Joopa joo, hyvähän se on "suosia" sitä mikä milloinkin itselle on vaivattominta ja mukavinta. Kun kerran useimmat pitävät tarkasta istumajärjestystä nimenomaan vieraana, eikö olisi vieraanvaraista laatia sellainen myös omiin häihin? Kyllä se meilläkin hieman pisti päätä raapimaan, mutta lopputulos oli onnistunut ja turhalta sotkemiselta vältyttiin. Aikaahan järjestyksen laatimiseen tietenkin meni, mutta vieraiden viihtymisen kannalta homma kannatti. Kaikki vieraat olivat sillä tavalla tuttuja, että meillä olin näppituntuma siitä, kenet kannattaisi ja ketä ei missään tapauksessa pidä laittaa samaan pöytään. Isoissa juhlissa tarkkaa istumajärjestystä ei ehkä ole yhtä helppoa eikä ehkä järkevääkään toteuttaa. Mieheni sisaren häissä minkäänlaista järjestystä ei ollut, ja lopputulos oli, että morsiamen veli istui ison salin aivan vastapäisessä nurkassa hääpariin nähden kun pääsimme paikalle viimeisten joukossa. Minusta se oli hieman ajattelematonta. Jonkinlainen pöytäryhmittely siis lienee paikallaan jos ei nyt ihan tuolin tarkkuudella halua määrätä istumapaikkoja.

Täällä eräs rouva on edelleen tyytyväinen viime syksynä itse tehtyyn meikkiin. Elokuun jälkeen ei ole tarvinnut hankkia juuri mitään meikkejä, kun satsasin omaan arsenaaliin. Sain sitä paitsi hyviä neuvoja ja käytännössä koemeikin ihan ilmaiseksi innokkaalta myyjältä! Oma valintani osui (pähkäilyn jälkeen) itse tekemiseen lähinnä siksi, että toisen tekemässä on olemassa suuri pettymyksen riski. Voi olla että ammattilaiselta olisi voinut saada myös oikein hyvän, mutta itse tehdessä ainakin tiesi mitä sai kun koemeikkejäkin oli mahdollisuus tehdä niin monta kuin haluaa.

Hassua, minua tuossa 50€:n lahjassa loukkaisi kaikkein eniten se, että se on rahaa. Aivan sama vaikka olis satanen kirjekuoressa niin ihan yhtä huono lahja appivanhemmilta ja suoraan sanottuna keneltä vain.

Palaan tähän vielä sen verran, että Risto kieltämättä sanoa töksäytti aika suoraan ja yleistäminen ei ole reilua, mutta kyllä se mielipaha vaan on aikamoinen, jos vihittäville ainutlaatuisessa tilaisuudessa soitetaan prima vistaa. Olen pariin otteeseen surun keskellä saanut kuunnella sellaista rähmintää, että siinä oli koko saattoväki hämillään vaikkeivät ammattilaisia olleetkaan. Eikä siinä auta, jos päivän kaikki muut tilaisuudet ovat menneet upeasti. En usko, että kysymys on välttämättä osaamisen puutteesta vaan pikemminkin "leipääntymisestä" ja välinpitämättömyydestä. Me harkitsimme tutun kanttorin pyytämistä vihkimiseen ikävistä kokemuksista epäluuloisina, mutta onneksi seurakunnassa oli tarjolla innostunut ja taitava soittaja. Minusta ammattilaisuuteen kuuluu se, että vaikka aikaa harjoitella olisi rajatusti tai ei ollenkaan, osaa silti hoidella ainakin perusohjelmiston moitteettomasti. Voin antaa anteeksi sen ettei vaivaudu laajentamaan ohjelmistoaan, mutta niitä muutamia ei saa sitten sössiä. Ja mahdottomiin tai sopimattomiin toivomuksiin taas pitä osata sanoa ei, joten se niistä bridezilloista. Ja mielipiteistähän saa puhua niin paljon kuin sielu sietää: minusta Franckin Panis angelicus on tylsä. ;D

Taidat Risto olla valitettavan oikeassa... Minullakin on tämä käsitys useimmista kanttoreista (muutamia ikäviä muistoja on), MUTTA olen törmännyt myös muutamiin oikein tietäviin, taitaviin ja mielellään uutta opetteleviin yksilöihin. Poikkeuksia taitavat silti olla. > Toisaalta pitää muistaa, että kun on itsekin ammattilainen, sitä näkee ja kuulee asioita eri lailla kuin maallikko. Sellaista joka ei asioista juuri mitään tiedä, voi keskinkertainenkin kanttori osata neuvoa ihan hyvin.

