Illuusian.unelma

Purppura.

Solmio miehelle. Löytyi ihan etsimättä kiva solmio, jonka sävyistä mekkoa (maistraattihäät) sitten aloin samana iltana netistä hakea. Tunnin jälkeen oli mekkokin tilattu. Ja hääpäivä on vielä sopimatta

Saanko käydä täällä vähän hehkuttamassa (en oikein ole vielä kotiutunut tuonne häitä konkreettisesti suunnittelevien puolelle, kun mitään päivämääriä ei ole vielä päätetty)? Pakko saada kertoa jollekin, että tilattiin tänään minulle maistraattiin sopiva mekko. Meni vähän nurinkurisessa järjestyksessä, sillä löydettiin miehelle ensin kiva solmio, johon sopivaa mekko sitten aloin netistä etsiä. Löytyikin kivuttomasti; purppuran värinen, polvipituinen satiinimekko, jossa jännä leikkaus. Ei mikään kallis tai ylihieno, mut kuitenkin melko näyttävä ja ihana.

Aika turha keskustelu oikeastaan. Samalla tyylillä voitaisiin miettiä sitäkin, onko koira kissa, jos joku on sitä mieltä.

Kyllä te minunkin mielestä kihloissa olette. "Kihlaus on kahden ihmisen keskenään tekemä sopimus avioitumisesta. Tämän vuoksi ei ole mahdollista mennä naimisiin ilman kihlausta, vaikkei kihlasormuksia hankittaisikaan tai kihlajaisia vietettäisi. Yksikään oikeustoimikelpoinen ihminen ei voi vahingossa tai tietämättään solmia avioliittoa. Siksi se hetki, jolloin yhdessä päätetään avioliiton solmimisesta, on kihlaushetki." (lähde: http://www.naimisiin.info/haaopas/kihlaus.html)

Oijoi, mulle tuli teidän hiottuja suunnitelmianne lukiessa ihan huono omatunto, kun omat suunnitelmat on vielä ihan levällään. Elämäntilanne on nyt vain aika kiireinen just nyt, ja jo senkin takia, etten tiedä olisinko häiden aikaan raskaana vai en, tuntuu vaikealta päättää mitään. Edes sitä ajankohtaa. Olenkohan minä vähän huono morsian.

^Onnea inkkarityttönen! Kuulostaa suloiselta <3

^ Joo, meillä toki on nyt vauvan yritys päällä, mutta siitä ei ole kerrottu kenellekään. Tulevalla anopilla on kuitenkin kihlausuutisten myötä mummoutumistoiveet lähteneet vähän lapasesta. On neulonut jo yhdet vauvan töppöset, tyrkyttää suvun kehtoa ja on ilmeisen vakuuttunut, että olen raskaana. Ei auta vaikka kiistän.

Ei mitään odottamatonta vieläkään. Jos ei oteta huomioon sitä, että yksi hyvä ystävä ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Oletan, että Facebook uutisointimme on mennyt häneltä ohi.

Kyllä meilläkin kihlat ovat ehdottomasti lupaus avioliitosta, vaikka hääpäivää ei ole vielä lukkoon lyötykään. Tuli se ilmi ihan kosinnan sanavalinnoistakin. Luultavasti oltaisiin kuitenkin oltu kihloissa jo pitkän aikaa, jos mulle ois teinikihlat kelvanneet. Nyt miehen piti ensin sulatella ajatusta ennen kuin tunsi sen omakseen. Jännä miten tyyni olo nyt on ollut asian suhteen. Ei mitään hötkyä hääpäivän päättämisen suhteen. Ehtiihän tuota, nyt nautitaan kihloissa olon ihanuudesta.

15,5,

http://www.kultakukko.fi/kauppa/product_catalog.php?c=207 Meillä on tuollaiset. Miehellä 5mm, mulla 3mm.

Mitään kovin odottamatonta ei ole tullut. Isäni veisteli, että tulevan vävyn tulisi tarjota hänelle vähintäänkin olut, kun ei tullut kättä häneltä pyytämään. Anoppi miehineen tuli tänään muuten vain käymään. Odoteltiin, josko huomaisivat sormukset, mutta ei. Sulho sitten kahvipöytään istuessa täräytti, että nämä ovat sitten kihlajaiskahvit. Vähän taisi tuleva anoppi häkeltyä, mutta onnitteli kyllä ja alkoi kysellä, josko vauvauutisiakin olisi samaan syssyyn. Niinpä niin, ihan kuin sitä ei muuten voisi kihlautua...

