Lootuskukka

Rouva
  • Content count

    49
  • Joined

  • Last visited

About Lootuskukka

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Samaa mieltä olen kuin Rebekkamaria tuosta, että kyllä avioliitto muuttaa jotakin. Samoja tuntemuksia: kutkuttaa mukavasti, olla oman rakkaani Vaimo. Ja se juridinenkin puoli tuntuu hyvältä, me todella olemme sekä sydämissämme, läheistemme että lain edessä sidotut toisiimme. Avioliiton myötä minä olen mieheni lähiomainen ja hän minun, tuli elämässä vastaan mitä tuli. Meillä ei vielä ole lapsia, joten jos niitä joskus tulee, syntyvät sitten avioliittoon. Yksi syy on se, mikä täälläkin on usein mainittu: minusta lapset ovat avioliittoa isompi sitoutuminen - ja itsestä tuntuu jotenkin loogisemmalta, että pienempi sitoutuminen ensin ja isompi vasta sitten. Haluan ehdottomasti ensin totutella olemaan vaimo ja nauttia kahdestaan tästä "nuoren parin" elämästä, lasten aika on sitten myöhemmin, jos siltä tuntuu ja niitä meille suodaan.
  2. Ruskotalosta En ole siellä ollut häissä, mutta pari kertaa muissa tilaisuuksissa kylläkin. Plussaa on mielestäni se, että tilaa riittää isommallekin porukalle, katto on korkealla ja edessä on tilava esiintymislava esim. bändin käyttöön. Samoin eteinen on tilava, naulakoita riittää (jos on takkiaika) ja siellä on ainakin yksi sivuhuone, jos sellaista johonkin tarkoitukseen tarvitsee. Ulkoasultaan Ruskotalon sali ei minusta ole niitä viihtyisimpiä, mutta koristelulla voi varmasti vaikuttaa paljon. Ihan pieniä häitä en siellä viettäisi, vaatii mielestäni "tarpeeksi" porukkaa isoa tilaa täyttämään. Maskutalosta Me vietimme häitämme Maskutalolla muutama kuukausi sitten, hääpäiväkertomuksista löytynee edelleen sepustukseni niistä. Meillä vieraita oli vajaa 60 - enemmänkin olisi mahtunut hyvin, mutta tuolla porukalla sai laitettua isot yhtenäiset pöydät ja jäi tilaa jäi kivasti vielä lasten leikkipaikalle ja esityksille. Meillä yksi syy paikan valintaan oli Maskutalon vanhanaikainen seuraintalotyyppinen tunnelma - minusta Maskutalo on huomattavasti kodikkaampi ja viihtyisämpi kuin esim. Ruskotalo. Muutenkin toimiva tila, erillinen tarjoiluhuone, kiva esiintymislava (meillä siellä näyteltiin mm. Prinsessa Ruususta ;D) Lämmityksen kanssa meillä oli hiukan ongelmia, mutta lienevät asian jo korjanneet - lähetin palautetta pikaisesti häiden jälkeen. Suosittelen paikkaa kyllä!
  3. Itse olen seurakunnan työntekijä enkä usko, että kirkon puolelta tuo paljasjalkaisuus olisi mikään ongelma, en itse ainakaan kokisi mitenkään paheksuttavana. Itse asiassa tuli juuri mieleen, että Raamatussa pyydetään ainakin yhdessä kohdassa RIISUMAAN kengät jalasta, koska paikka on pyhä... :. Kyse on ehkä pikemminkin kulttuurisesta jutusta kuin uskontoon tai kirkon pyhyyteen liittyvästä - mutta varmasti pappien näkemyksissäkin on eroja. Epäilisin, että paljasjalkaisuuden sopimattomuus juontaa juurensa siitä, että se on perinteisesti ollut merkki köyhyydestä ja alempaan yhteiskuntaluokkaan kuulumisesta, siksi sitä pidetään jotenkin arkisena ja juhlaan sopimattomana. Se kannattaa varmaan miettiä, että saako sukulaistäti sydärin..ja ehkä varmistaa papiltakin, mitä mieltä on. : Mutta muuten: siitä vaan, jos omaan olemukseen ja häiden tunnelmaan tuntuu sopivalta! Niin, ja helman pituus on oikeanlainen
  4. Pitkän pähkäilyn jälkeen olemme nyt lähdössä neljän päivän mini-honeymoonille Espanjan Marbellaan. Syitä: Meillä on molemmilla viikko lomaa, mutta koska asumme arkea eri paikkakunnilla, haluamme ehdottomasti sisällyttää lomaamme myös lokoisia päiviä ihan kotosalla. Siksi siis ei lähdetä kovin kauaksi. Me haemme tältä reissulta lähinnä kahdenkeskistä hemmottelua ja yhdessäoloa ilman paineita valtavasta nähtävyystarjonnasta tai siitä, paistaako aurinko vai ei. Pääasia, että on lämpimämpää kuin Suomessa. Costa del Solille pääsee vaivattomasti Finnairin suorilla lennoilla Marbellasta löytyi 5 tähden luksushotelli hinnalla, joka ei kaatanut budjettia.
