Illuusian.unelma

Hih, miesten pitäis tajuta, että kun vilauttaakin kihlaus/hää -mahdollisuutta, niin sitten ei sais enää naisparkaa rääkätä jahkailemalla turhia! Meillä ei ole joulukihloista toivoakaan, sillä olen itse joskus tokaissut, etten haluaisi kihlauksen osuvan päällekkäin minkään isomman juhlapäivän kanssa. Ihan jotta voi sitten mahdollisesti kihlauksen vuosipäivää juhlistaa ihan omana juttunaan. Sama möläytykseni (minä ja suuri suuni!) sulkee pois laskuista myös varsinaisen seurustelumme kaksivuotispäivän, sillä se sijoittuu vappuun. Joten siihen väliin vois nyt mies sitten mielellään tähdätä...

Meillä ei kyllä onnistuisi, vaikka saatais vihki kaupan päälle! Luulen, että miehellä tulee olemaan sopeutumisen paikka jo siinäkin, että on kihloissa, hääpäivän ajankohdasta ei voi alkaa puhua varmaan ensimmäiseen puoleen vuoteen ainakaan. Ja se tietää varsin hyvin, että jos mulla ois joku unelmavihkisormus kaapissa odottamassa, en kertakaikkiaan pysyis housuissani sen suhteen. Heh.

Joo, eiköhän me ihan kehdata pyytää mittaamaan sormet jossain liikkeessä. Ainahan sitä voitaisiin olla ottamassa mittoja jo senkin takia, että tuleva sulho voi käydä sitten hakemassa sormuksen yllätyksenä. Enkä oikein edes luota pahviseen tai muoviseen mittaan. Unelmasormuksemme ovat aika leveät ja titaania (jota ei voi isontaa...), joten mittavirheitä ei saa tulla. Joku ohut pahvi ei välttämättä anna oikeaa kuvaa koosta, sillä käsittääkseni leveämmässä sormuksessa saattaa tarvita isomman koon kuin kapeassa. Voi kun pääsisi jo sormuksia tilailemaan!

Tämä nyt ei liity oikeastaan mitenkään häähaaveiluun saati kihlautumiseen, mutta piti tulla kertomaan, että joulun jälkeen mieskin ehkä näkee jotain järkeä naikkareiden lukemisessa. Luin nimittäin tuolta jotain huomenlahjakuva-ketjua, ja siitä inspiroituneena päätin ottaa sellainen pehmoeroottisen valokuvan itsestäni kullalleni ostamani joululahjalompakon sisätaskua koristamaan. Jalusta ja itselaukaisija toimivat oikein hyvänä apuna. Toivottavasti näyttää hyvältä vielä paperikuvaksi teetettynäkin. Minusta on hauska idea, että mies joka kerta lompakon avatessaan muistaa mitä kotona on odottamassa

Kaikilla pitäis olla kaverinkavereita kultasepänliikkeessä! Ois ihana mennä hiplailemaan ja sovittelemaan ja haaveilemaan, ilman sen hetkistä ostotarkoitusta. Jotenkin nolo mennä ihan muuten vain tuhlaamaan myyjän aikaa. Mietin tuossa sitäkin, että kun meillä sormukset todennäköisesti tilataan, niin mihin liikkeeseen sitä ilkeäisi täällä mennä sanomaan, että voisitko ihan vain mitata meidän nimettömät, ei aiota kylläkään ostaa mitään täältä nyt eikä myöhemminkään :-P

Joo, luinkin täältä jonkun ketjun hunnun valmistamisesta itse. Ei vaikuttanut vaikealta. Luulen vain, että punaisen, ja mieluummin vielä tummanpunaisen, hyntutyllin löytäminen voi olla vaikeaa. Tosin, aikaa etsiä on... Amoriinia olen lueskellut vähän sieltä täältä, mutten kirjoitellut mitään. Jostain syystä tämä tuntuu omemmalta paikalta. Ja sit tietty olen läpikolunnut kaikkia sormuskauppoja, hääpukusivustoja yms, tyystin ennenaikaista.

