Termis

Ohoh, empä olisi uskonut, että tätäkin täytyy sitten harmitella. Olen (no on kyllä sulhanenkin) aika pettynyt sulhasen vanhempien suhtautumiseen häävalmisteluihin. Olen yrittänyt pitää myös anopin kartalla asioista, kun oman äidin kanssa tulee aiheesta aika paljonkin juteltua. Kommentit vaan on ollut tyyliin "en mä halua nyt mistään tällaisesta puhua, kun aikaakin on vielä niin paljon" (häät on siis ensi helmikuussa, että joo ei ne nyt ihan heti ole, mutta kyllä meillä järjestelyt ja muut pohdinnat on jo käynnissä), "ethän sä niitä punaisia neilikoita voi ottaa, ne on ihan kommarikukkia" (tämä sen jälkeen kun olin kertonut neilikoihin ihastuneeni ja että ne ovat myös isäni lempikukkia, joita on ollut molempien isoäitieni hääkimpuissa myös). Yritettiin järjestää minun vanhempieni ja sulhasen vanhempien kanssa yhteinen brunssi hääpaikalle, jotta siinä näkisivät toisiaan ja toisaalta samalla näkisivät myös tulevan hääpaikan ja kommentti oli "eikö tän vois siirtää jonnekin myöhemmin, kun en minä näitä teidän häitä ennen lomaani tahdo miettiä." Argghh.. ei perskule sitten, jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, mutta mitään oikeutta valittaa myöhemmin siitä, että heitä ei otettu järjestelyihin mukaan ei sitten 10 vuoden päästä ole.

Minä jäin tässä vielä miettimään tervetuliais/maljapuheen sisältöä. Mielestäni olisi tyylikästä ja asiaan kuuluvaa, jos isäni (elikkäs siis morsiammen isä) toivottaisi vieraat tervetulleiksi, mutta siinä samassako hän sitten toivotun oman puheensa pitäisi vai sanoisi ensin vaan lyhyesti jotain ja sitten myöhemmin pidemmin? Vai onko ok pitää jo tässä vaiheessa isän puhe? Myös sulhasen isä tulee toivonmukaan pitämään puheen myöhemmin juhlissa, kuten kaaso ja bestmankin.

Mä olen suunnitellut päälleni turkkia, joka muokataan minulle sopivaksi isotädin vanhasta minkkiturkista. Sen lisäksi ajattelin yrittää neuloa sellaisen lyhyen valkoisen neuletakin siltä varalta, että tuleepi kylmyys juhlatilassa tai jos meinaan ihan totaalisesti jäätyä ulkokuvia otettaessa

Me varattiin 1,5 vuotta aikaisemmin. En nyt sinänsä usko, että helmikuussa olisi ihan mahdotonta tunkua, mutta parempi pelata varman päälle Helsingissä kun ollaan

Me meinataan laittaa pukukoodi kutsuun. Mielestäni etiketin mukaiset pukukoodit helpottavat vieraiden pukeutumista juhlaan, kun ei sitten tarvitse kotona pohtia onko tarpeeksi vai liian juhlava. Meillä pukukoodi on tumma puku, pohdimme myös juhlapukua sillä sulhanen, bestmanit ja isät pukeutuvat frakkiin, mutta todettiin se liian hankalaksi vieraille. Mutta siis olen kyllä pukukoodien puolella, en siksi että pelkäisisin jonkun pukeutuvan "sopimattomasti" vaan siksi että minusta ne ovat aina vähentäneet omaa stressiäni pukeutumisen suhteen

Me varasimme juhlapaikan jo 1,5 vuotta ennen häitä vaikka häät helmikuussa ovatkin. En vaan halunnut ottaa riskiä, että emme saisi paikkaa, johon olen korviani myöten ihastunut.

