Meillä ei sinänsä ole mitään kirkkovihkimistä vastaan, ja molemmat myös kuuluvat kirkkoon. Mies vierastaa enemmän "rituaaleja", mutta minä ajattelin vielä puoli vuotta sitten että kyllä minä saan sen houkuteltua kirkkoon... Sitten olimme sukulaisen häissä, joissa oli kirkollinen siunaus hääpaikalla. Alkuperäinen pappi oli joutunut yllättäen kertausharjoituksiin, ja paikalla oli joku varapappi. Pappi piti niin idioottimaisen puheen, jossa lässytti jotain ihme parisuhdetutkimuksista 50-luvulta, että koko hääväki, joka koostui lähinnä kai ateisteista, pidätteli suunnilleen nauruaan. SEn jälkeen päätimme, että jos ja kun me mennään naimisiin, niin se on maistraatissa. Huomasin myös, kuinka paljolta stressiltä säästyy: Ei tarvitse järjestellä pappia ja aikatauluja, ei tarvitse välttämättä morsiuskimppua, ei tarvitse miettiä häämarsseja ja ties mitä. Kirkkovihkiminen toisi vielä enemmän järjesteltävää: Kirkon varaus, kuljetukset, kirkko-ohjelmat, aikataulut, ihmisten kuljetus hääpaikalle jne jne jne...