Ebba

Meillä oli ruokana tortilloja erilaisilla täytteillä. Eikä kakkua, vaan jätskiä lisukkeilla. Meille oli alusta asti selvää, että halutaan jotain meidän näköistä ja meille maistuvaa. Kumpikaan ei tykkää perinteisistä pitopalveluruoista, joten kun se ajatus sitten lähti sieltä pois, niin tässä tulos. Ei kerrottu etukäteen menusta kuin ihan ydinapuporukalle, mutta kaikki näytti nauttivan suuresti. Ja jopa 90-vuotias juhlien seniori kietaisi tottuneesti tortillan kasaan ja ääntä kohti. Juhlien jälkeen saatiin paljon palautetta, että ruoka oli hyvää ja virkistävää, ja oli kiva kun ei tarvinnut syödä keitettyjä perunoita ja karjalanpaistia. Ja kun oltiin panostettu jälkiruokapuoleen (jätskin lisukkeina siis kaikkea mahdollista marengeista browniesiin ja karkkirouheeseen).

Mä oon aina vihannu sitä, että mut kutsutaan mun vanhempien kautta!!! Mä olen aikuinen ihminen, omillani asunut jo 15 vuotta ja yhä edelleen käytäntö jatkuu. Sama näköjään miehen puolella. Iitä tulee mulle olo, että jos en olis vanhempieni lapsi, mua ei kutsuttais. Eli miksi mä menisin, jos mut halutaan vaan vanhempieni jatkeena eikä omana itsenäni? Plus että kutsuun vastaaminen on aina yhtä vaikeeta. Kelle mä ilmotan et tulenko? Juhlan järjestäjälle? Eihän se edes kutsunut mua, miten siihen vastaisin? Kutsun välittäjälle? Joo, onpa tosi itsenäistä ja aikuismaista... ikään kuin vain vahingossa ängettäis mukaan. Plus että meille on käynyt niin, että kerran ei vastattu mitään kun luultiin et kutsun välittäjä vastaa, mut se oli luullu et me vastataan ite. Oikeesti, jos ei vaivaudu kysymään mun osoitetta/puhelinnumeroa vaikka niiltä mun vanhemmilta ja pistämään edes tekstiviestiä, niin kuinka paljon mut halutaan paikalle?

Meillä ei ollut kakkua ollenkaan vaan paljon vaniljajätskiä ja erilaisia sörsseleitä (marjoja, karkkirakeita, valkosuklaavaahtoa, keksejä, suklaata...). Täytyy sanoa, että se oli menestys! Meillä oli 70 henkeä ja häät syyskuussa ja riitti oikein hyvin että jätski vaan laitettiin tarjoiluastiaan ja vietiin pöytään. Tarjoiluihminen kävi välillä täyttämässä. Ei se paljoa ehtinyt sulaa siinä ajassa. Kesähäissä voi tietysti pelata varman päälle. Kun siskolla oli helteisenä hääpäivänään boolin alustana sellainen tarjoilukivi, mikä oli pakastettu. Se toimi ulkona, toiminee teilläkin sisällä. Jäätelöä meni meillä yllättävän vähän, sitä jäi yli ihan hirveästi. Mutta valitettavasti en muista enää määriä. Marttaliitolta kai katottiin suositukset. Mä todellinen suosittelen tätä vaihtoehtoa!!!

Teidän hääpohdiskelut kuulostaa ihan samoilta kuin meidän aikoinaan! Meillä mies ei ehdottomasti halunnut häitä, halusi vaan mennä perheen kanssa syömään vihkimisen jälkeen. Pienen kaivamisen jälkeen paljastui, että hän ei halunnut perinteisiä häitä karjalanpaisteineen ja piirakoineen ja pönötyksineen. Joo, en halunnut minäkään, joten suunniteltiin sitten vain mieleisemme ja näköisemme juhlat, joiden aluksi mentiin naimisiin. Meidän juhlat oli Lopella Eräsavussa. Se oli tosi kiva paikka, edullinen ja ainakin silloin vuosi sitten hyvin vapaa. Meitä tuli loppujen lopuksi vähän päälle 70, mutta oltiin kutsuttu 90. Enempää ei olisi mahtunut, joten voi olla teille vähän pieni. Kannattaa kuitenkin katsastaa, mikäli vieraslista jää kuitenkin vajaaksi. Metsän keskellä (yksi naapuri), iso sauna, kunnollinen keittiö, jossa voi tehdä ruoat (oli meille ykkösehto) ja yläkerrassa "makuuparvi", jossa patjat n. 20 hengelle. Pihassa iso kota, missä grillattiin makkaraa. Ainut miinus oli, ettei ollut vettä lähellä, mutta sen kanssa pystyttiin elämään.

