Sennay

Täällä ollut vähän kaksijakoista mielipidettä alkoholin suhteen, sillä häävieraat ovat pääsääntöisesti sukulaisiamme, enkä tiedä mitään heidän suhtautumisestaan alkoholiin. Isäni ainakin kovasti on sitä mieltä, että jos tulee alkoholia, niin se on boolia, eikä missään nimessä kaljaa/lonkeroa/siideriä. Automaattisesti hän saakin sitten hankkia alkoholin tilaisuuteen, mikäli sitä tulee. Onhan se monelle automaatio, että häissä tarjoillaan alkoholia. Itse tahtoisin, että ainakin tervetuliaismalja olisi alkoholia sisältävä ja tarjolla olisi tietenkin myös alkoholiton vaihtoehto.

Minulle ikäviltä ovat tuntuneet kommentit mm. isäni suusta. Kun häihimme oli aikaa vähän yli 6 kuukautta, sanoi hän aina "Mitä tuota nyt vielä miettimään, onhan tässä aikaa. Ehtii niitä sittenkin miettiä." Minusta se tuntui pahalta, kun kumminkin olin innoissani tulevista häistämme ja sitten minun onneni tulevasta suuresta päivästä vedetään alas vessanpytystä. Muutama muukin sanonut saman tyylisiä lauseita ja pahaltahan se tuntuu, kun itse niin kovasti odottaa suurta päivää. Nykyään tuntuu ahdistavalta aina jälkeen päin, kun on jollekin puhunut jotain häihin liittyvää, että "taas vaan jauhoin häistäni.." Ja paljon ajattelen sitä, että "Parempi varmaan pitää suunsa kiinni elokuun alkuun asti"

Meillä pukeutuminen on ns. virallista, mutta häät ovat varmasti meidän näköisemme koristeluineen kaikkineen. Jos olisimme vasta aloittamassa hääsuunnitteluja, olisi maarittti:n tyyliset häät varmasti loistava ja toimiva ajatus.

Minä olen myös ajatellut tätä aihetta, mutta miehekäs sitten lohdutti, että meikkisi tulee olemaan vedenpitävä, joten itke vain. :-P Se on hänen mielestään ihan luonnollista ja tietää minun olevan tietyllä tapaa herkkä (nykyisin siis. Ennen en juuri herkistellyt.)

Meillä kaasot maksavat pukunsa itse, koska emme edellytä heiltä mitään tiettyä pukeutumista. Sama tietysti myös bestmanin kohdalla.

Meiltä löytyy myös tuota vessapaperia.. Tosin en tiedä, mitä noloa tässä tunnustuksessa on, kun mies osti vessapaperin pyynnöstäni.

Puhahahhah!!! Päivittelin tässä juuri hääbudjettia viikonlopun hankintojen jäljiltä. Kysyin sitten avokilta, että "ei kai noihin vieheisiin voi noin paljon mennä rahaa?" Avokki sitten hölmönä kysyy, että "Ei kai me nyt mihinkään kalastamaan olla menossa?" Käännyin tuijottamaan avokkia ja tämä teki vielä virvelöinti-eleitä kysymystä tehostaakseen. Ei kuulemma tiennyt, että mikä on viehe häistä puhuttaessa.

Kävimme miehen ja ystäväni kanssa Seinäjoen häämessuilla 27.1 ja voin sanoa, että oli kyllä todella suuri pettymys. Tila oli todella ahdas, pimeä ja näytteilleasettajiakaan ei ollut kuin muutama hassu. :-/ Kysyin eräältä sormuksia esitelleeltä mieheltä, että sattuisiko heillä olemaan miesten sormuksia ja että muutakin kuin kultaa (mies ei tahdo kultaista sormusta)? Mies vastasi hyvin töykeään ja ylimieliseen sävyyn, että "No kultaahan meillä vain on!" Sävy oli vielä oikein sen tyylinen, niinkuin kulta olisi ainoa oikea vaihtoehto sormuksissa.

Täällä hääautona 90% varmuudella paloauto. Kuulumme molemmat sopimuspalokuntaan, joten muita autoja ei olla edes harkittu.

Hääpäivä on lauantai, joten ainakin to-pe täytyy olla vapaata, mielellään koko häitä edeltävä viikko.

Meillä on kutsuissa punaiset helmiäiskuoret, eikä tulisi mielenkään laittaa niihin niitä rumia priority-tarroja. Paras siis kun laittaa kutsut hyvissä ajoin menemään, niin ei ole haitaksi, jos menevät kakkosluokassa. Katsoinkin eräänä päivänä postissa Tahdon-merkkejä ja kyllä teki mieli jo ostaa niitä, vaikka häihin on vielä yli vuosi aikaa.

Kalajoella, koska asumme täällä.

American Pie: The wedding!

