Illuusian.unelma

Hehee, toinenkin vessasta ulostullessa kosittu. Meillä meni hyvin pitkälle samoin, paitsi ettei minulla ollut housuja jalassani :-D Ja mies oli siinä samoin polvillaan, paljas alapääni sopivasti nenän edessä.

Morsian-statuksessa meni varmaan yhtä kauan. Mut pääasia, että tuli. Kyllä minä täällä varmaan jonkin verran pyörin jatkossakin, mutta on se jo nyt harventunut huomattavasti. Vaukkareiden puolella tulee nyt pyörittyä aktiivisemmin.

Vau, mun status on _viimeinkin_ rouva, täällä naikkareissakin! :-D

Augusta: Suloista. Kihlautumisen ihanuus kahteen kertaan! Kaksi yhden hinnalla, hih. <3

Augusta, höh! Miehet on joskus niin vaikeita... Meillä asiat eteni nopeasti, sitten kun päätös saatiin tehtyä. Mies osallistui hääjärjestelyihin kiitettävästi ja jupisi vastaan vain "näon vuoksi". Oli ilo huomata, että sulhanen oli itsekin innoissaan. Jospa sun mies vaan ei miehiseen tapaan tule ajatelleeksi asiaa. Ei niillä putkiaivoilla pyöri asiat päässä samalla tavalla kuin meillä naisilla...

Hups, en ollut huomannut kysymystäsi. Juu, kysyttiin lupa. Koska seuraavaan vihittävä pari oli vasta tunnin päästä, saatiin kaikessa rauhassa kohottaa maljat. Ehtona oli vain, että jos läikytämme, myös siivoamme, sillä maistraatti ei pysty järjestämään siivousta kesken päivän. Joo, aika mälsää olla täällä vielä "morsian", mutta niinpä mun ajokortissakin lukee vielä vanha nimi..

Voimia Vilutille. Olen lukenut myös blogiasi säännöllisesti, mutta nyt taitaa olla salasanan takana. Uskon, että löydät vielä jonkun, jonka kanssa nämäkin asiat ovat yksinkertaisempia. pink_girl, rohkea ratkaisu, ja varmasti hyvä, että tässä vaiheessa tajusit olevasi tekemässä virheen.

Huh, ei rouvatukkaa tänne kiitos. Puoleen selkään yltää ja jo kolmen sentin tasaaminen sattuu

Meillä anoppi naimisiinmenoaikeista kuullessaan kysyi, että miksei kirkossa. Selitykseksi kuitenkin riitti hyvin se, ettei kumpikaan kuuluta kirkkoon. Vihkimistilaisuuden jälkeen sitten kovasti harmitteli, ettei ollut ottanut videokameraa mukaan, kun oli luullut, että tilaisuus on lyhyt ja karu. Eli käsitys siviilivihkimisestä on yhä, että se on se kahden minuutin pakollinen kaava ja siinä se. Meidän vieraille kaunis seremoniamme taisi olla positiivinen yllätys.

Kiitos Augusta! <3

Minun pyöreä kimppuni, sulhasen ja sulhaspojan vieheet olivat Petosella Pyörönkaarella sijaitsevasta kukkakaupasta nimeltä Pyörön kukka ja lahja. Olin tosi tyytyväinen sekä kimppuun että sieltä saamaani palveluun. Floristi ymmärsi hyvin visioni kimpusta ja esitti ehdotuksiaan sen suhteen, lopputulos oli juuri sellainen kuin halusinkin ja hinta kohtuullinen. Voin lämpimästi suositella.

Ystävättäreni luki tilaisuuden aluksi meille henkilökohtaiseksi muokatun runon, vihkijä piti ihanan puheen, virallisen vihkikaavan jäykät teitittelyt muutettiin sinuttelumuotoon ja tilaisuuden lopuksi kohotettiin maljat. Siinäpä meidän pienet lisät vihkimiseen.

Lämpimästi voin suositella vihkijäksi Itä-Suomen maistraatista henkikirjoittaja Eira Savolaista. Lämmin ja sympaattinen vihkijä joka mielellään suostui lukemaan meille henkilökohtaisen puheen ja muutenkin otti huomioon kaikki toiveemme vihkimisen suhteen. Myös maljojen kohottaminen maitsraatin tiloissa onnistui.

Auts! Tuo ei kuulosta kyllä hyvältä. Ihan kuin kihlaus olisi joku palkinto, joka ansaitaan hyvällä käytöksellä. Puuh! Näkisin niin punaista tuossa tilanteessa.

En voi suositella ainakaan Kuopion Sokoksella sijaitsevaa Korjausompelimo Paula Savinoff:a. Työ ei ollut valmis luvattuna ajankohtana, mutta siitä ei vaivauduttu ilmoittamaan; tuli hukkareissu minulle. Lisäksi yksinkertainen sisäänotto oli tyritty ihan huolella ja otettu sisään ihan liikaa, vaikka ompelija itse mittasi ja merkitsi neuloin kohdan. Viikossa ei ole mahdollista lihoa niin paljon, kuin korjaus heitti. Uusiksi siis meni, mutta hyvä ei ole vieläkään, hiukan liian kireä yhä, mutta pakko kelvata; en kertakaikkiaan uskaltanut jättää mekkoa enää sinne.