Mä periaatteessa tykkään ideasta, että hääjuhla voi olla jotain aivan muuta kuin mihin on totuttu. Mutta mieleen tuli ajatus, että jos kerran teillä ei ole tarkoitus säästää, vaan ennemmin eliminoida tavaralahjat ja jotenkin osallistaa vieraita juhlien järjestämiseen, niin kävisikö tämä: Järjestätte mökille itse jonkin massatapahtumaruokalajin, esim. kalakeiton tai paellan, jonka valmistamisen hoitaa selvästi joku (on se sitten palkattu tai ei). Lisäksi pyydätte vieraita tuomaan "lahjan, josta jää häiden jälkeen vain muisto". Kannustakaa erilaisin esimerkein esim. keksilautanen, laulu, viinipullo, mansikoita, puhe tai mitä ikinä sitten toivottekaan. Ja korostakaa vielä, että kaikki on tarkoitus tuhota juhlissa vieraiden kesken. Toivon mukaan vieraat eivät kokisi paineita (en itse ainakaan kokisi) ruoanlaitosta, koska aina voi hakea niitä mansokoita eikä teillä ei olisi mitään väliä vaikka juhliin tulisi pelkkää makeaa tarjottavaa, koska teillä olisi kuitenkin olemassa ruoka ja kahvit. Ettekä saisi tavaralahjoja ettekä sielutonta rahaa. Olin juuri Norjassa hautajaisissa, ja siellä ilmeisesti tavan mukaan toimitaan juuri näin. Vainajan omaiset olivat varanneet kahvia ja ruokaisat leivät vieraille (joiden määrää eivät tienneet...), ja vieraat sitten tullessaan toivat kuka minkäkinlaista kakkua ja torttua. Hyvin kelpasi, sinne ne kannettiin samaan pöytään ja kuka otti mitäkin. Lisäksi siitä tuli todella lämmin olo, tilaisuudesta tuli myös vieraiden näköinen ja jokainen tuominen oli selvästi ajateltu ja rakkaudella pyöräytetty.

Mä ostin mun puvun Stokkalta, mut se oli Vilan mallistoa. Suunnilleen tollainen: http://vila.dk/vila/short-dresses/reader-dress/14017275,da_DK,pd.html?dwvar_14017275_colorPattern=14017275_WHITE&forceScope= Suuntasin Stokkalle ja muihin ei-hääpukuliikkeisiin, koska en halunnut iltapukua. Eikä sillä valkoisella värilläkään ollut niin väliä, tuo nyt vaan sattui olemaan valkoinen. Mulla oli sen kanssa myös Vilasta ostettu alpakanvillainen poncho, koska häät oli syksyllä ulkona (eikä musta itse asiassa ole yhtään kuvaa ilman sitä ponchoa!). Ja hyvin toimi. Laatu ei varmaan ole samaa luokkaa kuin tuhansien puvuissa, mutta ei munkaan mekossa langanpäät törröttäny, joten ajoi asiansa.

Me hankittiin lihat lihakaupasta. Hinta ei ollut merkittävästi edullisempi kuin marketista, mutta saatiin isommissa pakkauksissa. Kaikki muu löytyi automarketista. Vieraita oli n. 70, joten ei noille määrille lähdetty metsästämään tukusta mitään. Lämpöhauteita meillä ei ollut, mutta ruoka tehtiin etukäteen valmiiksi ja pidettiin lämpimänä peruskoulusta lainatuissa astioissa. Siis sellaisissa, missä koulun keittiöt tarjoilevat ruokansa. Pöydässä ruokaa täytettiin sen verran tiuhaan tahtiin, että ei ehtinyt siinä jäähtyä. Meillä ei myöskään ollut mitään muuta pakastettua kuin aiemmin kerätyt mustikat ja kuivakakku (jota kukaan ei syönyt), tehtiin kaikki häiden aattona juhlapaikalla. Hyvin organisoituna homma oli ihan leppoista eikä ahdistus iskenyt.

