Olipas jotenkin helpottavaa lukea teidän kokemuksia.. olen menossa alle kahden viikon kuluttua naimisiin, ja kärsin kovasta jännittämisestä, sekä aika ajoin paniikkihäiriön aiheuttamista kohtauksista, niistä joissa sydän hakkaa, oksettaa, palelee, tärisyttää, huimaa.. huh! luonnollisesti nyt jännitän ihan hirveesti etukäteen, että mitäs jos kirkossa mulle tuleekin tuollainen kohtaus? enhän mä nyt voi pyörtyä tai lähtee pois kesken vihkimisen.. apua.. kaikenlaisia ajatuksia risteilee päässä ja ärsyttävintä on se, että kuitenkin samaan aikaan ajattelen että "nyt lopeta, älä nyt ainakaan etukäteen ajattele tuommosia" koska realistista on myös se että sellaista kohtausta ei välttämättä tule ollenkaan, ja sit oon ns. "turhaan" stressannut sitä etukäteen.. oli helpottavaa lukea monesta kommentista se että vaikka normaalisti on kova jännittäjä niin jostain kumman syystä vihkimisessä olikin ihmeellinen rauha eikä jännittänyt yhtään.. minäkin haluaisin tuollai tapahtuvan jos sitä jotenkin pääsis sen jännittämisen yläpuolelle ja se kääntyiskin jostain kumman syystä ihan päälaelleen ja olisikin täysin rauhallinen.. tiedän kaikki faktat ja järjellä osaan ajatella nämä mitä kaikki sanoo: "siellähän on vaan tuttuja, sehän kestää vaan 20minuuttia, mitä siellä nyt on jännitettävää, sun rakastama mies seisoo sun vieressä" joo, totta kaikki ja tiedän sen, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.. ei paniikkikohtauksiin auta vaikka kuinka järjellä tietää tosiasiat, se tulee se ahdistus jos tulee.. mutta jotenkin jaksan kuitenkin uskoa, että selviän siitä.. tai ainakin toivon tosi paljon, että kyllä se siitä.. oon yrittänyt miettiä ajatusmalleja joilla voisin helpottaa omaa oloani.. esim. kun isäni saattaa minut alttarille niin voin ajatella että: "joo isää varmaan jännittää, nyt mun täytyy olla se vahva ja rohkea ja pitää iskästä huolta" ja sitten olenkin jo alttarilla mieheni "käsissä" ja hän on mulle se maailman turvallisin ja rakkain ja läheisin.. ja siitä toimitus meneekin varmaan jo tosi nopskaa ohi, tai niin mulle on sanottu, että pitäis yrittää nauttia siitä sillä se lyhyt 20 minuuttinen on ihan huomaamatta ohi.. olisi kiva jos joku haluaisi vielä tänne kirjoitella kokemuksiaan, tai jos on jotain kikkoja millä lieventää jännitystä tai miten itelleen kävi