihin!

En ole tällaisesta ikinä kuullut, mutta jos liköörissä ei prosentteja ole ollenkaan niin kannattaa reklamoida tehtaalle. Metsmaasikaa valmistaa Liviko- niminen yritys joka löytyy osoitteesta liviko.ee. Sinne kannattaa ottaa yhteyttä, voi varmaan kirjoittaa englanniksi tai jopa suomeksi jos ei viro suju. Liviko käyttää tuotteissaan hologrammitarraa, joten kannattaa tarkistaa että pullossa on sellainen.

Meidän juomassa ei ollut hiivaa. Maku oli yhtä aikaa raikas ja makea, vaikea verrata mihinkään. Vähän samaa makuvivahdetta on kuin kuohuviinissä, mutta ei se varsinaisesti samalta maistu. Ja se makeuskin riippuu ihan tekijästä eli paljonko sokeria juomaan laittaa. Kokeile ihmeessä, eihän se juoma juuri mitään maksakaan.

Mä tykkäsin ns. hössötyksestä niin paljon, ettei todellakaan tunnu turhalta. Omaksi iloksihan sitä hössötetään hääkarkeista jne. sälästä, bileet saa pystyyn vähemmälläkin. Häät meni oikein hyvin, mutta en odottanutkaan sen olevan mikään elämäni romanttisin päivä. Ne oli liian isot juhlat ollakseen mitään kovin romanttista. Hauskaa kyllä oli, ja ihan täydelliset häät juuri meille. En usko että meidän häät säilyy kenenkään vieraan muistoissa mitenkään hillittömän upeana kokemuksena.

Alkoholittomien maljojen klassikko eli viinimarjanlehtijuoma (= Louhisaaren juoma) on herkullinen ja taloudellinen vaihtoehto myös muille kuin absolutisteille. Suosittelen!

Jos maljassa saa olla vähän alkoholia, bellini eli kuoharia ja persikkanektaria vois olla hyvä. Tai rossini, eli kuoharia ja mansikkanektaria.

Joo, näitäkin on. Mun tuttavissa on paljon nuoria aviopareja/perheitä, jotka puhuu siis tästä kohtuullisen uudesta perheyksiköstä "me Virtaset"-tyyliin, vaikka rouva Virtanen on syntynyt ihan muun nimisenä.

Mulla on ihan toisenlaisia kokemuksia omasta tuttavapiiristä. Ihmiset korostaa tosi paljon sellaista perhe Virtanen-tyylistä sukunimen kautta ilmitulevaa yhteisyyttä. "Me Virtaset ollaan tällaisia karkkisyöppöjä" tai " Meillä Virtasillahan on aina tapana myöhästellä joka paikasta". Itse en jotenkin tykkää sellaisesta omalla kohdallani, en ikinä puhu meistä "Virtasista". En silti kauheasti tee pesäeroa sukunimeni kanssa vaan koen kuuluvani siihenkin sukuun, joskin selvästi avioliiton kautta enkä ns. alkuperäisenä. Mulla on siis sen suvun suhteen rouvan identiteetti...(Keksin tämän käsitteen juuri äsken.)

Laitoin että luonnossa, kun mun vanhempien puutarhassa mentiin naimisiin.

Olen tyytyväinen, tämä on tyylikäs ja ajaton valinta. Ajattelin jo sitä aikanaan valitessa (tai jo silloin kun kihlaa hankittiin), että sen sormuksen pitää sopia niin iltapuvun kuin tuulipuvunkin kanssa. Niin se tekeekin. Sormus on tosi yksinkertainen valkokultainen ja yksikivinen. Käy joka tilanteeseen ja tietysti kihlan kanssa yhteen.

Suomeen tuli yleensäkin koko sukunimilaki vasta 1920-luvulla. Mun tyttönimi otettiin silloin käyttöön, sitä ennen oltiin menty talon mukaan eli sen nimisiä oltiin, missä talossa asuttiin. Naimisiin mennessä naisten sukunimi siis yleensä vaihtui, mutta miestenkin nimi saattoi vaihtua (meidän suvussa monesti vaihtuikin) muuttojen myötä. Ja suku (siis se josta tyttönimi tuli) on Pohjanmaalta. Eri puolella maata, eri sosiaaliluokissa yms. on ollut eri käytäntöjä. Mulla ei ollut nimenvaihdon myötä identiteettikriisiä, kun asiaa oli etukäteen jo niin paljon tuumaillut. Hieno nimi tää on, tykkään siitä kovasti. Vaihtaminen oli positiivinen kokemus. Ei se nyt ihan läpihuutojuttu ole nimeään vaihtaa, mutta sitä voisi sanoa positiiviseksi kriisiksi.