Mulla oli sellanen nukkumislappu ja jouduin pitämään aina n. 10-15 min. kerrallaan. Meinasivat pidempääkin pätkää, mutta antoivat mun riisua, koska silmät sidottuna alkoi oksettaa, vaikka ei edes ollut juovuksissa. Eli itse en voisi olla tuntia missään tapauksessa, varttikin teki pahaa liikkuvassa autossa. Ja oli kiva kuulla, mitä puhuttiin. Pystyi osallistumaan keskusteluun, vaikka ei nähnytkään mitään.

Meillä oli myös melko vapaamuotoiset häät. Laitettiin kutsuun jotenkin, että vihkiminen on ulkona säällä kuin säällä ja että illalla vietämme aikaa kodassa nuotion ympärillä, joten pukeudu kelien mukaan. Kasvotusten me sitten kerrottiin kaikille, että pukeutukaa niin kuin haluatte ja että sulhasella on farkut ja villapaita eikä morsiamellakaan ei ole iltapukua ja jalkaan laittaa maiharit. Että ei tosiaankaan ole tarkoitus laittaa juhlapukua. Osa meidänkin vieraista oli sitä mieltä, että laittaa puvun/korkokengät/tms. ja piste. Me sanottiin niille kaikille, että saa pukeutua juuri niin kuin haluaa, ja juuri niin kuin on mukavaa olla. Ja korostettiin, että ulkona ollaan joka tapauksessa. Meillä oli siis syyskuussa häät, eli sää saattoi olla sateista ja kylmää (vaikka ei sitten ollutkaan ). Sellasen toivomuksen mä esitin, että lapsilla olisi selvästi ulkoiluun sopivat vaatteet, koska mua olis harmittanut jos joku olis koko ajan juossu niiden perässä kieltämässä, ettei saa koska vaatteet menee pilalle. Loppujen lopuksi meidän vieraista suurin osa oli pukeutunut kauniisiin, mutta käytännöllisiin vaatteisiin. Selvästi kaikki halusi panostaa, mutta se näkyi sitten naisilla koruissa ja meikeissä ja miehillä farkuissa ja kravatissa. Häviävän pieni osa oli puvussa ja yhtä pieni osa verkkareissa (kyllä, verkkareissa ). Mutta kukaan ei palellut, mikä oli pääasia. Olivat siis kuunnelleet meitä. Sanoisin, että pidätte vaan oman päänne. Meidän vieraat antoi palautetta, että meidän häihin oli vaikeampi pukeutua kuin häihin keskimäärin (ei ollut valmista pukukoodia). Mutta me saatiin myös valtavasti kehuja siitä, että ne oli "aidosti erilaiset" ja täysin meidän näköiset. Informoikaa niitä vieraita mahdollisimman paljon. Eli kertokaa, miksi teillä on vapaa pukeutuminen, ja antakaa aidosti ymmärtää, että asialla ei ole teille väliä. Etenkin nuoret on helppo saada pukeutumaan rennommin, ei kai kukaan oikeasti siinä puvuntakissa viihdy? Ja toisaalta, antakaa niille myös vapaus laittaa se puku, jos siltä tuntuu. Loppujen lopuksi, mitä siitä vaikka sulhanen olisi ainoa, jolla ei ole krakaa? Mitä sillä on väliä?

^ Mä kävin kuvaamassa sulhasta niiden rappukäytävässä kännykkäkameralla. Sillä oli teippi suun edessä ja se esitti, et sen kädet oli sidottu selän taa. Ei vaatinu kummosia taitoja. Sit liitettiin siihen viesti sieppaajilta. Melkein mistä tahansa urheilusuorituksesta tai pelistä saa sopivalla selityksellä avioliittoon sopivan. Luovuutta vaan kehiin!

Kehittäkää joku teema rastiradan ympärille, siten saatte yksinkertaisistakin tehtävistä enemmän irti. Mulla oli esim. testi, et kestänkö avioliiton arkea. Siellä sit heiteltiin lautasia (frisbee), puhallettiin yhteen hiileen (pallon kuljetus) ja löydettiin yhteinen linja (se pyöriminen pesismailan ympäri ja juoksu). Mun siskolle taas kehitettiin juttu, että sen sulhanen oli siepattu (oli oikein lunnasvaatimusvideo!) ja morsiamen piti todistaa kykenevänsä vaimoksi leipomalla, ahtautumalla takakonttiin (hyvä vaimo vie vähän tilaa!) jne. Niitä tehtäviä tuli pitkin viikonloppua yllättäen ja osa liittyi sieppaukseen, osa sit siihen hyvään vaimouteen.