^Kiitos! Liikuttavaa -kyllä, ihanaa -ehdottomasti, mutta myös kovin kovin koomista. Tosi hyvin nappasi meidän molempien huumorintajuun. Ja kyllähän siinä pussailun lisäksi tuli aika paljon kikatettuakin. Loistava kosintatarina kerrottavaksi lapsenlapsille!

Tekstarit lähti juuri omille vanhemmille. Sulho ajatteli soittaa omilleen. Loput kuulevat facebookin tai viidakkorummun kautta.

Koko ajan pysyy sormessa, saunat, yöt, työt...eihän tuosta raski hetkeksikään luopua. No, leipoessa varmaan tulee otettua pois.

Halusin titaanisen sormuksen, joten hinnalla ei voi röystäillä. Alle kolmekymppiä per sormus.

Sain tänään puolipyöreän kolmemillisen kihlatitaanirinkulan. Miehellä on samanlainen, mutta viiden millin levyisenä. On ihan niin mun sormus kuin olla ja voi. Hinta, jolla tosin ei ollut merkitystä materiaalia valitessa, oli alle kolmekymppiä kappale.

Ihan meidän näköisesti. Olin iltapesulla, hammasharja suussa, ilman mitään housuja (!), kun vessan ovelta kuului raapimista. Luulin toisen kissamme pyrkivän sisään. Huuhtelin suuni ja avasin oven, vesihanakin jäi vielä vuotamaan. Oven takana olikin rakkaani perinteisessä kosintapolvistumisessa, avoin sormusrasia kädessään...

No minä uskon, kun näen. Miehellä on tapana antaa toivoa, mutta siihen se sitten tahtoo jäädäkin. Vauvahaaveilujen tämän kuukauden krittiset päivät alkavat olla käsillä; jos mies ei toimi ihan pian siirtyy sekin taas eteenpäin. Siitä syystä olen vähän alamaissa...

Kotimainen kosinta, johon on nähty vähän vaivaakin... http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/oululaisbaarimikko-kosi-kesken-kauppareissun-katso-video/618327/

Joo, minä tämän listan sitten muokkasin mieleisekseni yhdelle paperille ja siitä tuli aika kiva; faktaa ja huumoria sekaisin. Sitten tulostin sen ja mieshän oli heti kyselemässä, että mitä tulostan. Kun sanoin, että näet sitten aikanaan, oli hän heti käryllä, että tässä on nyt jotain hänen päänmenokseen. Sanoin antavani paperin hänelle kyllä ajallaan, kun kysyy taas yhtä tiettyä asiaa. Koetti sitten viedä sitä minulta kutittelemalla, mokoma. No sanoin vain, että sano taikasana, niin saat. Toinen arvauksensa osui nappiin! "Ai että miksi pitäisi mennä naimisiin?" Naureskellen tuo sitten luovuttamani listan luki. Koetti tosi hävittää listan syömällä sen, mutta luopui ajatuksesta, kun sanoin, että meinaat sitten ihan sisäistää sen! Mutta puoli tuntia myöhemmin kysyi, että mikä se koko oli. Minä olin, että mikä koko? En meinannut uskoa korviani, ja ajattelin, että olen nyt jotenkin pihalla puheenaiheesta. Mut ei hän alkanut selittää, ei kuulemma mikään. Saunasta lähtiessään kuitenkin kurkkasi vielä pesuhuoneen ovesta, ja kysyi uudestaan, että mikä se koko oli. Minä heitin siihen sitten vain, että kuusitoista. Mihin mies tyytyi. Eli sormuksen kokoahan tuossa tiedusteltiin. Nyt sitten olen varovaisen toiveikas. Kun onhan meillä asiaa pyöritelty miehenkin aloitteesta vaikka kuinka paljon ennenkin. Joulun alla velloi keskustelu sormuksen kaiverruksista jne. Että tämä saattaa nyt olla samanlaista tunnustelua vain. Mutta vitsit miten ihana olisi, jos viimeinkin oisi tosi kyseessä!

Kiitos, nämä on ihania! Tulostin näistä tehdyn listan, ja lyön sen miehen käteen seuraavan kerran, kun taas kuulen: "Minä en ymmärrä mikä ihmeen hinku sinulla on naimisiin..." Hih!

Keksin vielä yhden hyvän. -Koska silloin nainen on onnellinen, eikä kitise enää asiasta! Tuon nyt luulisi ainakin painavan jossain!

-Avioliitossa molemmat vanhemmat ovat automaattisesti avioliittossa syntyneen lapsensa huoltajia. -Vain aviopuolisot voivat adoptoida lapsen yhdessä -Lahjavero on pienempi aviopuolisoiden välillä