Ai niin, vielä tuosta unelmapuvusta. Se on ihan niin minun näköiseni kuin olla ja voi. Haluisin siihen vielä sellaisen pitkän, kapean punaisen hunnun (jollaisia ei varmaan ole edes olemassa) lähtemään takaraivolta. Mut on se vähän höperöä, että ennen kosintaa on puku valittuna. Se nettisivustohan ehtii vaikka lopettaa monta kertaa ennen häitä! Tosin, niin saattaa vaihtua mun mielikin

Ihana sormus tuokin. Minusta tämä ketju on vertaistukea parhaimmillaan. Kukapa muu näitä ennenaikaisia hössötyksiä paremmin ymmärtää kuin toinen "melkein kosittu".

Minähän olen ihan aloittelija teidän rinnalla! Mulla on vasta kihlajaisvieraslista valmiina. Tosin, olen "valinnut" hääpukuni, miettinyt minkälaisen kampauksen haluan, minkälaisen hunnun teen, ja mitä kukkia kimppuuni tulisi. Kultani alkaisi varmasti hyperventiloida välittömästi, jos edes mainitsisin sanan huntu...

Tuo olisi tosi hyvä idea, jos asuisin pääkaupunkiseudulla. Onko nuo messut muuten joka vuosi? Vuoden päästä sitä varmaan ollaan jo kihloissa, jolloin nuo olisi helpompi perustella kullallekin... Minäkin tykkää hääohjelmista, mutta enemmän niistä, joissa asioista ei anneta niin ruusuista kuvaa, kuten Neljät häät, ja se missä sulhanen pistetään järjestämään koko touhu ja se jossa on niitä hirviömorsiammia (hyvä muisti nimien suhteen, juu ). Kultani huokailee aina teatraalisesti, kun jumitan noita katsomaan ja pakenee nettiin. Miehet!

^Ihania sormuksia, voisin hyvin harkita itsekin, jos en olisi niin ihastunut niihin Löwenmarkin "mieheen" ja "vaimoon". Itse mietin alkuun, että tyytyisin ehkä myös yhteen sormukseen, mutta siten, ettei vihkisormusta tulisi ollenkaan, ainoastaan kihla. Se sormus on kuitenkin melko leveä. Okei, onhan tuo "vaimo" sormus ehkä vähän hassu kihlana, mutta kun mies kutsuu minua vaimoksi muutenkin, myös kavereittensa kanssa puhuessaan. Toisaalta, maailmassa on niin paljon ihania sormuksia, ja vihkitoimitus ilman sormuksen pujottamista tuntuisi vähän töpöltä, joten ehkä sitten kuitenkin vihkikin olisi ihan kiva.

Ainakin ne oranssivioletit orvokit näyttää tosi ihanilta

Tuonne olisi kyllä ihana päästä, mutta en usko, että millään ilveellä saisin kultaani sinne houkuteltua. Ei varmaan onnistuisi, vaikka olisi jo hääpäiväkin päätetty. Pitää moisia kidutukseen verrattavissa olevana miehenrääkkäyksenä.

Näin muuten viime yönä unta, että oli meidän häät, ja ruokailu oli hoidettu hodarikärrillä. Rentoa ehkä, mutta ei kovin hienostunutta tai tyylikästä.

Sama täällä. Se on piinaavaa! Ja sitten on ihan pikkuisen pettynyt olo, vaikka ois ollut kuinka ihana ja hauska matka tai ravintolailta. Pitäis kai vain lakata ajattelemasta asiaa... *huoh*

Jotain tuollaista minäkin haluaisin. Enkä pistäisi pahakseni kynttilänvaloa, mansikoita, shampanjaa ym. kliseitäkään Pääasia, ettei se ole mikään tokaisu, että mennäänkö sitä sinne sormuskauppaan tms. Kesällä yötivolin maailmanpyörässä ollessamme mietin, että siinäkin mies päästi käsistään yhden loistavan hetken kosia. Tiedän, että mies haluaisi päästä yllättämään asiassa. Ja tajuan, että itse hössöttämiselläni ja asiasta puhumisellani teen siitä vaikeaa

Käytiin kullan kanssa tänään yksillä messuilla, missä hän halusi ostaa pari feikkipalasta nomination-rannekoruuni. Toki ehdotin "Marry me"-tekstillä varustettua.