Meillä oli kaason kaveri hääpäivänä 8 h apuna, hoiti ruokien ja kahvin esillelaiton, täytöt ja tiskit, eli koko keittiön. Ruoka oli jo valmiina, eli sitä ei tehnyt. Me kiitettiin häntä satasella, mikä sisälsi matkakulut yht. 130 km. Kaaso sanoi tehneensä pitopalvelun kautta paljon samanlaista keikkaa ja sanoi taksan olevan ihan ok puhtaana käteen. Eli jos tuon olisi maksanut kahdelle, ja laillisesti työnantajakulut päälle, niin se olisi 300. Kaksi päivää on 600. Mutta teillä on laajempi työnkuva kuin meillä oli. Ja tietty jos päivä on pidempi, niin hinta nousee. Luultavasti saatte samanlaisia tarjouksia muuallakin, vaikka voihan sitä kokeilla!

Me ei tavatttu vihkijää etukäteen. Hän laittoi kymmentkunta eri puhemallia sähköpostitse ja kehotti valitsemaan niistä, ja suostui lukemaan vähän muokatun puheen. Mutta hyvin vihki, vaikka ei tavattukaan.

Mä hain molemmat vasta häämatkan jälkeen. Olin kuullut kauhujuttuja jostain, joka oli joutunut kentällä selittelemään passinsa nimeä kun koneella näkyi, että sennimistä henkilöä ei ole olemassakaan.. ajattelin jotenkin omalla logiikallani minimoida sitä riskiä hakemalla passin vasta Suomeen palattuani. Nehän kelpaa 3kk nimenvaihdoksesta. Muistelisin, että poliisi tarkisti väestörekisteristä, että mun nimi todella on vaihtunut. Eli en usko, että uusia kortteja voi hankkia ennen kun muutos näkyy virallisesti.

Itse en kutsuisi. Jos ette ole tekemisissä etkä aio häntä häihin kutsua (eli et selvästi halua mitenkään elvyttää ystävyyttä), niin mun mielestä on vähän hassu lähtökohta kutsua vain täytevieraaksi. Jos itse saisin kutsun polttareihin, joissa lisäkseni olisi vain kaksi ihmistä, ystävyyssuhde sankarin kanssa olisi hiipunut jo aikaa sitten enkä olisi tervetullut häihin, tuntisin oloni lähinnä hyväksykäytetyksi.

Meillä tuli koneelta häätanssi (Love story) ja sit 8 suomalaista valssia (lähinnä Rautavaaraa ja Junnua). Ne riitti just siihen, että ihmiset sai tanssittaa mua ilman jonoa. Sit oli 50-, 60-, 70-, 80-, 90- ja 2000-lukujen tanssimusaa ilman slovareita. Hittibiisejä lähinnä. Mut lähinnä meillä kyl vieraat sit kuitenkin oli ulkona eikä tanssinu, et sama kai mikä siellä soi.