Onko kenelläkään tietoa Kulosaaren kukasta Helsingissä? Olen kuullut paikkaa kehuttavan, mutta ovatko hinnat ihan mahdottomia?

Ai miksi purnataan ja ihmetellään hintoja? On ilman muuta selvää, että kun jo pieniä häitä varten saa maksaa aika monesta eri palvelusta, hintoja vertaillaan ja palveluntarjoajia kilpailutetaan. Toki ammattilaisen pitää saada asiallinen korvaus työstään, mutta hintoihin lisätään sitten katteita aika vaihtelevasti. Lisäksi valitettavasti se että joku on "ammattilainen", ts. koulutettu ja ehkä kokenutkin, kaikki eivät vain tee yhtä hyvää jälkeä, oli kyse sitten kukista tai kampauksesta. Joillakuilla vaan on enemmän silmää kuin toisilla. Ihan sama esimerkiksi meikkauksen suhteen: lukekaa vaan miten tännekin kirjoittaneista on moni pettynyt tulokseen, vaikka kuinka on ollut ammattilainen asialla. Useimmissa palveluissa touhu onkin sian ostamista säkissä, ellei tekijä ole entuudestaan tuttu. Siksi täällä vertaillaan hintoja, jotta saadaan käsitys yleisestä hintatasosta. Ja myös valistetaan muita, jos on saatu jostakin huonoa palvelua - ja vastaavasti suositellaan hyviä tekijöitä. Hieman off topic... mutta onnistuneita kimppuja kaikille!

Tähän vaan pikku sivuhuomautus: ei kukaan saavu hääjuhliin ilman jonkinlaista lahjaa, joten eikö voisi jättää kokonaan pois tuollaiset "jos haluatte muistaa lahjalla". Ei sitä rahan pyytämistä millään runoilla voi pehmentää. Joka tapauksessa se on toisten mielestä sopimatonta ja toisten mielestä taas ok.

Hyväntuulinen ja veikeä juuri tavanomaisesta poikkeavien harmonioidensa takia, kuitenkin muistaakseni ihan kolmisointupohjaista musaa. Raikkaasti erilainen kuin ne kaikista soitetuimmat häämarssit. Mutta ehkä ei kuulematta kuitenkaan kannata ottaa, jos ei se sitten kuulostakaan kivalta omiin korviin. Eikö kanttori voi soittaa sitä teille? Kysykää ihmeessä tapaamista, ellei kanttori ole sitä jo itse ehdottanut!

"Olenko tossun alla" -> onhan tämä nyt sen verran provosoivasti sanottu, ettei tyyppi selvästikään ole tosissaan. Tulin tähän johtopäätökseen, koska samainen nimimerkki kyselee tuolla toisaalla, että "mites nyt on kuin morsiamella on isommat tulot ja haluaa maksaa sormukset, pitäiskö mun kuitenkin ottaa lainaa" jne. Onhan tuo sukunimiasia periaatteessa asiallinen, mutta ei kai täällä kukaan mies käy tosissaan parkumassa että olenko tossun alla, jos on päättänyt ottaa vaimon nimen. Useampi samanhenkinen viesti, Uuno Turhapuro, Kikkelis kokkelis ja infantiili tyyli -> koulupojat asialla, sanon minä. Ainakin niillä on pirun hauskaa nyt. ;D

Taidat olla vain pilailemassa täällä foorumilla? Eikö todella ole mitään muuta tekemistä kun koulujen kesälomat alkoivat! >

Miksi kaikki traditiot pitäisi heittää romukoppaan? :-? Siksikö että MINÄ teen aina niin kuin MINÄ haluan? Tavat muuttuvat toki, mutta tässä väriasiassa on sentään jotain järkeä.

