Meillekin anoppi tarjoutui tekemään vihkiryijyn, ja mielestäni ajatus on enemmän kuin kaunis. Alkuun ajattelin että "voi ei...joku pölyä keräävä, synkän värinen villarytky (näin olen ryijyistä aiemmin ajatellut ), mutta kun anoppi esitteli ryijykuvastoa, mieleni muuttui täysin. Kuvastossa oli perinnemallien lisäksi todella upeita ja moderneja taideteoksia. Ja moni perinnemallikin oli todella kaunis, esim. Eva Mannerheimin "Huntu" -niminen ryijy jostain 1900-luvun alusta (toivottavasti muistin sekä nimen että ajankohdan oikein). Joka tapauksessa, valitsimme mieleisemme mallin, ja uskon, että se vihkiryijyn tehtävän täytettyään tulee näyttämään todella upealta uuden kotitalomme korkean olohuoneen valkoista seinää vasten. Ja ihana muistohan se on! Kenties sen voi sitten hamassa tulevaisuudessa laittaa "kiertoon" omille lapisllemme heidän mennessään naimisiin.