Sen perusteella, mitä on näitä viestiketjuja lukenu, niin eniten pahaa mieltä polttarisankareissa on aiheuttanu kyllä joko sellainen tekeminen, mikä ei kuvasta sankarin persoonaa ollenkaan, tai sitten se, että kutsutut eivät tule paikalle liian suurten kustannusten vuoksi. Eli kehottaisin pitämään kustannukset sellaisina, että rahan puute ei ole este osallistumiseen. Varsinaisten polttarikustannusten lisäksi vieraille saattaa kuitenkin aiheutua kustannuksia majoituksesta, matkoista, lapsenvahdeista jne. Ja sama uudestaan heti perään häitä varten. Raja on kullakin henkilökohtainen, mutta mun mielestä sitä pitää kunnioittaa. Musta on kohtuutonta odottaa, että vieraat säästäisivät erityisesti sitä varten, että pääsevät polttareihin. Jos ystäväni pitää säästää, että voi maksaa 100€ polttareista, niin eiköhän sillä ole jotain tärkeämpääkin mihin sen satasen voi laittaa. Ja itse voisin laittaa polttareihin rahaa vähän sen mukaan, kuinka läheinen ihminen on kyseessä. Peruskaverin kohdalla raja menee n. viidessä kympissä, kun taas oman siskoni kohdalla en laskenut kustannuksia (niitä tuli siis yllärinä sen jälkeen kun oltiin jo porukan kanssa sovittu budjetista, enkä jaksanut enää alkaa perimään niiltä näitä yllärimenoja). Parhaan ystäväni polttareissa taas oli eri elämäntilanne. Pulitin kiltisti sen 40€, mutta itkin verta koska siinä meni viikon ruokabudjetti. Kaikki on suhteellista. ***** Luin ketjua vähän taaksepäin, ja siellä perättiin kovasti, että miten naiset pihistelee vaikka "normaaliin vapaapäivän viettoon menee jo 20€". No, ei kaikilla mene. Ja mun baari-iltaan/shoppailureissuun tms. ei todellakaan mene satasta! Kai mä sitten pihistelen kaikessa. Mutta kun on pienet tulot ja asuntolaina, niin mieluummin pidän menotkin pieninä. Totta kai asioita voi laittaa tärkeysjärjestykseen, ja siksi laitankin itselleni läheisemmän ihmisen polttareihin enemmän kuin sellaisen, joiden polttarikutsusta olen yllättynyt. Mutta mä myös ymmärrän sen, että vaikka mun rahatilanne sallisi sen, että laitan satasen siskoni polttareihin, ja haluan sen laittaa, koska sillä saa asian x, niin muilla ei välttämättä ole sama tilanne. Jos rahaa ei ole, sitä ei ole. Ja kaikille vieraille mun siskoni ei välttämättä ole niin tärkeä kuin mulle, vaan heille ilta on ehkä viidenkympin arvoinen. Yksi kutsuu polttareihinsa vain läheisimmät, toinen huikean paljon jengiä. Ja mitä sillä muutamalla kympillä sitten saa? No, mä ainakin ajattelen, että nää kerättävät kustannukset on niitä, joihin ei voi vaikuttaa. Eli omat syömiset ja juomiset ei kuulu siihen, vaan se raha menee yhteiseen pottiin. Mun polttareissa (jotka oli maailman parhaat!!!) oli esim. yksi luontaishoito (listahinta n. 50€, polttareissa oli osallistujia mun lisäks 6), vaimovalmiustesti (ilmainen), ruokailu ravintolassa (jokainen maksoi omat ruoat paitsi minä) ja illanvietto ja saunominen mökillä, jossa mulle tehtiin vielä yks kisa, perinteiset taiat ja olivatpa vielä tehneet jättimäisen valokuva-albuminkin, jonka selailussa meni pitkä aika ja joka oli niin ihana, että itkin koko illan onnesta. Mökin vuokra oli 100-200€ ja siellä oli iltapala- ja aamupalatarpeet. Arvioisin, että vierailta meni 40-50 euroa, plus omat juomat ja ravintolassa kuluneet rahat. Meillä oli tosi hauskaa ja ehdottomasti kivempaa kuin olis ollu jos ois menty johonkin yökerhoon tms. Eikä todellakaan ollu mitkään köyhäilypolttarit, ainakaan mun mielestä. Joten. Jos polttareihin pyydetään 100-200€ per nenä, niin sillä todellakin pitäisi saada jo jotain. Ja tietysti riippuu ihmisistä, mutta mä en kyllä tunne ketään, jonka ois pakko päästä lentämään pienkoneella tms. polttareissaan. Aina on olemassa edullisempi vaihtoehto, mikäli osallistujilla ei ole varaa.

Meillä oli syyshäät ja kukattomat sellaiset. Pöydissä oli itsetehdyt asetelmat pienistä luonnonkivilaatoista, kynttilöistä, hiekasta ja pihlajanmarjoista ja tarjoilupöydässä oli lasipulloihin laitettuja osmankääpiä. Ulkona oli maitotonkissa viljaa lyhteinä. Oikein kaunista oli, mun mielestä.