  5. Olen ollut töissä vasta pari kuukautta ja sinä aikana minua on ehditty muistaa jo valmistumisen, työhön tulemisen ja virallisen virkaan asettamisen merkeissä runsaskätisesti Työnantaja yllätti antamalla meille häälahjaksi 400 euron lahjakortin, jolla saamme kuluvan vuoden aikana ostaa mitä tahansa työnantajan laskuun 8-) Lisäksi työkaverit lauloivat ja onnittelivat kortilla ekana työpäivänä häiden jälkeen. Ja nyt kun rupesin vapaapäiviäni laskemaan, niin minä sain kaksi ylimääräistä vaparia häitten takia!! Plus että ennen häitä sain esimieheltä luvan olla näyttäytymättä työmaalla, kun ei ollut mitään sovittuja juttuja kalenterissa (eli käytännössä viimeiset hääjärjestelyt hoidin työajalla...) Ja palkatonta virkavapaata kuulemma saa aina kun pyytää, jos haluaa päästä lomalle tuoreen aviomiehen kanssa Sulho on omasta työstään opintovapaalla, joten hänen työnantajansa tuskin muistaa jahka kuulee. Semminkään, kun pomo on kuulemma vähän kärmeissään, kun hänelle ei ole kerrottu tästä naimakaupasta (on kuullut huhuja..)
  6. Ei masenna, ei ole edes haikea olo, vaikka vähän jossain vaiheessa sellaista pelkäsin. Kumma kyllä, vaikka meidän hääpäivä oli jotakuinkin täydellinen, en edes sitä juurikaan muistele, ainakaan vielä. Tuntuu, että tärkeämpää on nyt nauttia tästä hääpäivän jälkeisestä tilasta, jossa uusi sukunimi jaksaa joka kerta sykähdyttää ja kutsumme koko ajan toisiamme "aviomieheksi" ja "vaimoksi" Meillä häät todella muutti elämää, niin konkreettisesti kuin tuolla henkisellä puolella, joten tämä avioelämään totuttelu on sen verran ihanaa, ettei häitä haikaile. Vaikuttaa varmasti sekin, että koko ajan olemme olleet ensisijaisesti menossa naimisiin, emme järjestämässä häitä...
  7. Juu, ihana oli koko päivä Mutta ehkä kaksi hetkeä ylitse muiden ihanien hetkien...: Kirkossa urkujen pauhatessa kävely isän kanssa kohti komeaa odottavaa sulhoa Näen vieläkin silmissäni, miten rakkaalta ja turvalliselta sen juhlapukuinen hahmo näytti kirkon etuosan valoja vasten Hääjuhlassa sulhon yllätys: hän oli yhtenä yönä säveltänyt ja sanoittanut minulle laulun, joka kertoi meidän historiasta ja meidän rakkaudesta Sen sanat oli aivan mahtavat, ne itketti ja nauratti vuorotellen
  8. Saattaisi se ollakin tärkeää, jos tyttönimeni olisi jotenkin harvinainen..ehkä sitten ainakin harkitsisin oman nimen säilyttämistä. Ehkä. Mieheni nimi kuuluu Suomen 10 yleisemmän sukunimen joukkoon, mutta eipä tuolla tässä tilanteessa ainakaan ole mitään väliä. Täytyy varmaan olla onnellinen, että oma tyttönimikin on tuiki tavallinen (tosin hiukan harvinaisempi kuin miehen, mutta ei ratkaisevasti), eli eipä tarvitse turhaan päätään vaivata: voin sen suuremmitta pähkäilyittä olla ihan vanhanaikainen ja ottaa mieheni nimen.