Meilläkin oli bm ja kaksi kaasoa. Bm säilytti sormusta kunnes silloinen sulho pujotti sen mun sormeen ja toinen kaasoista piteli morsiuskimppua vihkimisen aikana. Vihkiminen oli juhlapaikalla, mutta voihan noin maistraatissakin tehdä. Enemmän kai ne kaasot ja bestmanit on näkyvässä roolissa sitten hääjuhlassa, näin ainakin meillä.

Mökkihäät voi olla tosi rentoja ja onnistuneita, varsinkin jos suunnittelu on hoidettu kunnolla. Säistä ei voi ikinä tietää, joten kannattaa kutsua vain se määrä ihmisiä, joka mahtuu sisätiloihin. Tilaa voi saada lisää siirtämällä esim. juomatarjoilu ulos johonkin katokseen. Jos isompi teltta ei tule kyseeseen, voisi ehkä harkita muutamaa pientä huvimajan tyylistä telttaa? Uloskin kannattaa varata tarpeeksi tuoleja, penkkejä ja myös pikku pöytiä laskutilaksi. Vieraille kannattaa tosiaan etukäteen kertoa että kyseessä on tosiaan kesämökki eikä iltapuku ja piikkarit ole paras asuvaihtoehto. Myös yöpymismahdollisuudesta lähellä kannattaa kertoa ajoissa.

Muistaakseni omenamehusta ja spritestä tulee hyvää boolia, sekaan taidettiin laittaa vielä sitruunavichyä ja muutama mansikka koristeeksi.

Sukunimen vaihto oli kivaa. Tunnen tietysti olevani ihan sama tyyppi kuin ennenkin, mutta kuitenkin jotenkin erilainen. Mulle nimenvaihdos tuntui identiteetinmuutokselta parempaan suuntaan.

Ei nimen harvinaisuus kamalan tärkeää ole, mutta onhan se kiva kun on harvinainen ja kaunis nimi. Mulla se taisi vaikuttaa nimenvaihtopäätökseenkin jonkin verran; mun nykyinen sukunimi varmasti jää ihmisten mieleen paremmin kuin tyttönimi ja sitä taidetaan pitää myös kauniimpana. Ihan mihin vaan en olisi sukunimeäni vaihtanut. On siis kivaa jäädä ihmisten mieliin, mutta ei se niin tärkeää ole, että rupeaisin näkemään kamalasti vaivaa sukunimen vaihtamiseksi muuten kuin naimisiin mennessä.

Tämä tulee nyt aika myöhässä, mutta ehkä jollekin muulle on tiedosta apua. Eli maistraatti ja käräjäoikeus ovat ihan eri paikkoja, ja kannattaa soittaa suoraan käräjäoikeuteen. Meidän vihkiminen ei maksanut mitään, eikä meillä ollut mitään suhteita vaan vihkijä tuli paikalle ihan hyvää hyvyyttään. Maistraatista väitettiin aikanaan mulle, etteivät kajaanilaiset tuomarit suorita vihkimisiä. Toisella kerralla joku toinen maistraatin työntekijä kertoi että tuomarit ovat suorittaneet vihkimisiä ja kehoitti soittamaan käräjäoikeuteen, kuten sitten teinkin.

Nen-nen-nimet on ihan ok. Saattaahan ne kuulostaa hassuilta, mutta niin kuulostaa monet muutkin nimet. Justiinsa yksi vanha tuttu otti yhteyttä, on näköjään ottanut tuollaisen kaksoisnimen jossa kaksi aika tavallista nimeä yhdistyy. Ei kyllä tullut minkäänlaisia pahoja ajatuksia mieleen, eikä muutenkaan herättänyt mitään pohdintaa tyypin nimenvalintaperusteista, päättämättömyydestä tms. Jos joku haluaa kaksoisnimen, ei sen että molemmilla nimillä on sama pääte, pitäisi sitä estää. Tuskin se nimi jaksaa muuta ihmiskuntaa kauhean kauaa kiinnostaa, vaikka olisi miten pitkä tai epäsointuva tai mitä vaan, joten ainakaan ympäristön reaktioita ei kannata pahemmin pelätä. Itse otin mieheni nimen, mutta jos olisi vaikkapa tieteellinen ura, lapsia vanhalla nimellä tai muita käytännön syitä, olisi kaksoisnimi ollut varteenotettava vaihtoehto.

Annoin hopeisen Hirvenpää-solmioneulan. Oli onnistunut valinta, mies tykkäs.