Eikös se ole vähän ristiriitaista, että ei kuulu kirkkoon mutta haluaa kuitenkin siunauksen avioliittoonsa kirkollisessa toimituksessa kirkon tiloissa? Naimisiin mentäessä halutaan sanoa "tahdon" alttarilla, lapsen päätä halutaan valella vedellä "nimiäisissä", vainajan hautausta varten omaiset järjestävät ateistille kirkollisen siunaustilaisuuden jne. Minusta tämä kaikki on hieman kyseenalaista eklektismiä. Miten joku joka vapaan valintansa mukaan ei halua kuulua kirkkoon haluaa kuitenkin osallistua kirkollisiin toimituksiin? Eikö se ole silloin periaatteessa vakaumuksen vastaista? :-?

Minusta strippari polttareissa on yksinkertaisesti moukkamaista, huono vitsi. Tietysti idea on hyvä, mikäli sulhasen/morsiamen varmuudella tiedetään saavan huikeita kiksejä moisesta - uskokaa vaan, kaikki eivät kuitenkaan välitä. Jos minun sulhoni bestman osoittaa niin huonoa makua että stripparin järjestää, todennäköisesti vain naureskelen "vahingoniloisena" sulholleni niin kuin siitäkin, että hän joutui firman kesteissä lätkämatsiin, eikä siedä jääkiekkoa ollenkaan! ;D

Usein kai on niin, ettei miehen ego kestä, vaikka naisen nimi olisi monessa suhteessa parempi ehdokas (jos sama nimi halutaan). Mutta miksi ihmeessä sitten ajatellaan, että naisen egon tulee kestää??? Viittaan tällä lähinnä niihin jääräpäisiin sukulaisiin, joiden mielestä naisen ilman muuta kuuluu ottaa miehen nimi. Se vain ei yksinkertaisesti ole lain mukaankaan ollut enää aikoihin niin, eivätkä kaikki perinteet ole säilyttämisen arvoisia! Maailmanmeno saa myös muuttua. Meille miehen nimi on yksi vaihtoehto muiden joukossa. Jatkokysymys muuten tähän: jos pidätte oman nimenne naimisiin mennessänne, kenen nimelle mahdolliset lapset kastetaan? Tässä kohtaa kai naiset viimeistään alistuvat. Itse en ainakaan kovinkaan monta tapausta tiedä, jossa lapset olisivat äidin nimisiä - mutta hurraan mielessäni aina, kun sellaiseen törmään! 8-)

Hm, minua ei kyllä pelottanut, päin vastoin: saan tästä voimaa! Ehkä aika vain oli kypsä, muutamaa vuotta aikaisemmin tilanne olisi voinut olla toinen. Kun menemme naimisiin, olemme todellakin "aikuisten oikeesti", siis myös yhteiskunnan silmissä pariskunta. Jostain syystä minulla on sellainen tunne, että juuri siksi kun naimisiinmeno tuntuu viralliselta ja onkin tietenkin juuri sitä, avioliittoon aikovien parisuhde saattaa olla vakaammalla pohjalla kuin silloin, kun on vain roudattu kamat yhteen ja asutaan yhdessä tulevaisuutta sen kummemmin suunnittelematta. Eihän se tietenkään aina ole näin (siis stereotypiani avo-/avioliitosta), mutta kyllä se on ihan tervettä, että edes jossakin vaiheessa joutuu kohtaamaan tämän sitoutumisasian tosissaan. Jos minun sulkkini ei haluaisi naimisiin pitkän seurustelun/avoliiton jälkeen, alkaisin epäillä, haluaako hän kenties hengailla minun kanssani vain siihen asti kunnes löytää paremman kumppanin, pitää siis tavallaan "takaporttia auki". Mutta epävarmuuden tunteet tuossa tilanteessa tuskin ovat tavattomia. Onnea elämän suuriin päätöksiin!