Me lähdettiin koko häiden suhteen nimenomaan siitä, että saadaan koko loppuikämme olla toistemme kanssa, mutta nyt on (ehkä ainoaa kertaa ikinä) kaikki läheiset koolla, joten nautitaan siitä täysillä. Me otettiin vieraat huomioon mm. seuraavasti: - Pidettiin huolta, että kaikki tuntee juhlassa jonkun - Plaseerattiin samoihin pöytiin joko tuttuja, tai sitten ihmisiä, joilla ajateltiin olevan jotain yhteistä (työ, lapset, harrastukset..) - Otettiin henkilökohtaisesti vastaan kaikki vieraat ja ilmaistiin ilomme siitä, että olivat päässeet paikalle. Pidettiin myös tervetuliaispuhe itse, jossa vielä kerrattiin, että ollaan todella onnellisia, että meidän kaikki rakkaat pääsivät todistamaan suurta päiväämme. - Päivän dramaturginen rakenne oli mietitty sujuvaksi ja väljäksi - Kerrottiin alustava aikataulu jo kutsussa, jotta vieraiden olisi helpompi suunnitella mahdollisia yöpymisiä / kotimatkoja / lasten ruokailuja - Järkättiin paikalliseen hotelliin edullisempi diili pitkämatkalaisia varten - Kutsuttiin kaverit ja lähisuku samaan jättimökkiin meidän kanssa viettämään häitä edeltävä ja seuraava yö - Informaatio. Pöydissä oli ohjelmakortit kertomassa ohjelmasta ja aikataulusta, myös bestman infosi myös sanallisesti - Kuljetukset halukkaille hääpaikalle ja pois - Lapsille leikkinurkkaus, jossa oli rauhallista tekemistä, eli värityskirjoja, pelejä jne. Ulkona oli sitten pallo, tikkataulu ja mölkky (osa lapsista siis jo koululaisia) - Koska meidän vihkiminen oli siinä juhlapaikan portailla eikä kenenkään tarvinnut siirtyä mihinkään, ei ollut luontevaa paikkaa onnittelujonolle (enkä mä kyllä sellaista halunnukaan). Joten bestman sanoi, että hääparia saa onnitella koska tahansa päivän aikana. Näin kaikki pääsivät onnitteleen, jonoa ei muodostunut, ja väki oli selvästi mielissään, että heitä oli neuvottu, miten pitää toimia. Asiat, joissa ei "ajateltu vieraita" vaan mentiin juuri oman mielen mukaan, oli ainakin: - Vieraslista. Niitä, keitä ei haluttu, ei kutsuttu. Vaikka olisivat olleet sukua. - Ruoka. Mitään perinteistä häämenuuta tai -kakkua ei ollut. Tosin vieraat oli meidän meksikomeiningistä ihan innoissaan, joten ei ehkä kuulu tähän kategoriaan. - Ulkovihkiminen syyskuussa. Varoitettiin vieraita, että ulkona ollaan säällä kuin säällä, ja onneksi kaikki olivat varustautuneet. Tosin onni suosi ja oli lämmintä ja aurinkoista, mitä en osannut edes toivoa! - Hääperinteet (leikit, kakunleikkaus, ryöstöt, kimput jne.) puuttuivat. Anoppi vähän kauhisteli, mutta kun näki lopputuloksen, ymmärsi ehkä paremmin, että ei ne olisi meidän hääformaattiin sopineet. Olin kerran vieraana häissä, jotka olivat kyllä prameat suuren rahan häät, mutta informaatio oli onnetonta. Vihkimisen, ruokailujen ja ohjelmanumeroiden välissä oli niin paljon ilmaa, että kahviin päästiin vasta iltakymmenen aikoihin. Koska en jäänyt hääpaikalle yöksi (en edes tiennyt sen olevan mahdollista!), jäi suurin osa ohjemasta näkemättä sillä viimeinen (itsejärjestetty) kyyti pois juhlapaikasta lähti kahvin jälkeen. Jäi paha maku suuhun, ja tunsin oloni kakkosluokan vieraaksi. Etenkin, koska minut oli plaseerattu samaan pöytään tuttujen kanssa, mutta tuntemattomien keskelle.

Mä oon sitä mieltä, että kaikki kannattaa suunnitella tarkasti, MUTTA en usko, että palvelee kenenkään etua jos on minuuttiaikataulu ja kauhea stressi, että siinä pysytään. Miettikää huolella, mikä teille on tärkeää hääpäivässänne ja menkää sitten sen ehdoilla. Eli jos teille on esim. tärkeintä bändi ja tanssiminen, niin varatkaa siihen kunnolla aikaa ja pitäkää huoli, että vieraatkin ymmärtävät sen. Keinoja tähän on esim. etukäteisvinkkaaminen tai pöytäohjelma, josta käy ilmi, että kaikkien olisi parempi pistää jalalla koreasti. Jos taas tykkäätte perinteistä, pitäkää huoli, että kaikki seikat viittaa perinteikkäisiin häihin. Jos haluatte rauhallisen tunnelman, ei liikaa ohjelmaa jne. Ja uskon, että mitä enemmän vieraat tietää, mitä heiltä odotetaan, sitä helpompaa heillä on olla ja siten rentoutua.