Miehen vanhemmat olivat ilmeisesti jo hieman odotelleet (oman hössötykseni syytä), joten reaktionsa oli hyväksyvä ja hyväntuulinen. Tulevat anoppini ja appeni ovat ihania ihmisiä, eikä tullu yllätyksenä, kun anoppi tarjoutui auttamaan mm. pöytäkukkien kanssa. Omat vanhempani taas.. hmm.. Kerroimme olosuhteiden pakosta ensin äidilleni. Hän järkyttyi. Oli ensin hetken hiljaa ja totesi sitten naama peruslukemilla, että "No. Te ootte aikuisia. Iteppähän tiiätte, mitä teette" ja lopun aikaa keskustelusta vaihtoi koko ajan puheenaihetta. Myöhemmin kun sanoin, että "Älä nyt äiti ole noin järkyttynyt, että iloinen asiahan tämä on" niin mammapa totesikin, että "kelle on, kelle ei." Illalla sain sitten kuulla, että olemme äitini mielestä liian nuoria menemään naimisiin ja että meidän olisi pitänyt odottaa vielä vuosia ennen päätöstämme. Ärsyttävää sinänsä, koska äiti oli naimisiinmennessään minua nuorempi. Isä puolestaan vaan sanoi hymyillen, että "No jos se siltä tuntuu, niin mikäpä se siinä sitten." Lisäksi hän nauroi äitini reaktiolle ja vielä myöhemmin vitsaili kaikkea häihin liittyvää ja kyseli kaikenlaista. Lisäksi hän huomautti minua, että heidän hääpäivänsäkkin sattuu olemaan 3.8! Minä kun olin koko ajan luullut, että heidän hääpäivänsä on 5.8 ISI

Minä olen ollut häissä kolme kertaa, joista yhdet olivat yllätyshäät. Tätini vihittiin silloisen miehensä kanssa heidän poikansa ristiäisissä, täysin yllätyksenä kaikille. Sitä ennemmin olen ollut kaukaisen, minulle täysin tuntemattoman sukulaiseni häissä joskus nuorempana. Nyt nykyisen mieheni kanssa olimme hänen siskonsa häissä viime kesänä ja mukavaa oli. Muoks: Nyt takana neljät häät. Ystäväni astuivat eilen (30.6) avioon ja toimin morsiamen kaasona.

Hei! Kertokaas tähän ketjuun mielipidettä moisesta asiasta: hääkuva olisi tarkoitus ottaa vihkimisen jälkeen, koska haluamme pitää kiinni perinteestä, ettei mies näkisi minua puvussani, ennen kuin vasta alttarilla. Missä välissä vihkimisen jälkeen kuvaa olisi hyvä ottaa? Kannattaako ohjelmaan järjestää erikseen aikaa kuvaukselle, vai voisiko kuvat ottaa esim. vieraiden siirtyessä juhlapaikalle? Kiitos jo etukäteen, jos joku vastaa.

Me maksamme häämme itse, ellei sitten vanhempamme halua osallistua jollain lailla. Heille kun ei ole vielä kerrottu asiasta.

Meillä tilanne se, että mies on vakitöissä ja minä opiskelen. Syksyllä olisi tarkoitus valmistua ja sittenhän sitä on etsittävä töitä.

Voin oikeastaan sanoa, että tunnen kaikki vieraamme tai olen tavannut heidät ainakin kerran aikaisemmin. Mies taas ei ole, eikä liioin siis tunnekaan. Kyseessä on äitini veli ja hänen perheensä, sekä yksi isäni siskoista ja hänen perheensä, joita mies ei ole tavannut. Isän puolen suvun tapaamme kumminkin heinäkuussa, sukukokouksen merkeissä, joten ainoastaan enoni perhe on miehelleni tuntematon.

Täälläkin säästetään tai ainakin pyritään siihen. Teemme mahdollisimman paljon itse ja läheisten voimin. Esim. kutsut olen jo ideoinut, sulhasen isä tekee kakut ja leivomme yhdessä äitini ja tulevan anopin kanssa. Hääauto saadaan lainaa harrastuksemme kautta ja puvun olen jo hankkinut, kun edullisesti sain unelmapuvun.. Juomat haemme näillä näkymin Virosta ja koristelussa käytämme luonnon antimia kukkakaupan ohella. Tietysti säästöä tuo myös vieraslistan karsiminen niihin henkilöihin, joiden kanssa olemme oikeasti tekemisissä ja jotka ovat meille tärkeitä. Oma sukuni kun on suhteellisen suuri, mutta koska häät ovat meidän, päätämme varmasti itse, ketä häihimme tulee ja ketä ei.

Meille vieraita tulee 75-85. Listattuna tällä hetkellä tosin 77, mutta lista muuttunee vielä.

Yhdessä olemme olleet 3 ja ½ vuotta ja kihloissa 2 vuotta ja 8kk, kun astumme avioon.

Meidän häistä tulevat sellaiset semi-perinteiset. On valssit, heitot, ryöstö (toivottavasti), leikit, isä saattaa alttarille eli kirkkovihkiminenkin ja kakunleikkaus polkaisuneen, mutta sitten esim. huntua minulle ei tule ja pukukaan ei ole aivan täysin valkoinen. Perinteisyyttä edustaa myös se, että sulhanen ei saa nähdä minua puvussani, kuin vasta alttarilla. Näin me molemmat tahdomme.

Meille kolme tärkeintä ovat: 1. Tarjoilu (ruoka ja juoma siis) 2. Juhlapaikka (koristelut, toimivuus) 3. Morsiamen ja sulhasen ulkonäkö Tietenkin myös tunnelma ja vieraiden viihtyvyys ovat tärkeitä asioita ja se, että päivä on meidän näköisemme ja saamme viettää sen meille tärkeiden ihmisten kanssa.

Meidän n. 80 hengen häiden budjetiksi on ajateltu 3500 - 4500€ Tämä selittynee sillä, että teemme mahdollisimman paljon itse ja pyrimme säästämään asioissa, jotka tuntuvat meistä ei-niin-tärkeiltä. Mieheni sisko meni naimisiin viime kesänä ja heidän budjettinsa oli n. 3500€. Vieraita oli saman verran kuin meille on suunniteltu, joten ehkä tuossa budjetissa pysymme.