Onneksi olkoon!

Ihanaa. Mut kysymys kaikille kihlauskuumeilijoille. Minkälainen olisi teidän unelmakosintanne? Minun pitää hetki tuumailla, ennen kuin osaan vastata tähän itsekään. Kun pääasia taitaa olla, että pääsisi edes kihloihin

Oih, Teillähän ollaan jo pitkällä! Toivoa on, ehdottomasti! Noh, tuon miehen kanssa eteneminen on vähän sellaista, kun tanssis letkajenkkaa jarrurukat jalassa, kärpäspaperilla päällystelyllä lattialla. Eli koetan olla nuolematta ennen kuin tipahtaa. Kuten huomaatte, ei ole kovin helppoa...

Samoja ajatuksia minulla. Mieluusti karkaisin kahdestaan maistraattiin, ja säästyisin esim. siltä stressiltä, että miten molempien eronneet vanhemmat saadaan samaan tilaisuuteen ilman, että he tappavat tunnelman jäätävillä väleillään. Mutta silloin en mitenkään onnistuisi perustelemaan itselleni useamman sadan euron tälläytymistä. Ja minäkin haluan ihanan mekon ja kampauksen ja upeita kuvia. Kaikesta muusta voi kyllä tinkiä, niistä ei. Minä olen jo uhannut rakkaalleni, että jollei hän saa mitään aikaan ennen karkauspäivää, saa sitten suosiolla luopua perinteisestä "mies kosii"- asetelmasta. Sormuksia on jo käyty alustavasti katselemassa, joten ehkä tässä on vielä toivoa...

Minä en haluaisi mitään isoja prinsessajuhlia. Tai no, okei, jos lottovoitto tulisi, ja ei tarvitsisi niiden suhteen tehdä mitään kompromisseja ja pienellä budjetilla kursia kasaan, niin mikä ettei. Mut realiteetit huomioon ottaen haaveilen seuraavasta: naimisiin maistraatissa vain lähimpien sukulaisten läsnäollessa ja sitten syömään heidän kanssaan, illalla rennot hääbileet kaikille kavereille ja sitten häämatkalle Thaimaahan, jossa romanttinen, kahdenkeskinen seremonia jonkun paratiisirannalla, auringonlaskiessa. Miten ihania hääkuvia siitä saisikaan! Mut sitä ennen pitäisi tulla se kosinta ja kihlaus... Ja kihlajaisjuhlat, ehkä. Minusta on vähän tylsä ajatus, ettei kihlautumistakin juhlistettaisi jotenkin. Kaikki kaverit tuntuvat tekevän niin, että ollaan vaan ihan hyshys ja annetaan ihmisten huomata kihlaus sormiin ilmestyneistä sormuksista. Minä tahtoisin tehdä siitä ihan reilusti numeron! Entäs te?

Aika tarkalleen puolitoista vuotta seurustelua ja siihen vielä lisäksi sitä edeltäneet puoli vuotta tapailua. Mun mielestä ois jo ihan korkea aika

Minun makuuni ja huumorintajuuni iskevät Löwenmarkin "Mies" ja "Vaimo" sormukset. Ja tuleva mies (hih) onneksi innostui niistä myös. Jokseenkin alleviivaavat ja massasta poikkeavat. http://www.lowenmark.fi/sormukset.html

Minä olen ehkä vielä toivottamampi, sillä sitten jos avioon asti päädytään, ei todennäköisesti edes pidetä mitään kunnon hääjuhlia. Minunkin kultani on kyllä varsin selvillä haaveiluistani, ja niiden kanssa jotenkuten pärjäilee hyperventiloimatta.