^Tää onkin varmaan se ero monesti budjeteissa. Eli niin sanotusti "halvallakin" pääsee, jos tekee varsinkin itse tosi paljon työtä. Sillekin työlle on toisaalta hinta, tämän laskenta onkin ihan siitä kiinni miten itse haluaa tehdä. Meillä esim. lähdettiin siitä, että ostetaan kaikki mahdollinen valmiina. Esim. juhlapaikalle käytänössä tarvitsee vain kävellä sisään, he hoitavat kynttilät ja sun muut paikalleen. Kutsut teen varmaan itse ihan siksi, että haluan, mutta muuten mennään linjalla "mitä vähemmän itse tehdään sen kivempi meille" Kukin taaplaa tyylillään (ja rahoillaan) ja ymmärrän kyllä, että varmaan särähtää korvaan, jos joku ihmettelee sitä, miten muka voi järkätä häät alle 10 000 eurolla. Mutta aina pitää kuitenkin muistaa, että kaikki haluavat toteuttaa eri juttuja sillä rahallaan, minkä häihin pistävät, joten summat on hiukan hankalasti vertailukelpoisia. On etenkin tosi vaikea "arvottaa" ihmisten häiden eteen tekemän työn määrää, toisille se tehty työ on ilo ja toiset haluavat vain minimoida sen. Ja sitten tulee tietty myös se asia, että tutuntuttu diilit on tottakai jees, mutta eivät välttis aina mahdollisia kuitenkaan. Siis loppupointiksi vaan, että tärkeintähän olisi, että hääpari rahallaan (oli sitä "paljon" tai "vähän") sen aikaiseksi mitä haluaa.

Mä voin vähän avata meidän alustavaa budjetti laskelmaa ja kertoa mihin saa menemään sen 10 tonnia ja ylikin Häät ovat pääkaupunkiseudulla ravintolassa, laskelma tehty sadalle vieraalle (todellinen lukema on todennäköisesti hiukan alle) Ruoka (sis. myös hääkakun) 5000 e Juoma (alkumalja, 2 kaatoa viinia ja kahviavec) 3200 e Vaatteet (morsiuspuku, sulhasen asu, bestmanien asut ja isien asut) 1750 e Kampaus 120 e Kukat 200e Kuvaus (kaveri, jolle kuitenkin myös maksetaan eli halvalla mutta ammattilainen) 500e Bändi 1000e Askartelu 400 e Kuljetukset (häävieraat kirkolta juhlapaikalle) 300 e Hääyö 350 e Muuta (esim. kaasolle ehkä avustusta pukuun tms. ja avustajien kiitokset) 200 e Kokonaisuuteena siis 13 020 euroa Summat on laskettu kaikki yläkanttiin hihavakioilla, jottei tulis ylläreitä, mutta tältä tää nyt näyttää. Eli ihan helposti menee Ruoka on meillä ehkä yks kalleimmista osista, mutta myöskin se mistä ei suostuta tinkimään. Hääpukuuni on laskettu 1100 euroa, minkä alle toivon toki pääseväni, mutta pahalta näyttää. Teen itse meikin ja kaikki muut tarpeet, kuten kengät ovat vanhat eli ei tartte uusia. Juhlapaikka hoitaa pöytäkukat, joten meidän ostettavaksi jää vain kimppu (ei tehdä heittokimppua) ja vieheet. Mutta niin sitä rahaa vain menee. Häämatkan toivomme saavamme lahjaksi.

Itse kaason pyytäneenä suosittelen, että juttelet vaan ystäväsi kanssa, mitä hän itse sinulta odottaa ettei tule väärinkäsityksiä. Morsiamia kun on niin erilaisia. Toiset tahtovat paljonkin apua ja toivovat myös isoja juttuja, kuin esim. hääohjelman tekoa tms. Itse olen enemmänkin toisen ääripään morsio, sillä toivon kaasoltani lähinnä juttuseuraa ja läsnäoloa hääpäivän valmistautumishumussa. Hääjärjestelyt kun varmaan hoidetaan miehen kanssa ihan itsekseen. Mutta onnea tehtävään <3, se on tärkeää, että hyvä ystävä on tukena hääpäivän humussa (sellainen ystävä, joka korjaa tukkasi, vaikka et sitä itse huomaisikaan .

maksettiin yhdessä kihlat, tai oikeastaan niin, että maksoin omastani puolet ja mies maksoi omansa ja puolet minun sormuksestani. Vihkin maksan varmaankin itse Mutta tosiaan kuten ylempänä mainittiin, samassa konkurssissahan tässä ollaan