  9. Kyse ei ole ihan pelkästään perinteistä ja hyvästä mausta. Kirkollinen vihkiminen/avioliiton siunaaminen on aina jumalanpalvelus ja tarkoitus on, että siellä esitettävä musiikki sopii kokonaisuuteen, jonka osia ovat mm. Raamatuntekstit, rukoukset, papin puhe sekä kysymykset, joissa kysytään: "Kaikkitietävän Jumalan kasvojen/Jumalan edessä..." Hengellisyys on kyllä läsnä varsin vahvasti koko toimituksessa halusi sitä tai ei, joten siinä mielessä ei-hengellinen musiikki sopii aika huonosti keskelle tällaista toimitusta. Eikä siihen mielestäni vaikuta se, mistä syystä ne kirkkohäät haluaa. Tätä monet papit ja kanttorit ajavat takaa - ja he kyllä ovat alansa asiantuntijoita... : Ja tuosta rakkaudentunnustuksesta... Itse ajattelen niin, että häät koostuvat tavallaan kahdesta eri juhlasta. Vihkiminen on sitoutumisen juhla, jonka ydin on tahdon-lupaus - ja se annetaan yhtä lailla läsnä oleville vihkimisen todistajille (kirkossa myös Jumalalle) kuin sille puolisollekin. Tuo lupaus on jotakin syvempää ja juhlallisempaa kuin rakkaus tai rakkaudentunnustus. Hääjuhla taas on rakkauden juhla, jossa juhlitaan sitä, että kaksi ihmistä rakastavat toisiaan niin paljon, että ovat tuon lupauksen antaneet - ja sinne kyllä sopivat vaikka miten yltiöromanttiset rakkaudentunnustukset
  10. Tästä varmasti löytyy ketjukin jostakin... Mutta tiivistettynä: periaatteessa vihkikaavassa ei ole pakko olla kumpaakaan. Useimmiten kuitenkin pappi suosittelee, että olisi jompikumpi, jotkut papit jopa haluavat ehdottomasti yhden virren mukaan. Musiikkiesitys voi olla silti. Se, laulaako kanttori ylipäätään ja nimenomaan tuota kyseistä kappaletta, riippuu varmasti kanttorista. Kyseessähän ei ole hengellinen kipale, joten kaikki kanttorit eivät ehkä suostu sitä laulamaan. Jutelkaapa kanttorinne kanssa asiasta! Hänellä voi olla muita hyviä ehdotuksia musiikiksi.
  11. Kirkollinen vihkiminen tulee, koska molemmat uskomme Jumalaan ja satumme vielä olemaan seurakunnan leivissä. Vaikka olisimme menossa naimisiin vain parin todistajan läsnäollessa, sekin seremonia toimitettaisiin kirkossa. Uskon kyllä, että Jumala on läsnä maistraattivihkimisissä yhtä lailla, mutta tuntuu hyvältä, että Hänet siinä vihkitilaisuudessa mainitaan. Eilisessä vihkikeskustelussa tuli esiin sellainen kaunis näkökulma siihen, mikä kirkkohäiden idea on: pappi kuvasi sitä, miten siinä seisomme Jumalan kasvojen edessä ja meidän takanamme ovat meille läheiset ihmiset, meidän tukijoukkomme rukoilemassa meidän liittomme puolesta. Meille se on tärkeää
  12. Krassi tuossa edellä puhui asiaa 8-) Itse olen kokenut niin, että vasta sitten olen täysin sinut menneisyyteni kanssa, kun pystyn sitä rauhassa muistelemaan ja jopa hiukan haikeudella ajattelemaan hyviä hetkiä. Onneksi siellä niitäkin on. Se ei tarkoita, että tahtoisin menneen takaisin, mutta osa nykyistä minääni se on ja saa ollakin, iloineen ja suruineen. Vanhat valokuvat meillä on molemmilla tallella ja olemme joskus jopa yhdessä katselleet kuvia toistemme entisestä elämästä. Siellä kuvissa näkyvät exätkin mukana, osana elettyä elämää.