Ääh, meillä sulhasella oli farkut, kauluspaita, kraka ja villapaita. Appiukko oli puvussa, eikä kukaan varmasti ajatellut mitään. Oikein hyvältä ja asianmukaiselta kuulostaa teidän asu!

Meillä oli yksi leikki: mun sisko piti häävisan, jonka palkintona oli saunailta hääparin luona. Muuten ohjelmassa oli vihkiminen, ruokailua, kahvittelua, läjä puheita, yksi monologiesitys ja yllätyksenä tullut lauluesitys. Häätanssi tanssittiin, muuten ei heitetty kimppua, ei leikattua kakkua, eikä mitään muutakaan perinteistä. Bändiäkään ei ollut. Häät kesti 13-> ja ensimmäiset vieraat poistuivat yhdeksän aikaan kun tanssi oli tanssittu. Suurin osa jäi juhlimaan yöhön asti. Tanssin jälkeen juhlapaikan kodassa sai paistaa makkaraa ja vaahtokarkkeja, ja se oli muutenkin melkoinen vetonaula. Tylsää ei ollut kellään, ja häiden rauhallinen tunnelma sai paljon kehuja. Lähinnä ihmiset jutteli keskenään, ja mekin saatiin keskittyä seurustelemaan vieraiden kanssa. Suosittelen!

Mulla oli yli yön -polttarit, ja vieraat sanoivat järjestäneensä nimenomaan niin siksi, että heille oli helpompi. Osa tuli kauempaa, eli olisivat joka tapauksessa olleet yötä, osan taas oli helpompi saada lapset hoitoon yön ajaksi.

Täältä sain itse hyviä vinkkejä: http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/ruoka/kodin_juhlat/paljonko_varataan_tarjottavaa/ http://opetus.ruokatieto.fi/Suomeksi/Nettikokki/Menun_suunnittelu http://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/juhlat/juhlatarjoilun-suunnittelu/0218010-80690 Itse laskin noiden Marttaliiton laskureiden mukaan, ja ne meni kuta kuinkin kaikki, mutta ei loppunut kesken. Siis enää ei olis ollu, mistä täyttää tarjoiluastioita, mutta varsinaisista astioista eivät loppuneet, joten vieraat ei tienneet ruoan hupenemisesta mitään. Itseä alkoi vähän jännittää, että paljonko ne meinaa santsata, mutta riittipä kuitenkin!

^ En tiiä onko tästä apua kun meillä ei ollu bändiä, mutta laitan silti. Eli meillä oli tällaiset ohjelmat pöydissä. Tilaisuus alkoi ulkona alkumaljoilla ja vihkiminen oli hyvin pian siihen perään, eli oikeastaan ensimmäistä kertaa kun ihmiset näkivät tän ohjelman, meidät oli jo vihitty. OHJELMA vihkiminen ~ klo 15 ruokailu ~ klo 17.30 esitys ~ klo 18 kahvi puheita ~ klo 21 häätanssi saunaa, diskoa ja laavua Tää ohjelma törötti samassa tötterössä, jossa luki pöytään plaseeratut vieraat ja sitten oli vielä yksi kaunis lainaus. Ajateltiin, että oleellinen tulee ilmi, eli koska syödään ja koska pitää olla paikallaan. Meillä oli vielä yksi ohjelmanumero, jota ei tohon laitettu, mutta koska se oli heti kahvin jälkeen, niin ajateltiin että ei tarvii. Eikä tarvinnut. Mun mielestä vieraiden on hyvä tietää toisaalta tarkkaan, koska heidän oletetaan olevan ja missä. Toisaalta taas kellon tarkka aikataulu voi alkaa ahdistamaan. Meillä se ei ollu niin justiinsa, ja sanottiinkin se alkupuheessa. Mutta joitain kellonaikoja ohjelmaan on hyvä laittaa, että tietää koska oleeliset ohjelmanumerot on ja kauan bileet kestää. Voihan ton tanssihomman hoitaa esim. niin, että "klo xxx tanssit alkaa" tai "klo xxx-xxx bändi soittaa". Kyllähän kaikkien luulis tietävän, että bändit pitää taukoja välissä. Ja siinäpähän oppivat!