07072012

Lilja kesti helteisenä heinäkuun päivänä kimpussa ihan hyvänä, freesia hiuskukkana sen sijaan nuupahti jo alkuillasta,

Todellakin on!

Jos en työn puolesta joutuisi ottamaan sormuksia pois, ne pysyisi sormessa aina. Naarmuja ja kulumia tulee, mutta sehän on vain elämää ja komppaan edellistä kirjoittajaa, käyttöön ne sormukset on tehty eikä pumpulissa säilytettäväksi.

Jokainenhan saa antaa häälahjaksi oman kykynsä mukaan, ei sitä summaa ole mihinkään kiveen hakattu!! Mielestäni MIKÄÄN summa ei ole naurettava, ei niitä häitä setelinkuvat silmissä järjestetä kai? Ei me ainakaan. Voi ahneus...

Meidän häissä oli ohjelma kaason vastuulla. Muutama juttu mitä ei haluttu mainittiin kaasolle etukäteen, muuten ei sitten haluttukaan tietää ohjelmasta ennakkoon mitään. Oli tosi hauskaa ohjelmaa ja kiva oli kun leikit tuli itselle yllätyksenä. Kaaso hoiti homman täydellisesti.

Uutta oli: puku, vihkisormus, rannekoru Vanhaa: helmikaulakoru Lainattua: vannehame Sinistä: kengät

Aamulla herättiin yhdessä ja sulho vei kampaajalle, mutta seuraavaksi nähtiin vasta kirkon käytävällä.

Minä kasvatin hiuksia sinnikkäästi vuoden ennen häitä, ja nyt kun alkaa olla taas kohtuupitkät hiukset en todellakaan aio niitä pätkäistä!

Minulle aivan täydellinen sormus!

Nukuin oikein hyvin, tosin yöuni jäi hieman lyhyenlaiseksi kun ei illalla malttanut mennä ajoissa nukkumaan. Aamulla vähän väsytti, mutta kummasti se väsymys hävisi jännityksen tieltä!

Minulle miehen sukunimen ottaminen oli itsestään selvää, minun mielestäni se vain kuuluu asiaan. Minunkin oma sukunimeni kuultiin ja kirjoitettiin aina väärin, vaikka miten selkeästi yritti artikuloida. Nyt ei luulisi siinä olevan vaikeuksia, ja uusi nimmarikin on tosi helppo kirjoittaa.

Meillä oli molemmilla perjantai vapaapäivä ennen lauantaisia häitä. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut ihan paikallaan olla vapaalla vielä maanantainakin, olisi edes vähän ehtinyt levätä.

Meillä oli vihkiminen klo 12.45, juhlapaikalle saavuttiin pieneltä ajelulta kahden paikkeilla vieraiden ollessa jo paikalla. Ei ollenkaan liian aikainen vihkiminen, oli ainakin kunnolla aikaa viettää juhlia ja loistavat juhlat olikin! Oli sopivassa määrin hyvin ajoitettua ohjelmaa, missään vaiheessa ei päivä tuntunut pitkältä. Päinvastoin..

Meillä oli kutsuttuja 55, joista 44 oli juhlimassa kanssamme. Viimeinen peruutus tuli hääpäivän aamuna sairastapauksen vuoksi.

Itkin ja paljon. Itku pääsi jo kirkon pihalla ja tietysti koko matkan alttarille kyynelehdin, mutta myös hymyilin. Alttarilla seisoessa oli myös nenäliinalle paljon käyttöä ja myöhemmin juhlissa vielä häätanssin aikana... Minkäs sitä herkkä ihminen itkulleen mahtaa, tunnerikas päivä ja saahan se näkyä.

Meneeköhän ihan vähän överiksi tuon määrän kanssa..

Myös minulla on toinen kerta ja todellakin menen uusiin naimisiin ilolla! Itse olen ajatellut niin, että vaikka ensimmäinen liitto päättyi eroon, sehän on vaan pelkkää elämänkokemusta. Kummastuttaa vaan tosiaan joidenkin ihmisten ajatusmaailma. "Ei kai sitä toisella kierroksella tarvi polttareita järjestää." Juu ei. Ei tarvi järjestää mitään muutakaan eikä tarvi tulla häihinkään jos ei tahdo ja keksii hyvän tekosyyn. On se toinen kierros vaan paha asia... (niin, mikä ihmeen KIERROS?)

Minä annan kampaajalle/meikkaajalle vapaat kädet. Huomenna tehdään koekampaus Koemeikkiä en missään vaiheessa edes harkinnut, kampaajani osaa minut aivan varmasti meikata.

Itkeminen on myös mulla suuri jännityksen aihe. Sitä kun on ihan kohtuuttoman herkkä ihminen, niin veikkaan että kyyneleitä riittää.. Hieman meinasi herkistää jo kirkossa kuunnellessa häämusiikkikonserttia, saa nähdä kuinka käy kun ne urut alkaa pauhaamaan ja pitäis tyynenä astella alttarille. Sitten tietysti juhlapaikalla onnittelut, puheet, häätanssi... On varmaan varattava kunnon läjä nenäliinoja.

Ei minkäänvärisiä. En aio sukkahousuja enkä stay uppeja laittaa vaikka kuinka kuuluisi etikettiin. Enkä usko että kukaan pukuni alle kurkistelee ja sukatonta morsianta paheksuu.

Meille alkoi ilmoittautumisia tippumaan viimeisellä viikolla ja VP:nä vastasivat viimeisetkin.

Sepä meilläkin oli ideana kun laitettiin vaan puolentoista kuukauden vastausaika, mutta ei vaan toimi. Mutta ei kai tässä voi kun odotella ja reilun viikon päästä aletaan sitten soittelemaan niille ketkä ei ole ilmoittautunut että onko tulossa vai ei.

Ei siihen kutsuun tarvita mitään ylimääräsiä lässytyksiä hoitoon jättämisestä. Itse kirjoitimme kutsuun että "Juhlimme aikuisten kesken." Ja siinä se. Asiaa ei yksinkertasemmin voi enää sanoa ja jos tuosta joku nokkiinsa ottaa, niin kannattaa miettiä tarkkaan onko se sitten kutsumisen arvoinen ihminen..

Soittelepa tai käy Mikkelin kaupungin Tilahallinnossa. Urpolan Kartanoon saatiin ite varaus vasta viime heinäkuussa ja häitä tanssitaan ensi heinäkuussa reilun 2 kuukauden päästä. http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/02_palvelut/03_asuminen_rakentaminen_ja_liikenne/17_tilakeskus/12_urpolan_kartano

Mahtoi sulhanen olla komea näky.. voi yök.