  13. Joskus seurustelun alkuaikoina puolileikillään juteltiin jotain aihetta sivuavaa ja silloin sanoin, että mä olen aina toivonut, että mies on se, joka kosii. Muuta ei puhuttu, jätin kokonansa miehen huoleksi tämän asian. Ihan mahdoton koko ajatus, että oman rakkaan esittämä kosinta ei olisi ollut mieleinen, olisipa se hoidettu miten ja missä tahansa. Vaikka mies olisi valinnut mun mielestä mauttomimman tavan kosia, eiköhän se kuitenkin olisi ollut yksi mun elämäni ihanimmista hetkistä
  14. - Missä kuussa häänne ovat? Joulukuussa. - Miksi valitsitte talvihäät? yleensähän kesä on ennemmin häiden aikaa? No osin juuri siksi, että kesähäitä on tullut nähtyä ja niitä riittää. Minä äänestin ensin syksyä, mutta sulholle se ei sopinut. Talvi on hyvä, häämme ovat suunnilleen samoihin aikoihin kuin romanssimmekin aikanaan alkoi. - Ihmeltiinkö/ ihmetelläänkö päätöstänne? Oletteko joutuneet selittelemään, puolustelemaan? Joitakin ihmetteleviä kommentteja on tullut, mutta otan nekin ennemmin positiivisina: talvi ei ole niin tavanomainen aika kuin kesä, mikä minusta on vaan hyvä. - Mitä erityisiä odotuksia ja toiveita teillä oli/on nimenomaan sen suhteen että häänne olivat/ ovat talvella? (esim. paljon lunta, rekiretki kirkosta jne.) Olisihan se kiva, kun olisi pieni pakkanen, vähän lunta ja tähtitaivas. Mutta sään varaan ei ole laskettu mitään eikä sillä ole merkitystä. Minun tuurillani kesähäissäkin sataisi rakeita. - Miten talvi näkyi/ näkyy häissänne? (esim. ruoassa, koristelussa, juhlapaikan valinnassa jne.) Kynttilöitä sytytetään paljon ja pihalle laitetaan ulkotulet ja lyhtyjä. Koska häämme sijoittuvat joulun jälkeiseen aikaan, koristelussa käytetään himmeleitä ja havuköynnöksi. Se on ihanaa, että kirkossa ja juhlapaikalla on joulukuuset vielä paikalla tunnelmaa luomassa. - Mikä on mielestänne parasta talvihäissä? Parasta on tietenkin se, mikä missä tahansa häissä: naimisiin meno Mutta talvi vs kesä: ei ole vierailla hää-ähkyä, voi toteuttaa asioita hieman eri tavalla ja järjestely sujuvat jouhevammin, kun ei ole ruuhkaa. - Minne lähditte/lähdette häämatkalle? Luultavasti lähdemme häiden jälkeen pariksi päiväksi lillumaan johonkin kotimaan kylpylään ja sitten sulhon hiihtolomalla maaliskuun alussa suuntaamme mitä todennäköisemmin keväiseen Israeliin.
  15. Yksi turkulaismorsian täälläkin...Olen kyllä tainnut tässäkin ketjussa jo ilmottautua : Mutta noista vihkiajoista: kaikissa Turun ja Kaarinan seurakunnissa aikaisin vihkiaika on klo 15.30. Tämä siksi, että papit ja kanttorit ovat siihen asti hautauksia toimittamassa, ymmärrettävästi lauantai on myös halutuin hautauspäivä. Sunnuntaisin ei Turussa juurikaan haudata (poikkeuksina ehkä Kuusisto ja Katariina), sillä Turun hautausmaan kappelit ovat sunnuntaisin suljettuina (johtuu vahtimestarien palkkakustannuksista tms.). Osassa Turun kirkoista on mahdollista saada aikaisempi vihkiaika, jos hankkii itse papin ja kanttorin (ja myös itse maksaa kanttorin palkkion + matkakorvaukset papille). Näin ainakin Pyhän Katariinan kirkossa, josta meillä ensin oli varattuna vihkiaika klo 14. Sen sijaan ainakin nykyisen vihkipaikkamme Martinkirkon suhteen on kuulemma huonojen kokemusten perusteella päädytty siihen, että 15.30 on aikaisin aika, vaikka olisikin omat toimittajat. Asiaa kannattaa siis tiedustella kunkin kirkon kohdalla erikseen seurakuntasihteeriltä.